Lue keskustelun säännöt.
Mitä teette iäkkäiden vanhempienne kanssa. Itsellä vaan tapana mennä käymään viikottain 80-vuotiaan äitini luona,
07.11.2026 |
sitten kökötämme tunnin verran sohvalla ja lähden takaisin kotiin.
Tuntuu ikävältä velvollisuudelta. Pitäisi keksiä näihin jotain tapaamisiin jotain eloa.
Kommentit (22)
Sama ikä, hän tekee aina hyvän aterian ja syömme. On vain niin kiireinen, että ei aina ehdi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä nyt rakkaiden kanssa tehdään? Jutellaan omat ja maailman kuulumiset, ruokaillaan yhdessä, nauretaan, helpotetaan toisten murheita, nautitaan siitä että on elossa lähimmäisiä joiden kanssa jakaa kokemuksia.
Vanhempani asuivat omakotitalossa, joten tekemistä riitti aina. Lumityöt, nurmikonleikkaus, marjojen poiminta, siivous, leipominen, ruuanlaitto, kasvimaan kitkeminen. Vuodenajasta riippuen kaikkea tuota. Ja mielelläni autoin.
81-vuotias äitini kuoli äkilliseen sairauskohtaukseen. Ikävä on ollut joka päivä. Minulla oli tapana soittaa hänelle, kun ajoin töistä kotiin. Hän oli aina ilahtunut soitostani ja oli ihana kuulla hänen äänensä.
Ei me koskaan mitään ihmeellistä yhdessä tehty, juteltiin niitä näitä, leivottiin pullaa, keitettiin kahvit, lämmitettiin sauna ja laitettiin iltapalaa. Kesällä puuhailtiin jotain pihalla, joskus katsottiin telkkarista Huvila&Huussia ja Elämäni biisiä. Käytiin joskus kaupungilla kahvilla tai sukulaisilla kylässä. Semmoisia tavallisia arkisia juttuja ja se oli just parasta äidin kanssa.
En mitään. Ei vastaa mun puheluihin ja jos menen käymään niin ekana haukkuu mua jostain tyyliin "onpas sulla rumat kengät ja oletko lihonnutkin?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Ei vastaa mun puheluihin ja jos menen käymään niin ekana haukkuu mua jostain tyyliin "onpas sulla rumat kengät ja oletko lihonnutkin?"
No älä ole noin pikkusieluinen. Tuskin hän pahaa tarkoittaa.
Äitini on 75v ja sairastaa parkinsonintautia. Asuu yksin lapsuudenkodissani maaseudulla isäni kuoltua. Käyn joka viikonloppu 70km päässä äitini luona ja lataan hänelle lääkkeet annostelijaan, käytän kaupassa ja teen kotitöitä. Katsotaan telkkaria, syödään pitsaa ja pari lonkeroa illalla. Tykkään puuhastella lapsuudenkodissani joten äitini luona käyn mielelläni. Kuka on niin julma, että oman äitinsä hylkäisi?
M40
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En mitään. Ei vastaa mun puheluihin ja jos menen käymään niin ekana haukkuu mua jostain tyyliin "onpas sulla rumat kengät ja oletko lihonnutkin?"
No älä ole noin pikkusieluinen. Tuskin hän pahaa tarkoittaa.
Hyvääkö hän sitten tarkoittaa?
Vierailija kirjoitti:
Äitini on 75v ja sairastaa parkinsonintautia. Asuu yksin lapsuudenkodissani maaseudulla isäni kuoltua. Käyn joka viikonloppu 70km päässä äitini luona ja lataan hänelle lääkkeet annostelijaan, käytän kaupassa ja teen kotitöitä. Katsotaan telkkaria, syödään pitsaa ja pari lonkeroa illalla. Tykkään puuhastella lapsuudenkodissani joten äitini luona käyn mielelläni. Kuka on niin julma, että oman äitinsä hylkäisi?
M40
Sellainen jonka äiti on hylännyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äitini on 75v ja sairastaa parkinsonintautia. Asuu yksin lapsuudenkodissani maaseudulla isäni kuoltua. Käyn joka viikonloppu 70km päässä äitini luona ja lataan hänelle lääkkeet annostelijaan, käytän kaupassa ja teen kotitöitä. Katsotaan telkkaria, syödään pitsaa ja pari lonkeroa illalla. Tykkään puuhastella lapsuudenkodissani joten äitini luona käyn mielelläni. Kuka on niin julma, että oman äitinsä hylkäisi?
M40
Entäs jos äiti on hullu narsisti-tyranni, joka oikeastaan vihasi omia lapsiaan ja teki niiden lapsuudesta paskaa haukkumalla ja vähättelemällä?
Oma äitini haukkui mm. siitä kun sain maantiedonkokeesta 8 1/2 huutamalla koko illan pää punaisena samalla kun minä istuin keittiön pöydän ääressä, että "MITEN VOI OLLA NOIN TYHMÄ ETTEI TIEDÄ RUOTSIN JÄRVIÄ?!"
Nyt sitten ihmettelee, että miksi en käy tai pidä yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Äitini on 75v ja sairastaa parkinsonintautia. Asuu yksin lapsuudenkodissani maaseudulla isäni kuoltua. Käyn joka viikonloppu 70km päässä äitini luona ja lataan hänelle lääkkeet annostelijaan, käytän kaupassa ja teen kotitöitä. Katsotaan telkkaria, syödään pitsaa ja pari lonkeroa illalla. Tykkään puuhastella lapsuudenkodissani joten äitini luona käyn mielelläni. Kuka on niin julma, että oman äitinsä hylkäisi?
M40
Hyvä sinä👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kai te edes kahvittelette? Sopikaa välillä tapaaminen kahvilaan, käykää tapahtumissa ym.
Mistä tuo tapa on tullut ja mksi koet sen velvollisuudeksi? Miksi äitisi ei koe velvollisuutta, että sinun luona pitäisi käydä?
Kävin isälleni kauppaostoksia, joskus siivosin. Kumpa oliin tehnyt enemmän 🥹
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Päivittäin tekstarit, kerran viikossa tavataan ja jutellaan kaikenlaista. Autan tarvittaessa. Haurastunut on äiti, lähes yhdeksänkymmentä.
Vierailemme toisissamme silloin tällöin ja ruokailemme ja kahvittelemme. Emme varsinaisesti tee mitään erikoisempaa yhdessä kunhan heitämme huulta. Ovat vielä toimintakykyisiä ja skarppeja. Älylaitteilla joskus tarvitsevat apua.
En mitään.
Mä toivon että kun aikanaan itse olen tuon ikäinen niin voimme lasten kassa esim. pelata lautapelejä tai laittaa ruokaa kuten teemme nytkin.
Tuollainen passiivinen istumisen kulttuuri juontaa juurensa jostain seuroista ja kyrpäotsaisista kahvikesteistä vuonna kivi ja keppi.
Kuuntelemaan ne samat jutut joka viikko. Äitini elää menneisyydessä. Muistaa vuosikymmenien kaunat ja ikävät asiat terävästi edelleen vaikka syylliset ovat kuolleet aikoja sitten.
Ite jäin työttömäks ja säästöjä ku ei ollu, ni jouduin valitsemaan joko toiselle paikkakunnalle muuton tai sit asumaan toistaseks vanhempien kanssa. Elämä sinällään ihan ok, mut harmittaa miten pienistä asioista hermostun. Pyrin, etten näytä sitä, mut esim. äidillä selkeesti muistiongelmia ja jostain syystä menee suoraan johonki heimoon, ku ei muista jotain. Oisko tää alitajusesti joku viha sitä kohtaan, ettei äiti olekaan ikuinen tms. En tiiä.
Kuuntelen heidän juttujaan, juon kahvit ja lähden pois. Näin on ollut aina. Ei heitä ole koskaan kiinnostanut mun tai lasteni kuulumiset.
En käy koska ei ostanut minulle Commondore kuusnepaa aikanaan. Lisäksi komenteli minua.
Nyt terapiassa eikä edes suostu maksamaan niitä minulle.
Perintöänikin tuhlailee uusiin vaatteisiin ja Tallinnanmatkoihin.