Tiedättekö tapauksia, jossa ns. kunnollisesta perheestä olevasta lapsesta on tullut rikollinen tai muuten mennyt elämä ihan raiteltaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kleptomania. Ei tarvetta millekään, mutta on varastettava. Olen itse. Olen hyvin rikas, mutta silti pakonomaisesti varastan. Olen tehnyt tätä todella pienestä asti. Eka oli jo ennen kouluikää. Kaupoista en enää vie(olen vienyt ja jäänyt kiinni). On rikosrekisteri ja 1,5v tuomio. Omaisuus kuitenkin lähemmäs 1miljoonaa. Jännitys ja pakonomainen varastelu.

Oletko nepsy jollain tavalla? Oireesi liittyy usein ylivilkkauteen tms.

No ei kyllä liity, älä levitä mutua. Jos ei ole epäsosiaalinen, nepsyt keksivät usein laillisempiakin keinoja toteuttaa adrenaliinin tarvetta. Ennemmin tiettyjen persoonallisuushäiriöiden mahdollinen merkki.

Ei ole mutua. Tiedän itsekin erään, lisäksi esim. Palmen murhasta syytetty Petterson varasteli pakonomaisesti lapsena. Hänellä oli Tourette.

Tosi läheisen ystäväni parhaimpia ystäviä kuoli toissa vuonna ekstaasi kokeiluun. Mun ystävä koitti kanssa samaa ainetta , mutta tää toinen tyttö otti kaksi ja joi eikä herännyt enään aamulla. Se tuli järkytyksenä kaikille. Hyvin koulussa menestynyt, fiksu ,20 vuotias. 🙏

Tiedän parikin tapausta. Molemmat tuntenut lapsesta saakka. 

Toinen tapaus kolmelapsinen perhe, ei mitenkään erityisen varakas, mutta vakaa ja rakastava. Kahdesta lapsesta tuli hyvin pärjääviä, mutta yksi sairastui masennukseen jo aika nuorena. Myöhemmin kuvioihin tuli huumeet ja lopullinen sekoaminen, käveli yksin puhellen aamusta iltaan. Kuoli hiljattain alle 40- vuotiaana. 

Toinen on ainut lapsi. Itsekin on sitä mieltä, että lapsuus oli hyvä ja on hyvissä väleissä vanhempiensa kanssa. Hän on aina ollut jotenkin tuuliajolla. Lapsesta asti kokenut rajojen ja sääntöjen rikkomisen hulvattoman hauskana, samoin räävittömän käytöksen etenkin ihmisten edessä. Alkoholisoitui hyvin nuorena, nykyään käyttää huumeita. On edelleen ihan samanlainen kuin teini-ikäisenä, aikuistuminen jäi väliin kokonaan. 

Ja sitten mä itse. Suvun musta lammas. Jos mun sisaruksilta kysytään, lapsuutemme oli hyvä. Todellisuudessa mua kiusattiin kotona todella julmasti vuosikausia. Yläasteella koulumenestys romahti, koska mua valvotettiin öisin. Seurasi masennus, alkoholisoituminen ja traumaperäiset mielenterveysongelmat sekä fyysiset sairaudet. Raitis olen nyt, mutta työkyvytön. Sisarukseni ovat menestyneitä. 

Lopulta ei oikeasti voi tietää, mitä siellä julkisivun takana tapahtuu. Osa ihmisistä ei usko vieläkään, että puhun kokemuksistani täysin totuuden mukaisesti. 

Kulissit olivat komeat. Kaikki näytti suorastaan mahtavalta ulospäin. Sisällä hallitsi narsistinen psykopaatti väkivallalla ja sadistisilla kidutusmenetelmillä. Osa meistä jaksaa jotenkuten. Osa ei.

Ei ne perhe taustat juuri vaikuta ellei ole ihan nistien perheessä kasvanut.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen parikin, molemmissa tapauksissa tulivat menestyneistä ja varakkaista perheistä, mutta päihteet veivät. Toinen on jo kuollut, toinen on vielä elossa mutta sekakäyttäjänä päivät lyhenevät nopeasti. Tuo kuollut meni oman käden kautta ja hänen huumeiden käyttönsä taustalla saattoi olla mt-ongelmat. Edelleen elossa oleva sen sijaan on aina ollut epätavallisen kiinnostunut päihteistä, ensin alkoholista, sitten muista. Sellaista puhdasta ja pakkomielteistä kiinnostunusta käyttää niitä, ilman mitään näkyvää syytä. En ole koskaan ymmärtänyt sitä kunnolla.

Tässähän se läppä juuri onkin, että ne syyt tietää vain henkilö itse, jos siis uskaltaa kohdata ne syyt. Läheskään kaikki eivät uskalla.

Ensimmäisenä itselleni tuli mieleen se nuori kaveri, joka vuonna 1993 Lauttasaaressa ajoi autolla poliisin päälle tappaen tämän. Muistaakseni hän oli akateemisesta perheestä.

Tiedän perheitä, joista ja joiden lapsista aina hössötettiin, ja joita pidettiin jotenkin erinomaisina niin sukulaisten, pienenhkön kunnan asukkaiden kuin kouluyhteisönkin keskuudessa. Näitä perheitä pidettiin jotenkin erityisen filmaattisina;  heidän lapsensa olivat kauniimpia ja lahjakkaampia kuin muut, ja heidän elämästään puhuttiin ihailevaan ja kadehtivaan sävyyn. Lapset saivat koulussa enemmän näkyvyyttä ja mahdollisuuksia, ja ajateltiin, että kaikki mihin he ryhtyvät, on automaattisesti parempaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna oli usein vähän epäselvää mihin tämä perustui. 

Lopulta moni näistä ylistetyistä lapsista alisuoriutui. Heistä ei tullut mitään sentään mitään päihdeongelmaisia tai rikollisia, mutta moni ei päässyt sille tasolle, jolle heitä lapsena kovasti aseteltiin. He jättivät lukio- ja amisopinnot kesken, ja ajelehtivat vielä lähemmäs kolmekymppisinä lyhytaikaisesta hanttihommasta toiseen. Samaan aikaan monet samoissa ympyröissä olleet, usein duunariperheistä ponnistavat nuoret, ahkeroivat opinnoissaan, valmistuivat korkeakouluista, ja pääsivät hyviin asemiin työelämässä ilman että heistä ja heidän potentiaalistaan koskaan meuhkattiin. Silti joissain yhteyksissä joku saattaa yhä mainita, kuinka "senjasen perheen tytär sejase on niin kaunis ja älykäs" vaikka kyseinen henkilö olisi kaikki opinnot kesken jättänyt ajelehtija, ja seurassa olisi loppujen lopuksi paljon paremmin pärjänneitä samanikäisiä henkilöitä tai heidän vanhempiaan.

suurinosa kenet tunnen kellä kyseisiä ongelmia on tulleet hyvästä ylempää keskiluokaa olevasta perheistä. Yleensä vahhemmat ovat vielä urakeskittyneitä.

Suurin yksittäinen tekijä on olleet pingottavat vanhemmat kenelle lapsi ei ole voinut kertoa ongelmistaan kun tietää että tukea ei saa kotoa ja vanhemmat huutaa, jolloin vasta orastaviin ongelmiin ei sitten voi puuttua. Sitten kun ongelmat alkaa näkyä on ne jo liian pitkällä että niitä kotikonstein enää hoidettaisi.

Toinen yksittäinen on yksinäisyys, päihdemaailmassa on aina baarikavereita ja narkkausseuraa kunhan rahaa on.

paras tapa ehkäistä sinne väärälle puolelle joutumista on jokin mielekäs harrastus joka on sen verran kallis että rahaa joutuu opettelemaan säätämään ja mielellään sellainen jossa on sosiaalinen aspekti.

Tämäkään ei takaa ongelmattomuutta, mutta mahdollisuudet elämään takaisin kiinnipääsemiseen on huomattavasti paremmat. Liittyy sosiaalisen kanssakäymisen taitoihin ja priorisoinnin oppimiseen varhaisessa elämänvaiheessa.

Tiedän. Tunsin aikoinaan yhden miehen, joka oli ainoa lapsi. Selvisi että hänen äitinsä oli johtajana firmassa missä olin töissä. Isänsä oli myös erittäin varakas korkea-arvoinen henkilö. 

Poika lähti jo peruskoulusta töihin hanttihommiin ja tehtaaseen, vaikka oli mahdollisuudet kouluttautua ja asua valtavassa ok- talossa. Oli myös ihan mieletön kesäpaikka heillä. Me seukattiin muutama viikko, kunnes huomasin, että on todella viinaanmenevä tyyppi. Mutten aivan mahtava.

Ei ainakaan vanhempiaan mitenkään haukkunut koskaan, eli ei selvinnyt minulle mikä ajoi juomaan. Töistä sai lopputilin ja siitä lähtien on ollut lihava ja turvonnut deeku. Peri yksinään ison omaisuuden, talot, autot ja kesäpakan, mitähän mahtaakaan hänelle kuulua tänään..

Vierailija kirjoitti:

Ei kai siinä tarvita kuin väärään seuraan eksyminen. Vanhemmilla voi olla niin paljon työasioita ettei ole riittävästi aikaa lapsille. 

Sitten niitä töitä vähennetään, kunnes on aikaa lapsille tai sitten niitä ei tehdä alunperinkään.

Oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kleptomania. Ei tarvetta millekään, mutta on varastettava. Olen itse. Olen hyvin rikas, mutta silti pakonomaisesti varastan. Olen tehnyt tätä todella pienestä asti. Eka oli jo ennen kouluikää. Kaupoista en enää vie(olen vienyt ja jäänyt kiinni). On rikosrekisteri ja 1,5v tuomio. Omaisuus kuitenkin lähemmäs 1miljoonaa. Jännitys ja pakonomainen varastelu.

Eikö näpistyksestä tule vain sakot? Mitä veit, kun tuli rikosrekisteri?

Pidempi aikainen. En kerro sen enempää, koska löytää kyllä netistä kyseiseen rikokseen liittyen juttuja. 

Vierailija kirjoitti:

Muistanpa hyvinkin tällaisen tapauksen. Vanhemmat oli korkeasti koulutettuja ja erittäin hyvätuloisia. Poika alkoi käyttämään huumeita ja narkkasi itsensä hampaattomaksi. Mitään tragediaa siellä taustalla ei ollut, poika oli vaan pissipää jo koulussa ja halusi varmaan elämyksiä. Siskonsa oli kiva. 

Pissipää ei riitä analyysiksi aikuisten maailmassa. Kyllä tuossakin jotakin on ollut taustalla, vaikka ulkopuolinen toisin luuleekin.

Vierailija kirjoitti:

"Ei yksi kannabissätkä haitaksi ole"

Siinä oli syy, miksi ex-kaverini ajautui huumemaailmaan ja rikoksiin. Ei ole päässyt niistä irti vieläkään, vaikka on jo yli 15v siellä pyörinyt. 

Alkoholi on yleisin porttihuume.

Tiedän, yksi lapsuudenkaveri. Hyvin toimeentuleva perhe, oli sekä aineellista että henkistä rikkautta. Ei päihde- eikä muutakaan ongelmia (esim. perheväkivaltaa), ja lapsia tuettiin & kannustettiin. Tämä kaverini oli reilu, mukava ja fiksu. Yläaste-/lukioikäisenä joutui tai ajautui vähän epämääräisiin porukoihin ja siitä se alamäki sitten lähti. Pitkään aikaan en ole hänestä kuullut, liekö enää hengissäkään 🥺

Lähes kaikissa täällä kerrotuissa tapauksissa on näemmä taustalla huumeiden käyttö. On aika irvokasta että eduskunnassamme on puolueita, jotka haluavat helpottaa ja tukea huumeiden käyttöä entisestään esimerkiksi käyttöhuoneilla, käyttörangaistuksista luopumisella ja lievien sellaisten vapauttamisella.

Yksipuolinen ihastuminen,josta seurauksena mielen sekoaminen.Onneton ja raskas tapaus henkisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tosi läheisen ystäväni parhaimpia ystäviä kuoli toissa vuonna ekstaasi kokeiluun. Mun ystävä koitti kanssa samaa ainetta , mutta tää toinen tyttö otti kaksi ja joi eikä herännyt enään aamulla. Se tuli järkytyksenä kaikille. Hyvin koulussa menestynyt, fiksu ,20 vuotias. 🙏

Otan osaa.

Kuoleminen ekstaasiin on kuitenkin äärimmäisen harvinaista. Todennäköisesti ekstaasia on jatkettu jollakin vaarallisemmalla aineella, tai henkilölle on myyty ekstaasina jotain aivan muuta. Kerron tämän siksi ettei ihmisille jäisi vääriä käsityksiä.

Tiedän.

Olin ehkä noin 16-17 vuotias, kun odotin kotikaupunkini keskustassa kotiin vievää bussia noin klo 22. Sattumalta törmäsin herrastuskaverini vanhempiin, jotka olivat tulossa teatterista ja odottivat myös bussia kotiin. Tämä äiti alkoi sitten kovaan ääneen kauhistella, että hänen tytär ei kyllä saa ikinä notkua kaupungilla tähän aikaan. Olin juuri saattanut muualla asuvan ystäväni junalle, enkä omasta mielestäni siinä mitenkään riekkunut. Harmitti kun hän katseli minua kuin jotain ongelmanuorta, sillä olin kuitenkin huonosta perhetaustasta huolimatta melko tavallinen nuori, enkä tänäkään päivänä ole kokeillut alkoholin lisäksi mitään päihteitä.

Paria vuotta myöhemmin kuulin, että heidän tyttärellään on päihdeongelma, käytti alkoholia ja huumeita. Mietin joskus, että ei kannata ikinä vouhottaa, että mun lapset ei ainakaan. Koska ei se ole pelkästään se perhetausta, että saattaa ajautua huonoille raiteille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhdellä tutun siskolla se oli huumeiden käyttö.

Mikä johti siihen huumeiden käyttöön sitten?

Kaveripiiri, teini-ikä ja kokeilunhalu.

Kaveripiirikin on oma valinta, samoin kokeilunhalu, tai sen toteuttaminen.