Tiedättekö tapauksia, jossa ns. kunnollisesta perheestä olevasta lapsesta on tullut rikollinen tai muuten mennyt elämä ihan raiteltaan?

Vierailija kirjoitti:

Paljonkin ja syy on aina niissä kaveriporukoissa missä nuoret pyörii. Kotona ei opetettu alkoholin tai huumeiden käyttöä, eikä kannustettu väkivaltaan tai varasteluun.

Onhan tuo vanhempienkin vika. Sitä nuorta ei pidä päästää sen huonon sakin seuraan iltaisin. Vaikka otetaan niskasta kiinni ja kannetaan sisälle. Näin tiedän yhden tapauksen jossa jämäkkä isä pelasti lapsensa elämän.

Vanhemmat osin akateemisia ja fiksuja ja pojasta yllättäen hiukan vähälahjainen duunari.

Meidän perhe varmaan vaikutti ulospäin tuollaiselta kunnolliselta, vanhemmat töissä käyviä ja koti siisti. Vanhempien ystäviäkin kävi välillä ja silloin kaikki tietysti näytti olevan kunnossa. Mutta oikeasti elämä oli yhtä vanhempien huutoa ja tappelua, isän raivokohtauksia ja uhkauksia ym. Rikollista minusta ei tullut, mielenterveysongelmainen kyllä.

Maimi kirjoitti:

Tiedän.

Olin ehkä noin 16-17 vuotias, kun odotin kotikaupunkini keskustassa kotiin vievää bussia noin klo 22. Sattumalta törmäsin herrastuskaverini vanhempiin, jotka olivat tulossa teatterista ja odottivat myös bussia kotiin. Tämä äiti alkoi sitten kovaan ääneen kauhistella, että hänen tytär ei kyllä saa ikinä notkua kaupungilla tähän aikaan. Olin juuri saattanut muualla asuvan ystäväni junalle, enkä omasta mielestäni siinä mitenkään riekkunut. Harmitti kun hän katseli minua kuin jotain ongelmanuorta, sillä olin kuitenkin huonosta perhetaustasta huolimatta melko tavallinen nuori, enkä tänäkään päivänä ole kokeillut alkoholin lisäksi mitään päihteitä.

Paria vuotta myöhemmin kuulin, että heidän tyttärellään on päihdeongelma, käytti alkoholia ja huumeita. Mietin joskus, että ei kannata ikinä vouhottaa, että mun lapset ei ainakaan. Koska ei se ole pelkästään se perhetausta, että saattaa ajautua huonoille raiteille.

Jos perheessä ollut todella ankara suhtautuminen alkoholiin ja tupakkaan niin omasta kokemuksesta lapsesta tulee helpommin juoppo ja tupakoija.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se tausta mitään auta, jos ajautuu väärille raiteille. En nyt esim. Keijo Vilhusta henkilökohtaisesti tunne, mutta hän on ihan tavallisesta perheestä, jossa kannustettiin opiskelemaan ja töihin. Mutta niin vaan päätyi Suomen ammattirikollisuuden kärkimieheksi. 

Mutta aika hyvin hän kuitenkin pysyi varsinaisten rikosten ulkopuolella, tiettävästi häntä ei ole tuomittu yhdestäkään väkivaltarikoksesta, ainoastaan suhteellisen epämääräisestä huumevyyhdistä.

Vilhunen puhui jossain Ylen podcastissa miten päätyi rikolliseksi. Muistaakseni aloitti kavereiden kanssa kannabiksen polttamisen, sitten tuli mukaan helpon rahan tekeminen rikoksilla. Painotti että perhe oli tavallinen ja hyvä, ilmeisesti se kaveripiiri tässä oli iso tekijä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä tapauksia. Teininä ja nuorena joillakin ei ole yhtään rahaa, voi olla epätoivo, siksi varastanut. Tuskin aikuisena kaikki enää. Pidetään huolta että kaikilla on riittävä raha, ettei kidu. Tasa-arvoa.

Rahaa saa laillisesti menemällä töihin. Ja Kelakin on olemassa. Ei ketään Suomessa pakoteta varastamaan. 

Jaaha. Että töihin vaan mennään? Ensin sinne pitää päästä ja sitten kun työpaikka on jos on. Niin silloin sinne mennään. Juu . Kela on joten toimeentulotukea saa. Itse menisin mielumminkin töihin voimavarojeni mukaan mutta kun ei niin sitten työmarkkina tuki.

Vierailija kirjoitti:

Miika Kortekallio. Huippuälykäs ja erittäin varakkaasta perheestä. Elämä oli tylsää.

Käsittääkseni eivät kyllä ole niin varakkaita jota luullaan, taisi kartano mennä myyntiin jo aikoja sitten. Miikalla oli takana ideologiaa mutta myös rahanahneutta.

ei se aina mene niin että vanhempien tausta vaikuttaa ,mitä lapsesta tulee..

Minun kohdalla äiti mt -ongelmat (pahat ) ja isä alkoholi ongelma...

en tiedä edes oikeaa isääni mutta kait se tuo alkoholisti on .

Äiti joskus vähän vihjaili että tuo ei ole isäni mutta oikeaa ei sitten kertonut ja enää ei pysty kysymään.

Lapsesta asti kaikki oli sitä mieltä että minusta ei tule mitään --mt ja alkoholi vie tuo lapsen ..mutta nyt olen 50 v

enkä ole vielä alkoholisti enkä ollut mt hoidossa..en käytä edes lääkkeitä siihen ongelmaan.Tupakka en polta.

mutta se että lapsena kaikki minulle jankutti että ei mitään tule niin kyllä se sitten on vaikuttanut että ns: normaalia parisuhdetta en ole saanut -olen aina joko hoitaja tai alistettava:-) työelämä on vähän jäänyt koska en oikein usko omiin kykyihini missään...jne jne.Kaikki vaikuttaa kaikkiin:-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan tavallinen perhe, äiti ja isä duunareita. Kaksi lapsista korkeakoulutettuja ja hyvin menestyviä, mutta yhden lapsista on vienyt viina jo nuorena. Herkkä luonne ja työkyvyn vienyt sairaus taustalla. Yritetty on auttaa, mutta mikään ei auta. Parisuhteet menneet. Työttömyyseläkkeellä ei muuta tekemistä kuin kaljoittelu.

Tarkoittanet työkyvyttömyyseläkettä :)

Toki, pahoittelen ajatuskatkosta!

Ennakoiva tekstinsyöttö tekee välillä samanlaisia :)

Tiedän 40 v miehen hyvin varakkaasta perheestä. Ei ole ollut koskaan töissä. 20 v lähtien mt-ongelmia. Huumeet kuvioissa 10 v. Rikoksia ei tarvitse tehdä varakkuuden takia.

Vierailija kirjoitti:

Kleptomania. Ei tarvetta millekään, mutta on varastettava. Olen itse. Olen hyvin rikas, mutta silti pakonomaisesti varastan. Olen tehnyt tätä todella pienestä asti. Eka oli jo ennen kouluikää. Kaupoista en enää vie(olen vienyt ja jäänyt kiinni). On rikosrekisteri ja 1,5v tuomio. Omaisuus kuitenkin lähemmäs 1miljoonaa. Jännitys ja pakonomainen varastelu.

Miten pääsit eroon varastelusta? Tarvitsitko terapiaa vai loppuiko kiinnijäämiseen?

Onhan noita akateemisia murhaajia pilvin pimein, niin miehiä kuin naisia. Jotkut maailman kuuluja. Usein, jos joku harrastus vie mukanaan ja on hyvä siinä pelastaa paljon. Ozzy Osbourne on kertonut, että ilman musiikkia olisi todennäköisesti joutunut vankilaan, kuten monet lapsuuden kaverit.

Huono tuuri-syntyä paikkakunnalle missä juuri oma ikäluokka sekaantuu alkoholiin-(nykyään huumeet-sekakäyttö)

Vanhemmat eivät riittävästi selitä opiskelun tärkeyttä, hokevat vain koulupakosta.

Kaveriporukassa samaistutaan, haetaan hyväksyntää.

Tästä on helppo urautua jo loppuelämäksi.

Vasta vanhempana olen tajunnut, että ei kaikki lapset juopotellut pikkulauantaina , pe-la. Jne.

Lapsille pitäisi olla harrastuksia.

Vanhempien pitäisi olla läsnä.

Sisaruksissa on toki eri luonteita. Omanlainen luonne voi myös tehdä yhdestä lapsesta laitapuolen kulkijan.

Kaikki eivät kestä elämää. Lapsen pienetkin murheet voivat olla hänelle itselle isoja. Ne pitäisi heti huomioida.

Lapsi haaskaa elämänsä parhaita vuosia . Tukea tarvitaan, vanhemmat ovat siinä avainasemassa. Yhteisiä asioita pitäisi tehdä.

Itse olen selvinnyt, koska se mikä ei tapa, vahvistaa.

Oikeasti elämästä selvinnyt tietää sen vasta kun on niin vanha että kuolee vanhuuden mukana tulleisiin asioihin.

Itse ajattelen, että ihminen ei yleensä "ajaudu" vääriin porukoihin, vaan hakeutuu.

Ihmiset hakeutuu kaltaistensa tyyppien seuraan. Niin ainakin Tiede-lehdessä oli juttu.

Ei kai sitä estää voi. Joko tyyppi on ollut lapsesta asti vaan sairas noin mieleltään, vaikka kuinka olisi muut sisarukset kunnollisia, menestyneitä tms ja olisi saanut hyvän ja rakastavan kasvatuksen. Ei kai sairaudelle voi mitään.

Toki myös osa on saanut sellaista perimääkin. Vanhemmat juoppoja ja lapset saavat elää kuin pellossa vailla rajoja ja rakkautta. Siinä kasvatuksen, perimän ja rakkaudettomuuden ja huolenpitoa vailla, niin kasvaa epäkelpo yksilö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän montakin. Yleisimmät syyt:

-Lapselle ei osoitettu mitään rajoja eikä rakkautta ikinä.

-Väärä kaveripiiri, rikokset ja huumeet

-Vanhemman tai lapsen mielenterveysongelmat

T: lasun työntekijä

Sanotko kunnon perheeksi, jos ei olla rakkautta ja rajoja annettu?

Olen eri mutta tämä pani miettimään. Lapsella on äidin luona hyvät olot, mutta isän luona ei. Äiti ei voi mitään oloille jotka ovat isän luona, koska lastensuojelu on ne olot siellä siunannut. Teini-iässä lapsi haluaakin isälleen, kun isä on houkutellut päihteillä lasta luokseen. 

Että perhe voi olla myös puoliksi huono.

Poikani. Olen kyllä eronnut pojan isän kanssa, mutta me molemmat vanhemmat sekä uudet puolisot ovat normaaleja, töissä käyviä ihmisiä. Oli rajoja ja rakkautta, kannustusta, harrastuksia ja kavereita, peruskoulu ja lukio sujui keskiverrosti. Silti täysi-ikäiseksi tultuaan poika alkoi kokeilla kannabista ym. Jätti opiskelut kesken ja elää ihan syrjäytynyttä elämää yhtä syrjäytyneen tyttökaverinsa kanssa. Nukkuu päivät ja valvoo (pelaa?) yöt. En tiedä käyttääkö mitä aineita. Taustalla ADHD ja nyt aikuisena masennus. Apua on tarjottu, mutta hän ei osaa ottaa sitä vastaan.

Tiedän kyllä tapauksen. Nuorena 14-20 vuotiaana seurustelin ihanan tytön kanssa ja se sai koulussa aina kymppejä ja keskiarvo oli 9.3 yläasteella sillä. Sitten se tutustui pahiksiin jotka joi paljon alkoholia ja se tyttö muuttui aika äkkiä. Joku tarjosi sille huumeita. Kerroin siitä sen vanhemmille että se jätti minut ja on jonkun rikollisen kanssa. Sillä oli sitten ollut riitaa jonkun pojan kanssa joka pahoinpiteli sitä ja tää tyttö puukotti poikaa joka kuoli. Se sai 9 vuotta linnaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, ei mistään kovin varakkaasta mutta kuitenkin erittäin rakastavasta perheestä. Useampi lapsi, joista muilla menee hyvin tai vähintään ihan ok, mutta yksi pojista ajautui yläasteella väärään seuraan - se tavallinen tarina... mukaan tuli alkoholi ja huumeet jotka aiheuttivat niin rajua käytöstä kotona jossa pieniä lapsia, että poika jouduttiin ottamaan huostaan. Tie jatkui lastensuojelulaitokseen ja sitten vankilaan. Toivon että nuori mies saa itsensä vielä raiteilleen, perhe onneksi tukee, mutta jos on teinistä saakka elänyt laitoksissa ja kovin päihteiden ja rikosten sävyttämää elämää, niin sieltä voi olla todella hankala nousta, kun normaalista arjesta ei ole enää mitään mielikuvaa.

Ja tässäkin voi hyvin selvästi olla tapaus, että lapsia tehtiin ihan liikaa ja tuolle yhdelle pojalle ei riittänyt tarpeeksi aikaa, energiaa ja huomiota, joten haki sitä huomiota muualta. 

Inhimillistä toki, mutta silti kovin surkuhupaisaa jälleen kerran nähdä, miten kova tarve ihmisillä on pystyä selittämään elämän karikot sillä, että joku virhe on ihan varmasti tehty.

Tämä sama ilmiö on aina jos lapselle käy vakava onnettomuus/kuolema, niin aina löytyy liuta ihmisiä selittämään miksi just heille niin ei voisi käydä, koske he Osaa Toimia Oikein.

Näissäkin kommenteissa ollaan koko ajan ihan varmoja, että jotain on vanhemmat tehneet väistämättä väärin, jos lapsi päätyy väärille teille.

Vaan kun ei välttämättä ole.

Mun exä oli yli 10 vuotta huumekoukussa (suonensisäisiä+ ihan kaikkia muitakin), ja istui vankilassakin jokusen vuoden. Ja hänellä on kyllä maailman ihanimmat ja omistautuneimmat vanhemmat, jotka olen nyt tuntenut yli 20 vuotta.

Mies itsekin on sitä mieltä, että vanhempansa ovat mahtavia tyyppejä, ja pikemminkin se on niin, että mies pääsi takaisin normaalielämään kiinni sen takia että eivät koskaan luovuttaneet poikansa suhteen.

Mies on nyt jo yli 15 vuotta ollut kuivilla ja luonut hyvän uran työelämässäkin.

Omaishoitajana toimiminen pilasi lopun elämäni. Olkaa varovaisia ja tarkkoja kun otatte jonkun asioita hoitaaksenne, tai mieluummin, älkää ottako.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän, ei mistään kovin varakkaasta mutta kuitenkin erittäin rakastavasta perheestä. Useampi lapsi, joista muilla menee hyvin tai vähintään ihan ok, mutta yksi pojista ajautui yläasteella väärään seuraan - se tavallinen tarina... mukaan tuli alkoholi ja huumeet jotka aiheuttivat niin rajua käytöstä kotona jossa pieniä lapsia, että poika jouduttiin ottamaan huostaan. Tie jatkui lastensuojelulaitokseen ja sitten vankilaan. Toivon että nuori mies saa itsensä vielä raiteilleen, perhe onneksi tukee, mutta jos on teinistä saakka elänyt laitoksissa ja kovin päihteiden ja rikosten sävyttämää elämää, niin sieltä voi olla todella hankala nousta, kun normaalista arjesta ei ole enää mitään mielikuvaa.

Ja tässäkin voi hyvin selvästi olla tapaus, että lapsia tehtiin ihan liikaa ja tuolle yhdelle pojalle ei riittänyt tarpeeksi aikaa, energiaa ja huomiota, joten haki sitä huomiota muualta. 

Inhimillistä toki, mutta silti kovin surkuhupaisaa jälleen kerran nähdä, miten kova tarve ihmisillä on pystyä selittämään elämän karikot sillä, että joku virhe on ihan varmasti tehty.

Tämä sama ilmiö on aina jos lapselle käy vakava onnettomuus/kuolema, niin aina löytyy liuta ihmisiä selittämään miksi just heille niin ei voisi käydä, koske he Osaa Toimia Oikein.

Näissäkin kommenteissa ollaan koko ajan ihan varmoja, että jotain on vanhemmat tehneet väistämättä väärin, jos lapsi päätyy väärille teille.

Vaan kun ei välttämättä ole.

Mun exä oli yli 10 vuotta huumekoukussa (suonensisäisiä+ ihan kaikkia muitakin), ja istui vankilassakin jokusen vuoden. Ja hänellä on kyllä maailman ihanimmat ja omistautuneimmat vanhemmat, jotka olen nyt tuntenut yli 20 vuotta.

Mies itsekin on sitä mieltä, että vanhempansa ovat mahtavia tyyppejä, ja pikemminkin se on niin, että mies pääsi takaisin normaalielämään kiinni sen takia että eivät koskaan luovuttaneet poikansa suhteen.

Mies on nyt jo yli 15 vuotta ollut kuivilla ja luonut hyvän uran työelämässäkin.

Se on pelko mikä aiheuttaa tuollaista käytöstä. Ihminen tapaa selitellä itselleen parhain päin asiat, ja muodostaa päättelyketjuja jotka selventävät hänelle ettei hänelle voi koskaan käydä huonosti. Ei kaikki kestä tietoa siitä miten hiuskarvan varassa on jokainen elämänsä hetki, ja lastensa myös.

Tuollainen on siis itsensä vakuuttelua, ja kun sen sanoaa ääneen, ja joku vielä komppaa, ninin tuntuu että on selvillä vesillä, ja oikeassa illuusioineen.