Onko myös köyhällä oikeus saada lapsia? Niin usein syyllistetään köyhää jolla on lapsia...

Niin monesti köyhillä perheillä nähdään neljä-viisi lasta. Se on väärin lapsia kohtaan.

Eihän rikkaita juuri olisi jos kaikki tekisi lapsia. Lapsen elätys maksaa n..puoli miljoonaa ja harva rikastuisi jos lapsia. Köyhyys johtuu lapsista.

Kehitysmaissa erijuttu, lapset tuovat rikkautta, mitä useampi mukula, sitä useampi töissä

Toki Suomessa köyhyydessä elävällä lapsella on huonot oltavat. Koulukiusaamista, lyhyempi elinikä ja köyhyys periytyy muunmuassa siksi kun rikkaat elää pidempään ja kerryttää omaisuutta eläkkeellä ollessaan lapsilleen. Köyhä kuolee monesti ennen eläkeikää. Köyhien kerryttämillä eläkemaksuilla maksetaan rikkaiden suuret eläkkeet, siksi eläkeikää joudutaan nostamaan, jotta rahat riittävät rikkaille.

Täytyy olla äärimmäisen itsekäs, jos köyhänä tekee lapsen!! Lapsi kärsii ja häpeää köyhiä vanhempiaan. Köyhät myös ovat usein alkoholisteja, joten lasta pidetään nälässä.

Vierailija kirjoitti:

Täytyy olla äärimmäisen itsekäs, jos köyhänä tekee lapsen!! Lapsi kärsii ja häpeää köyhiä vanhempiaan. Köyhät myös ovat usein alkoholisteja, joten lasta pidetään nälässä.

Mites kokoomuksen vaalikampanja etenee? Joko löytyy uskottavat laskelmat miljoonan kansainvälisen huippuosaajan houkuttelemiseksi Suomeen, kun heikommat ainekset lopettaa lisääntymisen?

On oikeus, mutta maltillisella lapsiluvulla. Ei kannata perustaa suurperhettä, jos ei ole varaa itse elättää lapsiaan. Keskituloisetkin joutuu pohtimaan monta lasta pystyy hankkimaan.

Mistä se köyhyys johtuu? Jos fyysisiä tai henkisiä rajoitteita elättää tai huolehtia edes itsestään, niin miten pystyy täysipainoisesti huolehtimaan lapsista?

Vierailija kirjoitti:

Köyhien kerryttämillä eläkemaksuilla maksetaan rikkaiden suuret eläkkeet, siksi eläkeikää joudutaan nostamaan, jotta rahat riittävät rikkaille.

Mitä eläkemaksuja köyhät maksaa? Hehän ei käsittääkseni maksa yhtään mitään vaan ovat käsi ojossa vain saamassa yhteiskunnan tukia

Mun mielestä ei ole. Jos ei saa omaa elämää yhteiskuntakelpoiseksi kouluttautumalla ja menemällä töihin niin ei ole edellytyksiä lapsien kasvatukseenkaan. Tai jos on alkoholisti/ huumeiden käyttäjä.

Jostain syystä tuntuu, että tämä on silti se ryhmä joka sikiää eniten.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko itse olla vähävaraisen perheen lapsi? Lapsi, jolle aina sanotaan, että ei ole varaa. Asiaa voisi miettiä myös lapsen kannalta eikä vaan vanhempien, jotka haluavat lapsen. 

No enpä ole koskaan kärsinyt siitä että olen lähtöisin vähävaraisesta perheestä. Oli rakastavat vanhemmat, ruokaa oli riittävästi ja se oli hyvää, vaikkemme gourmet-ravintoloissa käyneetkään. Äiti oli taitava käsistään, ompeli kauniit vaatteet. Opin arvostamaan sitä vähää mitä oli ja selviytymään vaikeinakin aikoina. Vanhempani eivät koskaan käyttäneet alkoholia, vietimme vapaa-ajat yhdessä. Ulkoilimme paljon. Harrastimme hiihtämistä, luistelua, ulkoleikkejä, kädentaitoja ym missä harrastaminen maksoi välineiden verran, nekin kierrätettyinä sisarukselta toiselle. Kotimme oli aina kaunis ja siisti vaikkakin vaatimaton.

Opin nuoruudessani, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita taustastaan ja olosuhteistaan. huolimatta. Vaikka rahaa ei paljon ollut, äiti tarjosi aina ruokaa nälkäiselle kulkijalle, jos joku sattui sitä kysymään. Meni keskellä yötäkin avaamaan oven, jos joku sattui kolkuttamaan. Itse en kyllä uskaltaisi tuota nykypäivänä tehdä.

50-70 luvuilla naiset olivat yleisemmin kotiäitejä, mutta äitini kouluttautui ammattiin ja oli työelämässä. Palkat eivät olleet suuria mutta tulimme toimeen vaikka rahaa ei ollut mihinkään ylimääräiseen. Sain kotoa mallin, että kaikesta selviytyy vaikkei elämä aina helppoa ole.

Itselläni on kaksi alempaa korkeakoulututkintoa. On ollut taloudellisesti hyviä ja huonoja aikoja. Ensimmäisellä kerralla valmistuin 90-luvun lama-aikaan. Opiskelun aloittaessani ala oli työpaikkavarma, mutta laman alettua työpaikat katosivat. Menin työhön joka ei vastannut koulutustani ja palkka oli sen mukainen, mutta olin kiitollinen että oli työtä, vaikkei se sitä vastannutkaan mihin olin kouluttautunut.

Lapsillemme olemme voineet tarjota taloudellisesti enemmän, mitä omat vanhempamme pystyivät tarjoamaan meille. Hyviä omillaan toimeentulevia nuoria aikuisia on talostamme lähtenyt opiskelemaan. Pian valmistuvat maistereiksi.

Koskaan en ole harmitellut sitä miksi synnyin vähävaraiseen perheeseen. Olen aina ollut kiitollinen että saan elää tämän elämän ja saada nämä kokemukset.

Ei ole oikeutta. Ei ole oikeutta myöskään yhteen lapseen köyhyyden perusteella. Se yksikään lapsi - eikä itse asiassa kukaan - halua syntyä köyhään perheeseen. Ainoan lapsen osa köyhässä perheessä on kaikkein ikävin, koska kaupan päälle saa vielä yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden.

Köyhä eläköön elämänsä yksin tai kaksin toisen köyhän kanssa, ilman turhia perheenperustamishaaveita. Mitään perittävääkään ei tarvitse jättää.

Vierailija kirjoitti:

Ei köyhyydellä ja lasten saamisella ole mitään yhteyttä. Lasten saaminen on biologiaa. Köyhyys on talousongelma. Siihen taas on monenlaisia lääkkeitä.

Miksi sitten köyhissä maissa suurperheissä on vaikka 10 lasta? Aivan, lapsia tehdään omaksi turvaksi. Suomessa ei tarvitsisi, mutta niin vaan kantasuomalaisillakin köyhillä saattaa olla kahdeksan-kymmenen  lasta, ilmeisesti oman turvattomasta lapsuudesta johtuvan turvattomuuden tunteen vähentämiseksi. Ei ole lääkkeet tepsineet tai niitä on annettu liian vähän ja lapset joutuvat tätä asiaa paikkaamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisitko itse olla vähävaraisen perheen lapsi? Lapsi, jolle aina sanotaan, että ei ole varaa. Asiaa voisi miettiä myös lapsen kannalta eikä vaan vanhempien, jotka haluavat lapsen. 

No enpä ole koskaan kärsinyt siitä että olen lähtöisin vähävaraisesta perheestä. Oli rakastavat vanhemmat, ruokaa oli riittävästi ja se oli hyvää, vaikkemme gourmet-ravintoloissa käyneetkään. Äiti oli taitava käsistään, ompeli kauniit vaatteet. Opin arvostamaan sitä vähää mitä oli ja selviytymään vaikeinakin aikoina. Vanhempani eivät koskaan käyttäneet alkoholia, vietimme vapaa-ajat yhdessä. Ulkoilimme paljon. Harrastimme hiihtämistä, luistelua, ulkoleikkejä, kädentaitoja ym missä harrastaminen maksoi välineiden verran, nekin kierrätettyinä sisarukselta toiselle. Kotimme oli aina kaunis ja siisti vaikkakin vaatimaton.

Opin nuoruudessani, että kaikki ihmiset ovat arvokkaita taustastaan ja olosuhteistaan. huolimatta. Vaikka rahaa ei paljon ollut, äiti tarjosi aina ruokaa nälkäiselle kulkijalle, jos joku sattui sitä kysymään. Meni keskellä yötäkin avaamaan oven, jos joku sattui kolkuttamaan. Itse en kyllä uskaltaisi tuota nykypäivänä tehdä.

50-70 luvuilla naiset olivat yleisemmin kotiäitejä, mutta äitini kouluttautui ammattiin ja oli työelämässä. Palkat eivät olleet suuria mutta tulimme toimeen vaikka rahaa ei ollut mihinkään ylimääräiseen. Sain kotoa mallin, että kaikesta selviytyy vaikkei elämä aina helppoa ole.

Itselläni on kaksi alempaa korkeakoulututkintoa. On ollut taloudellisesti hyviä ja huonoja aikoja. Ensimmäisellä kerralla valmistuin 90-luvun lama-aikaan. Opiskelun aloittaessani ala oli työpaikkavarma, mutta laman alettua työpaikat katosivat. Menin työhön joka ei vastannut koulutustani ja palkka oli sen mukainen, mutta olin kiitollinen että oli työtä, vaikkei se sitä vastannutkaan mihin olin kouluttautunut.

Lapsillemme olemme voineet tarjota taloudellisesti enemmän, mitä omat vanhempamme pystyivät tarjoamaan meille. Hyviä omillaan toimeentulevia nuoria aikuisia on talostamme lähtenyt opiskelemaan. Pian valmistuvat maistereiksi.

Koskaan en ole harmitellut sitä miksi synnyin vähävaraiseen perheeseen. Olen aina ollut kiitollinen että saan elää tämän elämän ja saada nämä kokemukset.

Semmonen topeliaaninen satu siellä. Aina nämä jalot köyhät.

Minä en näe köyhässä lapsuudessa mitään ihannoitavaa. Meillä on kaksi lasta kahden vuoden ikäerolla. Olemme pystyneet tarjoamaan heille kaiken sen, mitä itse jäimme omissa lapsuudenperheissämme vaille.

Meillä on molemmilla kaksi sisarusta ja vanhemmistamme näkee, että resursseja ei todellakaan ollut enää siihen kolmanteen. Appivanhemmilla koko pikkusisko taisi olla moka ja minun lapsuudenperheessäni äitini vain halusi jumittaa kotona ja pikkusisko oli sitten peruste siihen.

Jokainen voi hankkia lapsia jos on varaa elättää itse

Esim omassa perheessä yhden lapseni perheeseen ei tule toista lasta enää. Isompaan asuntoon ei ole varaa kun korot nousee ja nykyiseen ei mahdu

Suru on tietty suuri mutta ymmärtävät ettei ole varaa eivätkä ole aikeissa elää yhteiskunnan loisina vaan omilla tuloillaan.

Lapsia voi tehdä vain niin monta kuin pystyy elättämään.

Köyhälläkin voi ajatella olevan oikeus vanhemmuuteen, mutta myös heillä pitää olla kyky ajatella lapsen etua ja sitä, mikä on järkevä lapsimäärä - ja se ei ole koskaan yli kaksi, jos on köyhä, mieluiten yksi.

Huono provo 0/5. Kellään ei ole oikeutta lapsin.

Yhä suurempi osa suomalaisista lapsista ja nuorista voi huonosti. Ei se kaikki köyhyydeestä johdu.

Kukin tehkööt vain sen verran lapsia (jos lainkaan) kuin pystyy ITSE elättämään.

Jos hyväksikäyttää vain yhteiskunnan tukia niin se on väärin.

Johan lapsikin saa siitä väärän mallin.

Eli mene töihin, loinen.

Lasten tekemiseen ei ole köyhälläkään rajoitetta, tosin jos ei pysty elättämään, niin mikä järki.... Sen sijaan en hankkisi lemmikkejä jos ei ole rahaa ylläpitää niitä. Monella köyhällä tutullani on pakkomielle isoihin koiriin, sitten ollaan koko ajan pyytämässä lainaa eläinlääkärin laskuun...