Lue keskustelun säännöt.
Miten ihmeessä pääsee ahdistuneisuushäiriöstä eroon?
12.03.2023 |
Oon jo pienestä pitäen ollut herkkä huolehtimaan ja murehtimaan. Varsinaisen ahdistuneisuushäiriö-diagnoosin sain joskus teini-ikäisenä.
Olen vasta 21-vuotias, mutta tuntuu, että elämä ja nuoruus menee hukkaan tämän sairauden takia. Oon yrittänyt niin monta konstia ahdistuneisuuteen, mutta tuntuu ettei mikään auta kunnolla.
Syön nyt lääkkeitä, rauhoittavia ja ssri-lääkkeitä. Ne auttaa, mutten voi syödä rauhoittavia joka päivä. Ssri-lääkettä olen nyt lopettelemassa, kun pelkään sitäkin, että se tuhoaa mun aivot lopullisesti. Oon lukenu niin paljon kauhutarinoita noista lääkkeistä ja vaikka ne on auttanut mua niin haluan silti eroon niistä.
Olen käynyt 3 vuoden kelan tukeman terapian, josta sain joitain työkaluja ahdistuksen hallintaan, mutta ei nekään tunnu riittävän. Oon lukenut paljon self-help-kirjoja, lenkkeilen päivittäin, nukun tarpeeksi ja koitan syödä terveellisesti. Mikään ei kertakaikkiaan auta.
Mun ahdistus nostaa aina päätään illalla pimeän tullen ja ootan vaan sitä hetkeä, että pääsen nukkumaan. Mun pitäis hakeutua jatko-opintoihin, mutten tiedä pystynkö sinnekkään menemään tän ***** sairauden takia. Lisäksi mulla on sosiaalisten tilanteiden pelko joka sekin vaikeuttaa kaikkea.
Miten te olette päässeet irti ahdistuksesta??? Alkaa keinot loppua.
Kommentit (145)
Toisilla on herkempi alttius ahdistua kuin toisilla ja itselläniki tuo hiton mantelitumake aivoissa niin nopsa. Mutta tieto ei lisää tuskaa kun on kyse ahdistuneisuudesta. Mitä enemmän ymmärtää asiaa ja itseään sitä paremmin pärjää "heikkoutensa" kanssa. Minä olen oppinut että kiire ja stressi lisäävät ahdistuneisuutta. Siksi organisoinkin elämääni siten että muistan rentoutua ja rauhoittua. Aamut alkavat hiljentymisellä. Huolehdin kunnostani, töiden tauottamisista, siitä että teen jotain virkistävää vapaa-ajalla jne. Ja puran tuntojani paperille tai luottohenkilölle. Ja nukun hyvin!
Apua ja ymmärrystä olen saanut mm. täältä: https://www.mielenterveystalo.fi/fi/omahoito/tyokaluja-tietoiseen-lasna…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiotko kokeilla jotain saamaasi vinkkiä, ap?
Vierailija kirjoitti:
Aiotko kokeilla jotain saamaasi vinkkiä, ap?
Aika moni oli sellaisia mitä olen jo kokeillut, kuten meditaatio, mindfulness, jooga, hengitysharjoitukset yms. Täytyy kahlata ketju uudestaan vielä läpi, josko sieltä löytyisi jotain mitä voisi vielä testata.
T.Ap
Se on silleen että ihmisellä on reaalimaailma johon kuuluvat aistit ja tämä hetki ja todellisuus ja sitten on mentaalimaailma missä on tunteet ja muistot ja ajatukset. Kun jotkin ajatukset koukuttavat, kuten huolet, menemme sinne mentaalipuolelle vähän turhan syvälle upoksiin. Ja esim. vatvominen pitää siellä puolella enemmän kuin reaalimaailmassa. Ajatukset voivat pitää vallassaan ja niihin uppoutuminen ja niihin sokea uskominen voi pitää mielen matalana ja lisätä pahaa oloa. Herää erilaisia tunteita jotka eivät ole mukavia. Kelaamme menneitä ja mietimme tyyliin "entä jos" tai "en kuitenkaan selviä" jne .... ja elämä näyttää entistä synkemmältä, näemme itsemme huonoina ja epäonnistuneina näinä hetkinä. Olemme pudonneet eräänlaiseen ansaan emmekä elä tässä hetkessä. Olisi tärkeää oppia erottamaan reaalitodellisuus ja ajatustemme luoma todellisuus. Nimittäin ajatuksiaan voi hallita ja säädellä, niitä ei tarvitse uskoa sokeasti eikä niiden mukaan tarvitse toimia. Tunteita ja ajatuksia ei tarvitse kieltää missään nimessä, mutta ne eivät kerro meistä koko totuutta joten niihin ei tarvitsisi myöskään jäädä vellomaan. Tämän voi oppia vähitellen. Terapia voi auttaa. Ja hyvät luotettavat ystävät. Myös itsemyötätunto voi vahvistaa totuutta meistä. Olemme arvokkaita sellaisenaan vaikka vastoinkäymiset ja elämän kolhut voivat tiputtaa meitä alemmas ja minäkuvamme saattaa kärsiä pahojakin kolauksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
masis kirjoitti:
Sopiva ja tehokas peruslääkitys ja säännöllinen keskustelu apu
Mulla oli tai on vieläkin ainakin vähän aikaa hyvä peruslääkitys, Seronil. Oon lopettelemassa sitä, kun pelkään, että se tekee jotain vahinkoja mun aivoihin ja että en pääse ikinä eroon siitä, jos syön sitä kauan.
En tiedä mikä olisi turvallisempi lääkitys.
T.Ap
Seronil on yksi turvallisimista mt lääkkeistä. Old school mielialalääke. Vaikea ymmärtää, miksi olet niin vakuuttunut, että sun aivot siitä "tuhoutuvat". Stressi ja ahdistus tuhoavat sun aivoja paljon enemmän kuin tämä lääke. Ssri lääkkeet on pelastanut valtavasti ihmishenkiä.
No varmaankin liittyy tähän ahdistuneisuushäiriöön, että pelkään lääkkeitä. Oon vaan lukenut kaikkia nettipalstoja (vaikkei pitäisi) ja niissä on puhuttu tuosta, että aivot ei palautuisi enää ennalleen ja lääkkeestä on vaikea päästä irti, kun vieroitusoireet on niin kovat.
Tiedän, että tämä ahdistus on jo varmaan vaarallista mun fyysiselle terveydelle. Pulssi on kokoajan korkealla ja mun verenpaineen alapainekin oli jo hiukan korkealla. En siis tiedä johtuuko tuo verenpaine tästä ahdistuksesta, mutta miksei kun muuten koitan elää aika terveellisesti.
T.Ap
Minä olen syönyt Seronolia yli 10 vuotta ja syön luultavasti koko loppuelämän, koska aivot eivät tuota tarpeeksi serotoniinia. Sinulla on nyt ensinnäkin sellainen ajatustapa, että lääke on jotain, josta pitää päästää mahd pian eroon ja ehkä ajattelet, että lääkitys tarkoittaa, että olet jotenkin epäonnistunut ja vähemmän väärti ja keskeneräinen. Ja sitä kaikkea jopa ennen kuin tämä lääke on päässyt auttamaan sinua. Olen katsonut dokkarin seronilista, jossa kuvaa hyvin, miten se auttaa aivoja voimaan paremmin. Seronil ei ole suinkaan mikään mörkö, mutta aina löytyy yksilöitä, joille tämä lääke ei sovi ja siitä sitten ne kauhutarinat keskustelupalstoilla. Jos sä et henk koht koe ikäviä sivuvaikutuksia, ei ole mitään hätää. Älä vaan ota sitä lääkettä tyhjään mahaan. Ja Seronil ei aiheuta fyysistä riippuvaisuutta. Esim mä syön sitä nytkin 10 v kuluttua minimiannoksen ja se auttaa minua.
Ja ahdistuksesta sen verran, että älä taistele sitä vastaan, älä pelkää ja älä tutki itseäsi ja sun vartalossa tapahtuvaa liikaa. Minua auttoi parhaiten se, kun hyväksyin ahdistuksen. Silloin tapahtui pikkuhiljaa niin, että ahdistus meni pois. Jos taistelet ahdistusta vastaan, se ruokkii ahdistusta. Parhaiten auttaa se, kun sanot itsellesi, että nyt minulla on paha olo ja se on ihan ok ja sit ikään kuin sivustakatsojana seuraat rauhallisesti sitä pahaa oloa ja menet sen mukaan. Ja olet itsellesi hirmu rakastava ja hellä. Vaikka puhut itsellesi ääneen rakkaudella.
Tämä on kuin minun elämästäni! Juuri näin, vihdoinkin, vuosien ahdistelun ja paniikkihäiriön jälkeen, opin toimimaan näin. Ja tähän auttoi nimenomaan kognitiiviset keinot, englanniksi ACT(acceptance and commitment therapy).
Siis toivoa on! Tämän on todettu olevan huomattavan paljon parempi kuin vuosien psykoanalyysi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää että kyseessä on ahdistushäiriö eikä tavallinen ahdistus?
Yleinen ahdistushäiriö on silloin kun ahdistus on jatkuvaa ja rajoittaa elämää entistä enemmän. Ns. tavallista ahdistusta kokee jokainen ihminen enemmän ja vähemmän eri elämäntilanteissa. Ahdistus on ihan normaali reaktio ja tunne kun tapahtuu ikäviä. Se että ahdistuneisuus jää ikään kuin päälle vaatii lääkärin hoitoa ja terapiaa ja mahdollisesti lääkitystä.
Tärkeää on antaa ahdistukselle sanat. Kertoa siitä jollekin. Puhua siitä mikä ahdistaa. Löytää ihmisiä, vaikka terapeutti, sielunhoitaja, ystävä, joka kestää toisen pahaa oloa eikä sukella sinne synkkyyteen itse. Eli tuntee rajansa ja tietää missä mennään. Kaikki eivät tähän kykene, siksi luotan ammattilaisiin ja esim. seurakunnassa on koulutetut sielunhoitajat ja diakonit ja papit joille voi puhua ahdistuksesta ja pahasta olosta luottamuksella. Eikä maksa mitään!
Minua on auttanut moni erillinen juttu ahdistuksesta kärsineenä. Yksi avaava teos on ollut "Vapaudu mielesi vallasta ja ala elää"(Hayes). Siinä on niin tuhti tietopaketti ja sieltä löysin itseäni vähän joka sivulta. Mutta monta vuotta olen saanut taistella että opin olemaan kuuntelematta ahdistusta laukaisevia analyyseja mielessäni ja tunteissani. Pelot olivat osa arkeani vuosikausia. Ja valtava häpeän tunne koska koin olevani viallinen ja epäkelpo.
Tsemppiä kaikille joita ahdistaa! Sen kanssa selviää ja siitä pääsee eroonkin, ainakin se voi lievittyä ja voi jatkaa elämää onnellisempana ja vapaampana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kaikille niille jotka paasavat "positiivisesta ajattelusta". Teillä ei ole mitään aavistusta siitä, miltä tuntuu, jos oikeasti ei hallitse omia ajatuksia. Siis ajatukset hallitsevat sinua. Se on hyvin pelottavaa ja vaatii lääkitystä ja te teette sillä "älä ajattele neg ajatuksia" neuvolla vaan pahaa, koska saatte aikaan epäonnistumisen tunnetta. Tällaisella ei ole mitään tekemistä kyseisen aiheen kanssa ja teillä ei ole kokemusta siitä, että sellainenkin on mahdollista, että ihminen ei hallitse omia ajatuksia. Esim. pakkoajatukset.
Mulla on pakko-oireinen häiriö ja yleinen ahdistuneisuushäiriö mutta silti olen positiivisen ajattelun vankkumaton kannattaja. Eivät nämä asiat sulje toisiaan pois. Optimistikin voi sairastaa edellämainittuja. Pessimismi ym. luonnekysymykset ovat asia erikseen.
Kielteisten- tai pakkoajatusten iskiessä voi olla vaikea muuttaa ajattelutapaa mutta ei haittaa, että normaalitilanteessa opettelee näkemään asioiden valoisat puolet. Ihan sama kuin sen meditoinnin kanssa. En minä ahdistuskohtauksen aikana mene matolle istumaan mutta kohtaukset ovat vähentyneet merkittävästi sillä, että meditoin useimpina aamuina.
Sä nyt kyl ymmärsit mun pointin ihan väärin. En siis tarkoittanut, että ei pitäisi yrittää ajatella positiivisesti vaan että se ei ole aina mahdollista. Moni kuitenkin tuntuu ajattelevan, että on mahdollista. Se, että se sinulla onnistuu, ei poissulje sitä, että monelle se on mahdotonta. Älä mittaa muita ihmisiä oman todellisuuden kautta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin ketjun lävitse ja eritoten ap:n kirjoitukset, koska sinä olet tässä kysyjän asemassa.
Ensimmäisenä tuli mieleeni, että älä lopeta elämistä. Älä anna valtaa ajatuksille ja tunteille liikaa. Sinulla on vielä pitkä matka elämää edessä, olet ihan alussa vielä.
Toisena ajatuksena tuli mieleeni, että lopeta turha lukeminen; se ruokkii ahdistuneisuuttasi. Älä lue niitä sairauksien oirelistoja tai sitä mitä, jokin lääke on tehnyt tai mahdollisesti on tehnyt jollekin. Noita SSR-lääkkeitä syödään käypä hoito suositusten mukaisesti tietyn aikaa ja tarve punnitaan uudestaan. Jos jokin lääke on jollekin toiselle ollut huono, voi se toiselle olla hyvä.
Kirjoitit, että pelkäät kontrollin menettämistä. Se viittaa ongelmiin turvallisuuden tunteen kanssa. Toivon, että elämässäsi on rakastettavia ihmisiä tai eläimiä ja heitä tai niitä, jotka sinua rakastavat.
Omalla kohdallani olen tehnyt varmaan kaikkien oppaiden ja ohjeistusten mukaan väärin, mutta se on ollut keino, joka minua elämässäni on auttanut. Jos tunnistan ahdistuskohtauksen alkavan, suuntaan välittömästi ajatukseni johonkin oheistoimintaan tai muuhun ajateltavaan asiaan. Minulla on tapanani myös vain olla ja tyhjentää pääni täysin kaikista ajatuksista. Voin silloin, vaikka istua ikkunan äärellä ja katsoa ulos tai katsoa vain taivasta. Telkkarista voi myös seurata slow-tv:tä, estradi-kanavalta.
Noita rauhottavia sinun sijassasi hakisin apteekista niin kauan, kuin niitä määrätään - tullee päivä, kun niitä ei määrätä. Ei tarvitse miettiä vanhentuvatko nuo lääkkeet: niissä vanhenee vain sidosaineet, ei vaikuttava aine, joten ei ole merkitystä. Tieto siitä, että sinulla on noita voi olla hyvä ja auttava asia.
Kerran vielä: älä lakkaa elämästä. Tee itsellesi sellainen tulevaisuus, jossa näet, että tulisit viihtymään ja tee töitä sen eteen. Älä tyydy mihinkään vähäisempään.
Sinä tulet onnistumaan ja pärjäämään. Tsemppistä.
Itselläni nuo hengitykset ja muut on aivan turhia kun se pahin olo on päällä..on auttanut kun tiedän, että minulla on opamoxit mitä voin ottaa jos en selviä..yritän aina ensin ilman ja viimeksikkin riitti kun otin 1/4 osan tablettia. Hengittelyjä yms rentoutusta teen silloin kun olo on hyvä..se on ehkäisyt etten pääse ihan niin jännittyneeksi kun aiemmin ja jännitys purkautuu nopeammin. Punttien nostelu, ulos meneminen..nyt olen paljon istunut auringossa ja kuunnellut linnun laulua auttaa vähän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minua auttoi, kun käsittelin äitisuhdettani. Auttaisiko se sinua? Tämä ketju on ollut vertaistukena:
https://www.vauva.fi/keskustelu/4217894/ketju/70_luvulla_syntyneiden_ai…
Kannattaa kokeilla eft:tä eli taputtelua, netistä löytyy helpot ohjeet ja paljon tietoa. Saattaa auttaa ainakin ahdistuksen hetkellä 😊
Mistä asioista te muut ahdistuneet olette ahdistuneita? Mitä pelkäätte tapahtuvan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kokeilla eft:tä eli taputtelua, netistä löytyy helpot ohjeet ja paljon tietoa. Saattaa auttaa ainakin ahdistuksen hetkellä 😊
Mistä asioista te muut ahdistuneet olette ahdistuneita? Mitä pelkäätte tapahtuvan?
Eniten sitä, että sairastun vakavasti. Tosi vaikeaa päästä tästä pelosta eroon.
Mä pelkään sitä, että kohta (taas) tapahtuu jotain kamalaa. Itselläni traumatausta ja hirveä määrä vastoinkäymisiä. Pelkään myös, että mokaan ja siitä seuraa jotain kamalaa. Mutta mua ahdistaa noin niinkuin oikeastaan lähes kaikki. Ja aina.
Joten tsemppiä ap, taidan tietää mistä puhut! <3
Kaikenlaisista peloista se tulee, usein liioitelluista. Minulla oli myös vuosia paha ahdistustila melkein 24/7 päällä. Tuntui siltä että se ruokki itseään. Ahdistuneena on valmiiksi siinä mielentilassa että kaikkialla näkee lisää uhkakuvia.
Nyt melko äskettäin olen päässyt ahdistuksista eroon, vaikka elämä on muuten aika ennallaan. Meditaatio, lenkkeily jne. perusjutut eivät auttaneet, kokeilin niitä ensin. Pääsin jyvälle, kun muistelin mikä oli lapsuudessa toisin. Silloin elämä oli paljon rennompaa ja suojatumpaa, tai ainakin tuntui siltä. Oli vanhemmista saatu tuki ja turva, ei tarvinnut miettiä työssäkäyntiä ja saako laskut maksettua tai parisuhteisiin ja aikuisuuteen liittyviä stressin aiheita.
Minulla auttoi ainakin nämä muutokset:
1) Annoin itselleni luvan terveen itsekkäällä tavalla ottaa itseni huomioon ennen kaikkia muita. Eli lakkasin murehtimasta siitä mitä muut ajattelevat minusta, teenkö kaiken oikein, olenko "vastuullinen" ja elänkö sääntöjen mukaan. Sen sijaan aloin miettimään, että mitäpä jos teen omasta hyvästä olosta kaikkea tuota tärkeämmän tuntematta sellaisesta itsekkyydestä syyllisyyttä, koska tarvitsen sitä ahdistuksesta ja masennuksesta parantumiseen. Tunsin heti oloni paremmaksi. Ihmisen täytyy olla terveissä rajoissa itsekäs!
2) Lakkasin ajattelemasta niin paljon. Ajatukset eivät ole lainkaan harmittomia. Niistä tulee joko paska tai hyvä fiilis, joten älä anna itsesi miettiä vapaasti mitä vain negatiivisia ajatuksia tai sairastut niiden vuoksi, kuten minulle kävi. Mielessäni pyöri aina kaikkea mahdollista, usein negatiivisia ajatuksia. Mikään lenkkeily ei niitä poistanut sieltä.
Minulla auttoi se kun keskityin esim. illalla sängyssä katselen ympärilleni ja keskityn vain havainnoimaan mitä ympärillä on ja lopettamaan kaikki ajatukset. Huomasin, että kun mielessä pyörivät ajatukset hiljenivät, aloin rauhottumaan koska ei ollut enää mitään mitä murehtia. Ahdistukseen on muuten hyvä pika-apu se, että katselee ympärilleen ja vaikka nimeää viisi eri esinettä. Se palauttaa fyysiseen todellisuuteen, jossa ei ole oikeasti mitään hätää.
3) Palautin itseni tietoisesti siihen tunteeseen, että olen taas turvallisessa kuplassa, kuten lapsuudessa. Esim. tarkoituksella ajattelemalla sitä että ympärilläni on rauhallista, katselemalla ulos ikkunasta ja toteamalla sen totuuden että siellä vain ihmisiä kulkee sinne tänne ihan rauhassa eikä missään näy mitään väkivaltaa tai levottomuuksia. Mitään uutisia ei kannata seurailla jatkuvasti, koska niihin tiivistetään lähinnä kaikki sodat ja muut ongelmat. Et tarvitse sellaisia ajatuksia ahdistuneena, eivätkä ne ole edes todellinen kuva siitä mitä ympärilläsi tapahtuu.
Ajattele että ongelmat ovat pieniä ja voitettavissa eikä sinulla ole kiirettä tai hätää minkään asian suhteen. Ei sillä ole edes väliä onko se totta vai ei. Jatka tietoisesti niitä ajatuksia niin huomaat että ajatuksesi määräävät minkälainen olo sinulla on. Jos mielessä pyörii enimmäkseen hyviä ja positiivisia ajatuksia, pysyy ahdistukset poissa vaikka minkä sodan ja paskan keskellä. Sen sijaan mikään turvallinen paikka ei estä ahdistumasta, jos pyörittää mielessään vain negatiivisia ajatuksia.
Ainoa asia mikä itselläni GADiin auttoi, oli pregabaliini. Ikävä kyllä se pahensi refluksiani niin että sen syöminen piti lopettaa. Mutta sen aikana ensimmäistä kertaa pystyin elämään ilman jatkuvaa musertavaa ahdistusta. Jouduin ahdistuksen takia eläkkeelle nuorena ja nyt kärvistelen päivä kerrallaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa kokeilla eft:tä eli taputtelua, netistä löytyy helpot ohjeet ja paljon tietoa. Saattaa auttaa ainakin ahdistuksen hetkellä 😊
Mistä asioista te muut ahdistuneet olette ahdistuneita? Mitä pelkäätte tapahtuvan?
Eniten sitä, että sairastun vakavasti. Tosi vaikeaa päästä tästä pelosta eroon.
Itsellö oli sama ja sitten myös sairastuin vakavasti. Ja tajusin, että suurin osa meistä tulee jossain vaiheessa sairastumaan vakavasti, ennemmin tai myöhemmin. Sille ei mitään mahda.
Mulla on pakko-oireinen häiriö ja yleinen ahdistuneisuushäiriö mutta silti olen positiivisen ajattelun vankkumaton kannattaja. Eivät nämä asiat sulje toisiaan pois. Optimistikin voi sairastaa edellämainittuja. Pessimismi ym. luonnekysymykset ovat asia erikseen.
Kielteisten- tai pakkoajatusten iskiessä voi olla vaikea muuttaa ajattelutapaa mutta ei haittaa, että normaalitilanteessa opettelee näkemään asioiden valoisat puolet. Ihan sama kuin sen meditoinnin kanssa. En minä ahdistuskohtauksen aikana mene matolle istumaan mutta kohtaukset ovat vähentyneet merkittävästi sillä, että meditoin useimpina aamuina.