Miten ihmeessä pääsee ahdistuneisuushäiriöstä eroon?
Oon jo pienestä pitäen ollut herkkä huolehtimaan ja murehtimaan. Varsinaisen ahdistuneisuushäiriö-diagnoosin sain joskus teini-ikäisenä.
Olen vasta 21-vuotias, mutta tuntuu, että elämä ja nuoruus menee hukkaan tämän sairauden takia. Oon yrittänyt niin monta konstia ahdistuneisuuteen, mutta tuntuu ettei mikään auta kunnolla.
Syön nyt lääkkeitä, rauhoittavia ja ssri-lääkkeitä. Ne auttaa, mutten voi syödä rauhoittavia joka päivä. Ssri-lääkettä olen nyt lopettelemassa, kun pelkään sitäkin, että se tuhoaa mun aivot lopullisesti. Oon lukenu niin paljon kauhutarinoita noista lääkkeistä ja vaikka ne on auttanut mua niin haluan silti eroon niistä.
Olen käynyt 3 vuoden kelan tukeman terapian, josta sain joitain työkaluja ahdistuksen hallintaan, mutta ei nekään tunnu riittävän. Oon lukenut paljon self-help-kirjoja, lenkkeilen päivittäin, nukun tarpeeksi ja koitan syödä terveellisesti. Mikään ei kertakaikkiaan auta.
Mun ahdistus nostaa aina päätään illalla pimeän tullen ja ootan vaan sitä hetkeä, että pääsen nukkumaan. Mun pitäis hakeutua jatko-opintoihin, mutten tiedä pystynkö sinnekkään menemään tän ***** sairauden takia. Lisäksi mulla on sosiaalisten tilanteiden pelko joka sekin vaikeuttaa kaikkea.
Miten te olette päässeet irti ahdistuksesta??? Alkaa keinot loppua.
Kommentit (145)
Mulla KELA:n korvaama terapia auttoi.
Olet varmaankin jo kokeillut erilaisia rentoutumis- ja hengitysharjoituksia? Myös joogasta moni on saanut helpotusta.
Mä uskon, ettei siitä pääse eroon koskaan.
ahdistunut88 kirjoitti:
Pääset eroon ahdistuksesta kun pyydäät että lääkäri määrää ainakin 10 eri psykoosilääkkettä sillon sua ei enään ahdista
Kiitos, mutta en todellakaan ala syömään mitään psykoosilääkkeitä, kun en ole psykoosissa.
Vierailija kirjoitti:
Mulla KELA:n korvaama terapia auttoi.
Olet varmaankin jo kokeillut erilaisia rentoutumis- ja hengitysharjoituksia? Myös joogasta moni on saanut helpotusta.
Olen joo kokeillut, joskus noi auttaa ja joskus taas ei.
T.Ap
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon, ettei siitä pääse eroon koskaan.
Siltä mustakin jo alkaa tuntumaan. Mun aivot on varmaan jotenkin synnynnäisesti herkät, että tuun aina olemaan herkkä ahdistumaan. :(
Ahdistuksen takana on aina jokin pelko. Pelkoa ja muita omia tunteita alat työstämään, niin ahdistuskin lähtee pois. Mun nuori tytär sai koululta ahdistuksenhallintaoppaan, jota yhdessä työstettiin. Nyt tyttäreni osaa hallita tunteitaan ja ahdistuskin pois. Mitään ei tosiaan saa sormia napsauttamalla pois ja itsellä pitää olla edes jonkin verran resursseja tekemään työtä. Kukaan muu ei voi lopulta sinua parantaa, kuin sinä itse. Työkalut tähän paranemiseen saat ammatti-ihmisiltä.
Oletko hakenut sosiaaliseen jännittämiseen apua? Siihen auttaa esim beetasalpaajat.
Onko sun lapsuus ollut rankka? Sulla voi olla posttraumaattinen stressihäiriö. Kannattaa ottaa selvää.
Sopiva ja tehokas peruslääkitys ja säännöllinen keskustelu apu
Olemalla rento, iso ja vahva, huulta heittävä kaksilahkeinen.
Vierailija kirjoitti:
Oletko hakenut sosiaaliseen jännittämiseen apua? Siihen auttaa esim beetasalpaajat.
Onko sun lapsuus ollut rankka? Sulla voi olla posttraumaattinen stressihäiriö. Kannattaa ottaa selvää.
Olen hakenut ja syönkin noita beetasalpaajia joihinkin lievempiin jännittäviin tilanteisiin, rauhoittavia syön sitten muihin enemmän pelkoa aiheuttaviin tilanteisiin.
Mä oon ollu aina yksinäinen lapsi ja mua kiusattiin yläasteella, eikä mulla ollut siellä yhtään kaveria. Isä oli myös alkoholisti ja ihan diagnosoitu persoonallisuushäiriöinen, joka sai raivareita milloin mistäkin. Enemmän henkistä väkivaltaa oli kotona, mutta myös välillä fyysistä.
T.Ap
masis kirjoitti:
Sopiva ja tehokas peruslääkitys ja säännöllinen keskustelu apu
Mulla oli tai on vieläkin ainakin vähän aikaa hyvä peruslääkitys, Seronil. Oon lopettelemassa sitä, kun pelkään, että se tekee jotain vahinkoja mun aivoihin ja että en pääse ikinä eroon siitä, jos syön sitä kauan.
En tiedä mikä olisi turvallisempi lääkitys.
T.Ap
Ei mitenkään, 20-vuotta sairastaneena sitä vaan lukkiutuu sisälle. En jaksa yrittää enää, hoitoja kokeiltu vaikka minkälaisia vuosien varrella.
Mulla kesti yli 3 vuotta että löytyi sopiva lääkitys ja nyt olen ollut yli vuoden ilman isompaa ahdistusta nykyinen lääkitys joka mulla nyt toimii on venlafaxin 150mg ja fluanxol 5mg
Oon sairastanut noin 15 vuotta ahdistuneisuushäiriöitä. Kelan tukema 3 v terapia auttoi + käyn nyt omakustanteisesti noin kerran kuukaudessa omalla terapeutilla. Valitettavasti en usko ainakaan itse, että tästä voi koskaan päästä eroon. On sopeuduttava elämään sen kanssa.
Sen verran voin lohduttaa, että ahdistuneisuus voi muuttaa muotoaan vuosien kuluessa ja muuttua esimerkiksi vain aika ajoittain oireilevaksi.
Ei psykoosilääkkeitä kannata pelätä niitä annetaan osastollakin ja on hyviä masennukseen ja ahdistukseen myös moni saanut niistä apua unettomuuteenkin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä uskon, ettei siitä pääse eroon koskaan.
Siltä mustakin jo alkaa tuntumaan. Mun aivot on varmaan jotenkin synnynnäisesti herkät, että tuun aina olemaan herkkä ahdistumaan. :(
Ahdistus hullu vauhdissa taas.
lekuri kirjoitti:
Ei psykoosilääkkeitä kannata pelätä niitä annetaan osastollakin ja on hyviä masennukseen ja ahdistukseen myös moni saanut niistä apua unettomuuteenkin
Niin, varsinkin Ketipinor on uusi muotilääke, jota määrätään vaivaan kuin vaivaan, jopa alaikäisille.
Ahdistushäiriöinen nelikympinen täällä. Vinkkini numero 1: vältä rauhoittavia lääkkeitä, sillä ne on ihan liian hyvin toimivia ja koukuttavuus ja toleranssi, sekä riippuvuus ovat todellisia asioita. Lisäksi lääkkeisiin turvautuminen viestittää sinulle, että tilanne on jotain niin hirveää, ettet kestä sitä "selvinpäin" ja samalla ahdistus vaan vahvistuu. Puhun omasta kokemuksesta kun varoitan rauhoittavista. Ymmärrän tosi hyvin, että erikoislääkäritkin ovat näiden suhteen nihkeitä.
Vinkki 2: jos joku SSRI lääke toimii, ole siihen tyytyväinen äläkä turhaan pelkää lääkitystä. Minulla eivät toimineet tai tuli niin pahoja sivuvaikutuksia, etten halunnut jatkaa. Toki hyvä lähtökohta, ettei lääkettä syödä turhaan ja pikku hiljaa ajetaan lääke alas. Jos SSRIn lopetellessa ahdistus palaa voimakkaasti, voit aina palata lääkkeeseem (sovi lääkärin kanssa miten).
Vinkki numero 3: älä tukeudu liikaa terapiaan. Voi kuulostaa paradoksaaliselta, sillä itsekin olen käynyt terapiassa, mutta ei kannata olla lähtökohtana ajatus "on aina oltava terapiaa tai en kestä". Emme saa tulla riippuvaisiksi terapiasta tai terapeutista, koskee myös muuta keskusteluapua. Siitäkin hyvä olla ainakin taukoja.
Viimeinen vinkkini: älä ajattele ahdistushäiriötä sellaisena, että siitä pitää täysin päästä pois, tai että se estää sinua elämästä itsesi näköistä elämää. Minä olen ahdistushäiriöstä huolimatta mm. opiskellut unelma-ammattini, teen vaativaa vaikkakin osa-aikaista työtä, olen asunut kolmella mantereella, ollut useissa parisuhteissa, harrastanut erikoisiakin ja aika hienoja harrastuksia (vaikka itse sanonkin :D). Olen tehnyt noita asioita ahdistuksen kanssa, en ole odottanut että teen sitten kun ei enää ole ahdistushäiriötä. Välillä olen jopa voinut nauraa ahdistukselle, välillä taas kironnut sen alimpaan helvettiin. Olen monta kertaa hyperventiloinut/itkenyt/panikoinut jne. julkisella paikalla, ja häpeän sietokyky kyllä kasvanut hienosti.
Tällä hetkellä suurin ongelma mulla on unettomuus ja yön pimeinä tunteina kamalat katastrofiajatukset. Nytkin valmistaudun tulevaan yöhön sillä asenteella, että nukahdan varmaan joskus kellon neljän ja viiden aikaan, jos yhtään aikaisemmin niin se on ihan plussaa. Voi kuulostaa ikävältä,mutta tuo ajatus tuntuu ainakin minusta helpottavalta. Tunnistan, ettei ahdistavat ajatukset ole totta eikä edes osa minua. Ne on ahdistushäiriön aikaansaamaa ja minä voin tarkkailla niitä ja ottaa vähän etäisyyttä niihin.
Lisäksi on ollut vuosien varrella parempia ja huonompia jaksoja. Voin vakuuttaa, että sinullakin tulee olemaan parempia jaksoja, vaikka nyt ei tuntuisi siltä! Paljon tsemppiä!
Pääset eroon ahdistuksesta kun pyydäät että lääkäri määrää ainakin 10 eri psykoosilääkkettä sillon sua ei enään ahdista