Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tiedättekö tapauksia, jossa ns. kunnollisesta perheestä olevasta lapsesta on tullut rikollinen tai muuten mennyt elämä ihan raiteltaan?
12.03.2023 |
Tarkoitan siis tavallisia työssäkäyviä perheitä, joissa lapsista välitetty ja kannustettu opiskelemaan. Mitkä syyt ovat tuolloin johtaneet lapsen huonoille raiteille joutumiseen?
Kommentit (269)
Lapsuudenystäväni oli kympin tyttö kaikin puolin hyvästä kodista. Rakastui väärää tyyppiin ja päätyi huumehelvettiin, josta ei noussut koskaan. Kuoli parikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskoni, joka alkoi käyttää huumeita ollessaan noin 18v. Kuoli yliannostukseen parikymppisenä. Noina vuosina mukana oli käyttöä, vieroitusyrityksiä ja muutamia läheltä piti- tilanteita.
Hän oli luonteeltaan melko naiivi, helposti mukaan ei niin fiksuihin juttuihin lähtevä, sinisilmäinen ja monen asian suhteen melko lapsellinen. Toisaalta jän oli myös ihan perusfiksu, ja pärjäsi koulussa keskiverrosti. Hän oli myös hauska ja mukava.
En usko, että siihen oli mitään yhtä ainoaa syytä, miksi siskon elämä meni miten meni. Erilaiset sattumat, väärä seura ja siskon omat ominaisuudet, kaikkien näiden yhdistelmä.
Olen pahoillani.
Eli vastausten perusteella ilmeisesti väärä seura on se keskeinen tekijä. Todennäköisesti täytyy kyllä olla jotain ihmisessä itsessäänkin, jotta ajautuu sinne väärään seuraan, eikä ala hälytyskellot soida ajoissa.
Tavallaan hetkeksi meni henkirikoksen tehtyään mutta nykyään kai ok, toisin on uhreilla.
"Ei yksi kannabissätkä haitaksi ole"
Siinä oli syy, miksi ex-kaverini ajautui huumemaailmaan ja rikoksiin. Ei ole päässyt niistä irti vieläkään, vaikka on jo yli 15v siellä pyörinyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan noita roppakaupalla. Julkisuudesta tulee ensimmöisenä mieleen Jussi Ahde, Niko Ranta-aho ja Sanna Marin
Minkäs rikoksen Marin nyt taas on tehnyt sinun mielikuvitusmaailmassasi?
En tiedä tapauksia. Teininä ja nuorena joillakin ei ole yhtään rahaa, voi olla epätoivo, siksi varastanut. Tuskin aikuisena kaikki enää. Pidetään huolta että kaikilla on riittävä raha, ettei kidu. Tasa-arvoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän montakin. Yleisimmät syyt:
-Lapselle ei osoitettu mitään rajoja eikä rakkautta ikinä.
-Väärä kaveripiiri, rikokset ja huumeet
-Vanhemman tai lapsen mielenterveysongelmatT: lasun työntekijä
Tarkoitin aloituksessani välittämisellä mm. juuri rajojen ja rakkauden osoittamista. Ja jos on pahoja mielenterveysongelmia vanhemmalla, niin ei ehkä pysty käymään töissäkään.
Mutta keskimmäinen vaihtoehto järkeenkäypä selitys, ja lapsen mielenterveysongelmat (mutta mistä nekään syntyy, jos olosuhteet periaatteessa kohdillaan?)
Ap.
Osa vaikeista mielen sairauksista ovat osittain periytyviä. Isälläni oli bipolaari, ja valitettavasti tyttäreni peri sen. Mitään ns laukaisevaa tekijää ei löytynyt. Sairaus sotki hänen elämänsä.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen sellainen. Mulla oli tietty ikävaihe kun tein hämärähommia ja nautiskelin elämästä liikaa, mutta sitten koin pohjan ja aikuistun. Mua lapsesta asti on kiinnostanut (hyvästä kasvatuksesta huolimatta) tuo alamaailma ja laittomat aineet, joten oli kai ajan kysymys milloin eksyn sille puolelle. Sinänsä hyvä että kävin siellä, niin ei tunnu mitään jääneen kokematta elämässä - mutta samalla nyt tiedän etten halua sinne enää. Lainkuuliainen elämä tarjoaa paljon enemmän ja on ihanan turvallista.
Jatkan vielä sen verran että vanhempani oli ns. helikopteri-vanhempia. Tämä aiheutti sen että tavallaan luulin, että jokin näkymätön voima suojelee mua myös siellä elämän nurjalla puolella. Kun on aina suojeltu niin saattaa syntyä illuusio "kuolemattomuudesta" ja liialliset luulot omasta selviytymisestä. Sainkin nähdä ettei pimeällä puolella mua suojellut kukaan ja hengenvaara tai vähintään väkivallan/onnettomuuden uhka oli oikeasti läsnä ja todennäköistäkin ennemmin tai myöhemmin.
Black mirrorissakin oli sellainen jakso jossa äiti ylisuojeli tytärtään; laittoi lapseensa jopa sellaisen sirun että saattoi ipadista katsella samaa näkymää jota lapsi katsoo silmillään. Pahoille teillehän se lapsonen ajautui sitten vanhempana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En tiedä tapauksia. Teininä ja nuorena joillakin ei ole yhtään rahaa, voi olla epätoivo, siksi varastanut. Tuskin aikuisena kaikki enää. Pidetään huolta että kaikilla on riittävä raha, ettei kidu. Tasa-arvoa.
Rahaa saa laillisesti menemällä töihin. Ja Kelakin on olemassa. Ei ketään Suomessa pakoteta varastamaan.
Joo, vanhemmilla persoonallisuushäiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
“Great minds discuss ideas, average minds discuss events, small minds discuss people.”
Minä.
Ei lapsuudenperheeni terve ole ollut, mutta kulissit kunnossa. Vanhemmat työelämässä ja naimisissa ja omakotitalo. Se onkin kai se syy, miksei pahoinvointiani huomattu. Plus, että itse olin kiltti ja fiksu lapsi (oli vähän pakko), en pinnannut koulusta enkä karannut kotoa.
Isälläni on ilmeisesti epävakaa persoonallisuushäiriö ja tai autisminkirjonhäiriö, mikä tarkoitti muun perheen kannalta jatkuvaa varpaillaan oloa. Kumminkin normaali työssäkäyvä insinööri ulkopuolisille, vaikka omalle perheelle minkälainen...
Päihteitäkään en ollut lainkaan kiinnostunut kokeilemaan, mutta kun kaverit riittävän kauan painosti, päätin kokeilla vain, että se jankutus loppuisi... Sehän iski!
Nykyään oon melkein kaiken menettänyt rappioalkoholisti... Vaikka isäni on alkoholisti, niin hän on kulissitkunnossa-alkoholisti. Vaikka kulissit ovat vanhemmillani olleet kunnossa; olivat naimisissakin kunnes minä olin 30v. ja meistä nuorimmainen 18v. niin alkoholismi kyllä on vahvasti perinnöllinen molempien sukujen puolelta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koulukiusaaminen tuhosi lahjakkaan ihanan veljeni. Teki its*murhan kolme vuotta sitten. Suru on läsnä joka ikinen päivä. Ja tulen vihaamaan niitä sadistisia paskiaisia koko loppuelämäni ketkä tän aiheutti.
Vierailija kirjoitti:
“Great minds discuss ideas, average minds discuss events, small minds discuss people.”
And no-minds don't have own opinions so they have to use cliches.
Vierailija kirjoitti:
Eli vastausten perusteella ilmeisesti väärä seura on se keskeinen tekijä. Todennäköisesti täytyy kyllä olla jotain ihmisessä itsessäänkin, jotta ajautuu sinne väärään seuraan, eikä ala hälytyskellot soida ajoissa.
Mulla ainakaan ei seura vaikuttanut mitenkään. Oli kunnollinen tyttöystävä ja ylipäätään pelkästään kunnollista lainkuuliaista seuraa ympärillä. Silti itse hakeuduin alamaailmaan, enkä sielläkään tutustunut varsinaisesti keneenkään vaan pysyttelin niin anonyyminä kuin mahdollista, pelkät pakolliset kontaktit. Kyllä mussa se pimeys oli ihan itsessäni eikä kukaan houkutellut. Mutta ehkä hyvä kasvatus ja hyvät ihmissuhteet oli se syy, miksi niin helposti pääsin myös pois pimeältä polulta takaisin normielämään. Alamaailmassa huomasin että monet siellä olevat ei koskaan ole edes kokeneet normaalia ja turvallista elämää; heidän on varmasti vaikeampi päästä sieltä pois koska eivät oikein tiedä muusta elämästä.
Minä.
Ei lapsuudenperheeni terve ole ollut, mutta kulissit kunnossa. Vanhemmat työelämässä ja naimisissa ja omakotitalo. Se onkin kai se syy, miksei pahoinvointiani huomattu. Plus, että itse olin kiltti ja fiksu lapsi (oli vähän pakko), en pinnannut koulusta enkä karannut kotoa.
Isälläni on ilmeisesti epävakaa persoonallisuushäiriö ja tai autisminkirjonhäiriö, mikä tarkoitti muun perheen kannalta jatkuvaa varpaillaan oloa. Kumminkin normaali työssäkäyvä insinööri ulkopuolisille, vaikka omalle perheelle minkälainen...
Päihteitäkään en ollut lainkaan kiinnostunut kokeilemaan, mutta kun kaverit riittävän kauan painosti, päätin kokeilla vain, että se jankutus loppuisi... Sehän iski!
Nykyään oon melkein kaiken menettänyt rappioalkoholisti... Vaikka isäni on alkoholisti, niin hän on kulissitkunnossa-alkoholisti. Vaikka kulissit ovat vanhemmillani olleet kunnossa; olivat naimisissakin kunnes minä olin 30v. ja meistä nuorimmainen 18v. niin alkoholismi kyllä on vahvasti perinnöllinen molempien sukujen puolelta.
Eikös näillä ole yleensä se sama tarina jossa on päädytty väärään kaveripiiriin ja sitä kautta huonoille teille. Sillä on oikeasti väliä kenen kanssa se lapsi kaveeraa. Varsinkin jos lapsi on luonteeltaan sellainen, että ei oikein osaa sanoa ei, haluaa miellyttää muita eikä pidä omia puoliaan. Ei sellainen lapsi/nuori pysty sitten siinä tilanteessa sanomaan etten halua tehdä niin tai näin tai en halua kokeilla sitä ja tätä.
Vierailija kirjoitti:
Eikös näillä ole yleensä se sama tarina jossa on päädytty väärään kaveripiiriin ja sitä kautta huonoille teille. Sillä on oikeasti väliä kenen kanssa se lapsi kaveeraa. Varsinkin jos lapsi on luonteeltaan sellainen, että ei oikein osaa sanoa ei, haluaa miellyttää muita eikä pidä omia puoliaan. Ei sellainen lapsi/nuori pysty sitten siinä tilanteessa sanomaan etten halua tehdä niin tai näin tai en halua kokeilla sitä ja tätä.
Vaikea uskoa, että esim. Niko Ranta-aho olisi päätynyt huumekaupoille vain kaveripiirin takia.
Alue: Aihe vapaa
Siskoni, joka alkoi käyttää huumeita ollessaan noin 18v. Kuoli yliannostukseen parikymppisenä. Noina vuosina mukana oli käyttöä, vieroitusyrityksiä ja muutamia läheltä piti- tilanteita.
Hän oli luonteeltaan melko naiivi, helposti mukaan ei niin fiksuihin juttuihin lähtevä, sinisilmäinen ja monen asian suhteen melko lapsellinen. Toisaalta jän oli myös ihan perusfiksu, ja pärjäsi koulussa keskiverrosti. Hän oli myös hauska ja mukava.
En usko, että siihen oli mitään yhtä ainoaa syytä, miksi siskon elämä meni miten meni. Erilaiset sattumat, väärä seura ja siskon omat ominaisuudet, kaikkien näiden yhdistelmä.