Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä pääsee ahdistuneisuushäiriöstä eroon?
12.03.2023 |
Oon jo pienestä pitäen ollut herkkä huolehtimaan ja murehtimaan. Varsinaisen ahdistuneisuushäiriö-diagnoosin sain joskus teini-ikäisenä.
Olen vasta 21-vuotias, mutta tuntuu, että elämä ja nuoruus menee hukkaan tämän sairauden takia. Oon yrittänyt niin monta konstia ahdistuneisuuteen, mutta tuntuu ettei mikään auta kunnolla.
Syön nyt lääkkeitä, rauhoittavia ja ssri-lääkkeitä. Ne auttaa, mutten voi syödä rauhoittavia joka päivä. Ssri-lääkettä olen nyt lopettelemassa, kun pelkään sitäkin, että se tuhoaa mun aivot lopullisesti. Oon lukenu niin paljon kauhutarinoita noista lääkkeistä ja vaikka ne on auttanut mua niin haluan silti eroon niistä.
Olen käynyt 3 vuoden kelan tukeman terapian, josta sain joitain työkaluja ahdistuksen hallintaan, mutta ei nekään tunnu riittävän. Oon lukenut paljon self-help-kirjoja, lenkkeilen päivittäin, nukun tarpeeksi ja koitan syödä terveellisesti. Mikään ei kertakaikkiaan auta.
Mun ahdistus nostaa aina päätään illalla pimeän tullen ja ootan vaan sitä hetkeä, että pääsen nukkumaan. Mun pitäis hakeutua jatko-opintoihin, mutten tiedä pystynkö sinnekkään menemään tän ***** sairauden takia. Lisäksi mulla on sosiaalisten tilanteiden pelko joka sekin vaikeuttaa kaikkea.
Miten te olette päässeet irti ahdistuksesta??? Alkaa keinot loppua.
Kommentit (145)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon, ettei siitä pääse eroon koskaan.
Siltä mustakin jo alkaa tuntumaan. Mun aivot on varmaan jotenkin synnynnäisesti herkät, että tuun aina olemaan herkkä ahdistumaan. :(
Sama. Olen keski-ikäinen. Hoidan silti normiarjen asiat, kuten muutkin. Erona muihin on vain se, että teen asiat ahdistuneena ja myös muut huomaavat sen. Kuitenkin saan asiat tehtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
masis kirjoitti:
Sopiva ja tehokas peruslääkitys ja säännöllinen keskustelu apu
Mulla oli tai on vieläkin ainakin vähän aikaa hyvä peruslääkitys, Seronil. Oon lopettelemassa sitä, kun pelkään, että se tekee jotain vahinkoja mun aivoihin ja että en pääse ikinä eroon siitä, jos syön sitä kauan.
En tiedä mikä olisi turvallisempi lääkitys.
T.Ap
Seronil on yksi turvallisimista mt lääkkeistä. Old school mielialalääke. Vaikea ymmärtää, miksi olet niin vakuuttunut, että sun aivot siitä "tuhoutuvat". Stressi ja ahdistus tuhoavat sun aivoja paljon enemmän kuin tämä lääke. Ssri lääkkeet on pelastanut valtavasti ihmishenkiä.
No varmaankin liittyy tähän ahdistuneisuushäiriöön, että pelkään lääkkeitä. Oon vaan lukenut kaikkia nettipalstoja (vaikkei pitäisi) ja niissä on puhuttu tuosta, että aivot ei palautuisi enää ennalleen ja lääkkeestä on vaikea päästä irti, kun vieroitusoireet on niin kovat.
Tiedän, että tämä ahdistus on jo varmaan vaarallista mun fyysiselle terveydelle. Pulssi on kokoajan korkealla ja mun verenpaineen alapainekin oli jo hiukan korkealla. En siis tiedä johtuuko tuo verenpaine tästä ahdistuksesta, mutta miksei kun muuten koitan elää aika terveellisesti.
T.Ap
Minä olen syönyt Seronolia yli 10 vuotta ja syön luultavasti koko loppuelämän, koska aivot eivät tuota tarpeeksi serotoniinia. Sinulla on nyt ensinnäkin sellainen ajatustapa, että lääke on jotain, josta pitää päästää mahd pian eroon ja ehkä ajattelet, että lääkitys tarkoittaa, että olet jotenkin epäonnistunut ja vähemmän väärti ja keskeneräinen. Ja sitä kaikkea jopa ennen kuin tämä lääke on päässyt auttamaan sinua. Olen katsonut dokkarin seronilista, jossa kuvaa hyvin, miten se auttaa aivoja voimaan paremmin. Seronil ei ole suinkaan mikään mörkö, mutta aina löytyy yksilöitä, joille tämä lääke ei sovi ja siitä sitten ne kauhutarinat keskustelupalstoilla. Jos sä et henk koht koe ikäviä sivuvaikutuksia, ei ole mitään hätää. Älä vaan ota sitä lääkettä tyhjään mahaan. Ja Seronil ei aiheuta fyysistä riippuvaisuutta. Esim mä syön sitä nytkin 10 v kuluttua minimiannoksen ja se auttaa minua.
Jos joskus haluat päästää etoon Seronilista, vähennät sitä pikkuhiljaa ja kaikki menee hyvin. Seronil ei ole mikään kauhulääke, kuten sitä on esim Ketipinorin tapaiset lääkkeet, ilman joita ihminen ei pysty nukkumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuksesta pääsee eroon hyväksymällä se.
Mikäs vähän hitaamman puoleinen se siellä alapeukuttelee. Ahdistuksen hoidon ydin on periaattessa tuo. Ahdistusta ei tule pelätä tai se än pahemmin ihmetellä. Antaa tunteiden tulla ja hyväksyy ne sellaisina kuin on.
Ei siitä silti eroon pääse. Ei tietenkään ole tarviskaan, mutta aika nenäkäs suhtautuminen sinulla toisten omakohtaisten kokemukseen. Tuo lähestymistapa auttaa, voihan vaikka hyväksyä sen että joskus tulee niin uneton yö että itsestä ei vaan ole töihin menijäksi, ja antaa senkin itselleen anteeksi muistaen että parempi yö ja päivä tulee pian. Mutta ei ainakaan itseltäni ole lopullisesti oireilu kadonnut mihinkään,
Kontrollin tarpeeseen on minulla ristiriitaisesti auttanut se kun olen tajunnut että elämää ei voi kontrolloida. Sairastumiset, onnettomuudet ja muut voi kohdata ketä vaan eikä ne tule kello kaulassa. Eikä kaikkeen pysty varautumaankaan.
No terapiassakin ainakin kognitiivisessa käyttäytymisterapiassa ja ratkaisukeskeisessä periaatteessa tuo on ahdistuksen hoidon ydin. Väität siis, ettei kukaan voi parantua terapian avulla. Moni ahdistuneisuushäiriöinen tai mielenterveysongelmainen yleensäkin ei ymmärrä sitä, että itse olisi niitä töitä tehtävä ja muuttaa ajattelu- ja suhtautumistapojaan. Mikä sitten mielestäsi auttaa ahdistuksesta paranemiseen, ei mikään? Aika pessimistinen näkökulma asiaan.
Totta munassa terapia auttaa. Voi olla että joku paranee kokonaan, ja sehän on positiivinen juttu. Mutta mun kokemus on se että itseltäni oireilu ei ole silläkään keinolla kokonaan poistunut, EIKÄ TARVITSEKAAN. Pärjään näinkin. Ei kannata antaa parhaan olla hyvän vihollinen, ja asettaa itselleen tavoitteita joihin sitten pettyy kun ne ei 100%:sti toteudu. Avoinna elämälle ja irti kontrollin tarpeesta ja silleen.
Kiva, jos pärjäät noin. Itse en kuitenkaan rypisi ahdistuksissa ja jättäisi elämää elämättä. Tiedän millaista ahdistus on pahimmillaan ja se ei ole elämää.
Tajuatko miten masentava sun asenne on sellaisille joilta paraneminen ei onnistu noin vain? Ehkä itselläsi ei ole ollut oikeaa ahdistuneisuushäiriötä.
Eikö sun pitänyt jo lähteä täältä keskustelusta?
Oletpas hieno ihminen kun kiusaat toisia ulos keskustelusta,
Joo, kiusasin täältä keskustelusta :DD No jos faktojen kertominen on kiusaamista niin mikäs siinä. Luulen kylläkin että oot se sama henkilö. Naurettavaa.
Ig:ssä on useita sivuja, mutta tunteet asuvat kehossa ja pelkkä puhe ei aina rauhoita. Tähän kehollisuuteen liittyen löytyy esim @ hella.mieli -sivu, missä on hyviä vinkkejä.
Psykofyysinen fysioterapia voisi myös toimia sinulle tai joku muu rauhoittava fyysinen juttu jos olet jo keskustellut ja lukenut ja saanut semmoisia vinkkejä aiemmin. Esim rosenterapia, vyöhyketerapia tai ihan vaan erilaiset rentouttavat hieronnat tai jooga, äänimaljarentoutus ym missä keho saa kierroksia alas voi toimia. Myös ratsastus tai (äänikirjan kanssa) luonnossa liikkuminen ovat hyviä kokeilla.
Toki on myös hyvä pitää mielessä se, että mikä on taustalla. Onko siellä traumaa vai oletko vain persoonaltasi helposti kuormittava tai herkkä, voiko siellä olla diagnosoimaan asperger tai ADHD, jotka eivät aina näy niin selvästi ulospäin. Omissa nahoissa on hyvä oppia olemaan ja kuuntelemaan kehoa.
Tsemppiä kovasti, muista että keinoja löytyy kyllä kunhan jaksaa etsiä itselleen sopivan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
masis kirjoitti:
Sopiva ja tehokas peruslääkitys ja säännöllinen keskustelu apu
Mulla oli tai on vieläkin ainakin vähän aikaa hyvä peruslääkitys, Seronil. Oon lopettelemassa sitä, kun pelkään, että se tekee jotain vahinkoja mun aivoihin ja että en pääse ikinä eroon siitä, jos syön sitä kauan.
En tiedä mikä olisi turvallisempi lääkitys.
T.Ap
Seronil on yksi turvallisimista mt lääkkeistä. Old school mielialalääke. Vaikea ymmärtää, miksi olet niin vakuuttunut, että sun aivot siitä "tuhoutuvat". Stressi ja ahdistus tuhoavat sun aivoja paljon enemmän kuin tämä lääke. Ssri lääkkeet on pelastanut valtavasti ihmishenkiä.
No varmaankin liittyy tähän ahdistuneisuushäiriöön, että pelkään lääkkeitä. Oon vaan lukenut kaikkia nettipalstoja (vaikkei pitäisi) ja niissä on puhuttu tuosta, että aivot ei palautuisi enää ennalleen ja lääkkeestä on vaikea päästä irti, kun vieroitusoireet on niin kovat.
Tiedän, että tämä ahdistus on jo varmaan vaarallista mun fyysiselle terveydelle. Pulssi on kokoajan korkealla ja mun verenpaineen alapainekin oli jo hiukan korkealla. En siis tiedä johtuuko tuo verenpaine tästä ahdistuksesta, mutta miksei kun muuten koitan elää aika terveellisesti.
T.Ap
Minä olen syönyt Seronolia yli 10 vuotta ja syön luultavasti koko loppuelämän, koska aivot eivät tuota tarpeeksi serotoniinia. Sinulla on nyt ensinnäkin sellainen ajatustapa, että lääke on jotain, josta pitää päästää mahd pian eroon ja ehkä ajattelet, että lääkitys tarkoittaa, että olet jotenkin epäonnistunut ja vähemmän väärti ja keskeneräinen. Ja sitä kaikkea jopa ennen kuin tämä lääke on päässyt auttamaan sinua. Olen katsonut dokkarin seronilista, jossa kuvaa hyvin, miten se auttaa aivoja voimaan paremmin. Seronil ei ole suinkaan mikään mörkö, mutta aina löytyy yksilöitä, joille tämä lääke ei sovi ja siitä sitten ne kauhutarinat keskustelupalstoilla. Jos sä et henk koht koe ikäviä sivuvaikutuksia, ei ole mitään hätää. Älä vaan ota sitä lääkettä tyhjään mahaan. Ja Seronil ei aiheuta fyysistä riippuvaisuutta. Esim mä syön sitä nytkin 10 v kuluttua minimiannoksen ja se auttaa minua.
Ja ahdistuksesta sen verran, että älä taistele sitä vastaan, älä pelkää ja älä tutki itseäsi ja sun vartalossa tapahtuvaa liikaa. Minua auttoi parhaiten se, kun hyväksyin ahdistuksen. Silloin tapahtui pikkuhiljaa niin, että ahdistus meni pois. Jos taistelet ahdistusta vastaan, se ruokkii ahdistusta. Parhaiten auttaa se, kun sanot itsellesi, että nyt minulla on paha olo ja se on ihan ok ja sit ikään kuin sivustakatsojana seuraat rauhallisesti sitä pahaa oloa ja menet sen mukaan. Ja olet itsellesi hirmu rakastava ja hellä. Vaikka puhut itsellesi ääneen rakkaudella.
Ja kaikille niille jotka paasavat "positiivisesta ajattelusta". Teillä ei ole mitään aavistusta siitä, miltä tuntuu, jos oikeasti ei hallitse omia ajatuksia. Siis ajatukset hallitsevat sinua. Se on hyvin pelottavaa ja vaatii lääkitystä ja te teette sillä "älä ajattele neg ajatuksia" neuvolla vaan pahaa, koska saatte aikaan epäonnistumisen tunnetta. Tällaisella ei ole mitään tekemistä kyseisen aiheen kanssa ja teillä ei ole kokemusta siitä, että sellainenkin on mahdollista, että ihminen ei hallitse omia ajatuksia. Esim. pakkoajatukset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ig:ssä on useita sivuja, mutta tunteet asuvat kehossa ja pelkkä puhe ei aina rauhoita. Tähän kehollisuuteen liittyen löytyy esim @ hella.mieli -sivu, missä on hyviä vinkkejä.
Psykofyysinen fysioterapia voisi myös toimia sinulle tai joku muu rauhoittava fyysinen juttu jos olet jo keskustellut ja lukenut ja saanut semmoisia vinkkejä aiemmin. Esim rosenterapia, vyöhyketerapia tai ihan vaan erilaiset rentouttavat hieronnat tai jooga, äänimaljarentoutus ym missä keho saa kierroksia alas voi toimia. Myös ratsastus tai (äänikirjan kanssa) luonnossa liikkuminen ovat hyviä kokeilla.
Toki on myös hyvä pitää mielessä se, että mikä on taustalla. Onko siellä traumaa vai oletko vain persoonaltasi helposti kuormittava tai herkkä, voiko siellä olla diagnosoimaan asperger tai ADHD, jotka eivät aina näy niin selvästi ulospäin. Omissa nahoissa on hyvä oppia olemaan ja kuuntelemaan kehoa.
Tsemppiä kovasti, muista että keinoja löytyy kyllä kunhan jaksaa etsiä itselleen sopivan.
Vierailija kirjoitti:
Ig:ssä on useita sivuja, mutta tunteet asuvat kehossa ja pelkkä puhe ei aina rauhoita. Tähän kehollisuuteen liittyen löytyy esim @ hella.mieli -sivu, missä on hyviä vinkkejä.
Psykofyysinen fysioterapia voisi myös toimia sinulle tai joku muu rauhoittava fyysinen juttu jos olet jo keskustellut ja lukenut ja saanut semmoisia vinkkejä aiemmin. Esim rosenterapia, vyöhyketerapia tai ihan vaan erilaiset rentouttavat hieronnat tai jooga, äänimaljarentoutus ym missä keho saa kierroksia alas voi toimia. Myös ratsastus tai (äänikirjan kanssa) luonnossa liikkuminen ovat hyviä kokeilla.
Toki on myös hyvä pitää mielessä se, että mikä on taustalla. Onko siellä traumaa vai oletko vain persoonaltasi helposti kuormittava tai herkkä, voiko siellä olla diagnosoimaan asperger tai ADHD, jotka eivät aina näy niin selvästi ulospäin. Omissa nahoissa on hyvä oppia olemaan ja kuuntelemaan kehoa.
Tsemppiä kovasti, muista että keinoja löytyy kyllä kunhan jaksaa etsiä itselleen sopivan.
Kuulostaa taas niin huuhaalta kuin olla ja voi. Adhd ja aspergerkin vielä. 😂 on niin ylidiagnosoituja nuokin sairaudet
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ig:ssä on useita sivuja, mutta tunteet asuvat kehossa ja pelkkä puhe ei aina rauhoita. Tähän kehollisuuteen liittyen löytyy esim @ hella.mieli -sivu, missä on hyviä vinkkejä.
Psykofyysinen fysioterapia voisi myös toimia sinulle tai joku muu rauhoittava fyysinen juttu jos olet jo keskustellut ja lukenut ja saanut semmoisia vinkkejä aiemmin. Esim rosenterapia, vyöhyketerapia tai ihan vaan erilaiset rentouttavat hieronnat tai jooga, äänimaljarentoutus ym missä keho saa kierroksia alas voi toimia. Myös ratsastus tai (äänikirjan kanssa) luonnossa liikkuminen ovat hyviä kokeilla.
Toki on myös hyvä pitää mielessä se, että mikä on taustalla. Onko siellä traumaa vai oletko vain persoonaltasi helposti kuormittava tai herkkä, voiko siellä olla diagnosoimaan asperger tai ADHD, jotka eivät aina näy niin selvästi ulospäin. Omissa nahoissa on hyvä oppia olemaan ja kuuntelemaan kehoa.
Tsemppiä kovasti, muista että keinoja löytyy kyllä kunhan jaksaa etsiä itselleen sopivan.
Kuulostaa taas niin huuhaalta kuin olla ja voi. Adhd ja aspergerkin vielä. 😂 on niin ylidiagnosoituja nuokin sairaudet
Jollain se voi olla taustalla, ei välttis ap:lla. Se olisi kuitenkin hyvä tietää.. On ihan yleistä että heillä on elämänhallinnassa haasteita ja siitä seurauksena ahdistusta. Ymmärsit lukemasi väärin. Tarkoitus oli vain auttaa. Miten sun kommentti auttaa ap:tä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ig:ssä on useita sivuja, mutta tunteet asuvat kehossa ja pelkkä puhe ei aina rauhoita. Tähän kehollisuuteen liittyen löytyy esim @ hella.mieli -sivu, missä on hyviä vinkkejä.
Psykofyysinen fysioterapia voisi myös toimia sinulle tai joku muu rauhoittava fyysinen juttu jos olet jo keskustellut ja lukenut ja saanut semmoisia vinkkejä aiemmin. Esim rosenterapia, vyöhyketerapia tai ihan vaan erilaiset rentouttavat hieronnat tai jooga, äänimaljarentoutus ym missä keho saa kierroksia alas voi toimia. Myös ratsastus tai (äänikirjan kanssa) luonnossa liikkuminen ovat hyviä kokeilla.
Toki on myös hyvä pitää mielessä se, että mikä on taustalla. Onko siellä traumaa vai oletko vain persoonaltasi helposti kuormittava tai herkkä, voiko siellä olla diagnosoimaan asperger tai ADHD, jotka eivät aina näy niin selvästi ulospäin. Omissa nahoissa on hyvä oppia olemaan ja kuuntelemaan kehoa.
Tsemppiä kovasti, muista että keinoja löytyy kyllä kunhan jaksaa etsiä itselleen sopivan.
Kuulostaa taas niin huuhaalta kuin olla ja voi. Adhd ja aspergerkin vielä. 😂 on niin ylidiagnosoituja nuokin sairaudet
Jollain se voi olla taustalla, ei välttis ap:lla. Se olisi kuitenkin hyvä tietää.. On ihan yleistä että heillä on elämänhallinnassa haasteita ja siitä seurauksena ahdistusta. Ymmärsit lukemasi väärin. Tarkoitus oli vain auttaa. Miten sun kommentti auttaa ap:tä?
Mulla ei ole testattu ikinä aspergeria tai adhd:ta, mut toisaalta en usko, että mulla noita onkaan. Ainakaan mitkään oireet ei vaikuta sopivan muhun.
T.Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ig:ssä on useita sivuja, mutta tunteet asuvat kehossa ja pelkkä puhe ei aina rauhoita. Tähän kehollisuuteen liittyen löytyy esim @ hella.mieli -sivu, missä on hyviä vinkkejä.
Psykofyysinen fysioterapia voisi myös toimia sinulle tai joku muu rauhoittava fyysinen juttu jos olet jo keskustellut ja lukenut ja saanut semmoisia vinkkejä aiemmin. Esim rosenterapia, vyöhyketerapia tai ihan vaan erilaiset rentouttavat hieronnat tai jooga, äänimaljarentoutus ym missä keho saa kierroksia alas voi toimia. Myös ratsastus tai (äänikirjan kanssa) luonnossa liikkuminen ovat hyviä kokeilla.
Toki on myös hyvä pitää mielessä se, että mikä on taustalla. Onko siellä traumaa vai oletko vain persoonaltasi helposti kuormittava tai herkkä, voiko siellä olla diagnosoimaan asperger tai ADHD, jotka eivät aina näy niin selvästi ulospäin. Omissa nahoissa on hyvä oppia olemaan ja kuuntelemaan kehoa.
Tsemppiä kovasti, muista että keinoja löytyy kyllä kunhan jaksaa etsiä itselleen sopivan.
Kuulostaa taas niin huuhaalta kuin olla ja voi. Adhd ja aspergerkin vielä. 😂 on niin ylidiagnosoituja nuokin sairaudet
Jollain se voi olla taustalla, ei välttis ap:lla. Se olisi kuitenkin hyvä tietää.. On ihan yleistä että heillä on elämänhallinnassa haasteita ja siitä seurauksena ahdistusta. Ymmärsit lukemasi väärin. Tarkoitus oli vain auttaa. Miten sun kommentti auttaa ap:tä?
Mulla ei ole testattu ikinä aspergeria tai adhd:ta, mut toisaalta en usko, että mulla noita onkaan. Ainakaan mitkään oireet ei vaikuta sopivan muhun.
T.Ap
Hyvä että tiedät. Se riittää sitten siitä. Ahdistuksessa kuitenkaan puhuminen ja analysointi ja asioiden jauhaminen ei aina auta parhaiten. Tunteet on kehossa, osa hermostoa. Hermoston helliminen voikin olla parasta kun on kuitenkin jo mielen tasolla paljon tietoa ja ymmärrystä. Sitä yritin oikeastaan sanoa, se oli vähän sivuhuomio se että voi olla myös jokin DG jolloin hoitokin voi olla erilaista. Se oli semmoinen mainitsemisen arvoinen asia vain.. Mutta joka tapauksessa tarkoitus oli auttaa ja tunnen aidosti empatiaa sinua kohtaan
Toivottavasti löydät jotain sinua auttavia keinoja, levollisen menetelmät ottaisin kokeiluun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla KELA:n korvaama terapia auttoi.
Olet varmaankin jo kokeillut erilaisia rentoutumis- ja hengitysharjoituksia? Myös joogasta moni on saanut helpotusta.
Olen joo kokeillut, joskus noi auttaa ja joskus taas ei.
T.Ap
Hyväksy ahdistuksesi. Ei se tapa. Anna sen olla kun se iskee päälle, se menee kuitenkin myös ohi. Mitä enemmän sitä vastustat sen vahvemmin se hallitsee. Jos annat sille tilaa, toteat "tämä on vain ahdistus,tuttu juttu" ja jatkat puuhiasi ahdistuksesta huolimatta, se voi lieventyä. Itse olen saanut valtavasti apua A. Pietikäisen kirjoista ja luennoista.
Mä olen kärsinyt siitä yli 30 vuotta. Ja nyt olenkin sitten eläkkeellä. Ei siitä pääse koskaan eroon.
Ulkoista itsesi siitä ahdistuksesta. Kuten itsekin tiedät, se on vain tunne.
Jos et voi elää itsesi kanssa, täytyy olla kaksi minää. Minä ja itse, jonka kanssa minä ei voi elää. Ego on se itse. Ajatusten ja tunteiden hautausmaa.
Voit asettua tarkkailemaan tuota egoa. Eli astu itsesi ulkopuolelle ja tarkkaile ikään kuin ulkopuolelta itseäsi ja täysin ilman arvostelua. Katsot vain kuin yläpuolelta miten ulkokuoresi tässä maailmassa toimii/tekee. Kun ulkoistat tunteesi todellisesta olemuksestasi eli tietoisuudesta, niin ymmärrät, että ahdistuksesi on aivan turhaa. Sekava selostus, mutta tietoisuudellasi on aina ja koko ajan kaikki hyvin!
Et voi muuta muuttaa kuin ajatusmaailmasi. Auttoi ainakin omalla kohdalla.
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kärsinyt siitä yli 30 vuotta. Ja nyt olenkin sitten eläkkeellä. Ei siitä pääse koskaan eroon.
Niin ja mulla on lapsuudesta ja nuoruudesta jäänyt niin pahat traumat että tulen kärsimään tästä lopun ikääni. Onneksi pääsin eläkkeelle. Yksi ahdistuksenaihe vähemmän, kun töihin en kuitenkaan enää kykene. Psykiatri otti joku 17 vuotta sitten multa rauhoittavat pois. No, siinä meni sitten toimintakyky. Onhan se kun niitä on 17 vuotiaasta syönyt joka ikinen päivä niin tottakai siinä menee toimintakyky kun ne viedään, yhtäkkiä. Lopetin ne seinään. Sitä tapaa en todellakaan suosittele kenellekään. Psykiatri (osaston ylilääkäri) vaan sanoi halveksivasti että et kai sä halua mikään narkkari olla. Ja kyseli olenko yrittänyt ostaa niitä kadulta. No en ole. Enkä ole lopettamisen jälkeen niitä yhdeltäkään lääkäriltä edes pyytänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olen kärsinyt siitä yli 30 vuotta. Ja nyt olenkin sitten eläkkeellä. Ei siitä pääse koskaan eroon.
Niin ja mulla on lapsuudesta ja nuoruudesta jäänyt niin pahat traumat että tulen kärsimään tästä lopun ikääni. Onneksi pääsin eläkkeelle. Yksi ahdistuksenaihe vähemmän, kun töihin en kuitenkaan enää kykene. Psykiatri otti joku 17 vuotta sitten multa rauhoittavat pois. No, siinä meni sitten toimintakyky. Onhan se kun niitä on 17 vuotiaasta syönyt joka ikinen päivä niin tottakai siinä menee toimintakyky kun ne viedään, yhtäkkiä. Lopetin ne seinään. Sitä tapaa en todellakaan suosittele kenellekään. Psykiatri (osaston ylilääkäri) vaan sanoi halveksivasti että et kai sä halua mikään narkkari olla. Ja kyseli olenko yrittänyt ostaa niitä kadulta. No en ole. Enkä ole lopettamisen jälkeen niitä yhdeltäkään lääkäriltä edes pyytänyt.
Tuo on hoitovirhe, jos rauhoittavat lopetetaan seinään. Sairaalloista jo tuo lääkärien pelko määrätä rauhoittavia. Monien elämä voisi pelastua niiden avulla, jos tarvittaessa ottaisivat vaikeisiin tilanteisiin.
Oletpas hieno ihminen kun kiusaat toisia ulos keskustelusta,