Lue keskustelun säännöt.
Olin aiemmin vela, mutta nyt 40v ikä lähestyy ja iskenyt paha ahdistus lapsettomuudesta
10.03.2023 |
Täytän ensi vuonna 40v ja viime vuosina alkanut olla todella ahdistunut olo ikääntymisestä. En sinäänsä kaipaa nuoruusvuosien menoa mutta tuntuu että minulta puuttu jotain mitä muilla on, eli lapset joita kasvattaa ja joiden elämässä olla tukena. Samat asiat jotka kiinnosti joskus 25-30 vuotiaana, eivät enää yhtä tärkeitä mutta sen sijaan olen tosissani alkanut kaipaamaan lapsia.
Tuntuu vähän kuin elämällä ei olisi erityistä tarkoitusta nyt kun alkaa olla keski-ikäinen eikä ole samaa "maailmanvaltias"-tunnetta kuin nuorempana. Tarkoitan siis niitä suuria unelmia ja mahdollisuuksia mistä nuorempana vielä unelmoi, nyt vanhempana ja viisaampana osaa arvostaa elämän perusasioita paremmin.
Ei tietenkään vielä ole myöhäistä saada lapsia mutta ahdistaa vaan ajatus että teinkö väärän päätöksen nuorempana. Hirveän yksinäiseltä tuntuu vanheta ilman lapsia vaikka kavereita ja kumppani löytyykin.
Kommentit (262)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tajua sitä, että kyllähän lapseton elämä on kivaa kaksi- ja kolmekymppisenä, kun silloin voi ja jaksaa tehdä ihan mitä vain muutenkin ja kaveritkin ovat lapsettomia, mutta se elämän tyhjyys ja rajallisuus iskee pahiten viidenkympin tienoilla. Ei biletys, irtoseksi ja kylpylässä istuminen viinilaseineen tuo enää sisältöä monenkaan elämään siinä vaiheessa.
Anteeksi, mutta lastenhoito vaatii energiaa. Ja paljon. Paras aika on viimeistään pari- kolmikymppisenä, ja etenkin naisena alkaa myöhemmin olla jo kovin vaikeaakin.
Itse en ikinä haluaisi lapsia 20-50v, ikä jolloin on elämänsä kunnossa. Ei todella tehnyt mieli heittää noista parhaista, elämäniloisista vuosista vuosikymmeniä hukkaan lapsen tekoon. Jos olisi naiselle mahdollista vanhempana ja jaksaisi, silloin olisi hyvä aika.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tiedän usemman tutun jolle noin on käynyt, yhtenä päivänä katsoo ryppyjään peilistä ja huomaa että loppuelämä tuleekin olemaan aika tyhjä ilman lapsia. Tuntuu vähän kuin itsellä ei olisi enää tarkoitusta.
Jaa minä en taas tunne yhtäkään tällaista tuttua vaan kaikki lapsettomat tutut ovat sanoneet, että luojan kiitos päätin pysyä lapsettomana.
Niin, voi tulla yllätyksenä mutta ihmiset eivät välttämättä puhu totta. Varsinkin tällaiset asiat selitetään itselle parhain päin.
Olen tuntenut heidät yli 20 vuotta. Kyllä siinä oppii tuntemaan toisen vaikka toinen ei edes sano mitään.
Hengitä hetki rauhassa. Itse en koskaan halunnut lapsia mutta about 40-kymppisenä just eronneena tuli hirveä vauvakuume. Kai se oli joku sisäinen kello mikä sanoi että viime hetket on käsillä. Onneks elämäntilanne oli se, että heti ei pystynyt alkaa raskautua ja muutaman kuukauden päästä lapsen hinku saada lapsi unohtui. Nyt vajaa viiskymppisenä olen todella tyytyväinen ratkaisuun 👌
En ole katunut lapsettomuutta vaan ollut onnellinen päätöksestäni.
Tunnen monia muitakin keille käynyt noin juuri siinä 40 tietämillä. Okei eivät olleet varsinaisia velkoja, vaan sitä ennen eivät tienneet haluavatko lapsia vai eivät. Eivät sitten kuitenkaan ehtineet. Sitten oli yksi vela, joka käänsi takkinsa 25 vuotiaana ja ehti saada monta lasta aika helpostikin. Kävi sinulle miten vaan toivottavasti elämäsi on joka tapauksessa mieluisaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla iällä ehdit vielä tekemään lapsia, joten nyt heti hommiin vaan.
Kyllä, nyt ei pidä vitkutella.
Tulee yhteiskunnalle kalliita lapsia noista. Alkaa olla todella suuri riski että tulee down tai keskenmeno.
No siihen Downin syndroomaan on tutkimus, mikä tehdään raskauden alkupuolella.
Eipä se seulonta 100% varma ole. Lisäksi sen kyllä huomaa lapsesta jos saatu vanhana. Ovat yleensä aika tyhmiä ja muutenkin outoja tapauksia.
Most notably, the study found that children born to older fathers are likely to have a higher I.Q. compared to those born to younger parents. Additionally, kids born to older parents exhibited a stronger focus in pursuing their interests and more self-confidence than those born to younger parents.
Eli sun väittämä ei ole totta, vaan se on päinvastoin. Vanhemmat, jotka ovat keskiarvoa vanhempia tuottavat fiksumpia lapsia.
Tekiskö joku myös tutkimuksen minkä ikäisten vanhempien lapset ovat onnellisimpia?
Olen ollut erittäin hyvä matemaattisissa aineissa, kielissä ja luonnontieteissä, sekä panostanut paljon uraan, joka on myös edennyt hyvin. Mikä tahansa hetki voisin vaihtaa tämän siihen että olisin yleisesti tyytyväisempi ja onnellisempi, vaikka jonkin verran tyhmempi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla iällä ehdit vielä tekemään lapsia, joten nyt heti hommiin vaan.
Kyllä, nyt ei pidä vitkutella.
Tulee yhteiskunnalle kalliita lapsia noista. Alkaa olla todella suuri riski että tulee down tai keskenmeno.
No siihen Downin syndroomaan on tutkimus, mikä tehdään raskauden alkupuolella.
Eipä se seulonta 100% varma ole. Lisäksi sen kyllä huomaa lapsesta jos saatu vanhana. Ovat yleensä aika tyhmiä ja muutenkin outoja tapauksia.
Most notably, the study found that children born to older fathers are likely to have a higher I.Q. compared to those born to younger parents. Additionally, kids born to older parents exhibited a stronger focus in pursuing their interests and more self-confidence than those born to younger parents.
Eli sun väittämä ei ole totta, vaan se on päinvastoin. Vanhemmat, jotka ovat keskiarvoa vanhempia tuottavat fiksumpia lapsia.
Tekiskö joku myös tutkimuksen minkä ikäisten vanhempien lapset ovat onnellisimpia?
Olen ollut erittäin hyvä matemaattisissa aineissa, kielissä ja luonnontieteissä, sekä panostanut paljon uraan, joka on myös edennyt hyvin. Mikä tahansa hetki voisin vaihtaa tämän siihen että olisin yleisesti tyytyväisempi ja onnellisempi, vaikka jonkin verran tyhmempi.
Kannattaa tehdä vain sellaisia lapsia jotka haluavat kärsiä, kuolla ja mädäntyä, koska siltä ei voi välttyä.
Ehkä he ovat onnellisimpia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki muut apinalajit ovat uhanalaisia paitsi ihminen. Ehkä ap tarkoittaa niiden tekemistä lisää.
Niin kauan kun olin vielä keskenkasvuinen, olin melko varma että haluan pakottaa toisen syntymään ja määräysvaltani alle. Mitä vanhemmaksi ja fiksummaksi tulen, sitä enemmän osaan ajatella sen toisen ihmisen näkökulmaa ja pistää sen oman lisääntymistarpeeni edelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut lapsettomuutta vaan ollut onnellinen päätöksestäni.
Odota vaan, kyllä se katumus sieltä on vielä tulossa.
Viimeistään kuolinvuoteella.
Parille tuttavapariskunnalle on tullut ero vähän ennen 40 v. Miehet halusivat sittenkin lapsia ja ehtivätkin löytää uudet puolisot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tunnen vanhuksen, jonka ainoa lapsi kuoli ennen häntä ja lapsenlapset eivät juuri ole yhteyksissä. Että ei se lapsi mitään takaa, varmempaa on pitää ystävyyssuhteita yllä. Lisäksi lapsi voi olla hankala/kehitysvammainen/nepsy/rikollinen/ mitä tahansa. Hanki koira ja jatka elämää.
Tämä. Sitä vartenhan lisäännytään, että saa silloin varmasti seuraa.
Hirveää kuinka kauan kestää ennen kuin voi itse valita seuransa.
Neuvoni on että tutki tarkasti omaa persoonaasi, millainen olet ja sopivatko lapset yhteen sen kanssa. Itse olin myös kaksi vuosikymmentä vela (jos kohta salaa ajattelin että voin muuttaa mieltäni jos persoonani jotenkin muuttuu "paremmin lapsille sopivaksi"), kunnes myös neljänkympin lähestyessä aloin pohtia ikäpaineissa asiaa todella vakavasti. Haluanko jättää kaiken sen väliin mitä lasten saaminen elämään tuo, hyvässä ja pahassa? Tulin siihen tulokseen, että en halua, ja sainkin kaksi lasta kun olin neljänkympin kahta puolen. Nyt kun äitiyttä on jo useampi vuosi takana, olen tullut siihen tulokseen että ehkä olisi ollut parempi kuunnella sitä nuorempaa itseään. Rakastan lapsiani yli kaiken ja huolehdin heistä niin hyvin kuin pystyn. Samalla kuitenkin tajuan, ettei persoonani loppujen lopuksi muuttunut kovin "lapsiystävälliseksi", ja toivoisin olevani parempi äiti lapsilleni kuin kykenen olemaan. Joten ehkä tunsin itseni nuorempana paremmin kuin uskoinkaan. Silti en tätäkään valintaa kadu, mutta tällä kokemuksella voisin nyt myös valita toisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole katunut lapsettomuutta vaan ollut onnellinen päätöksestäni.
Odota vaan, kyllä se katumus sieltä on vielä tulossa.
Viimeistään kuolinvuoteella.
Tämä. Siinä tilanteessa haluaa, että lapsensakin pääsisi kokemaan kuoleman.
Älkää velat ärsyyntykö, näin voi joskus käydä mutta ei se ole teille uhka kuten ei velatkaan lapsia haluaville.
Mieli saa muuttua kumpaankin suuntaan, pääasia että on tyytyväinen ja tuntee tekevänsä oikean ratkaisun.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla iällä ehdit vielä tekemään lapsia, joten nyt heti hommiin vaan.
Kyllä, nyt ei pidä vitkutella.
Tulee yhteiskunnalle kalliita lapsia noista. Alkaa olla todella suuri riski että tulee down tai keskenmeno.
No siihen Downin syndroomaan on tutkimus, mikä tehdään raskauden alkupuolella.
Eipä se seulonta 100% varma ole. Lisäksi sen kyllä huomaa lapsesta jos saatu vanhana. Ovat yleensä aika tyhmiä ja muutenkin outoja tapauksia.
Vanhempana vanhemmat antavat enemmän virikkeitä lapselle. Nuoria vanhempia ei kiinnosta kuin se minimihoito lapselle.
Oman lapsensa ei halua kuolevan. Siksi en pakota häntä siihen.
Vierailija kirjoitti:
Lisäyksenä siis vielä että ajatus synnyttämisestäkin ahdistaa nyt ikäni puolesta, varmasti siksi tunne noussut esiin vasta viime vuosina. Nuorempana oli aina se mahdollisuus muuttaa mieltään mutta nyt olen jo vanhemmasta päästä synnyttämään.
ap
Täytät ensi vuonna 40, eli olet nyt 38? Ei nuori äiti, mutta niin kauan kun ikä alkaa kolmosella, ei ole myöskään vanha synnyttäjä. 40+ synnyttäjiä on selvästi vähemmän kuin 30+, mutta ei nekään harvinaisia ole, toisin kuin 45+ synnyttäjät.
Jos aihe tuntuu tosiaan ajankohtaiselta, niin voittehan te testata mitä tapahtuu eli alkaako raskaus?
Vierailija kirjoitti:
Neuvoni on että tutki tarkasti omaa persoonaasi, millainen olet ja sopivatko lapset yhteen sen kanssa. Itse olin myös kaksi vuosikymmentä vela (jos kohta salaa ajattelin että voin muuttaa mieltäni jos persoonani jotenkin muuttuu "paremmin lapsille sopivaksi"), kunnes myös neljänkympin lähestyessä aloin pohtia ikäpaineissa asiaa todella vakavasti. Haluanko jättää kaiken sen väliin mitä lasten saaminen elämään tuo, hyvässä ja pahassa? Tulin siihen tulokseen, että en halua, ja sainkin kaksi lasta kun olin neljänkympin kahta puolen. Nyt kun äitiyttä on jo useampi vuosi takana, olen tullut siihen tulokseen että ehkä olisi ollut parempi kuunnella sitä nuorempaa itseään. Rakastan lapsiani yli kaiken ja huolehdin heistä niin hyvin kuin pystyn. Samalla kuitenkin tajuan, ettei persoonani loppujen lopuksi muuttunut kovin "lapsiystävälliseksi", ja toivoisin olevani parempi äiti lapsilleni kuin kykenen olemaan. Joten ehkä tunsin itseni nuorempana paremmin kuin uskoinkaan. Silti en tätäkään valintaa kadu, mutta tällä kokemuksella voisin nyt myös valita toisin.
Tämä pysäytti, kun itse olen 30v ja ajattelen juuri noin kuin sinä nuorena. Ja pelkään että päädyn myös tekemään lapsia peloissani siitä että missaan jotain tärkeää, vaikka en usko, sillä persoonani ja ajatusmaailmani eivät vain sovi lisääntymiseen.
Mä olen tosi yksinäinen enkä todellakaan biletä, en edes käytä alkoholia. Mutta en missään nimessä silti haluaisi lapsia koska EN HALUA LAPSIA. Ei vela jätä lapsia tekemättä siksi että haluaa bilettää tai elää ikuista nuoruutta, vaan koska EI HALUA LAPSIA.
Ja apn olisi todella itsekästä lisääntyä vain tehdäkseen itselleen seuralaisia ja hiljentääkseen hetkeksi eksistentiaalisen kriisinsä.