Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä pääsee ahdistuneisuushäiriöstä eroon?
12.03.2023 |
Oon jo pienestä pitäen ollut herkkä huolehtimaan ja murehtimaan. Varsinaisen ahdistuneisuushäiriö-diagnoosin sain joskus teini-ikäisenä.
Olen vasta 21-vuotias, mutta tuntuu, että elämä ja nuoruus menee hukkaan tämän sairauden takia. Oon yrittänyt niin monta konstia ahdistuneisuuteen, mutta tuntuu ettei mikään auta kunnolla.
Syön nyt lääkkeitä, rauhoittavia ja ssri-lääkkeitä. Ne auttaa, mutten voi syödä rauhoittavia joka päivä. Ssri-lääkettä olen nyt lopettelemassa, kun pelkään sitäkin, että se tuhoaa mun aivot lopullisesti. Oon lukenu niin paljon kauhutarinoita noista lääkkeistä ja vaikka ne on auttanut mua niin haluan silti eroon niistä.
Olen käynyt 3 vuoden kelan tukeman terapian, josta sain joitain työkaluja ahdistuksen hallintaan, mutta ei nekään tunnu riittävän. Oon lukenut paljon self-help-kirjoja, lenkkeilen päivittäin, nukun tarpeeksi ja koitan syödä terveellisesti. Mikään ei kertakaikkiaan auta.
Mun ahdistus nostaa aina päätään illalla pimeän tullen ja ootan vaan sitä hetkeä, että pääsen nukkumaan. Mun pitäis hakeutua jatko-opintoihin, mutten tiedä pystynkö sinnekkään menemään tän ***** sairauden takia. Lisäksi mulla on sosiaalisten tilanteiden pelko joka sekin vaikeuttaa kaikkea.
Miten te olette päässeet irti ahdistuksesta??? Alkaa keinot loppua.
Kommentit (145)
Vältä kofeiinia ja kokeile laadukasta magnesiumia. Syö kuitua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ahdistusta ei voi parantaa. Ei ole olemassa mitään lääkettä tai terapiaa jolla sen saa pois. Sen kanssa pitää oppia elämään ns. siitä huolimatta. Yksittäisiä kohtauksia voi lievittää esim. itsellä toimii kun pistän pieneen vatiin kylmää vettä, sekaan jääpaloja ja pidän siellä kasvoja niin kauan kun pystyy pidättämään hengitystä. Se jäävesi shokki tavallaan nollaa tilanteen kehollisesti.
Ahdistukseen kannattaa suhtautua siten, että se on kehon viesti siitä, että joku asia vaivaa ja ei ole hyvin. Ehkä tekemätön tehtävä, selvittämätön ihmisuhdejuttu jne. Ja ratkoa yksi ongelma kerrallaan ja vähitellään ahdistusta tulee vähemmän ja vähemmän. Älä missään nimessä laske lääkkeiden varaan ja älä myöskään syyllistä itseäsi että olisit jollakin tavalla huono ja viallinen. Sun tunteet on valideja, mutta sun pitää oppia työskentelemään itsesi kanssa ja itseäsi kuunnellen ja hoitamaan itseäsi siten, että alat luottaa siihen, että kaikki on hyvin. Päästä irti.
Vierailija kirjoitti:
Vältä kofeiinia ja kokeile laadukasta magnesiumia. Syö kuitua.
Mikä olisi laadukas magnesium ja paljon sitä kuuluisi syödä päivässä? Itse syön bioteekin supermagnesiumia 100mg 1-2kpl, mutta en tuosta ainakaan ole huomannut mitään vaikutusta?
Vierailija kirjoitti:
Ahdistusta ei voi parantaa. Ei ole olemassa mitään lääkettä tai terapiaa jolla sen saa pois. Sen kanssa pitää oppia elämään ns. siitä huolimatta. Yksittäisiä kohtauksia voi lievittää esim. itsellä toimii kun pistän pieneen vatiin kylmää vettä, sekaan jääpaloja ja pidän siellä kasvoja niin kauan kun pystyy pidättämään hengitystä. Se jäävesi shokki tavallaan nollaa tilanteen kehollisesti.
Ahdistukseen kannattaa suhtautua siten, että se on kehon viesti siitä, että joku asia vaivaa ja ei ole hyvin. Ehkä tekemätön tehtävä, selvittämätön ihmisuhdejuttu jne. Ja ratkoa yksi ongelma kerrallaan ja vähitellään ahdistusta tulee vähemmän ja vähemmän. Älä missään nimessä laske lääkkeiden varaan ja älä myöskään syyllistä itseäsi että olisit jollakin tavalla huono ja viallinen. Sun tunteet on valideja, mutta sun pitää oppia työskentelemään itsesi kanssa ja itseäsi kuunnellen ja hoitamaan itseäsi siten, että alat luottaa siihen, että kaikki on hyvin. Päästä irti.
Kyllä itselläni on lääkkeet auttanut, että puhu vaan omasta puolestasi. Joillakin terapia auttanut. Älä sinä syyllistä lääkkeiden käytöstä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistusta ei voi parantaa. Ei ole olemassa mitään lääkettä tai terapiaa jolla sen saa pois. Sen kanssa pitää oppia elämään ns. siitä huolimatta. Yksittäisiä kohtauksia voi lievittää esim. itsellä toimii kun pistän pieneen vatiin kylmää vettä, sekaan jääpaloja ja pidän siellä kasvoja niin kauan kun pystyy pidättämään hengitystä. Se jäävesi shokki tavallaan nollaa tilanteen kehollisesti.
Ahdistukseen kannattaa suhtautua siten, että se on kehon viesti siitä, että joku asia vaivaa ja ei ole hyvin. Ehkä tekemätön tehtävä, selvittämätön ihmisuhdejuttu jne. Ja ratkoa yksi ongelma kerrallaan ja vähitellään ahdistusta tulee vähemmän ja vähemmän. Älä missään nimessä laske lääkkeiden varaan ja älä myöskään syyllistä itseäsi että olisit jollakin tavalla huono ja viallinen. Sun tunteet on valideja, mutta sun pitää oppia työskentelemään itsesi kanssa ja itseäsi kuunnellen ja hoitamaan itseäsi siten, että alat luottaa siihen, että kaikki on hyvin. Päästä irti.
Kyllä itselläni on lääkkeet auttanut, että puhu vaan omasta puolestasi. Joillakin terapia auttanut. Älä sinä syyllistä lääkkeiden käytöstä.
Lääkkeet poistaa vaan hetkellisesti oireita, ne ei korjaa tilannetta pysyvästi. Ja nimen omaan pysyvää apua ap kaipasi. Että opettele sinä vaikka lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistusta ei voi parantaa. Ei ole olemassa mitään lääkettä tai terapiaa jolla sen saa pois. Sen kanssa pitää oppia elämään ns. siitä huolimatta. Yksittäisiä kohtauksia voi lievittää esim. itsellä toimii kun pistän pieneen vatiin kylmää vettä, sekaan jääpaloja ja pidän siellä kasvoja niin kauan kun pystyy pidättämään hengitystä. Se jäävesi shokki tavallaan nollaa tilanteen kehollisesti.
Ahdistukseen kannattaa suhtautua siten, että se on kehon viesti siitä, että joku asia vaivaa ja ei ole hyvin. Ehkä tekemätön tehtävä, selvittämätön ihmisuhdejuttu jne. Ja ratkoa yksi ongelma kerrallaan ja vähitellään ahdistusta tulee vähemmän ja vähemmän. Älä missään nimessä laske lääkkeiden varaan ja älä myöskään syyllistä itseäsi että olisit jollakin tavalla huono ja viallinen. Sun tunteet on valideja, mutta sun pitää oppia työskentelemään itsesi kanssa ja itseäsi kuunnellen ja hoitamaan itseäsi siten, että alat luottaa siihen, että kaikki on hyvin. Päästä irti.
Kyllä itselläni on lääkkeet auttanut, että puhu vaan omasta puolestasi. Joillakin terapia auttanut. Älä sinä syyllistä lääkkeiden käytöstä.
Lääkkeet poistaa vaan hetkellisesti oireita, ne ei korjaa tilannetta pysyvästi. Ja nimen omaan pysyvää apua ap kaipasi. Että opettele sinä vaikka lukemaan.
Opettele sinä vaikka empatiaa ja ymmärtämään sen, että jokainen on yksilö. Jotkut eivät parane ikinä ahdistuneisuushäiriöstä ja he pysyvät ainoastaan lääkkeiden avulla elämän syrjässä kiinni.
Minä olen samanlainen, nykyään yli 40v. Nykyään ahdistus ei saa minusta otetta kuin satunnaisesti, ikää myöten muuttuu jotenkin helpommaksi kun huomaat että olet jo selviytynyt vaikka mistä. Turvattomuuden tunne tuo ahdistusta. Yin-jooga on minulle hyvä rauhoittaja. Rauhoituismusiikki youtubesta päälle. Liikunta, uinti, sauna poistaa ahdistusta voimakkaasti. Tässä jotain ajatuksen virtaani, tsemppiä. Olet aina voimakkaampi henkisesti kuin fyysiset tuntemuksesi. Joskus auttaa kun tuntee sen ahdistuksen, hyväksyy ja itkee sen läpi. Se saattaa sitten poistua taas hetkeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistusta ei voi parantaa. Ei ole olemassa mitään lääkettä tai terapiaa jolla sen saa pois. Sen kanssa pitää oppia elämään ns. siitä huolimatta. Yksittäisiä kohtauksia voi lievittää esim. itsellä toimii kun pistän pieneen vatiin kylmää vettä, sekaan jääpaloja ja pidän siellä kasvoja niin kauan kun pystyy pidättämään hengitystä. Se jäävesi shokki tavallaan nollaa tilanteen kehollisesti.
Ahdistukseen kannattaa suhtautua siten, että se on kehon viesti siitä, että joku asia vaivaa ja ei ole hyvin. Ehkä tekemätön tehtävä, selvittämätön ihmisuhdejuttu jne. Ja ratkoa yksi ongelma kerrallaan ja vähitellään ahdistusta tulee vähemmän ja vähemmän. Älä missään nimessä laske lääkkeiden varaan ja älä myöskään syyllistä itseäsi että olisit jollakin tavalla huono ja viallinen. Sun tunteet on valideja, mutta sun pitää oppia työskentelemään itsesi kanssa ja itseäsi kuunnellen ja hoitamaan itseäsi siten, että alat luottaa siihen, että kaikki on hyvin. Päästä irti.
Todellakin voi parantaa. Sen elämää rahoittavan haitallisen ahdistuksen. On mahdollista oppia olemaan pelkäämättä ja vatvomatta esim. kun oppii tulkitsemaan tilanteita ja omia reagointitapojaan järkevämmin. Olen kärsinyt hirveästä paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta vuosia ja lopulta olen saanut vapautua näistä. Toki välillä ahdistaa, se kuuluu elämään, mutta olen nykyään itseäni kohtaan armollisempi, ja olen löytänyt vahvuuksiani sekä jämäkkyyttä ja myös vapautunut vääränlaisesta syyllisyydestä joka vaivasi. Jne. Mutta kaikki on vaatinut valtavan paljon työtä, ja terapiaa sekä hyviä keinoja rentouttaa kehoa ja mieltä.
Lääkkeitä en ole tarvinnut enää vuosiin.
Ei enää rajoittavaa ahdistusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistusta ei voi parantaa. Ei ole olemassa mitään lääkettä tai terapiaa jolla sen saa pois. Sen kanssa pitää oppia elämään ns. siitä huolimatta. Yksittäisiä kohtauksia voi lievittää esim. itsellä toimii kun pistän pieneen vatiin kylmää vettä, sekaan jääpaloja ja pidän siellä kasvoja niin kauan kun pystyy pidättämään hengitystä. Se jäävesi shokki tavallaan nollaa tilanteen kehollisesti.
Ahdistukseen kannattaa suhtautua siten, että se on kehon viesti siitä, että joku asia vaivaa ja ei ole hyvin. Ehkä tekemätön tehtävä, selvittämätön ihmisuhdejuttu jne. Ja ratkoa yksi ongelma kerrallaan ja vähitellään ahdistusta tulee vähemmän ja vähemmän. Älä missään nimessä laske lääkkeiden varaan ja älä myöskään syyllistä itseäsi että olisit jollakin tavalla huono ja viallinen. Sun tunteet on valideja, mutta sun pitää oppia työskentelemään itsesi kanssa ja itseäsi kuunnellen ja hoitamaan itseäsi siten, että alat luottaa siihen, että kaikki on hyvin. Päästä irti.
Todellakin voi parantaa. Sen elämää rahoittavan haitallisen ahdistuksen. On mahdollista oppia olemaan pelkäämättä ja vatvomatta esim. kun oppii tulkitsemaan tilanteita ja omia reagointitapojaan järkevämmin. Olen kärsinyt hirveästä paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta vuosia ja lopulta olen saanut vapautua näistä. Toki välillä ahdistaa, se kuuluu elämään, mutta olen nykyään itseäni kohtaan armollisempi, ja olen löytänyt vahvuuksiani sekä jämäkkyyttä ja myös vapautunut vääränlaisesta syyllisyydestä joka vaivasi. Jne. Mutta kaikki on vaatinut valtavan paljon työtä, ja terapiaa sekä hyviä keinoja rentouttaa kehoa ja mieltä.
Lääkkeitä en ole tarvinnut enää vuosiin.
Minkä suuntauksen terapian kävit?
- sivusta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen myös lukkiutunut sisälle ahdistuksen takia. En pysty edes lenkillä käymään kuin pimeällä. Ei tämä ole hääviä elämää. Mitähän ihmiset minusta ajattelee....
Olen itse kärsinyt ahdistuksesta ja panniikkihäiriöstä. Nykyäänkin on ahdistaa välillä paljon, mutta olen päässyt paljon eteenpäin.
Pahimman ahdistuksen yli lääkitys on auttanut.
Olen huomannut, että ahdistukseen ei kannata suhtautua sairautena, asiana mistä pitää päästä eroon.
Ahdistushäiriössä reaktiot ovat niin suuria, että ne vaikeuttavat elämää. Vahvat kehon reaktiot aiheuttavat myös itsessään erilaisia tunteita ja ajatuksia. Ahdistus on luonnollista ja kehon reaktioiden hillitsemiseen kannattaa keskittyä. Ahdistusta voi myös kuunnella. Sen takana voi olla muutakin kuin huolia.
Tarkoitan tällä myös, kun on pitkään ahdistunut, siihen jollain lailla tottuu. Sitten voi alkaa kehittymään ajatuksia ja kierteitä jotka aiheuttavat lisää ahdistusta. Ja siitä taas lisää. Muodostuu kehä joka ruokkii itse itseään.
Ei hätää, se on mahdollista katkaista. Kannattaa opetella kohtaamaan, tunnistamaan tuntemukset ja ajatukset.
Oireiden lieventyessä, tulee pikku hiljaa tilaa muille ajatuksille sekä tuntemuksille. Ahdistus kutistuu pikku hiljaa eikä se ole enää hallitse kaikkea. Elämä alkaa taas pikku hiljaa kulkea.
Kirjoittamassa tekstissä on asioita, mitkä ovat auttaneet itseä pääsemään pahimman yli.
En tiedä, mutta toivottavasti tästä oli jotain hyötyä myös jollekkin toiselle samasta asiasta potevalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tehtävä vain mielekkäitä valintoja elämässä. Se tosin joskus on vaikeaa, mutta on kuunneltava sydäntä mahdollisimman tarkasti. Toki pieni sinnittely on tarpeen, mutta siinä vaiheessa kun ahdistus aiheuttaa pelkkiä itsemurha-ajatuksia niin on muutettava suuntaa.
Pientä ahdistusta on hyvä oppia sietämään, se on osa tätä sairautta, mutta sen voimusteassa tai ahdistuskohtauksien tullessa on hyvä miettiä mikä on vikana.
Täällä kans yks nelikymppinen jonka yksi diagnoosi on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Huomenna pääsen virallisesti eläkkeelle ja onneksi olen jonkun verran luova vaikken Supertaiteellinen mutta taiteen keinoin ajattelin itseäni toteuttaa sen verran kuin jaksan. Nyt lääkkeenä pregabalin 159mg+159mg+75mg. On ihan hyvä, mutta asioista johtuvaa ahdistusta lieventää ja perusahdistusta vaientaa.
Vierailija kirjoitti:
On tehtävä vain mielekkäitä valintoja elämässä. Se tosin joskus on vaikeaa, mutta on kuunneltava sydäntä mahdollisimman tarkasti. Toki pieni sinnittely on tarpeen, mutta siinä vaiheessa kun ahdistus aiheuttaa pelkkiä itsemurha-ajatuksia niin on muutettava suuntaa.
Pientä ahdistusta on hyvä oppia sietämään, se on osa tätä sairautta, mutta sen voimusteassa tai ahdistuskohtauksien tullessa on hyvä miettiä mikä on vikana.
Täällä kans yks nelikymppinen jonka yksi diagnoosi on yleistynyt ahdistuneisuushäiriö. Huomenna pääsen virallisesti eläkkeelle ja onneksi olen jonkun verran luova vaikken Supertaiteellinen mutta taiteen keinoin ajattelin itseäni toteuttaa sen verran kuin jaksan. Nyt lääkkeenä pregabalin 159mg+159mg+75mg. On ihan hyvä, mutta asioista johtuvaa ahdistusta lieventää ja perusahdistusta vaientaa.
150mg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Säännölliset elämäntavat auttavat jonkin verran ja se, ettei sekoile alkoholin ja päihteiden kanssa. Itse olen myös ahdistuja, joka stressaa etukäteen pienistäkin asioista. Iän myötä tulee elämänkokemusta, kun ajattelee että elää päivä kerrallaan eikä hermoile liikaa tulevasta. Kannattaa hakea opiskelemaan ja työelämään, siellä voit tutustua uusiin mielenkiintoisiin ihmisiin. Mitään ihmelääkettä ei ole ahdistukseen, se tulee usein verenperintönä ja elämään on vain pyrittävä elämään ahdistuksista huolimatta.
Käytin aikoinaan sellaista luontaistuotetta kuin Relora. ihan laillinen Euroopassakin, itse tilasin Iherbistä. Ei se kokonaan paranna mutta helpottaa kyllä selvästi. Nyt olen ssri- lääkityksellä ja mulla toimii hyvin. Mihinkään "aivojen tuhoutumiseen" en usko, pikemmin se jatkuva ahdistus ja stressi vaikuttaa haitallisesti.
Ahdistavia syitä on niin monia ja meistä jotkut vaan ovat herkempiä. Monitahoinen vaiva, jonka kanssa kyllä oppii elämään. Paniikkeja en enää saa, mutta ahdistus välillä nostaa päätään esim uupumisen myötä tai ristiriitatilanteissa. En pidä sitä enää vihollisenani ja pärjään mainiosti sen kanssa.
Minua on auttanut keskusteluapu, päiväkirjan kirjoittaminen, liikunta, usko.... ja vaikeuksien kohdatessa mm. huolihetket. Lääkkeitä sain kun oli pahin tilanne eron jälkeen. Nykyään en syö lääkkeitä ja annan ahdistuksen tulla kun se on tullakseen. Se menee aina ohi ja tärkeää on etten usko niitä ajatuksia mitä noina hetkinä syntyy, kuten olet ikuinen luuseri tai en ikinä selviä tästä jne.
On auttanut myös rajojen vetäminen, olen ollut sellainen kiltti tyttö pienestä pitäen ja sitä ovat hyödyntäneet monet ihmiset.
Kirjoista parhaita ovat olleet Bournen kirja sekä A.Pietikäisen, myös youtube- videot.
Vierailija kirjoitti:
Ei enää rajoittavaa ahdistusta kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistusta ei voi parantaa. Ei ole olemassa mitään lääkettä tai terapiaa jolla sen saa pois. Sen kanssa pitää oppia elämään ns. siitä huolimatta. Yksittäisiä kohtauksia voi lievittää esim. itsellä toimii kun pistän pieneen vatiin kylmää vettä, sekaan jääpaloja ja pidän siellä kasvoja niin kauan kun pystyy pidättämään hengitystä. Se jäävesi shokki tavallaan nollaa tilanteen kehollisesti.
Ahdistukseen kannattaa suhtautua siten, että se on kehon viesti siitä, että joku asia vaivaa ja ei ole hyvin. Ehkä tekemätön tehtävä, selvittämätön ihmisuhdejuttu jne. Ja ratkoa yksi ongelma kerrallaan ja vähitellään ahdistusta tulee vähemmän ja vähemmän. Älä missään nimessä laske lääkkeiden varaan ja älä myöskään syyllistä itseäsi että olisit jollakin tavalla huono ja viallinen. Sun tunteet on valideja, mutta sun pitää oppia työskentelemään itsesi kanssa ja itseäsi kuunnellen ja hoitamaan itseäsi siten, että alat luottaa siihen, että kaikki on hyvin. Päästä irti.
Todellakin voi parantaa. Sen elämää rahoittavan haitallisen ahdistuksen. On mahdollista oppia olemaan pelkäämättä ja vatvomatta esim. kun oppii tulkitsemaan tilanteita ja omia reagointitapojaan järkevämmin. Olen kärsinyt hirveästä paniikkihäiriöstä ja ahdistuksesta vuosia ja lopulta olen saanut vapautua näistä. Toki välillä ahdistaa, se kuuluu elämään, mutta olen nykyään itseäni kohtaan armollisempi, ja olen löytänyt vahvuuksiani sekä jämäkkyyttä ja myös vapautunut vääränlaisesta syyllisyydestä joka vaivasi. Jne. Mutta kaikki on vaatinut valtavan paljon työtä, ja terapiaa sekä hyviä keinoja rentouttaa kehoa ja mieltä.
Lääkkeitä en ole tarvinnut enää vuosiin.Minkä suuntauksen terapian kävit?
- sivusta
Psykoanalyysissa kävin, sitten terapeutti kuoli yllättäin ja terapia jäi vähän kesken. Myöhemmin kognitiivisessa ja siitä on ollut iso apu. Ihan sielunhoitokin on auttanut kun on tullut pahoja tilanteita elämässä. Myös skeematerapia on auttanut ja olen ymmärtänyt miten ihmissuhdekuviot jo lapsuudessani ovat olleet vaikeita.
Nykyään kirjoitan paljon tunteistani ja puran sisintäni paperille. Monesti teen oivalluksia kirjoittaessani.
Itsemyötätunnon opettelu on todella tärkeää, en enää tuomitse itseäni "alimpaan helvettiin" eli ankaruudestakin alan päästä eroon.
Mielenkiintoinen ketju.
Itsellä diagnosoitiin GAD päälle kolmekymppisenä, mutta oireita on ollut jo lapsesta, alle kouluikäisestä. Koska olen kasvanut niiden seurassa en oikeastaan osannut edes niitä sanoittaa tai pitää outona niitä hankalia oloja. Ehkä olisin saanut apua vaikka teininä jos olisin tajunnut, ettei kaikki aktiivisesti pelkää kuolemaa heti jos äiti on 5min myöhässä kotiintulosta. Olen ollut myös masentunut, mutta ensisijaisesti ahdistunut. Ikävää kannaltani, että mua hoidettiin toistuvan masennuksen kaavalla opiskeluajoista eteenpäin yli 10 vuotta eikä kukaan osannut kertoa mulle ahdistuksen hoidosta. Tämä siis oli ennen kuin netistä löytyi kaikki tieto. Sieltä olen löytänyt paljon apua, mutta edelleen on ongelmia.
Itsellä epämiellyttävintä on jatkuva fyysinen jännitys vatsan alueella ja pakkoajatukset. Aiemmin ne oli epämääräistä mössöä tyyliin "sairastun vakavasti", mutta kun sain lapsen n. vuosikymmen sitten ne muuttui todella ahdistaviksi. Mun mieli tekee sellaista, että ihankuin olisin reaaliajassa nähnyt kodin ikkunasta miten bussi/rekka/lumitraktori murskaa mun lapsen alleen tai miten vahingossa ajan ulos sillalta ja lapseni hukkuu auton kanssa jokeen vaikka itse pelastun ja onhan näitä. Kukaan ei ole osannut mulle kertoa miten näistä pääsee eroon. Edes mitkään hämäykset ei auta, ei jääkylmät vedet, chilikarkit, seinän työntämiset, puuhastelu, juokseminen kovaa tai muu fyysinen, musiikin kuuntelu tms. Eikä myöskään mikään lääkitys. Rauhoittava estää fyysisen reaktion, mutta ei itse "näkyjä". Näitä tulee, kun olen stressaantunut ja väsynyt, mutta välillä muutenkin.
Voin sanoa, että ovat melko raskaita ja väsyttäviä, koska keho on koko ajan paniikissa näiden "kuviteltujen" katastrofien takia.
Tein sen Mielenterveystalon omahoito-ohjelman, mutta en kyennyt näitä suurimpia pelkojani käymään läpi yksin. Olen käynyt 3v. Kela-terapiassa josta oli monessa hyötyä, mutta ahdistus ei vähentynyt tasan yhtään. Ainoastaan jos saan olla stressitön ja koen olevani turvassa, olo on hyvä. TRE auttaa fyysiseen oloon, mutta ei sekään näitä ajatuksia poista.
Olen tulkinnut itse, että mun perusturva on jotenkin järkkynyt vuosien saatossa enkä tunne olevani turvassa enää missään. Isälläni oli jotain ongelmia ja hän saattoi olla parikin viikkoa puhumatta muille. Perhepäivähoidossa oli ruumiillista kurittamista. Mulla on aina ollut kavereita, mutta mua on myös kiusattu koulussa, yliopistossa ja ekassa työpaikassa. On ollut seksuaalista väkivaltaa teininä ja opiskelijana kahdessakin seurustelusuhteessa (jonka tosin tunnistin vasta myöhemmin aikuisena, koska se oli enemmänkin painostamista ja syyllistämistä eli tavallaan aina suostuin, mutta onko suostumus aito jos esimerkiksi seksiä maanitteleva poikaystävä ei anna nukahtaa ennen kuin suostuin). Lisäksi oli vaikea raskaus, lapsikin melkein kuoli ja lisäksi mun fyysisiä vaivoja vähäteltiin raskauden jälkeen kunnes ne paheni tosi paljon ja jouduin ambulanssista suoraan leikkaukseen. Ei mielestäni niin isoja asioita, että minusta olisi pitänyt tulla näin rikkinäinen, mutta niin vaan kävi.
En tosiaan tunne olevani turvassa enää oikein missään ja en tiedä miten tilannetta voisi korjata.
Hei, ahdistuneisuushäiriöinen ja sosiaalisten tilanteiden pelkoinen täällä. Omien kokemusteni mukaan lääkkeet auttavat pahimpaan tilanteeseen ja palauttaa hallinnan tunnetta. Mutta suurin työ tehdään siinä, että ahdistusoireet saadaan ns. remissioon, ja opitaan tunnistamaan ahdistavia tunteita sekä tilanteita. Synnynnäisestä ja herkästä elimistöstä ei pääse eroon, mutta opitaan elämään oireiden ja tunteiden kanssa. Lisäksi omia oireita pahentavia tilanteita opitaan tunnistamaan ajossa, jottei tilanne pahene liiaksi asti. Tsemppiä!
Looppi loppui aikanaan MDMA:lla ja on nyt jo taaksejäänyttä elämää. Väärä foorumi toki tälle, mutta PTSD:n hoidossa sitä käytetään menestyksekkäästi, ehkä vielä joskus Suomessakin.