Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?

24-vuotias. Suurin ongelmani on työkyvyttömyyden tuoma loputon köyhyys. Välillä en osta ruokaa, että koira saa hoitoa. Hänen ruuasta en ikinä nipistä. Hän on koko elämäni arvoinen.

56. Miten saavuttaisin edes lievän ylipainon ylärajan, joka on jotain 29 BMI. Olen jo pari kuukauta jumittanut noin 82 kilossa, kun pituuteni on 163 cm. Urheilen ja liikun riittävästi, joten voi toki olla, että olen saanut rasvan tilalle lihasta. Otan Ozempiciakin.  Tänään tosin ensimmäistä kertaa vähään aikaan paino nytkähti alas 81 kiloon. Energiatiheitä ruokia menee joskus, kuten fazerin sininen suklaapatukka. Kiitos kuuntelusta, tiedoksi jo etukäteen, että en tarvitse neuvoja tilanteeseen.

43v ja sairaslomalla 1,5v. Kivut ja puutumiset estävät elämästä eikä töihin paluusta voi vielä edes uneksia. Tutkimukset ovat yhä kesken eikä mistään löydy syytä tilanteelle. Tällä viikolla suuntaan taas toiveikkaasti uudelle erikoislääkärille jos sieltä jotain löytyisi. En varsinaisesti murehdi sairastamista tai kipuja, ihan turhaa kun parannusta ei tällä hetkellä ole. Murehdin sitä, että jos hallituksen kaavailemat uudistukset työttömyysturvaan menevät läpi, niin ensi vuonna en pysty enää käymään lääkärissä enkä terapiassa koska rahaa ei ole. Miten sitten parannun? Uskomattoman typerää leikata ihmisiltä jotka eivät voi mennä töihin vaikka mitä tekisivät. Ja niille jotka eivät tunne järjestelmää; kelan sairauspäivärahojen loputtua ollaan työttöminä työnhakijoina kunnes sairaudelle ja oireille löytyy vakuutuslääkärille kelpaava syy ja päästään sairaseläkkeelle. Jos b-lausuntoa kirjoittava lääkäri ei löydä syy-diagnoosia vaan sairaslomalla ollaan esim. selittämättömien kipujen takia niin eläkettä ei saa koskaan. Tästä syystä pitkäaikaissairaat kuormittavat ylenmäärin terveydenhuoltoa koska selittävä syy pitää löytää eläkkeen takia. Itse olen käynyt jo niin monta kertaa neurologilla, neurokirurgilla, ortopedillä, fysiatrilla yms että sekoan laskuissa. Kierros alkaa aina alusta kun syytä ei löydy. En muutu työkykyiseksi diagnoosilla mutta saisin eläkkeen ja pysyisin hengissä ensi vuonna jos joku keksisi mikä minussa on vialla. Olen liian nuori jäämään neljän seinän sisälle ja syrjäytymään leipäjonoon loppuiäkseni.

26-vuotta. 

Ongelmani liittyy jaksamiseen ja ein sanomiseen. Työskentelen yksityisellä työnantajalla työtehtävässä, jossa onnistumiset ja epäonnistumiset henkilöityvät minuun. Teen tällä hetkellä kahden ihmisen työtehtävät ja lisäksi joudun paikkailemaan alaisteni työtehtäviä jonkin verran. 

Harrastan hevosurheilua. Tallin pitäjä käyttää minua talliapuna valtaosan ajasta. Jos kieltäydyn, saan huutia. Saan toki (joskus) rahaa töistä, mutta mieluummin en tekisi tallitöitä, sillä oma jaksamiseni on ollut jo pitkään kortilla, mutta hänelläkään ei ole muuta apulaista tallilla. En myöskään pidä isoissa määrin tallitöistä ja stressaan mielettömästi hetkiä, kun tallin pitäjä lähtee pariksi päiväksi pois ja jättää eläimet edes osittainkin kontolleni. Olisin valmis maksamaan tuplahinnan ratsastustunneista, jos oikeasti saisin vain ratsastaa ja hoitaa ratsuni ennen tuntia ja tunnin jälkeen, mutta ei. En uskalla lopettaa, sillä pelkään paskamyrskyä, mutta harrastuksesta on tullut minulle vain velvollisuus.

Olen joutunut keskeyttämään omat opintoni, sillä työni kuormittaa minua liikaa ja tallilla menee viikkotasolla aikaa 12-18 tuntia. Kun kerron ihmisille, etten saa opintojani edistettyä, saan kuulla miten saamaton ja laiska olen ja keksin kuulemma tekosyitä. 

Olen koko ikäni vältellyt konflikteja ja olen aika loppu. Olen täynnä sitä, että jos kieltäydyn auttamasta jotakin, joudun AINA perustelemaan ja avaamaan aikatauluni alusta loppuun ja lopusta alkuun ja jos löytyy edes pieni rako, jossa voisin mahdollisesti ehkä auttaa, minut syyllistetään tekemään näin. Kun itse pyydän apua, en saa vastausta.

Olen 49v ja suurin ongelmani on oikean työpaikan löytyminen. En millään halua uskoa, että kyse olisi ikäsyrjinnästä. Kaikki muut asiat on hyvin. Rahaa ja varallisuuttakin on.

52v ja pierettää. Pohdin että johtuuks se uuniomenoista.

43-vuotias mies. 

Vyötärölihavuus. Onneksi kuntosalilla käynnistä on tullut rutiini ja läski palaa hitaasti mutta varmasti. 

Toinen ongelma on että olut tahtoisi maistua liikaa. Sekin onneksi ainakin toistaiseksi hallinnassa.

48v, yleinen tympääntyminen ja tylsistyminen ihan kaikkeen. Mikään ei enää kiinnosta, eikä mitään saa enää aikaiseksi.

41, mies, yksinäisyys.

Muutin uudelle paikkakunnalle töiden takia +vuosi sitten ja olen edelleen kaiken vapaa-aikani yksin. Työ on hyvin iltapainotteista ja sen kautta en tapaa uusia ihmisiä. Mikään aikataulutettu harrastuskaan ei onnistu, koska olen siellä töissä. Parisuhteesta en uskalla edes haaveilla. Ei tämä tästä.

33 vuotta ja tavarapaljous 😢

Meillä on perheessä vanhemmat ja 2 lasta, tuntuu että vaikka siivoan ja järjestän kodin hyvin, niin pian on taas lelut, tavarat ympäriinsä ja ne vaan leviää pitkin asuntoa. Nyt olen päättänyt karsia tavaraa, ja pieninkin saa jatkossa oppia järjestelemään lelunsa. Kodin pitäisi olla paikka rentoutumiseen.

25.

Kaikki isommat omat aiemmat valinnat elämässä ennen kahta edellistä ikävuotta tuntuvat ihan oudoilta, tuntuu että aivot nyt vasta ovat kypsät.

Siihen päälle mies joka ei halua lapsia ja oma epävarmuus haluanko vai en, se, ettei ole läheisiä välejä vanhempiin tai sukuun koska heillä mielenterveysongelmia, sekä alanvaihto ja siitä johtuva väliaikainen työttömyys. Pelottaa myös, että en pärjää tulevissa työhaastatteluissa jotka ovat myös teknisiä eikä vain ja juttelu haastatteluita.

Plus, tiedän että naurettavaa tämän ikäisenä, mutta elämän lyhyys ahdistaa. Tein töitä dementiaosastolla vanhainkodissa joten karut puolet ikääntymisestä on nähty.

66 v. Traumat jotka aiheutuvat hallituksen aikeista muuttaa Suomi totalitääriseksi fasismidiktatuuriksi sekä perusarjalaisten hallitsemaksi orjayhteiskunnaksi. Huolettaa kun Auomessa on jo vähintään n. 630000 natsismia ihannoivaa äänestäjää.

45.

Suurin ongelma terveys. Jatkuvasti on jotain sydämentykytyksiä, mahakipua, huimausta jne. Kun edellinen loppuu, niin seuraava oire alkaa. Voi olla jotain hengistä laatua, mutta eipä se oireiden päällä ollessa paljon lohduta. Lääkärissä ei sitten tällaisia vaivoja juurikaan tutkita. Buranaa ja lepoa vaan. Itse olen vakuuttunut, että syöpä se täytyy olla.

60 ja tienaan alle 8000 €/kk. Tulee rahvaanomainen olo. Alan pian haistakin köyhälistölle, yäk. Voi käydä niinkin, että joudun vaihtamaan lounaani joksikin rahavaan maksalaatikoksi.

53 vuotias.

Viimeinen lapsi muuttaa pois kotoa. Pesä on tyhjä😢

32 v. Luultiin persussuomalaiseksi. Enkä halua näyttää vajaamieliseltä nazilta :(

WHO:n pandemiasopimus ja tulevat feikkipandemiat.

N38

mies 47v.

yksinäisyys ja alkoholismi.

Ikä 48 ja mies. Viinaa menee liikaa. Se on mun ongelma. Pystyn toki olla ottamattakin. Vaan aina juomattomuuden jälkeen palaa viikonloppuihin jaloviina ja kalja.

66v. Pieni eläke