Lue keskustelun säännöt.
Kävin sairaanhoitajan luona juttelemassa ahdistuksessa. Onko tää todellakin tälläistä?
06.03.2023 |
Olin siis saanut lääkäriltä lähetteen sinne. Sairaanhoitaja kyseli ensin elämästäni ja vastasin rehellisesti. Sen jälkeen katselimme näytöltä videoita masennuksesta ja ahdistukseta, nämä olisin ihan hyvin voinut tehdä kotonakin. Ja sitten hän selitti minulle miten netistä löytyy hyviä apusivuja ahdistukseen ja käski tehdä erilaiisia hengitysharjoituksia. Seuraavia aikoja vielä on, mutta tuntuu onkohan tämä ihan turhaa... Tuntuu että kävin vain siellä istumassa ja sairaanhoitaja selitti minulle kuin 7..vuotiaalle mitä ahdistus on ja miten siitä pääsee eroon.
Kommentit (511)
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä oli ensimmäinen käynti. Millaista ihmelääkettä olisit toivonut? Mitä apua kaipaisit, mitä olisi ensimmäisellä kerralla voitu antaa? Masennuksen ja ahdistuksen hoidon on alettava jostakin, ja selkeyden vuoksi on ihan järkevää että se aloitetaan selkeyttämällä mitä masennus ja ahdistus ylipäätään ovat. Voihan se tuntua turhalta, mutta hoito rakentuu tiettyjen palikoiden päälle jotta se olisi vertailukelpoista. Sairaanhoitaja ei myöskään ole terapeutti (ainakaan yleensä) eikä hän voi tarjota terapiatasoista ongelmanpurkua.
Tämä on just ikävää kun tiedät mikä mättää ja se on lapsuus ja se näkyy joka ikinen päivä kaikessa teet kun olet läpeensä triggeröitynyt ja persoonallisuushäiriöinenkin niin sairaanhoitaja sanoo, että noista ei saa täällä puhua. Sitten keskustellaan 15 vuotta siitä mitä olet syönyt viime terapian jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Millaisia odotuksia sinulla oli käynnistä? Millaista apua olisit toivonut? Mitä keinoja olet itse yrittänyt?
Jos sinulla itsellä on joku ajatus siitä, mikä juuri sinua voisi auttaa, kannattaa jutella siitä seuraavalla käynnillä.
Masennuksen hoito on erilaista kuin vaikkapa murtuneen raajan tai angiinan hoito.
Uskomatonta vastuunsiirtoa! Jos ihminen on sisältä rikki ja se raahautuu lääkäriin saamaan apua, niin sen pitäisi vielä itse tietää mitä hoitoa pitäisi saada! Eikö sen koulutetun ammattilaisen kuulu tietää ja osata auttaa? Masennuksessa ja ahdistuksessahan ei nimenomaan ongelmanratkaisukyky ole parhaimmillaan, siksihän sitä apua haetaan.
Toivottavasti tuo viesti ei ollut hoitoalan työntekijän kirjoittama...
Jos olet koulutettu ihminen, niin onhan se todella tuskallista kuunnella, kun sinulle selitetään asioita, jotka olet jo vuosia sitten lukenut seitsemään kertaan netistä. Kun ne samat sairaanhoitajat hoitavat maanrakennusmiehen masennusta samalla kaavalla kuin kauppatieteen maisterin masennusta. Se sama kela lähtee pyörimään riippumatta siitä kuka on asiakkaana. Ja sen pitää sitten olla riittävän yksinkertaista jokaisen ymmärtää.
Ahdistuneisuus johtuu ahdistavista ajatuksista päässä. Ajatelkaa muita kuin ahdistavia ajatuksia. Jokainen itse päättää mitä ajattelee, kukaan muu ei niitä ajatuksia sinne päähän laita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä oli ensimmäinen käynti. Millaista ihmelääkettä olisit toivonut? Mitä apua kaipaisit, mitä olisi ensimmäisellä kerralla voitu antaa? Masennuksen ja ahdistuksen hoidon on alettava jostakin, ja selkeyden vuoksi on ihan järkevää että se aloitetaan selkeyttämällä mitä masennus ja ahdistus ylipäätään ovat. Voihan se tuntua turhalta, mutta hoito rakentuu tiettyjen palikoiden päälle jotta se olisi vertailukelpoista. Sairaanhoitaja ei myöskään ole terapeutti (ainakaan yleensä) eikä hän voi tarjota terapiatasoista ongelmanpurkua.
Tämä on just ikävää kun tiedät mikä mättää ja se on lapsuus ja se näkyy joka ikinen päivä kaikessa teet kun olet läpeensä triggeröitynyt ja persoonallisuushäiriöinenkin niin sairaanhoitaja sanoo, että noista ei saa täällä puhua. Sitten keskustellaan 15 vuotta siitä mitä olet syönyt viime terapian jälkeen.
Juu tämä on kyllä koomista, kun hoitotaholle ei saa puhua ongelmista. Minulla on tästä omaakin kokemusta, mutta olen siitä täälläkin lukuisia kertoja lukenut.
Osa ammattiauttajista tuntuu ihan pelkäävän niitä ongelmia, joita asiakkaalla on. Ja oletan, että nuo ammattiauttajat suojelevat noilla puhekielloillaan omaa jaksamistaan tai ammatillista identiteettiään. Mutta hassua sitten on, että sen asiakkaan on ne samat ongelmat kestettävä ja elettävä niiden ongelmien kanssa, joita ammattilainen ei pysty edes kuuntelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko kysynyt itseltäsi, mikä sinua ahdistaa?
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuus johtuu ahdistavista ajatuksista päässä. Ajatelkaa muita kuin ahdistavia ajatuksia. Jokainen itse päättää mitä ajattelee, kukaan muu ei niitä ajatuksia sinne päähän laita.
Ei aina onnistu, jos ahdistavat ajatukset kiertävät ja siirtävät muut ajatukset syrjään. Siihen voi tarvita lääkkeen, että helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ahdistuneisuus johtuu ahdistavista ajatuksista päässä. Ajatelkaa muita kuin ahdistavia ajatuksia. Jokainen itse päättää mitä ajattelee, kukaan muu ei niitä ajatuksia sinne päähän laita.
Voi kiitos tästä, en ole ikinä tullut ajatelleeksi!
Vierailija kirjoitti:
Ihan pelleilyä. Noista ei ole mitään apua. Niiden on vain tarkoitus saada asiat näyttämään siltä että niille tehdään jotain. Sen sijaan terveystietosi täyttyy aivan sekopäisistä teksteistä joista et edes tunnista itseäsi. Se tulee haittamaan kaikkea myöhempää hoitoasi.
Masennus on tunne, joka johtuu siitä, että ihminen on syystä tai toisesta jumissa itsensä kanssa. Periaatteessa siihen auttaisi keskustelu, ja varsinkin kuuntelu.
En tiedä, onko niin että vaan ollaan hoitavinaan kuten sanoit, mutta siltä se usein vaikuttaa.
Paljon on kiinni siitä, millaiset kemiat auttajalla ja autettavalla on, mutta mielestäni auttajan asenteella on siinä suuri merkitys. Monella on koulutus mutta ei taitoa apua tarvitsevan kohtaamiseen.
Ei kellekään ole valmiita hoitoratkaisuja, ne pitäisi löytää yhdessä. Joskus ne auttajat vaan ovat asettuneet niin ihmisen yläpuolelle, että ovat aika ylimielisiä ja piittaamattomia. Ihan kelle vaan, joka joutuu pyytämään apua terveyskeskuksesta.
Kirjaukset ovat mitä sattuu ja totta on, että osa lääkäreistä ja hoitajista tukeutuu myöhemmin kirjauksiin, niihin virheellisiinkin. Kukaan heistä ei koskaan myönnä, että olisivat asenteellisia, ja että ne arviot vaikuttavat myös fyysisten sairauksien diagnosointiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei noihin mielenterveyspalveluihin ihan pienestä kannata lähteä. On tosiaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta vakavissa ongelmissa tietenkin on sen arvoista. Sitten tarvitaan vain päättäväisyyttä, että jaksaa vuoden vakuutella sairaanhoitajalle, että minulla ei ole alkoholiongelmaa, liiallista kahvinjuontia, epäsäännöllistä ateriarytmiä tai että uniongelmat eivät johdu mistään noista edellämainituista. Kaikki nuo pitää todistaa pitämällä unipäiväkirjaa, ruokapäiväkirjaa, jne.
Ainiin, ja ongelmista ei hoitajalle saa puhua, sillä ne eivät kuulu hoitajakäynneille vaan vasta terapiaan.
Tuota älyttömyyttä kun jaksaa vuoden, niin sitten saattaa saada lääkäriltä puoltolauseen kela-hakemusta varten. Ja jos olet onnekas, niin löydät oikeanlaisen terapeutin, joka pystyy ottamaan sinut asiakkaksi vuoden päästä.
Nämä pari vuotta kun olet sinnikkäästi apua hakenut ja odottanut, niin pääset vihdoin aloittamaan terapian. Joka auttaa, jos sattuu auttamaan. Tai sitten se on hyödytöntä, kun ei osunut suuntaukset, terapeutin persoona ja ammattitaito kohdilleen.
Saisihan tuo toimivampaa olla. Mutta kun ei ole.
Ei tarvi odottaa edes vuotta sen terapialähetteen kanssa, 3kk hoitosuhde riittää lain mukaan. Tietty voi olla vaikea löytää pätevää ja sopivaa terapeuttia joka ottaisi uusia asiakkaita.
Vierailija kirjoitti:
Semmosta se on. Älä ainakaan lähde niihin psykiatrisiin huumeisiin sekaantumaan, sitä ne hoitajat ja lääkärit tuntuu parhaiten osaavan eli kirjoittaa reseptejä ja saada ihmiset lääkekierteeseen.
Kunnon tehoava lääke oikein otettuna voi pelastaa ja säästää paljon aikaa ahdistuksen selättämisessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No ei noihin mielenterveyspalveluihin ihan pienestä kannata lähteä. On tosiaan enemmän haittaa kuin hyötyä. Mutta vakavissa ongelmissa tietenkin on sen arvoista. Sitten tarvitaan vain päättäväisyyttä, että jaksaa vuoden vakuutella sairaanhoitajalle, että minulla ei ole alkoholiongelmaa, liiallista kahvinjuontia, epäsäännöllistä ateriarytmiä tai että uniongelmat eivät johdu mistään noista edellämainituista. Kaikki nuo pitää todistaa pitämällä unipäiväkirjaa, ruokapäiväkirjaa, jne.
Ainiin, ja ongelmista ei hoitajalle saa puhua, sillä ne eivät kuulu hoitajakäynneille vaan vasta terapiaan.
Tuota älyttömyyttä kun jaksaa vuoden, niin sitten saattaa saada lääkäriltä puoltolauseen kela-hakemusta varten. Ja jos olet onnekas, niin löydät oikeanlaisen terapeutin, joka pystyy ottamaan sinut asiakkaksi vuoden päästä.
Nämä pari vuotta kun olet sinnikkäästi apua hakenut ja odottanut, niin pääset vihdoin aloittamaan terapian. Joka auttaa, jos sattuu auttamaan. Tai sitten se on hyödytöntä, kun ei osunut suuntaukset, terapeutin persoona ja ammattitaito kohdilleen.
Saisihan tuo toimivampaa olla. Mutta kun ei ole.
Näin. Itse etsimässä terapeuttia, listalta jäi yksi joka voi EHKÄ ottaa jossain vaiheessa. Odottelen sähköpostia että mikä tilanne. Toivottavasti tulee terapia olemaan kaikkien niiden sekojen kantakirjausten arvoista jota musta on tehty viimeiset 2 vuotta. "Lääkevastainen" kun mitkään lääkkeet ei sovi jnejnejne.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet koulutettu ihminen, niin onhan se todella tuskallista kuunnella, kun sinulle selitetään asioita, jotka olet jo vuosia sitten lukenut seitsemään kertaan netistä. Kun ne samat sairaanhoitajat hoitavat maanrakennusmiehen masennusta samalla kaavalla kuin kauppatieteen maisterin masennusta. Se sama kela lähtee pyörimään riippumatta siitä kuka on asiakkaana. Ja sen pitää sitten olla riittävän yksinkertaista jokaisen ymmärtää.
Minä sanoisin, että koulutettu ihminen pärjää paljon pidemmälle omin avuin kuin kouluttamattomampi, jota ei niin kiinnosta lukeminen eikä asioiden tutkiminen.
Mutta totta kai se raja tulee jossain vastaan koulutetullakin, kun omat ajatukset alkavat kiertää kehää ja ulkopuolisen mukaan tulo laajentaa näkemystä. Koulutetun ihmisen voi olla perusteltua kiinnittää huomiota ammattiauttajan koulutustaustaan. Ei silläkään mitään takuuta saa. Ja sairaanhoitaja-terapeutillakin voi yksilöstä riippuen olla hyvä kyky perustella asiat syvällisesti ja tiedepohjaisesti. Sillä kuka tahansa voi suhtautua ammattiinsa intohimoisesti ja omata syvälliset tiedot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siellä kysytään asiakkaalta myös, mitä tämä on itse valmis tekemään oman tilanteensa parantamiseksi? Kysymykseen on mahdoton vastata, jos olo on niin huono että lähinnä rasvailee köyttä kotona. Osastollekaan ei pääse.
Onko olemassa jotain vertaistukijärjestöjä tai nettiryhmiä, jossa voisi avautua niin, että saman kokenut ymmärtäisi?
Jos et pääse terapiaan, lääkkeet ja jollekin hoitajalle jutustelu vie t.näk vain huonompaan kuntoon.
Varaudu siihen, että jossain vaiheessa juttelua et ole aivan varma kumpi teistä, sinä vai hoitaja, on enemmän sekaisin.
Vierailija kirjoitti:
Käskekää lääkäriä kirjoittamaan rauhoittavia. Lä-lä-lä-lä-lä
Rauhoittavat lääkkeet eivät auta masentunutta ihmistä.
Masentunut ihminen on jo valmiiksi flegmaattinen, joko täysin tai puolittain toimimaton.
Rauhoittavat lääkkeet auttavat levottomuuteen, hermostuneisuuteen, unettomuuteen.
Ja ahdistukseen.
Rauhoittavat lääkkeet vain lamaavat ihmistä: nukkumaan, istumaan, olemaan paikoillaan ja sänkyyn.
Tätä masentunut ihminen tekee jo valmiiksi päiväkausia.
Masennuslääkkeet vaikutusmekanismi on erilainen.
Rauhoittava lääke alkaa vaikuttamaan jo puolen tunnin tai tunnin kuluessa.
Kun taas masennuslääke alkaa kunnolla vaikuttaa ihmiseen vasta viikkojen kuluessa.
Se alkaa tasata oloa siten, että ne synkimmät masennuksen oireet alkavat helpottaa.
Kukaan lääkäri ei määrä masennukseen rauhoittavia lääkkeitä.
Jos määrää, täyttyy potilaalla olla muitakin mt-sairausoireita kuin masennus.
Koulutus tai asema ei tee hyvää auttajaa. Viisaus ja läsnäolo on ne asiat, jotka merkitsee. Valitettavasti kumpikin näistä on katoava luonnonvara. Viisas terapeutti/lääkäri/sairaanhoitaja on kuin harvinainen jalokivi.
Tämän takia mielenterveysongelmia ei saada kuriin. Alkaa olla jopa normaalia olla masentunut tai ahdistunut, ja silloinhan ei voida enää puhua sairaudesta. Vrt. esim. ylipaino tai puhelinriippuvuus.
Minä kävin aikanaan masennushoitajalla ja tämä alkoi ensitöikseen uhitella lastensuojeluilmoituksella. Enpä ole sen jälkeen hakenut apua oloihini, yksin yritän pärjäillä.