Olin aiemmin vela, mutta nyt 40v ikä lähestyy ja iskenyt paha ahdistus lapsettomuudesta
Täytän ensi vuonna 40v ja viime vuosina alkanut olla todella ahdistunut olo ikääntymisestä. En sinäänsä kaipaa nuoruusvuosien menoa mutta tuntuu että minulta puuttu jotain mitä muilla on, eli lapset joita kasvattaa ja joiden elämässä olla tukena. Samat asiat jotka kiinnosti joskus 25-30 vuotiaana, eivät enää yhtä tärkeitä mutta sen sijaan olen tosissani alkanut kaipaamaan lapsia.
Tuntuu vähän kuin elämällä ei olisi erityistä tarkoitusta nyt kun alkaa olla keski-ikäinen eikä ole samaa "maailmanvaltias"-tunnetta kuin nuorempana. Tarkoitan siis niitä suuria unelmia ja mahdollisuuksia mistä nuorempana vielä unelmoi, nyt vanhempana ja viisaampana osaa arvostaa elämän perusasioita paremmin.
Ei tietenkään vielä ole myöhäistä saada lapsia mutta ahdistaa vaan ajatus että teinkö väärän päätöksen nuorempana. Hirveän yksinäiseltä tuntuu vanheta ilman lapsia vaikka kavereita ja kumppani löytyykin.
Kommentit (262)
Aloituksen paskan jauhamisen sijaan keskity nyt olennaiseen eli lapsentekoon.
Jos tuntuu noin yksinäiseltä, niin yritä tehdä niitä lapsia ja lopeta tuo menneisyyden päätösten ruikuttaminen.
Itse tein lapset vähän myöhemmin mutta kaveri teki lapset 23 ja 25 vuotiaana (oli kyllä ihan naimisissa jne). Nyt täyttää 40 ja lapset asuvat vielä muutaman vuoden kotona. Eli nelivitosena vapaa elämään omaa elämää.
Ei nelikymppisenä kannata enää lapsia tehdä, ainakaan sitä ensimmäistä. Joku voi vielä vanhempainillassa kysyä että eikö lapsen vanhempi päässyt kun piti mummo laittaa tilalle.
Kannattaa muistaa ettei lapsi ehkä synny terveenä jos sen vielä tuossa iässä teet hätiköiden. Kehityshäiriöt, kehitysvammaisuus, ja muut geneettiset virheet lisääntyy äidin ollessa iäkäs. Mieti onko suvussasi geenejä joita kannattaa jakaa? Useimmat mitättömätkin virheet periytyy.
Ei ole niin helppoa enää mutta toki terveitäkin voi syntyä.
Geenilotto osuu jos on tarkoitus....
Itse olisin skeptinen koko touhuun
Vierailija kirjoitti:
Tuolla iällä ehdit vielä tekemään lapsia, joten nyt heti hommiin vaan.
Kyllä, nyt ei pidä vitkutella.
Oi kamalaa. Pitäisikö meidän toisten velojen nyt jotenkin lohduttaa sinua tässä asiassa?
Vierailija kirjoitti:
Lisäyksenä siis vielä että ajatus synnyttämisestäkin ahdistaa nyt ikäni puolesta, varmasti siksi tunne noussut esiin vasta viime vuosina. Nuorempana oli aina se mahdollisuus muuttaa mieltään mutta nyt olen jo vanhemmasta päästä synnyttämään.
ap
No eiköhän se juna ole jo mennyt. Todella epätodennäköistä että enää tuossa iässä saisit lapsia
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tajua sitä, että kyllähän lapseton elämä on kivaa kaksi- ja kolmekymppisenä, kun silloin voi ja jaksaa tehdä ihan mitä vain muutenkin ja kaveritkin ovat lapsettomia, mutta se elämän tyhjyys ja rajallisuus iskee pahiten viidenkympin tienoilla. Ei biletys, irtoseksi ja kylpylässä istuminen viinilaseineen tuo enää sisältöä monenkaan elämään siinä vaiheessa.
En ymmärrä miksi ratkaisu olisi tehdä jälkeläisiä kärsimään siitä elämän tyhjyydestä ja rajallisuudesta (jota itse yrittää pakoilla lapsia tekemällä.)
Liikakansoittaminen ja kodin leikkiminen ovat se mitä naiset tekevät, ei mikään ydinvoimaloiden suunnitteleminen.
Sano miehelle, että nyt voi paljaalla panna, kyllä luonto hoitaa asian.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tajua sitä, että kyllähän lapseton elämä on kivaa kaksi- ja kolmekymppisenä, kun silloin voi ja jaksaa tehdä ihan mitä vain muutenkin ja kaveritkin ovat lapsettomia, mutta se elämän tyhjyys ja rajallisuus iskee pahiten viidenkympin tienoilla. Ei biletys, irtoseksi ja kylpylässä istuminen viinilaseineen tuo enää sisältöä monenkaan elämään siinä vaiheessa.
En ymmärrä miksi ratkaisu olisi tehdä jälkeläisiä kärsimään siitä elämän tyhjyydestä ja rajallisuudesta (jota itse yrittää pakoilla lapsia tekemällä.)
No oma etu menee tietenkin lapsen edun edelle.
Vierailija kirjoitti:
Itse tein lapset vähän myöhemmin mutta kaveri teki lapset 23 ja 25 vuotiaana (oli kyllä ihan naimisissa jne). Nyt täyttää 40 ja lapset asuvat vielä muutaman vuoden kotona. Eli nelivitosena vapaa elämään omaa elämää.
Ei nelikymppisenä kannata enää lapsia tehdä, ainakaan sitä ensimmäistä. Joku voi vielä vanhempainillassa kysyä että eikö lapsen vanhempi päässyt kun piti mummo laittaa tilalle.
Ei kai kukaan noin kysy, ihan oikeasti! Ja mitä sitten, se on kysyjän häpeä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tajua sitä, että kyllähän lapseton elämä on kivaa kaksi- ja kolmekymppisenä, kun silloin voi ja jaksaa tehdä ihan mitä vain muutenkin ja kaveritkin ovat lapsettomia, mutta se elämän tyhjyys ja rajallisuus iskee pahiten viidenkympin tienoilla. Ei biletys, irtoseksi ja kylpylässä istuminen viinilaseineen tuo enää sisältöä monenkaan elämään siinä vaiheessa.
En ymmärrä miksi ratkaisu olisi tehdä jälkeläisiä kärsimään siitä elämän tyhjyydestä ja rajallisuudesta (jota itse yrittää pakoilla lapsia tekemällä.)
Hyvin sanottu!
Vierailija kirjoitti:
Liikakansoittaminen ja kodin leikkiminen ovat se mitä naiset tekevät, ei mikään ydinvoimaloiden suunnitteleminen.
Naisen elämänkaari:
0-20v: harjoitellaan nukkeleikkiä
20-30v: mangutaan nukkeleikkiä mieheltä
30-45v: nukkeleikki
45-55v: nuppi sekoaa kun nukkeleikki on takana -> häiriökäyttäytymistä
55v->: mangutaan nukkeleikkiä lapsiltaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuolla iällä ehdit vielä tekemään lapsia, joten nyt heti hommiin vaan.
Kyllä, nyt ei pidä vitkutella.
Tulee yhteiskunnalle kalliita lapsia noista. Alkaa olla todella suuri riski että tulee down tai keskenmeno.
Vierailija kirjoitti:
Liikakansoittaminen ja kodin leikkiminen ovat se mitä naiset tekevät, ei mikään ydinvoimaloiden suunnitteleminen.
Ja miehen osuus on pieni ruiskaus, kuin koiralla jalan nosto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tajua sitä, että kyllähän lapseton elämä on kivaa kaksi- ja kolmekymppisenä, kun silloin voi ja jaksaa tehdä ihan mitä vain muutenkin ja kaveritkin ovat lapsettomia, mutta se elämän tyhjyys ja rajallisuus iskee pahiten viidenkympin tienoilla. Ei biletys, irtoseksi ja kylpylässä istuminen viinilaseineen tuo enää sisältöä monenkaan elämään siinä vaiheessa.
En ymmärrä miksi ratkaisu olisi tehdä jälkeläisiä kärsimään siitä elämän tyhjyydestä ja rajallisuudesta (jota itse yrittää pakoilla lapsia tekemällä.)
Terveellä ihmisellä on suvunjatkamisvietti. Toki mielenterveysongelmat ja ylipaino ovat niin yleisiä nykyään, että ihminen ei enää toimi luonnolleen ominaisella tavalla, kun keho ja pää ovat sekaisin.
Ei ole mitään väärää olla ahdistunut siitä, ettei ole hankkinut lapsia. Myös minä olen käynyt tuon vaiheen lävitse.
Tiedän kuitenkin tehneeni 100% oikean valinnan sen kanssa, etten lapsia hankkinut. Oma fyysinen ja henkinen terveyteni ei olisi riittänyt kestämään raskautta saatikka lapsen kasvatusta. Olisin varmasti ollut huono äiti ja näin siirtänyt kaiken sen trauman mitä minulle on tullut omalle lapselleni, ihan samalla tavalla kuin oma äitini on siirtänyt hänen traumansa minulle ja taas hänen äitinsä hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Moni ei tajua sitä, että kyllähän lapseton elämä on kivaa kaksi- ja kolmekymppisenä, kun silloin voi ja jaksaa tehdä ihan mitä vain muutenkin ja kaveritkin ovat lapsettomia, mutta se elämän tyhjyys ja rajallisuus iskee pahiten viidenkympin tienoilla. Ei biletys, irtoseksi ja kylpylässä istuminen viinilaseineen tuo enää sisältöä monenkaan elämään siinä vaiheessa.
Tämä. Emälläni ei ole elämää, vaan minä kannattelen hänen henkistä hyvinvointiaan. Takertui minuun kuin hukkuva pelastusrenkaaseen ja häiriköi itsenäistymistäni, joka ei sitten onnistunut kovin nätisti.
Blaa blaa blaa, yritä nyt tehdä niitä lapsia, jos siltä tuntuu.