Miksi suomalainen mies ei osaa olla herrasmies?

"Herrasmiehisyys" on mielestäni ensisijaisesti asennetta ja toisena tulee pukeutuminen ja se että tuntee kaikki säännöt. Mies joka tietää aina oikeat ruokailuvälineet ja lasit voi silti olla töykeä moukka. Herrasmiehen tärkein ominaisuus on ihan jokapäiväinen toisten ihmisten luonteva kunnioitus, huomioon ottaminen ja kunnioittaminen - ilman että tekee siitä & itsestään isoa numeroa.

Miksi suomalaiset miehet ei ole herrasmiehiä? Ensinnäkin osa vielä on. Mutta herrasmiehen käytöshän ei kuulu meillä perinteiseen mieskuvaan, missä korostuu enemmänkin rehentelevä äijämäisyys. Herrasmiesmäisyyttä pidetään monesti herraskaisuutena tai jopa ylimielisyytenä. Joskus 1960 - 1970 luvuilla hyviä käytöstapoja jopa pidettiin porvarillisina jäänteinä. Eli monissa perheissä poikia ei siis kasvateta herrasmiehiksi.

En väitä olevani mikään esimerkkiherrasmies, mutta yritän kuitenkin olla kohtelias ja huomaavainen - etenkin naisille. Minusta se vaan kuuluu asiaan. Mutta nykyaika ei aina tue tätä tyyliä. Ensinnäkin, koska käytöstavat eivät enää ole osa arkipäivää, niin ne helposti tulkitaan väärin. Koska miehet harvoin ovat kohteliaita, niin ihan normaali kohteliaisuus tulkitaan siten helposti iskuyritykseksi. Varmaan siksi että useimmat suomalaiset miehet on kohteliaita vain jos ovat naisesta kiinnostuneita. Muuta selitystä en ole keksinyt sille miksi esim. ihan normaalista oven avaamisesta olen saanut "palkkioksi" joko täyden välinpitämättömyyden tai äkäisen mulkaisun (en odotakaan saavani mitään muuta kuin nopean hymyn, pään nyökkäyksen tai ihan vaan "kiitos").

Kerran istuttiin iltaa muutamien uusien työkavereiden kanssa. Syötiin päivällinen ravintolassa, ei alkoholia. Ravintolan eteisessä yritin auttaa takin päälle eräälle naistyökaverille - kuten esim. isälläni oli aina tapana ja itsekin olen niin tehnyt usein. Hän tempaisi takkinsa äkäisesti käsistäni ja totesi että "osaan minä tämän itsekin laittaa". Eikä meidän välillä ollut sitä ennen (eikä jälkeenkään) mitään vihamielisyyttä. Tunsin itseni aika noloksi siinä toisten edessä, enkä yrittänyt auttaa takkia enää muille.

Etenkin nuoret naiset usein suhtautuvat karsaasti kohteliaisuuteen, mutta keski-ikäisistäkään ei aina tiedä. Vanhemmat naiset taas vielä muistavat käytöstavat ja osaavat myös ottaa kohteliaisuuden luontevasti vastaan.

Joka tapauksessa lukuisien ikävien kokemusten jälkeen olen alkanut olla yksinkertaisesti varovaisempi. En siis enää availe ovia jne. niin paljon kuin ennen - etenkään tuntemattomille. Sitä kun ei vaan halua nenilleen kun yrittää olla kohtelias.

Ei normaaliin kohteliaisuuteen tarvitsekaan vastata sen kummemmin kuin jollain pienellä tavalla kiittää ja sillä selvä. Jos avaan jollekin oven, en odota että vastineeksi lähdetään illalliselle.

Kerrottakoon vielä että olen ulkoisesti aika tavanomainen M55. Mainittakoon lisäksi että en yritä iskeskellä naisia, en vilkuttele silmää enkä kerro vihjailevia kaksimielisiä juttuja tms. Tällainen lipevä (erään naistuttavani sanoin "limainen") käytös ei kuulu mielestäni ollenkaan herrasmiehen käytökseen. Jos noin tekee naisille, niin on ansainnut nyrpeän vasteen.

Minusta se vaan kuuluu asiaan että toiset ihmiset otetaan huomioon. Se tekee meidän kaikkien jokapäiväisestä elämästä mukavampaa.

Suurin osa miehistä on naisten silmissä rumia ja myös jo ihan lapsetkin suhtautuvat suopeammin naisiin kuin miehiin osin feminismin takia. 

Tämä johtaa helposti pitkään sarjaan negatiivisia kokemuksia, minkä myötä mies rupeaa käpertymään sisäänpäin ja suojelee itseään pettymyksiltä vähentämällä vuorovaikutusta ja pienentämällä itseilmaisun skaalaa. 

Jokaisella alle 190cm miehellä, jolla ei ole tuuheita hiuksia ja jykevää leukaa on kokemusta tilanteista, joissa häntä on kohdeltu kuin ilmaa, yökitty, katsottu epäluuloisesti, tervehdyksiin jätetty toistuvasti vastaamatta tai katsottu silmät lautasina kuin avaruusoliota.

Itse kaljuna ja alle 180cm miehenä olen hoitanut fitness-puolen kuntoon, käynyt lukuisia kursseja näyttelemisestä, runonlausunnasta, laulusta, tanssista, kielistä ja muusta ja näillä korjannut sitä haittaa, mitä geenieni takia olen saanut kohdata. Nykyään omaan mielestäni erinomaiset sosiaaliset taidot, mutta samalla tiedostan sen, että kohtaamani nainen todennäköisesti pitää minua enintään siedettävän näköisenä ja junttimiehet saattavat tuntea hyvät ilmaisutaitoni uhaksi tilanteissa, joissa hän on tottunut olemaan urponakin kukko tunkiolla. 

Tavallisena miehenä positiivisen asenteen ja nousujohteisen sosiaalisuuden ylläpitäminen vaatii hyvin tarkkaa elämän suunnittelua siten, että riskitilanteet minimoidaan ja hyviä kokemuksia hankitaan vaikka rahan voimalla. Joskus rahan käyttäminen kuitenkin vain huonontaa asioita eli pitää tietää, että mihin käyttää rahansa; jos menet yökerhoihin ilman 190cm pituutta ja miesmallin päätä, pikkuhiljaa alat pitämään itseäsi geenijätteenä, sillä kyyti tulee olemaan kylmää. Jos taas menet kansalaisopiston kursseille, missä on äitisi ikäisiä koulutettuja naisia, saat todennäköisesti ainakin kohtalaisen hyvää kohtelua ja pikkuhiljaa alat uskomaan hyvän kohtelun olevan se normaali ja ne 'vapailla markkinoilla' tapahtuvat urpouden kokemukset osaa tunnistaa typeryydeksi eikä normaaliksi ja ansaituksi tavaksi toimia. 

Naisille hyvä kohtelu tulee itsestään, mutta miehen pitää tehdä älykkäitä ja usein kalliitakin valintoja muodostakseen positiviinen kuva ihmisistä ja ulkoisesta maailmasta. Jos mies kuitenkin pystyy rakentamaan sellaisen turvallisen kuplan, mistä voi käydä passiivista puolustustaistelua maailman persereikiä vastaan (näiden sukupuolesta riippumatta), hänellä on mahdollisuus olla uskottava herrasmies ja antaa itsestään lisäarvoa muille, vaikka geeniensä puolesta pelaa elämän peliä hard modella. 

Minä odotan herrasmiestäni töistä kotiin. Oikeammin RÖISTÄ. Hän lähti ennen aamuneljää auraamaan lunta.

Hän ei matele, hän ei öykkäröi, hän osaa rakastaa ja kunnioittaa lähtökohtaisesti jokaista. Se tulee luonnostaan eikä hän lypsä sillä itselleen etuja. Häntä kunnioitetaan, koska hän kunnioittaa. Hän on pää pystyssä ja pystyy kantamaan vastuunsa ja häntä rakastetaan sen takia.

Se on itseluottamusta ja mielen tasapainoa ja sitähän ei palstanulikoilla ole. Te pelkäätte omaa varjoannekin saati toista ihmistä.

Vierailija kirjoitti:

Koska muiggelit avaavat sakset ennemmin jänteelle joka saattaa tirvaista öögat pandoiksi hetkenä minä hyvänsä.

Ei pidä paikkansa. Väkivaltainen saa lähdön.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa miehistä on naisten silmissä rumia ja myös jo ihan lapsetkin suhtautuvat suopeammin naisiin kuin miehiin osin feminismin takia. 

Tämä johtaa helposti pitkään sarjaan negatiivisia kokemuksia, minkä myötä mies rupeaa käpertymään sisäänpäin ja suojelee itseään pettymyksiltä vähentämällä vuorovaikutusta ja pienentämällä itseilmaisun skaalaa. 

Jokaisella alle 190cm miehellä, jolla ei ole tuuheita hiuksia ja jykevää leukaa on kokemusta tilanteista, joissa häntä on kohdeltu kuin ilmaa, yökitty, katsottu epäluuloisesti, tervehdyksiin jätetty toistuvasti vastaamatta tai katsottu silmät lautasina kuin avaruusoliota.

Itse kaljuna ja alle 180cm miehenä olen hoitanut fitness-puolen kuntoon, käynyt lukuisia kursseja näyttelemisestä, runonlausunnasta, laulusta, tanssista, kielistä ja muusta ja näillä korjannut sitä haittaa, mitä geenieni takia olen saanut kohdata. Nykyään omaan mielestäni erinomaiset sosiaaliset taidot, mutta samalla tiedostan sen, että kohtaamani nainen todennäköisesti pitää minua enintään siedettävän näköisenä ja junttimiehet saattavat tuntea hyvät ilmaisutaitoni uhaksi tilanteissa, joissa hän on tottunut olemaan urponakin kukko tunkiolla. 

Tavallisena miehenä positiivisen asenteen ja nousujohteisen sosiaalisuuden ylläpitäminen vaatii hyvin tarkkaa elämän suunnittelua siten, että riskitilanteet minimoidaan ja hyviä kokemuksia hankitaan vaikka rahan voimalla. Joskus rahan käyttäminen kuitenkin vain huonontaa asioita eli pitää tietää, että mihin käyttää rahansa; jos menet yökerhoihin ilman 190cm pituutta ja miesmallin päätä, pikkuhiljaa alat pitämään itseäsi geenijätteenä, sillä kyyti tulee olemaan kylmää. Jos taas menet kansalaisopiston kursseille, missä on äitisi ikäisiä koulutettuja naisia, saat todennäköisesti ainakin kohtalaisen hyvää kohtelua ja pikkuhiljaa alat uskomaan hyvän kohtelun olevan se normaali ja ne 'vapailla markkinoilla' tapahtuvat urpouden kokemukset osaa tunnistaa typeryydeksi eikä normaaliksi ja ansaituksi tavaksi toimia. 

Naisille hyvä kohtelu tulee itsestään, mutta miehen pitää tehdä älykkäitä ja usein kalliitakin valintoja muodostakseen positiviinen kuva ihmisistä ja ulkoisesta maailmasta. Jos mies kuitenkin pystyy rakentamaan sellaisen turvallisen kuplan, mistä voi käydä passiivista puolustustaistelua maailman persereikiä vastaan (näiden sukupuolesta riippumatta), hänellä on mahdollisuus olla uskottava herrasmies ja antaa itsestään lisäarvoa muille, vaikka geeniensä puolesta pelaa elämän peliä hard modella. 

Hohhoijaa, incel-jäte vailla terveitä tunteita ja itseluottamusta. Die hard, kun anglismeja viljelet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi ovien aukaisu ja naisten päästäminen ensin ovista saatettaisiin tulkita kyvyttömyydeksi avata ovia itse joka voidaan helposti tulkita siten että nainen olisi ns. heikompiosapuoli, autettava, ei siis tasa-arvoinen.

Nykyään siis ennen kohteliaiksi tavoiksi tulkitut tavat voidaan helposti tulkita sovinismiksi joten parempi olla vaan huomioimatta naisia mitenkään.

Voi ei... Avasin juuri yhdelle vanhemmalle miehelle oven, onkohan hän jo metootannut lehteen?

T. Nainen

Tämä on nyt toistunut ueassakin vastauksessa.

Ovia pitäisi availla vanhuksille (naisille ja miehille) ja naisille.

Yksikään teistä ei ole maininnut mitään ovien availusta oman ikäisille tai nuorille miehille.

Työikäisille miehille herrasmiessäännöt tuovat vain 100% velvollisuuksia. Teidän mielestänne naisille ei ole mitään velvollisuuksia heitä kohtaan. Koska naisen ei tarvitse olla leidi, riittää että on nainen.

Minkälainen se sun mielestä on herrasmies? Mistä sen erottaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi ovien aukaisu ja naisten päästäminen ensin ovista saatettaisiin tulkita kyvyttömyydeksi avata ovia itse joka voidaan helposti tulkita siten että nainen olisi ns. heikompiosapuoli, autettava, ei siis tasa-arvoinen.

Nykyään siis ennen kohteliaiksi tavoiksi tulkitut tavat voidaan helposti tulkita sovinismiksi joten parempi olla vaan huomioimatta naisia mitenkään.

Sitä paitsi nykyään on kohteliasta olla huomioimatta naisia mitenkään.

On lukuisia videoita joissa naisoletetut suorastaan pyytää ettei miehet antaisia minkäänlaista huomiota, olkoon esimerkkinä vaikka kuntosali. Parempi vaan katsella omaan napaan ja tehdä omaa suoritustaan vaikka nainen vieressä jäisi painojen alle, nainen kyllä itse selviää. Onhan feminismi todistanut etteivät naiset tarvi saati halua minkäänlaista apua.

Olen feministi, mutta osaan käytöstavat ja osaan arvostaa toisen tarjoamaa apua. Viimeksi kiepsahdin pyörällä katuun ja heti oli nuori mies ystävällisesti kysymässä, kävikö pahasti ja tarvitsenko apua. Selvisin pelkillä mustelmilla, mutta kiitin vuolaasti hänen avuntarjouksestaan. Aivan samoin, olisin toiminut, jos siinä olisi ollut nainen. Se, mistä en pidä, on jos joku vieras tulee kommentoimaan ulkonäköäni. Eräs mies huusi perääni, kuinka hyvä perse minulla on. Jos ei ymmärrä näiden tilanteiden eroja, on todellakin parempi, ettei ota mitään kontaktia naiseen tai keneenkään muuhunkaan ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa miehistä on naisten silmissä rumia ja myös jo ihan lapsetkin suhtautuvat suopeammin naisiin kuin miehiin osin feminismin takia. 

Tämä johtaa helposti pitkään sarjaan negatiivisia kokemuksia, minkä myötä mies rupeaa käpertymään sisäänpäin ja suojelee itseään pettymyksiltä vähentämällä vuorovaikutusta ja pienentämällä itseilmaisun skaalaa. 

Jokaisella alle 190cm miehellä, jolla ei ole tuuheita hiuksia ja jykevää leukaa on kokemusta tilanteista, joissa häntä on kohdeltu kuin ilmaa, yökitty, katsottu epäluuloisesti, tervehdyksiin jätetty toistuvasti vastaamatta tai katsottu silmät lautasina kuin avaruusoliota.

Itse kaljuna ja alle 180cm miehenä olen hoitanut fitness-puolen kuntoon, käynyt lukuisia kursseja näyttelemisestä, runonlausunnasta, laulusta, tanssista, kielistä ja muusta ja näillä korjannut sitä haittaa, mitä geenieni takia olen saanut kohdata. Nykyään omaan mielestäni erinomaiset sosiaaliset taidot, mutta samalla tiedostan sen, että kohtaamani nainen todennäköisesti pitää minua enintään siedettävän näköisenä ja junttimiehet saattavat tuntea hyvät ilmaisutaitoni uhaksi tilanteissa, joissa hän on tottunut olemaan urponakin kukko tunkiolla. 

Tavallisena miehenä positiivisen asenteen ja nousujohteisen sosiaalisuuden ylläpitäminen vaatii hyvin tarkkaa elämän suunnittelua siten, että riskitilanteet minimoidaan ja hyviä kokemuksia hankitaan vaikka rahan voimalla. Joskus rahan käyttäminen kuitenkin vain huonontaa asioita eli pitää tietää, että mihin käyttää rahansa; jos menet yökerhoihin ilman 190cm pituutta ja miesmallin päätä, pikkuhiljaa alat pitämään itseäsi geenijätteenä, sillä kyyti tulee olemaan kylmää. Jos taas menet kansalaisopiston kursseille, missä on äitisi ikäisiä koulutettuja naisia, saat todennäköisesti ainakin kohtalaisen hyvää kohtelua ja pikkuhiljaa alat uskomaan hyvän kohtelun olevan se normaali ja ne 'vapailla markkinoilla' tapahtuvat urpouden kokemukset osaa tunnistaa typeryydeksi eikä normaaliksi ja ansaituksi tavaksi toimia. 

Naisille hyvä kohtelu tulee itsestään, mutta miehen pitää tehdä älykkäitä ja usein kalliitakin valintoja muodostakseen positiviinen kuva ihmisistä ja ulkoisesta maailmasta. Jos mies kuitenkin pystyy rakentamaan sellaisen turvallisen kuplan, mistä voi käydä passiivista puolustustaistelua maailman persereikiä vastaan (näiden sukupuolesta riippumatta), hänellä on mahdollisuus olla uskottava herrasmies ja antaa itsestään lisäarvoa muille, vaikka geeniensä puolesta pelaa elämän peliä hard modella. 

Sinä oletnoine harhoinesi jätettä ihan ulkonäöstäsi riippumatta. Ikinä harkinnut hankkia psykiatrista apua?

Vierailija kirjoitti:

Minä odotan herrasmiestäni töistä kotiin. Oikeammin RÖISTÄ. Hän lähti ennen aamuneljää auraamaan lunta.

Hän ei matele, hän ei öykkäröi, hän osaa rakastaa ja kunnioittaa lähtökohtaisesti jokaista. Se tulee luonnostaan eikä hän lypsä sillä itselleen etuja. Häntä kunnioitetaan, koska hän kunnioittaa. Hän on pää pystyssä ja pystyy kantamaan vastuunsa ja häntä rakastetaan sen takia.

Se on itseluottamusta ja mielen tasapainoa ja sitähän ei palstanulikoilla ole. Te pelkäätte omaa varjoannekin saati toista ihmistä.

Juuri näin, herrasmies on ensin mies ja kantaa vastuun, sen jälkeen otetaan muut huomioon, varsinkin vaimo. Nirppanokka prinsessa ei tule tällaista näkemään koskaan, valitan.

Tääkin ketju on olemassa vain siksi, että noin kaksi tai kolme pikkupojun tasoista "miestä" ei ymmärrä äidinkielensä käsitteitä tai syntymämaansa käytösnormeja.

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa miehistä on naisten silmissä rumia ja myös jo ihan lapsetkin suhtautuvat suopeammin naisiin kuin miehiin osin feminismin takia. 

Tämä johtaa helposti pitkään sarjaan negatiivisia kokemuksia, minkä myötä mies rupeaa käpertymään sisäänpäin ja suojelee itseään pettymyksiltä vähentämällä vuorovaikutusta ja pienentämällä itseilmaisun skaalaa. 

Jokaisella alle 190cm miehellä, jolla ei ole tuuheita hiuksia ja jykevää leukaa on kokemusta tilanteista, joissa häntä on kohdeltu kuin ilmaa, yökitty, katsottu epäluuloisesti, tervehdyksiin jätetty toistuvasti vastaamatta tai katsottu silmät lautasina kuin avaruusoliota.

Itse kaljuna ja alle 180cm miehenä olen hoitanut fitness-puolen kuntoon, käynyt lukuisia kursseja näyttelemisestä, runonlausunnasta, laulusta, tanssista, kielistä ja muusta ja näillä korjannut sitä haittaa, mitä geenieni takia olen saanut kohdata. Nykyään omaan mielestäni erinomaiset sosiaaliset taidot, mutta samalla tiedostan sen, että kohtaamani nainen todennäköisesti pitää minua enintään siedettävän näköisenä ja junttimiehet saattavat tuntea hyvät ilmaisutaitoni uhaksi tilanteissa, joissa hän on tottunut olemaan urponakin kukko tunkiolla. 

Tavallisena miehenä positiivisen asenteen ja nousujohteisen sosiaalisuuden ylläpitäminen vaatii hyvin tarkkaa elämän suunnittelua siten, että riskitilanteet minimoidaan ja hyviä kokemuksia hankitaan vaikka rahan voimalla. Joskus rahan käyttäminen kuitenkin vain huonontaa asioita eli pitää tietää, että mihin käyttää rahansa; jos menet yökerhoihin ilman 190cm pituutta ja miesmallin päätä, pikkuhiljaa alat pitämään itseäsi geenijätteenä, sillä kyyti tulee olemaan kylmää. Jos taas menet kansalaisopiston kursseille, missä on äitisi ikäisiä koulutettuja naisia, saat todennäköisesti ainakin kohtalaisen hyvää kohtelua ja pikkuhiljaa alat uskomaan hyvän kohtelun olevan se normaali ja ne 'vapailla markkinoilla' tapahtuvat urpouden kokemukset osaa tunnistaa typeryydeksi eikä normaaliksi ja ansaituksi tavaksi toimia. 

Naisille hyvä kohtelu tulee itsestään, mutta miehen pitää tehdä älykkäitä ja usein kalliitakin valintoja muodostakseen positiviinen kuva ihmisistä ja ulkoisesta maailmasta. Jos mies kuitenkin pystyy rakentamaan sellaisen turvallisen kuplan, mistä voi käydä passiivista puolustustaistelua maailman persereikiä vastaan (näiden sukupuolesta riippumatta), hänellä on mahdollisuus olla uskottava herrasmies ja antaa itsestään lisäarvoa muille, vaikka geeniensä puolesta pelaa elämän peliä hard modella. 

Tämä on totta. Muistan kun muutin kaupunkiin opiskelemaan.

Yökerhossa 3/4 naisista oli kuin rocktähtiä (huom, tuolloin ylipainoisia oli 1/100), me miehet olimme kuin jätettä.

Onneksi luokalla oli pari ystävällistä naista jotka olivat miehille kavereita. Nämä naiset olivat meille leidejä, ja me heille herrasmiehiä.

Osaan kuvitella nykyisen nuoren miehen aseman, kun leidejä ei juuri ole vaan lähes kaikki nuoret naiset "tietävät (korkean seksuaalisen) arvonsa" ja käyttäytyvät sen mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Tääkin ketju on olemassa vain siksi, että noin kaksi tai kolme pikkupojun tasoista "miestä" ei ymmärrä äidinkielensä käsitteitä tai syntymämaansa käytösnormeja.

Ketju on olemassa koska naiset jotka eivät ole leidejä, itkevät kun miehet eivät ole herrasmiehiä.

Ja itku jatkuu kun miehet selittävät tämän asian heille.

Miks pitäisi?

Huom. naisten mieliks ei ole hyvä syy.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Esimerkiksi ovien aukaisu ja naisten päästäminen ensin ovista saatettaisiin tulkita kyvyttömyydeksi avata ovia itse joka voidaan helposti tulkita siten että nainen olisi ns. heikompiosapuoli, autettava, ei siis tasa-arvoinen.

Nykyään siis ennen kohteliaiksi tavoiksi tulkitut tavat voidaan helposti tulkita sovinismiksi joten parempi olla vaan huomioimatta naisia mitenkään.

Sitä paitsi nykyään on kohteliasta olla huomioimatta naisia mitenkään.

On lukuisia videoita joissa naisoletetut suorastaan pyytää ettei miehet antaisia minkäänlaista huomiota, olkoon esimerkkinä vaikka kuntosali. Parempi vaan katsella omaan napaan ja tehdä omaa suoritustaan vaikka nainen vieressä jäisi painojen alle, nainen kyllä itse selviää. Onhan feminismi todistanut etteivät naiset tarvi saati halua minkäänlaista apua.

Olen feministi, mutta osaan käytöstavat ja osaan arvostaa toisen tarjoamaa apua. Viimeksi kiepsahdin pyörällä katuun ja heti oli nuori mies ystävällisesti kysymässä, kävikö pahasti ja tarvitsenko apua. Selvisin pelkillä mustelmilla, mutta kiitin vuolaasti hänen avuntarjouksestaan. Aivan samoin, olisin toiminut, jos siinä olisi ollut nainen. Se, mistä en pidä, on jos joku vieras tulee kommentoimaan ulkonäköäni. Eräs mies huusi perääni, kuinka hyvä perse minulla on. Jos ei ymmärrä näiden tilanteiden eroja, on todellakin parempi, ettei ota mitään kontaktia naiseen tai keneenkään muuhunkaan ihmiseen.

Kohteliasta olisi naisenkin siellä salilla pukeutua niin ettei miesten vaistonvarainen katse hakeudu sinne minne sen ei haluta hakeutuvan. Naiset tietää tasan tarkkaan millainen pukeutuminen saa miesten vaistonvaraiset katseet kääntymään. Mies on tullut ensisijaisesti salille tekemään salitreeniä eikä naisen suorittaman seksuaalisen häirinnän kohteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset!

Kertokaa yksikin HYVÄ syy, miksi miesten tulisi madella teidän edessä ja alkaa PALVELEMAAN teitä kantamalla painavia kantamuksia, avaamalla ovia, antamalla OMAN takkinsa teille, luovuttaa teille istuinpaikka...

Toivottavasti osaatte antaa edes yhden hyvän syyn, niin voin harkita jatkossa antaa naisille erikoiskohtelua, jota te niiiiin haluatte. M29

Laitan tämän uudestaa. Antaaka naiset EDES yksi syy.

Kerropa, mistä olet saanut tuon harhaisen käsityksen? Kukaan ei vaadi matelua, ei erityiskohtelua vaan NORMAALIA, HYVÄÄ KÄYTÖSTÄ. Mikset sinä pysty siihen?

Koska TEIDÄNKIN pitäisi toimia samoin. Miksi vaaditte miehiltä sellaista, mihin itse ette pysty?

Vierailija kirjoitti:

Äidit, miksi ette vaadi pojiltanne enempää? Miksi he eivät osaa edes alkeellisia käytöstapoja?

Entäs isät? Miksi syyllistät vain äitejä?

Vierailija kirjoitti:

Työskentelen kansainvälisen matkailun parissa ja aloittaja on todellakin oikeassa. Ne suomalaiset miehet, jpilla on käytöstapoja, ovat noin 80+ ikäisiä!!! Suomalaiset miehet ovat erittäin tökeröitä.

Mutta pikkupojat ovat erittäin kohteliaita. Kun olen liikkellä vaunujen kanssa, meidän rapun 6-7-vuotias poika voi juosta vähän kauempaa auttamaan mua oven kanssa. Eikä me olla edes niin läheisiä, että tietäisin hänen nimensä.

Oltiin tänään lastentapahtumassa, jossa oli pientä tarjoilua. Mun taapero otti pöydältä jonkun jättämän täyden lasin, josta sitten roiskui vettä pöydälle ja lattialle. Ennen kuin olin ehtinyt ottaa kahta askelta lähintä paperipinoa kohti, oli joku noin 6-vuotias pikkupoika napannut paperia ja sanoi mulle, että hän siivoaa. Kiitin iloisena ja mielessäni pohdin, että jo on nykyajan pojat kohteliaita tapauksia.

Asuessani Tokiossa 3 vuotta käyttäydyin herrasmiesmäisesti, mutta Suomessa naiset ei ole sen arvoisia.

Vierailija kirjoitti:

"Herrasmiehisyys" on mielestäni ensisijaisesti asennetta ja toisena tulee pukeutuminen ja se että tuntee kaikki säännöt. Mies joka tietää aina oikeat ruokailuvälineet ja lasit voi silti olla töykeä moukka. Herrasmiehen tärkein ominaisuus on ihan jokapäiväinen toisten ihmisten luonteva kunnioitus, huomioon ottaminen ja kunnioittaminen - ilman että tekee siitä & itsestään isoa numeroa.

Miksi suomalaiset miehet ei ole herrasmiehiä? Ensinnäkin osa vielä on. Mutta herrasmiehen käytöshän ei kuulu meillä perinteiseen mieskuvaan, missä korostuu enemmänkin rehentelevä äijämäisyys. Herrasmiesmäisyyttä pidetään monesti herraskaisuutena tai jopa ylimielisyytenä. Joskus 1960 - 1970 luvuilla hyviä käytöstapoja jopa pidettiin porvarillisina jäänteinä. Eli monissa perheissä poikia ei siis kasvateta herrasmiehiksi.

En väitä olevani mikään esimerkkiherrasmies, mutta yritän kuitenkin olla kohtelias ja huomaavainen - etenkin naisille. Minusta se vaan kuuluu asiaan. Mutta nykyaika ei aina tue tätä tyyliä. Ensinnäkin, koska käytöstavat eivät enää ole osa arkipäivää, niin ne helposti tulkitaan väärin. Koska miehet harvoin ovat kohteliaita, niin ihan normaali kohteliaisuus tulkitaan siten helposti iskuyritykseksi. Varmaan siksi että useimmat suomalaiset miehet on kohteliaita vain jos ovat naisesta kiinnostuneita. Muuta selitystä en ole keksinyt sille miksi esim. ihan normaalista oven avaamisesta olen saanut "palkkioksi" joko täyden välinpitämättömyyden tai äkäisen mulkaisun (en odotakaan saavani mitään muuta kuin nopean hymyn, pään nyökkäyksen tai ihan vaan "kiitos").

Kerran istuttiin iltaa muutamien uusien työkavereiden kanssa. Syötiin päivällinen ravintolassa, ei alkoholia. Ravintolan eteisessä yritin auttaa takin päälle eräälle naistyökaverille - kuten esim. isälläni oli aina tapana ja itsekin olen niin tehnyt usein. Hän tempaisi takkinsa äkäisesti käsistäni ja totesi että "osaan minä tämän itsekin laittaa". Eikä meidän välillä ollut sitä ennen (eikä jälkeenkään) mitään vihamielisyyttä. Tunsin itseni aika noloksi siinä toisten edessä, enkä yrittänyt auttaa takkia enää muille.

Etenkin nuoret naiset usein suhtautuvat karsaasti kohteliaisuuteen, mutta keski-ikäisistäkään ei aina tiedä. Vanhemmat naiset taas vielä muistavat käytöstavat ja osaavat myös ottaa kohteliaisuuden luontevasti vastaan.

Joka tapauksessa lukuisien ikävien kokemusten jälkeen olen alkanut olla yksinkertaisesti varovaisempi. En siis enää availe ovia jne. niin paljon kuin ennen - etenkään tuntemattomille. Sitä kun ei vaan halua nenilleen kun yrittää olla kohtelias.

Ei normaaliin kohteliaisuuteen tarvitsekaan vastata sen kummemmin kuin jollain pienellä tavalla kiittää ja sillä selvä. Jos avaan jollekin oven, en odota että vastineeksi lähdetään illalliselle.

Kerrottakoon vielä että olen ulkoisesti aika tavanomainen M55. Mainittakoon lisäksi että en yritä iskeskellä naisia, en vilkuttele silmää enkä kerro vihjailevia kaksimielisiä juttuja tms. Tällainen lipevä (erään naistuttavani sanoin "limainen") käytös ei kuulu mielestäni ollenkaan herrasmiehen käytökseen. Jos noin tekee naisille, niin on ansainnut nyrpeän vasteen.

Minusta se vaan kuuluu asiaan että toiset ihmiset otetaan huomioon. Se tekee meidän kaikkien jokapäiväisestä elämästä mukavampaa.

Kiitos tästä kirjoituksesta. Olemmekohan me viisikymppiset viimeinen kohtelias sukupolvi? Mieheni on samanlainen herrasmies kuin sinä.

N53