Tiedättekö tapauksia, jossa ns. kunnollisesta perheestä olevasta lapsesta on tullut rikollinen tai muuten mennyt elämä ihan raiteltaan?

2 tiedän. Huumeet.

Toinen on vielä hengissä, toinen ei

Tiedän useita sellaisia tapauksia, mutta syitä en osaa sanoa. Perheenjäsenetkään eivät tiedä, ihmettelevät vain miten lapsesta on sellainen tullut. Saattaa olla, että asianomaiset eivät tiedä itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Omaishoitajana toimiminen pilasi lopun elämäni. Olkaa varovaisia ja tarkkoja kun otatte jonkun asioita hoitaaksenne, tai mieluummin, älkää ottako.

Haluatko avata asiaa vähän? Minullekin on tarjottu tuollaista pestiä, ja epäilen - siksi kyselen. Omainen painostaa, että laki vaatii.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omaishoitajana toimiminen pilasi lopun elämäni. Olkaa varovaisia ja tarkkoja kun otatte jonkun asioita hoitaaksenne, tai mieluummin, älkää ottako.

Haluatko avata asiaa vähän? Minullekin on tarjottu tuollaista pestiä, ja epäilen - siksi kyselen. Omainen painostaa, että laki vaatii.

Kannattaa kirjata paperille kaikki asiat pikkutarkasti mistä hoidettavan kanssa on sovittu (työtehtävät ja rahallinen tmv. korvaus) ja mielellään todistajien/muiden omaisten läsnäollessa. Hoidettavan ja/tai hoitajan muisti saattaa alkaa pettää myöhemmin tai sitten joku ulkopuolinen alkaa kyseenalaistamaan miten esim. raha-asioiden hoidosta olikaan sovittu. Näin ehkä saattaa välttyä ongelmilta ja oikeusprosesseilta.

Ei tullut tietääkseni rikollista, mutta silti yllätti. Kiltti, kohtelias ja tunnollinen akateemisen suvun lapsi, pärjäsi hyvin koulussakin, sai aina stipendin parhaasta todistuksesta.

Nykyisin on yli 30-vuotiaana syrjäytynyt elämäntapatyötön, pallotteli vähän aikaa joissakin työllistymiskursseilla tai kuntoutuksissa ja sanoi sitten ettei enää mene. Ei pidä hygieniasta huolta vaan kulkee pitkässä risuparrassa ja lökäpöksyissä. Elää tuilla koska perhe ei halua antaa rahaa tai omaisuutta jos se menee vain kotona oleskeluun, eivät halua mahdollistaa.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän perheitä, joista ja joiden lapsista aina hössötettiin, ja joita pidettiin jotenkin erinomaisina niin sukulaisten, pienenhkön kunnan asukkaiden kuin kouluyhteisönkin keskuudessa. Näitä perheitä pidettiin jotenkin erityisen filmaattisina;  heidän lapsensa olivat kauniimpia ja lahjakkaampia kuin muut, ja heidän elämästään puhuttiin ihailevaan ja kadehtivaan sävyyn. Lapset saivat koulussa enemmän näkyvyyttä ja mahdollisuuksia, ja ajateltiin, että kaikki mihin he ryhtyvät, on automaattisesti parempaa. Näin jälkeenpäin ajateltuna oli usein vähän epäselvää mihin tämä perustui. 

Lopulta moni näistä ylistetyistä lapsista alisuoriutui. Heistä ei tullut mitään sentään mitään päihdeongelmaisia tai rikollisia, mutta moni ei päässyt sille tasolle, jolle heitä lapsena kovasti aseteltiin. He jättivät lukio- ja amisopinnot kesken, ja ajelehtivat vielä lähemmäs kolmekymppisinä lyhytaikaisesta hanttihommasta toiseen. Samaan aikaan monet samoissa ympyröissä olleet, usein duunariperheistä ponnistavat nuoret, ahkeroivat opinnoissaan, valmistuivat korkeakouluista, ja pääsivät hyviin asemiin työelämässä ilman että heistä ja heidän potentiaalistaan koskaan meuhkattiin. Silti joissain yhteyksissä joku saattaa yhä mainita, kuinka "senjasen perheen tytär sejase on niin kaunis ja älykäs" vaikka kyseinen henkilö olisi kaikki opinnot kesken jättänyt ajelehtija, ja seurassa olisi loppujen lopuksi paljon paremmin pärjänneitä samanikäisiä henkilöitä tai heidän vanhempiaan.

Itse olen juuri tällainen kehuttu ja potentiaalin hehkuttamisen uhri. Ne paineet nuorelle ovat ihan valtavat, ja lopulta omakin perfektionismi kasvaa sellaiseksi ettei kykene enää tekemään mitään, kun jatkuvasti pitää täyttää omat ja muiden odotukset. Päädyin sitten juurikin tuohon että ajelehdin hanttihommasta hanttihommaan.

Itseni. Erittäin raju koulukiusaaminen joka johti masennukseen, sen jälkeen työpaikkakiusaaminen.

Nyt olen täysin syrjäytynyt yhteiskunnasta varustettuna liudalla pahoja mt-ongelmia.

Minä. Perheemme oli ylempää keskiluokkaa, isä on vuosittain verolistoilla.

Syitä psykoottiselle käytökselle ja päihdeongelmille etsittiin vanhemmista, ja tämäkin johti yhdessä vaiheessa välien tulehtumiseen heidän kanssaan: minulle uskoteltiin osastolla, että syy miksi olen tällainen, täytyy olla esim. varhainen hyväksikäyttö tai väkivalta vanhempien toimesta.

Autismi ja ADHD -diagnoosit sain lopulta vasta nelikymppisenä. Olen tätä nykyä täysin syrjäytynyt yhteiskunnasta. Akateeminen tutkinto suoritettu, joskin huuhaa-humanismista. En ole olut töissä kuin pikku pätkiä ja olen saanut useamman kerran potkut koeajalla.

Tiedän, minä. Vanhemmat keskiluokkaa, äiti opettaja ja isä insinööri. Pärjäsin peruskoulussa ja lukiossakin vielä aika hyvin. Olen päässyt monta kertaa yliopistoon, mutta opinnot on edenneet liian hitaasti, koska minulla on aika pahoja mielenterveysongelmia. Murrosiästä lähtien ollut masennusta ja ahdistusta, sitten iski psykoosi parikymppisenä. Siitä lähtien olen ollut määräaikaisella eläkkeellä. Kelalta tarjottiin jo pysyvää eläkettä, mutten ottanut sitä vastaan, koska haluan vielä kokeilla terapiaa, jota ei saa jos on pysyvällä eläkkeellä.