Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?

70v ja paljon kroonisia sairauksia alkaen jo neljänkympin iästä. Luoja on luonut minulle kaikki mahdolliset sairaudet syöpä jne liikunta on vähäistä kun toispuolen halvaus, mutta niinkuin Luoja on suonut kiitän jokaisesta päivästä minkä saan elää ja olla täällä maan päällä vaikka sairaana, suvun hylkäämä, lapset ei välitä, parisuhde on "itsestään selvyys" naimisissa mutta yksin. Kaipaan juttuseuraa, iloa, rehellisiä ihmisiä ympärille niitä joilla joskus on kysymys mitä sinulle kuuluu en niitä jotka yrittävät hyötyä minun heikkouksista. Aina olen pyyteettömästi auttanut muita että heillä on hyvä olla, mutta kun itse sairastuu, niin moni kääntää selkänsä eikä kysy miten jaksan, mutta vaikka elämä on kolhinut niin joka askel on taistelua elää tässä hetkessä eikä valita. Elämä on heittänyt laidasta laitaan mutta selvitty on ja rakastan tätä elämää vaikka olen siitä joutunut sairauksien kanssa kulkemaan. Muu kroppa on hyljännyt kivut jokapäiväistä jne niin pääkoppa onneksi toimii ja hyötykäytän sitä monin tavoin että muisti säilyy jollain harrasteella mitä pystyn vielä tekemään. Luonto on lähellä ja antaa voimaa aurinko paistaa huomennakin 🙏. Nuoret pitäkää läheiset lähellänne puhukaa ja kuunnelkaa toinen toisianne huolien ja murheiden keskellä kulkevaa käsikädessä sairauksien kanssa ehkä et aina ja heti saa apua muista että sinä olet itsellesi tärkeä äläkä uuvu vaan nouse ylös kohti parempaa sillä sinä olet se joka jaksaa pitää itsestään huolta ei apua tulla tarjoamaan. Sulje ne ihmiset luotasi pois ketkä eivät kunnioita sinua ja yrittävät hyötyä se jos mikä vie voimia. Toivotan kaikille hyvää elämää, vaikka maailma meidät hylkää sinä olet jollekin se tärkein jos ei ketään muu niin sinä itse. Elämä on aina taistelua elämästä ja kuolemasta 💞🙏

60 ja vituttaa vanheneminen 

Vierailija kirjoitti:

60 ja tienaan alle 8000 €/kk. Tulee rahvaanomainen olo. Alan pian haistakin köyhälistölle, yäk. Voi käydä niinkin, että joudun vaihtamaan lounaani joksikin rahavaan maksalaatikoksi.

Ei ole pakko tyytyä maksalaatikkoon. Esim. Ruokajakelu, Srk, Pelastusarmeija, SPR voivat auttaa. Ja netistä löytyy ystävällisiä, auttavia ihmisiä. Kyllä sinä selviät!

Vierailija kirjoitti:

48v, yleinen tympääntyminen ja tylsistyminen ihan kaikkeen. Mikään ei enää kiinnosta, eikä mitään saa enää aikaiseksi.

Sama, M47. Ihan käsittämättömän vaikea enää innostua mistään uudesta ja kaikki vanhatkin kiinnostuksen kohteet tuntuvat nykyisin vain tylsiltä. Maailma on tietoa ja asioita täynnä, mutta jotenkin sitä on vaan, että mitä väliä, katson tota joskus toiste... Nuorempana pidin itseäni luovana tyyppinä.

20v, isoin ongelma turkiskuoriaiset kämpässä. Haluaisin muuttaa jo kumppanin kanssa yhteen, ollaan seurusteltu neljä vuotta. Tiedän, ettei tarvitsisi kiirehtiä, mutta ei sitä tämän(kään) ikäisenä tajua, että kyllä sitä elämässä ehtii. Tsemppiä kaikille ongelmienne kanssa!

32v. Minulla ei ole koskaan ollut yhtään läheistä ihmissuhdetta ja näyttää siltä että tässä iässä on jo liian myöhäistä.

Vierailija kirjoitti:

45.

Suurin ongelma terveys. Jatkuvasti on jotain sydämentykytyksiä, mahakipua, huimausta jne. Kun edellinen loppuu, niin seuraava oire alkaa. Voi olla jotain hengistä laatua, mutta eipä se oireiden päällä ollessa paljon lohduta. Lääkärissä ei sitten tällaisia vaivoja juurikaan tutkita. Buranaa ja lepoa vaan. Itse olen vakuuttunut, että syöpä se täytyy olla.

Tai vaihdevuodet alkaneet

50 enkä kerkiä tuhlaamaan niin paljoa, kun tienaan.

41v ja olen sairastellut vakavasti 34 vuotta. Sairaalassa pitää edelleen rampata 3 kertaa viikossa. Lokakuussa musta tulee taas eläkeläinen. Oon siis joskus ollut. Sidoksissa ja naimisissa sairaalan kanssa.

Vierailija kirjoitti:

33 vuotta ja tavarapaljous 😢

Meillä on perheessä vanhemmat ja 2 lasta, tuntuu että vaikka siivoan ja järjestän kodin hyvin, niin pian on taas lelut, tavarat ympäriinsä ja ne vaan leviää pitkin asuntoa. Nyt olen päättänyt karsia tavaraa, ja pieninkin saa jatkossa oppia järjestelemään lelunsa. Kodin pitäisi olla paikka rentoutumiseen.

Kuka sitä tavaraa teille hankkii? Voisitko sanoa hänelle että lopettaa turhan ostamisen. Sitten alat karsia tarpeettomia tavaroita pois nurkista 😆

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

48v, yleinen tympääntyminen ja tylsistyminen ihan kaikkeen. Mikään ei enää kiinnosta, eikä mitään saa enää aikaiseksi.

Sama, M47. Ihan käsittämättömän vaikea enää innostua mistään uudesta ja kaikki vanhatkin kiinnostuksen kohteet tuntuvat nykyisin vain tylsiltä. Maailma on tietoa ja asioita täynnä, mutta jotenkin sitä on vaan, että mitä väliä, katson tota joskus toiste... Nuorempana pidin itseäni luovana tyyppinä.

Älkää nyt viitsikö, noin nuoria olette! Koko elämä vielä edessä!

Kuvitelkaa miten sit tympii kun olette vanhoja ja raihnaisia, tai jos sairastutte vaikka. On se kumma kun ei voi olla tyytyväinen kun kaikki on hyvin, sit vasta huomaa jos jotain ikävää tapahtuu, et olis pitäny olla tyytyväinen.

29vuotta. Miehellä töissä yt-uhka. Eläminen kallista, asuntolainan lyhennykset jäätävät. Stressaa, jos mies joutuukin pian työttömäksi (meillä on lapsiakin). Itse inhoan nykyistä työtäni ja ärsyttää, että tuli opiskeltua yliopistossa asti tällaista varten. Nykytilanteessa täytyy kestää vaikka hampaat irvessä, vaikka se tarkoittaakin ahdistusta ja itkua lähes joka työpäivää edeltävänä iltana.

Minä olen 78 v. ja eihän tässä muuten mitään hätää ole, mutta kaikenlaista krämppää on tullut. Ei ole kuin nuorena, mutta sehän on selvää.

Olen 57-vuotias ja minulla on ollut elämäni varrella kaikki mahdolliset täälläkin luetellut ongelmat. Nyt elän oman elämäni parasta aikaa; olen ollut 4 vuotta täysraitis, olen terve, urheilullinen, lapset ovat aikuisia, minulla on kiva työ ja olen kiinnostunut itseni henkisestä kehittämisestä.

Uskokaa pois, tätä kaikkea arvostaa kun on jättänyt taakseen kaikenlaista shitiä ja poltettuja siltoja, masennusta ja viinin kanssa läträämistä, muista murheista puhumattakaan.

Nytkin tapahtuu ympärillä vaikka mitä negatiivista, mutta olen päättänyt että en enää kanna koko lähisuvun ja maailman murheita hartioillani.

Elämä on ihanaa!

Minulla ei ole ollut minkään ikäisenä oikeastaan minkäänlaista ongelmaa.En tiedä onko sekään varsinaisesti ongelma,mutta tällä hetkellä mietin kummalla autolla lähtisin käymään mökillä,sähkö vaiko bensa?

Vierailija kirjoitti:

29vuotta. Miehellä töissä yt-uhka. Eläminen kallista, asuntolainan lyhennykset jäätävät. Stressaa, jos mies joutuukin pian työttömäksi (meillä on lapsiakin). Itse inhoan nykyistä työtäni ja ärsyttää, että tuli opiskeltua yliopistossa asti tällaista varten. Nykytilanteessa täytyy kestää vaikka hampaat irvessä, vaikka se tarkoittaakin ahdistusta ja itkua lähes joka työpäivää edeltävänä iltana.

Surullista kun olet ottanut ylisuuren lainan.

Vierailija kirjoitti:

66 v. Traumat jotka aiheutuvat hallituksen aikeista muuttaa Suomi totalitääriseksi fasismidiktatuuriksi sekä perusarjalaisten hallitsemaksi orjayhteiskunnaksi. Huolettaa kun Auomessa on jo vähintään n. 630000 natsismia ihannoivaa äänestäjää.

Eli ei oikeita ongelmia. Sinulla on asiat hyvin. Hallitus ei ole muuttamassa Suomea totalitääriseksi fasismidiktatuuriksi eikä perusarjalaisten hallitsemaksi orjayhteiskunnaksi. Eikä Suomessa ole n. 630 000 natsismia ihannoivaa äänestäjää.

48v krooniset sairaudet pakottavat eläkkeelle.

M48v. ei ongelmia.. Tai no ehkä se, että ostaisko uuden änärin vielä PS4:lle vai joko vaihtais PS5:een🤷‍

Vierailija kirjoitti:

45 nainen ilman k..k..iä

No huhhuh jos keksinpuute on isoin ongelma! Osta vaikka Dominoita tai Pipparaa.