Lue keskustelun säännöt.
Olin aiemmin vela, mutta nyt 40v ikä lähestyy ja iskenyt paha ahdistus lapsettomuudesta
10.03.2023 |
Täytän ensi vuonna 40v ja viime vuosina alkanut olla todella ahdistunut olo ikääntymisestä. En sinäänsä kaipaa nuoruusvuosien menoa mutta tuntuu että minulta puuttu jotain mitä muilla on, eli lapset joita kasvattaa ja joiden elämässä olla tukena. Samat asiat jotka kiinnosti joskus 25-30 vuotiaana, eivät enää yhtä tärkeitä mutta sen sijaan olen tosissani alkanut kaipaamaan lapsia.
Tuntuu vähän kuin elämällä ei olisi erityistä tarkoitusta nyt kun alkaa olla keski-ikäinen eikä ole samaa "maailmanvaltias"-tunnetta kuin nuorempana. Tarkoitan siis niitä suuria unelmia ja mahdollisuuksia mistä nuorempana vielä unelmoi, nyt vanhempana ja viisaampana osaa arvostaa elämän perusasioita paremmin.
Ei tietenkään vielä ole myöhäistä saada lapsia mutta ahdistaa vaan ajatus että teinkö väärän päätöksen nuorempana. Hirveän yksinäiseltä tuntuu vanheta ilman lapsia vaikka kavereita ja kumppani löytyykin.
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Niin kauan kun olin vielä keskenkasvuinen, olin melko varma että haluan pakottaa toisen syntymään ja määräysvaltani alle. Mitä vanhemmaksi ja fiksummaksi tulen, sitä enemmän osaan ajatella sen toisen ihmisen näkökulmaa ja pistää sen oman lisääntymistarpeeni edelle.
😂😂 Tämä hymyilytti! Ei siis ollut sarkasmia, vaan olen ihan samaa mieltä. :) Asioilla on monta puolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitää tarkasti miettiä mitä itse haluaa ja mitä puoliso haluaa. Lisääntyminen lähtee aina itsekkäästä päätöksestä ja tarpeista.
Miksi velat triggeröityy niin paljon, jos joku katuu lapsettomuuttaan? Jos he olisivat niin varmoja päätöksestään ja onnellisia asian kanssa, niin eivät triggeröityisi...
Jos olisit tehnyt lapsia niin saattaisit sitäkin katua.
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tajua sitä, että kyllähän lapseton elämä on kivaa kaksi- ja kolmekymppisenä, kun silloin voi ja jaksaa tehdä ihan mitä vain muutenkin ja kaveritkin ovat lapsettomia, mutta se elämän tyhjyys ja rajallisuus iskee pahiten viidenkympin tienoilla. Ei biletys, irtoseksi ja kylpylässä istuminen viinilaseineen tuo enää sisältöä monenkaan elämään siinä vaiheessa.
Itselläni on kyllä lapsia, mutta ihmettelen tätä ajattelutapaa, että lasten lisäksi elämässä on mahdollista vain bilettää, harrastaa irtoseksiä, käydä kylpylässä ja juoda viiniä. Esim. minulla on perhe-elämän lisäksi paljon kiinnostavia asioita elämässä, jotka minulla olisi myös, jos olisin vaikka vela. Joten kyllä lapsettomankin elämässä voi olla vaikka mitä merkityksellisiä asioita, jotka antavat elämään sisältöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanonpa vaan kirjoitti:
Miksi velat triggeröityy niin paljon, jos joku katuu lapsettomuuttaan? Jos he olisivat niin varmoja päätöksestään ja onnellisia asian kanssa, niin eivät triggeröityisi...
Tämä. Jossain keskustelussa poisti kaikki viestit jossa velat kertoivat olevansa onnellisia siitä etteivät osallistuneet liikakansoittamiseen ja suojelivat lapsiaan syntymiseltä. Salli ainoastaan sellaiset viestit jossa väitettiin katuneen.
Jotain luppoaikaahan niillä on ollut, jotka ovat täyttäneet sen sikiämisellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tajua sitä, että kyllähän lapseton elämä on kivaa kaksi- ja kolmekymppisenä, kun silloin voi ja jaksaa tehdä ihan mitä vain muutenkin ja kaveritkin ovat lapsettomia, mutta se elämän tyhjyys ja rajallisuus iskee pahiten viidenkympin tienoilla. Ei biletys, irtoseksi ja kylpylässä istuminen viinilaseineen tuo enää sisältöä monenkaan elämään siinä vaiheessa.
Kun omat vanhemmat kuolevat, silloin ihminen tuntee olevansa täysin yksin. Moni yrittää silloin paniikissa perustaa perheen, mutta se on jo liian myöhäistä.
40+ lapseton nainen täällä. Vauvakuume alkoi siinä pari vuotta sitten, mutta järki päässä olen enkä lasta tekemässä, koska hyvästä syystä jäi tekemättä aiemminkin. Eli oon sen verran elämänhallinnaltani heikko tapaus, että en sais lapsesta kunnolla huolehdittua. Hyvinä päivinä tuntuu että pystyis ja harmittaa, vaan kun ei joka päivä oo hyvä päivä varsinkaan lapsen kanssa, kun joutuis valvomaan jne. Mutta toteutan sitten hoivaviettiäni muuten. Ja välillä nautin mielikuvituksellani ajatuksesta, että mitä jos olisi vauva tai olisin raskaana. Ne mielikuvatkin lämmittää hetken ja tuntuu, että oikeesti riittää myös, koska todellisuus olis rankempaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ikinä ollut mitenkään "vela", mutta ei ollut varsinaisesti pakkomiellettäkään lasten saamisesta. Ajattelin, että vauvakuume kyllä tulee sitten aikanaan kunhan ensin tapaa sen oikean jonka kanssa perheenperustamista voi edes harkita.
No sellaista ei sitten kohdalle osunut ja kuvittelin olevani sen kanssa aivan sinut, että jään lapsettomaksi ja perheettömäksi.
Sitten iski koronapandemia ja jotenkin se kirkastui ihan hetkessä että oma perhe ja lapset on se mitä eniten haluan ja joka tekee elämästäni aidosti omannäköistä. Tuon havahtumisen jälkeen ei ole mennyt päivääkään, ettenkö surisi lapsettomuuttani jonka muuksi muuttumiseen ei enää ikäkään anna mahdollisuutta. En jotenkin vaan pysty hyväksymään tätä mitenkään että elämäni meni näin väärin.
N47
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla iällä ehdit vielä tekemään lapsia, joten nyt heti hommiin vaan.
Kyllä, nyt ei pidä vitkutella.
Tulee yhteiskunnalle kalliita lapsia noista. Alkaa olla todella suuri riski että tulee down tai keskenmeno.
No siihen Downin syndroomaan on tutkimus, mikä tehdään raskauden alkupuolella.
Eipä se seulonta 100% varma ole. Lisäksi sen kyllä huomaa lapsesta jos saatu vanhana. Ovat yleensä aika tyhmiä ja muutenkin outoja tapauksia.
Ei pidä paikkaansa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen vela, enkä koskaan ole halunnut omia lapsia. Nämä jutut kannattaa miettiä itsensä kanssa tarkkaan. Saat muuttaa mielipidettäsi ap. Siitä vaan muksuja pyöräyttämään :D
Miten voi olla noin tuntematon itselleen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisäyksenä siis vielä että ajatus synnyttämisestäkin ahdistaa nyt ikäni puolesta, varmasti siksi tunne noussut esiin vasta viime vuosina. Nuorempana oli aina se mahdollisuus muuttaa mieltään mutta nyt olen jo vanhemmasta päästä synnyttämään.
ap
et ole ollut vela koskaan jos nyt lasta haluat. Joku provohan tämä on muutenkin
Vierailija kirjoitti:
Onko tämän provon tarkoitus saada velat ja äidit kiistelemään?
Joku ek tai Väestöliiton Provo jolla saadaan naiset haluamaan lapsia
Elämä on, valintoja ja seurauksia valinnoista.
Lueppa uutisia,siinä vauvakuumeet katoo
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tajua sitä, että kyllähän lapseton elämä on kivaa kaksi- ja kolmekymppisenä, kun silloin voi ja jaksaa tehdä ihan mitä vain muutenkin ja kaveritkin ovat lapsettomia, mutta se elämän tyhjyys ja rajallisuus iskee pahiten viidenkympin tienoilla. Ei biletys, irtoseksi ja kylpylässä istuminen viinilaseineen tuo enää sisältöä monenkaan elämään siinä vaiheessa.
Kyllä meillä veloilla on ihan perheet ja puolisot ja ystäviä, lemmikkejä ja harrastuksia. Matkustellaan ja käydään töissä. Irtoseksiä tai biletystä ei ole harrastettu sitten 25 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän usemman tutun jolle noin on käynyt, yhtenä päivänä katsoo ryppyjään peilistä ja huomaa että loppuelämä tuleekin olemaan aika tyhjä ilman lapsia. Tuntuu vähän kuin itsellä ei olisi enää tarkoitusta.
Jaa minä en taas tunne yhtäkään tällaista tuttua vaan kaikki lapsettomat tutut ovat sanoneet, että luojan kiitos päätin pysyä lapsettomana.
Ja iltaisin itkevät itsensä uneen.
Mun mielestä on luonnollista miettiä oliko joku päätös oikea päätös siinä kohtaa kun päätös alkaa olla lopullinen..
Mutta ihan niin kuin kaikki muukin elämässä, kukaan ei voi taata sinulle mitään. Ei taata sitä, että lapsettomuus on paras päätös eikä sitäkään että lapset ovat parasta. Eikä sitäkään ettetkö jossain vaiheessa vielä katuisi valintaasi.
Tässäkin keskustelussa tuodaan esiin se, että jaksatko vaihtaa vaippoja (lapsi käyttää yleensä vaippoja vain pari vuotta ja mieti kuinka lyhyt aika oikeasti pari vuotta on) tai että ei ne susta huolehdi kun olet vanha (pitäisikö muka). Jotenkin ne perustelut niin lapsien haluamiseen kuin lapsettomuuteen kummallisia. Toisaalta nainen on oikeasti voinut valita tämän asian vasta viimeiset 50 vuotta.