Lue keskustelun säännöt.
Muita, jotka kokevat saavansa elämästä ilon irti ilman jatkuvaa ostamista ja rahankäyttöäkin?
16.03.2023 |
Mulla on pieni palkka, saan käteen noin 1300 €/kk.
Meillä on teini-ikäisiä lapsia, mulla oma auto, koti jonka asumiskuluista maksan puolet ja ruoasta myös (mies puolet) sekä maksan kaikki omat kuluni (puhelinlaskut, vakuutukset autostani, itsestäni, lapsista, bensat, vaatteet itselleni ja pääsääntöisesti lapsille, pesuaineet)
Ja mulle jää silti lähes joka kuukausi rahaa palkastani säästöönkin! (säästyneillä rahoilla ostan sitten sitä mitä joskus harvoin tarvitaan, esim. uusi kodinkone hajonneen tilalle tms, mutta harvoinhan esim. pesukone hajoaa, kerran 10 vuodessa ehkä)
Tankkaan autoni 2 x kk (yht. 140 €), asumiskulujen puolikas on 240 € (100 m2 kerrostaloasunnon vastikkeen puolikas, sis. vesi ja autopaikka) , sähkölasku 40 €, puhelin 30 €, ruokakauppaan 300 €, vakuutukset 100 €, auton muihin kuluihin (huolto, katsastus, renkaat) pistän sivuun 100 €, lapsiin 100 € (plus lapsilisät menee kokonaan heihin)... Menoni yht. siis n. 1050 €/kk.
Sitten jää vielä 250 €, josta johonkin "yllättävään" menee kuukausittain ehkä 100 € (esim. jollekin jotain lääkettä, jollekin synttärilahja, perheen leffakäynti yms) ja jää siis vielä n. 150 € säästöön.
Käyn siis ruokakaupassa 4 x kk (tehdään aina viikon ruokaostokset kerralla, ennalta suunnitellun listan mukaan), tankkauspisteellä 2 x kk, kirpputorilla ehkä 1 x kk (ostan kaikki omat vaatteet ja suuren osan lasten vaatteistakin kirppiksiltä)
Ja siinä se.
En pyöri muuten vapaa-ajallani IKINÄ kaupoissa, ostoskeskuksissa, kahviloissa, ravintoloissa, nettikauppojen sivuilla... Koska mulla on elämässä muutakin tekemistä ja sisältöä, niin etten edes kaipaa mihinkään ostelemaan yhtään mitään ylimääräistä.
Mä käyn töissä ja tykkään työstäni, luen paljon (kirjastoista lainaan kirjat), opiskelen kieliä koska tarvitsen työssäni kielitaitoa (puhelimessa Duolingo, youtube-videot ja kirjaston kielioppikirjat), katselen dokumentteja ja elokuvia televisiosta, seuraan maailman tapahtumia, käyn lenkkeilemässä, tapaan ystäviäni suht usein, leivon, kokkaan, käyn ilmaisissa tapahtumissa jne.
Elämä on täyttä ja hyvää enkä koe tarvitsevani yhtään enempää mitään (edes rahaa) kuin mitä nyt tulee ja on.
Enkä ymmärrä ihmisten jatkuvaa valitusta rahan vähyydestä.
Tuntuu että valtaosalle ihmisistä asioiden ostelu on se ainoa autuaaksitekevä asia, ja elämä on automaattisesti "kärsimystä" mikäli ei ole rahaa jota säännöllisesti syöksyä tuhlaamaan..?
Kommentit (98)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ollaan! Oon sen verran sinut itseni kanssa ja pidän kodistani, että erittäin mainiosti viihdyn itsekseni ilman että teen tai ostelen mitään ekstraa. Olen mukavuudenhaluinen joten uusien vaatteiden osto on harvinaista. Aina välillä voi ostaa tavaroita tai palveluita, mutta harvemmin löytää semmoista mitä todella haluan kokeilla.
Niin, kun sinulla ON jo kaikkea. Jos ei olisi vaatteita joilla voi mennä kaikkiin paikkoihin mihin pitää, tai tarvittavia huonekaluja niin alkaisi harmittaa.
Nyt en ihan samaa mieltä ole. Omalla taustalla on +30 muuttoa 28 vuoden sisällä rikkinäisen perhe-elämän takia, viimeisimmässä muutossa (2v sitten) elämäni mahtui 1,5 pakettiautoon. Teininä keräilin mm. levyjä ja kirjoja paljon, ja muuttolaatikot olivat lähinnä astioita ja keräilykohteita.
Kaikenlaisia remppoja ja sisustusjuttuja ON ajatuksissa, en sitä kiellä. Parin vuoden sisällä pitäisi maalämpö hankkia ja siitä pari vuotta eteenpäin alkaa remppailu.
Naapurista meinaan ostaa halvalla vanhoja ikkunoita ja rakentaa niistä ensi kesänä kasvihuone. Jos jotain haluan nyt ostella niin se on siemeniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vanhenemisesta on jotain iloakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa tilanne olla melko vertailukelvoton esim. vaikka sinkun tai yhn elämään. Mene muualle hyvesignaloimaan, jos et ymmärrä, että me kaikki emme elä elämäämme kuten sinä.
Nimenomaan ymmärrän, etteivät kaikki elä elämäänsä kuten minä :D sitähän minä tulin kysymäänkin, että löytyykö muita, jotka elävät kuin minä, koska tiedän todellakin kuuluvani vähemmistöön kulutustavoiltani.
Ap
Siis minkä takia luulet kuuluvasi vähemmistöön? Todella moni muukin Suomessa elää pienillä tuloilla, joillekin se on mieluisaa ja toisilla pakon edestä. Ei se elämäntapa silti eroa, jos rahaa ei ole.
Itse käyn koulussa ja ostan kaupasta ruokaa ja bussikortin ja maksan tarvittavat laskut. En käy missään, no kirjastossa kyllä myös. Jos olisin suurituloisempi, niin keksisin kyllä monta kohdetta joilla elämänlaatuni paranisi ja ostaisin ennen kaikkea harrastusvälineistöä ja työtä helpottavia tavaroita.
Kuulun vähemmistöön juuri sen vuoksi, että en edes halua lisää rahaa, koska en koe tarvitsevani sitä enempää. En siis usko että elämänlaatuni paranisi lisämaterialla ja lisäkuluttamisella, vaikka elän verrattaen hyvinkin köyhästi (materiaalisessa mielessä).
Väitätkö tosiaan, että tällaisella ajatusmaailmalla EN kuulu vähemmistöön..?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa tilanne olla melko vertailukelvoton esim. vaikka sinkun tai yhn elämään. Mene muualle hyvesignaloimaan, jos et ymmärrä, että me kaikki emme elä elämäämme kuten sinä.
Nimenomaan ymmärrän, etteivät kaikki elä elämäänsä kuten minä :D sitähän minä tulin kysymäänkin, että löytyykö muita, jotka elävät kuin minä, koska tiedän todellakin kuuluvani vähemmistöön kulutustavoiltani.
Ap
Siis minkä takia luulet kuuluvasi vähemmistöön? Todella moni muukin Suomessa elää pienillä tuloilla, joillekin se on mieluisaa ja toisilla pakon edestä. Ei se elämäntapa silti eroa, jos rahaa ei ole.
Itse käyn koulussa ja ostan kaupasta ruokaa ja bussikortin ja maksan tarvittavat laskut. En käy missään, no kirjastossa kyllä myös. Jos olisin suurituloisempi, niin keksisin kyllä monta kohdetta joilla elämänlaatuni paranisi ja ostaisin ennen kaikkea harrastusvälineistöä ja työtä helpottavia tavaroita.Kuulun vähemmistöön juuri sen vuoksi, että en edes halua lisää rahaa, koska en koe tarvitsevani sitä enempää. En siis usko että elämänlaatuni paranisi lisämaterialla ja lisäkuluttamisella, vaikka elän verrattaen hyvinkin köyhästi (materiaalisessa mielessä).
Väitätkö tosiaan, että tällaisella ajatusmaailmalla EN kuulu vähemmistöön..?
Ap
Et tunnu ymmärtävän, että kaikki muutkaan eivät halua rahaa sen takia, että voivat ostella liikaa vaatteita ja kalliita latteja. Olet etuoikeutettu ihan onnesi ansiosta, että pärjäät toistaiseksi pienellä.
Jos teillä tulisi viemärituho ja vakuutus ei jostain syystä korvaisi kaikkea, tai lapsesi sairastuisi ja yhteiskunta ei tukisi kaikissa tarvittavissa kuluissa, niin myöntäisit varmaan toivovasi, että pystyt selviytymään noista vastoinkäymisistä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei, vaan en koe saavani elämästä iloa irti enää millään, en shoppailemallakaan.
Sinulla on aika hyvä tilanne, miltä tuo kuulostaa.
Teitä on kaksi maksamassa kuluja + tuet päälle mitä saatte lapsista.
Tuo kuukausi kulusi mitä listasit, 1050 euroa kuukaudessa, on pieni.
Se on niin pieni, että joillain alueilla pääkaupunkiseutua se ei riittäisi edes asunnon kuukauden vuokraan.
Ja kuulostaa myös siltä, että teillä ei ole vaivana perussairautta/sairauksia, jotka tekevät lisää reikiä kuukaudessa lompakkoon.
Sinun elämänkuvasi on todella erilainen verrattuna yksin asuvaan ihmiseen pääkaupunkiseudulla, jolla on pienipalkka/mahdollisesti työkyvytön ja joutuu laskemaan jokaisen kolikon ja silti joskus joutuu valitsemaan ruoan ja lääkkeiden väliltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ollaan! Oon sen verran sinut itseni kanssa ja pidän kodistani, että erittäin mainiosti viihdyn itsekseni ilman että teen tai ostelen mitään ekstraa. Olen mukavuudenhaluinen joten uusien vaatteiden osto on harvinaista. Aina välillä voi ostaa tavaroita tai palveluita, mutta harvemmin löytää semmoista mitä todella haluan kokeilla.
Niin, kun sinulla ON jo kaikkea. Jos ei olisi vaatteita joilla voi mennä kaikkiin paikkoihin mihin pitää, tai tarvittavia huonekaluja niin alkaisi harmittaa.
Nyt en ihan samaa mieltä ole. Omalla taustalla on +30 muuttoa 28 vuoden sisällä rikkinäisen perhe-elämän takia, viimeisimmässä muutossa (2v sitten) elämäni mahtui 1,5 pakettiautoon. Teininä keräilin mm. levyjä ja kirjoja paljon, ja muuttolaatikot olivat lähinnä astioita ja keräilykohteita.
Kaikenlaisia remppoja ja sisustusjuttuja ON ajatuksissa, en sitä kiellä. Parin vuoden sisällä pitäisi maalämpö hankkia ja siitä pari vuotta eteenpäin alkaa remppailu.
Naapurista meinaan ostaa halvalla vanhoja ikkunoita ja rakentaa niistä ensi kesänä kasvihuone. Jos jotain haluan nyt ostella niin se on siemeniä.
Oletko introvertti?
Yksinasujalla tietyssä mielessä ei ole samanlaisia paineita kuin lapsellisella. Lapsia varten kodin sisustuksen pitää olla sellainen, että voi pitää synttärit tai kutsua kaverin. Sinkullakin silloin, jos on seurallinen.
Toisaalta sinkun asumis- ja ruokakulut ovat suurimmat suhteessa nokkaa kohti.
Ehdottomasti ostolakossa! Mutta ulkomaille on päästävä,nuppi ei kestä ankeeta suomea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on aika hyvä tilanne, miltä tuo kuulostaa.
Teitä on kaksi maksamassa kuluja + tuet päälle mitä saatte lapsista.
Tuo kuukausi kulusi mitä listasit, 1050 euroa kuukaudessa, on pieni.
Se on niin pieni, että joillain alueilla pääkaupunkiseutua se ei riittäisi edes asunnon kuukauden vuokraan.
Ja kuulostaa myös siltä, että teillä ei ole vaivana perussairautta/sairauksia, jotka tekevät lisää reikiä kuukaudessa lompakkoon.Sinun elämänkuvasi on todella erilainen verrattuna yksin asuvaan ihmiseen pääkaupunkiseudulla, jolla on pienipalkka/mahdollisesti työkyvytön ja joutuu laskemaan jokaisen kolikon ja silti joskus joutuu valitsemaan ruoan ja lääkkeiden väliltä.
Onko työkyvyttömän pakko asua pääkaupunkiseudulla?
Parisuhde vähentää kuluja muutenkin kuin asumisen osalta.
Jos on sinkku, on mukava olla kuitenkin jonkinlainen sosiaalinen elämä, eli käydään kavereiden kanssa jossain tai käydään treffeillä (ellei ole ääri-introvertti ja haluaa olla vain itsekseen). Ihmisten ilmoilla olemiseen tarvitsee esim pääsylippuja ja monipuolisemmin vaatteita. Tämä ei sinänsä ole edes pinnallisuutta, vaan vain tosiasia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on aika hyvä tilanne, miltä tuo kuulostaa.
Teitä on kaksi maksamassa kuluja + tuet päälle mitä saatte lapsista.
Tuo kuukausi kulusi mitä listasit, 1050 euroa kuukaudessa, on pieni.
Se on niin pieni, että joillain alueilla pääkaupunkiseutua se ei riittäisi edes asunnon kuukauden vuokraan.
Ja kuulostaa myös siltä, että teillä ei ole vaivana perussairautta/sairauksia, jotka tekevät lisää reikiä kuukaudessa lompakkoon.Sinun elämänkuvasi on todella erilainen verrattuna yksin asuvaan ihmiseen pääkaupunkiseudulla, jolla on pienipalkka/mahdollisesti työkyvytön ja joutuu laskemaan jokaisen kolikon ja silti joskus joutuu valitsemaan ruoan ja lääkkeiden väliltä.
Onko työkyvyttömän pakko asua pääkaupunkiseudulla?
Ei, hän on arvoton ihminen ja hänet ja mahdolliset lapsensa kannattaa dumpata esimerkiksi Varkauteen, vaikka kaikki sukulaiset ja tutut paikat olisi PKS.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sinulla on aika hyvä tilanne, miltä tuo kuulostaa.
Teitä on kaksi maksamassa kuluja + tuet päälle mitä saatte lapsista.
Tuo kuukausi kulusi mitä listasit, 1050 euroa kuukaudessa, on pieni.
Se on niin pieni, että joillain alueilla pääkaupunkiseutua se ei riittäisi edes asunnon kuukauden vuokraan.
Ja kuulostaa myös siltä, että teillä ei ole vaivana perussairautta/sairauksia, jotka tekevät lisää reikiä kuukaudessa lompakkoon.Sinun elämänkuvasi on todella erilainen verrattuna yksin asuvaan ihmiseen pääkaupunkiseudulla, jolla on pienipalkka/mahdollisesti työkyvytön ja joutuu laskemaan jokaisen kolikon ja silti joskus joutuu valitsemaan ruoan ja lääkkeiden väliltä.
Onko työkyvyttömän pakko asua pääkaupunkiseudulla?
Voi kyllä. Sairaana tyhmin asia mitä ihminen voi tehdä, on muuttaa sukulaisista, perheen jäsenistä ja ystävistä kauas pois.
Se on viho viimeinen asia mitä sairaan ihmisen kannattaa tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ollaan! Oon sen verran sinut itseni kanssa ja pidän kodistani, että erittäin mainiosti viihdyn itsekseni ilman että teen tai ostelen mitään ekstraa. Olen mukavuudenhaluinen joten uusien vaatteiden osto on harvinaista. Aina välillä voi ostaa tavaroita tai palveluita, mutta harvemmin löytää semmoista mitä todella haluan kokeilla.
Niin, kun sinulla ON jo kaikkea. Jos ei olisi vaatteita joilla voi mennä kaikkiin paikkoihin mihin pitää, tai tarvittavia huonekaluja niin alkaisi harmittaa.
Nyt en ihan samaa mieltä ole. Omalla taustalla on +30 muuttoa 28 vuoden sisällä rikkinäisen perhe-elämän takia, viimeisimmässä muutossa (2v sitten) elämäni mahtui 1,5 pakettiautoon. Teininä keräilin mm. levyjä ja kirjoja paljon, ja muuttolaatikot olivat lähinnä astioita ja keräilykohteita.
Kaikenlaisia remppoja ja sisustusjuttuja ON ajatuksissa, en sitä kiellä. Parin vuoden sisällä pitäisi maalämpö hankkia ja siitä pari vuotta eteenpäin alkaa remppailu.
Naapurista meinaan ostaa halvalla vanhoja ikkunoita ja rakentaa niistä ensi kesänä kasvihuone. Jos jotain haluan nyt ostella niin se on siemeniä.
Oletko introvertti?
Yksinasujalla tietyssä mielessä ei ole samanlaisia paineita kuin lapsellisella. Lapsia varten kodin sisustuksen pitää olla sellainen, että voi pitää synttärit tai kutsua kaverin. Sinkullakin silloin, jos on seurallinen.
Toisaalta sinkun asumis- ja ruokakulut ovat suurimmat suhteessa nokkaa kohti.
Ambivertti jolla on taapero ja puoliso. Työ on erittäin sosiaalista joten kotona menee rauhoittuessa, nautin hiljaisuudesta. Sen nyt voisin myöntää, että puoliso hamstraa autojuttuja ja remppavärkkejä, mutta sekin on mittakaavaa "löysin roskalavalta!". Onnekseni voin sanoa että on hyvin lapsirakas, ottaa aina mukaan puuhasteluihin ja on varmaan yhtä innokkaana käyttämässä polkutraktoria kuin itse muksukin.
Välttämättömiä asioita on mitä pitää hankkia, mutta loppupeleissä tietyt asiat lapsen elämässä ei kauaa kestä. Eletään sitä mukaa minkä ikäinen on. Lopputuimaan voin sanoa tiedostavani sen, että mitä vanhempi lapsi on niin sitä enemmän rahaa menee. Se on sitten sen ajan murhe.
Jep, se on jännä että tulojen puolesta voin aina sillon tällöin, kerran vuodessa, viettää kaupunkiloman. Ostella, syödä ravintolassa, olla hotellissa, heitellä rahaa sinne tänne. Ihan jees. Mut sit palaan pieneen kotiini, joka on myös päätoiminen työpaikka. Menen töiden jälkeen metsään tai järvelle ja tunnen onnen. Se pienin asia, mikä ei maksa mitään, tuo suurimman tyydytyksen. Tänään katsoin tuttua maisemaa, laskevan auringon punaa vastarannan puissa, enkä kaivannut mitään. Voisin hyvin elää ostelematta mitään, tai kulkematta kaupungilla kuluttamassa. Teen niin vain sosiaalisista syistä, ts kaverin toiveesta ja senkin harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa tilanne olla melko vertailukelvoton esim. vaikka sinkun tai yhn elämään. Mene muualle hyvesignaloimaan, jos et ymmärrä, että me kaikki emme elä elämäämme kuten sinä.
Nimenomaan ymmärrän, etteivät kaikki elä elämäänsä kuten minä :D sitähän minä tulin kysymäänkin, että löytyykö muita, jotka elävät kuin minä, koska tiedän todellakin kuuluvani vähemmistöön kulutustavoiltani.
Ap
Siis minkä takia luulet kuuluvasi vähemmistöön? Todella moni muukin Suomessa elää pienillä tuloilla, joillekin se on mieluisaa ja toisilla pakon edestä. Ei se elämäntapa silti eroa, jos rahaa ei ole.
Itse käyn koulussa ja ostan kaupasta ruokaa ja bussikortin ja maksan tarvittavat laskut. En käy missään, no kirjastossa kyllä myös. Jos olisin suurituloisempi, niin keksisin kyllä monta kohdetta joilla elämänlaatuni paranisi ja ostaisin ennen kaikkea harrastusvälineistöä ja työtä helpottavia tavaroita.Kuulun vähemmistöön juuri sen vuoksi, että en edes halua lisää rahaa, koska en koe tarvitsevani sitä enempää. En siis usko että elämänlaatuni paranisi lisämaterialla ja lisäkuluttamisella, vaikka elän verrattaen hyvinkin köyhästi (materiaalisessa mielessä).
Väitätkö tosiaan, että tällaisella ajatusmaailmalla EN kuulu vähemmistöön..?
Ap
Et tunnu ymmärtävän, että kaikki muutkaan eivät halua rahaa sen takia, että voivat ostella liikaa vaatteita ja kalliita latteja. Olet etuoikeutettu ihan onnesi ansiosta, että pärjäät toistaiseksi pienellä.
Jos teillä tulisi viemärituho ja vakuutus ei jostain syystä korvaisi kaikkea, tai lapsesi sairastuisi ja yhteiskunta ei tukisi kaikissa tarvittavissa kuluissa, niin myöntäisit varmaan toivovasi, että pystyt selviytymään noista vastoinkäymisistä?
Ei todellakaan pidä paikkaansa, että olisin etuoikeutettu (joksi haluat minua kutsua) vain "onneni ansiosta". Joo, en ole sairas eikä meillä ole viemärituhoa, mutta kyllä suuri osa hyvästä tilanteesta ja pienellä rahalla toimeentulemisesta johtuu VALINNOISTA, joita olen/olemme tehneet.
Muutimme pienehköön kaupunkiin, jossa asuminen edullista. Emme täälläkään hankkineet omakotitaloa, vaan kerrostaloasunnon, jonka sai paljon halvemmalla kuin samankokoisen ok-talon olisi saanut. Velkaa oli siis verrattaen vähän ja se saatiin jo ajat sitten maksettua.
Osamaksuilla en ole koskaan ostanut mitään, edes autoa, vaan olen säästänyt ensin, mitä tahansa olen tarvinutkin.
Ja rahaa tosiaan on jäänyt säästöön, koska kuten aloituksessa sanoin, en kiertele kauppoja, koska en koe saavani ylimääräisestä materiasta mitään lisäarvoa. Ja hyvin moni ostaa kyllä paljon muutakin, kuin mitä vain oikeasti _tarvitsisivat_.
Ap
Vierailija kirjoitti:
On minusta hyvin surullista ja karmivaa, jollei löydä tai kykene löytämään elämäänsä iloa muutoin kuin ostamalla jatkuavsti jotain. - Eikä tämä tarkoita sitä, että väittäsin, että rahalla ja sen käytöllä ei ole tai ei piätäsi olla mitään merkitystä.
Uskovainen mies
Asun miljoonakaupungissa ulkomailla. Täällä on tietysti asuminenkin kalliimpaa, mutta kun kavereita tavataan niin se yleensä tapahtuu jossain ravintolassa tai jossain tapahtumassa. Elämäntyyli on täällä vaan niin erilainen kuin pienemmissä kaupungeissa joissa ehkä enemmän tavataan toisten kotona. Helposti täällä tuntee yksinäisyyttä jos ei ole ikinä varaa mennä minnekään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taitaa tilanne olla melko vertailukelvoton esim. vaikka sinkun tai yhn elämään. Mene muualle hyvesignaloimaan, jos et ymmärrä, että me kaikki emme elä elämäämme kuten sinä.
Niin, vertailukelvoton siinä mielessä, että ap:lla on paljon vähemmän rahaa käytettävissään kuin jos olisi teiniensä yh. Silloin saisi palkkansa lisäksi yh-korotusta, elareita, varmaan asumistukeakin.
Yh maksaisi kaiken yksin, eikä puoliksi miehensä kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä ollaan! Oon sen verran sinut itseni kanssa ja pidän kodistani, että erittäin mainiosti viihdyn itsekseni ilman että teen tai ostelen mitään ekstraa. Olen mukavuudenhaluinen joten uusien vaatteiden osto on harvinaista. Aina välillä voi ostaa tavaroita tai palveluita, mutta harvemmin löytää semmoista mitä todella haluan kokeilla.
Niin, kun sinulla ON jo kaikkea. Jos ei olisi vaatteita joilla voi mennä kaikkiin paikkoihin mihin pitää, tai tarvittavia huonekaluja niin alkaisi harmittaa.
No mulla on lapsi ja melkein kaikki huonekalut ja tavarat on ostettu tai saatu käytettyinä. Sain eron jälkeen mielestäni persoonallisemman sisustuksen kum en ostanut kaikkea uutena, enkä muutenkaan halunnut kuluttaa hirveästi rahaa. Mielestäni meidän koti on kaunis ja teinikin viihtyy
Nyt en ihan samaa mieltä ole. Omalla taustalla on +30 muuttoa 28 vuoden sisällä rikkinäisen perhe-elämän takia, viimeisimmässä muutossa (2v sitten) elämäni mahtui 1,5 pakettiautoon. Teininä keräilin mm. levyjä ja kirjoja paljon, ja muuttolaatikot olivat lähinnä astioita ja keräilykohteita.
Kaikenlaisia remppoja ja sisustusjuttuja ON ajatuksissa, en sitä kiellä. Parin vuoden sisällä pitäisi maalämpö hankkia ja siitä pari vuotta eteenpäin alkaa remppailu.
Naapurista meinaan ostaa halvalla vanhoja ikkunoita ja rakentaa niistä ensi kesänä kasvihuone. Jos jotain haluan nyt ostella niin se on siemeniä.
Oletko introvertti?
Yksinasujalla tietyssä mielessä ei ole samanlaisia paineita kuin lapsellisella. Lapsia varten kodin sisustuksen pitää olla sellainen, että voi pitää synttärit tai kutsua kaverin. Sinkullakin silloin, jos on seurallinen.
Toisaalta sinkun asumis- ja ruokakulut ovat suurimmat suhteessa nokkaa kohti.
Ei mulla oo pöytäkonetta, olen täällä kännykälläni ;)
Ap