Lue keskustelun säännöt.
Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?
Olisi mielenkiintoista nähdä, miten ikä vaikuttaa (vai vaikuttaako) ihmisten ongelmiin. Olkoon ongelma sitten iso tai pieni.
38 vuotta. Isoin ongelmani tällä hetkellä liittyy rakennusluvan saamiseen Espoossa.
Kommentit (1905)
36v. Eniten rasittaa reilusti nousseet asuntolainan korot. Iso laina ja hyvät tulot mutta kyllä tämä kukkarossa tuntuu ja jotain pitää karsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
56 vuotta
Olen lihonut talven aikana selittämättömästi 17 kiloa. Mikään kesäjuttu ei mahdu päälle.
30 tuli just täyteen. Mun ongelma on työuupumus ja ahdistuneisuus.
58. Huonokuntoinen sukulainen jonka ainoa auttaja mm. siivouksessa olen minä vaikka asun reilun neljän tunnin ajomatkan päässä. Mitään apua ei saada edes ostamalla. Yritetty on. Käyn kerran tai pari kuukaudessa eikä kukaan vaihda lakanoita sillä välin, itse ei kykene, alustoja on mutta sänkyyn tulee yöllä saa joten kuten laitettua itse selkaisen kettakäyttöisen. Alustat on pitkin lattioita kun käyn ja haju hirveä. Kyseessä ei ole vanhempani. Käyn vielä palkkatöissä ja tuo matka on talvella hankala, huonoja teitä. Todennäköisesti siivoojatkaan ei vaan suostu sinne.
46 ja ylipaino, sekä yleinen vetämättömyys vähän huolettaa ensi talvi ja rahojen riittäminen silloin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso v...TuS, kun tämä seksuaalinen suuntautuminen tuodaan heti esille joka käänteessä, onko pakko, mua ei kiinnosta- onko h... tai l...o tai joku muu, eihän heterotaan tuo esille heti mitä ovat, v...u
36 vuotta. Ei ole oikeastaan mitään sellaista ongelmaa, joka ei kuuluisi normaaliin elämään tai ikääntymiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
39 työttömyyden vuoksi joutumassa ulosottoon. Omaisuutta ei saa myytyä ja sairastuminen estää työskentelyn.
Vierailija kirjoitti:
Jolene kirjoitti:
45 v. Elämänkumppanin puute. 10 v ollut sinkkuna yhtä lyhyttä suhdetta lukuun ottamatta. Tarjonta 40-50 -vuotiaista kunnollisista sitoutumishaluisista ja -kykyisistä miehistä on olematon. Ja sitoutumisella en tarkoita avioitumista tai edes yhteen muuttamista, vaan suhteeseen sitoutumista. Että kumppani ei olisi vain varavaihtoehto, jos mitään hauskempaa ei ole tiedossa.
Ymmärrän. Itse olen tuota ikäluokkaa oleva mieshenkilö, ja tunnen omanikäisiäni miehiä sen verran, että seurustelusuhde ja siihen sitoutuminen ei ole monellekaan esim. eronneelle miehelle prioriteettilistalla edes top 10 joukossa.
Tunnen - kenties sattumalta - monia eronneita, sinkkuna onnellisia miehiä.
Monella on nyt ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mahdollisuus keskittyä omaan harrastukseen täysillä. Yksi harrastaa musiikkia, toinen retkeilyä/erästelyä, kolmas painelee pitkin maita ja mantuja metallinetsimen kanssa, neljäs golfaa. Kaikilla on lisäksi muitakin aktiviteetteja harrastuksen ja työn lisäksi, mm. iäkkäiden vanhempien avustaminen, kodin tai kesäpaikan remppaaminen, autojen ropaaminen ym.
Ei tuossa iässä - kun pahin testosteronimyrsky on jo taaksejäänyttä elämää - enää naisseurassa ole enää samaa vetovoimaa kuin ennen.
Tuohon kun lisätään vielä ex, jonka jokaisen vingahduksen perässä täytyy hypätä, niin aja vaikea on uuden kumppanin tuntea itsensä jotenkin merkitykselliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
54 v nainem
En saaorgasmia.
Hävettää kun kosteus loppuu kesken yhdynnän.
Mieson komea ja kiltti.
Haluaisin nauttia hänenkin vuokseen.
30 vuotta yhdessä.
Arvo-Pekka kirjoitti:
56 vuotta
Olen lihonut talven aikana selittämättömästi 17 kiloa. Mikään kesäjuttu ei mahdu päälle.
Saatko orgasmin?
Mahtuuko mies päälle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen +50 mies ja suurin ongelmani nyt on se että juusto jumittaa. Olen nyt ollut kaksi päivää samassa painossa syötyäni muun syömisen ohessa kilon juustoa Ma-Ke. Toivottavasti huomenna edes 200g olisi tippunut. Pahin skenaario liittyy siihen josko on rasvan poltto hyytynyt liiasta prodesta ja aloitettava induktio alusta.
50 vuotta. Kun mies jättää varoittamatta yhteisen 30 vuoden jälkeen. Itse rakastin valtavasti ja kuvittelin, että kaikki on hyvin (ei riitoja, seksiä + läheisyyttä oli). Ei tähän yksinäisyyteen meinaa tottua, nyt lähes vuotta myöhemmin kipu helpottaa, mutta vieläkin ihmettelen mitä tapahtui.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
68 YKSINÄISYYS
65 ja kohtalontoveri täällä: yksinäisyys. Ensimmäisen kehän ihmiset puuttuvat. Minulla on kyllä kavereita mutta se ei riitä. Lisäksi äsyttää, että jotkut torjuvat täysin sen mitä sanon: että voin huonosti. Enkä tästä useinkaan siis valita. eli siitä ei ole kyse.
Olen jäänyt hiljattain eläkkeelle ja huomaan, että työnteko oli monin tavoin keino lievittää yksiäisyyttä.
Toinen ongelma on, että kerta kaikkiaan tarvitsen tekemistä. Jotain uutta. Olen muun muassa tsekkaillut opiskelumahdollisuuksia.
Harrastukseksi opiskeluun vaikuttaa se, että avoimen yliopison kurssimaksu - muistaakseni 15 euroa per opintopiste - tuntuu tällä hetkellä liian kalliilta. Kolmas ongelma on siis vähät rahat, mikä rajoittaa kaikkea.
40. Työt, opiskelu ja perhe ja näiden yhteensovittaminen. "Vapaa-aika" menee lasten asioiden hoitamisessa: terkkarit, hammaslääkärit, vanhempainillat ja leipomiset. Opintojen vuoksi pienempi palkka tulee ja menee tililtä. Yritän vain tsempata, että joskus opinnot ovat ohi ja saan mieluisan työn (ja paremman palkan).
Vierailija kirjoitti:
58. Huonokuntoinen sukulainen jonka ainoa auttaja mm. siivouksessa olen minä vaikka asun reilun neljän tunnin ajomatkan päässä. Mitään apua ei saada edes ostamalla. Yritetty on. Käyn kerran tai pari kuukaudessa eikä kukaan vaihda lakanoita sillä välin, itse ei kykene, alustoja on mutta sänkyyn tulee yöllä saa joten kuten laitettua itse selkaisen kettakäyttöisen. Alustat on pitkin lattioita kun käyn ja haju hirveä. Kyseessä ei ole vanhempani. Käyn vielä palkkatöissä ja tuo matka on talvella hankala, huonoja teitä. Todennäköisesti siivoojatkaan ei vaan suostu sinne.[/quote
Tee huoli-ilmoitus heti!
24v ja vihaan työtäni. Palkka on hyvä, työ on monipuolista ja haastavaa, työajat joustavat ja etätyö on sallittu. Mutta vihaan sitä vastuuta, painetta ja kiirettä mikä työssä on. Mielummin ottaisin työn, jossa vähemmän vapautta, vastuuta ja haastetta.
Olen 67v ja suurin ongelma on pelko siitä, että joudun johonkin laitokseen 20 vuodeksi. Nykyisen lain mukaan ei voi saada tabletteja joilla saisi tapettua itsensä, sitten kun haluaa. Luulen, että itselläni olisi aika poistua näyttämöltä 75-vuotiaana. En ole masentunut, pidän ideaa erittäin hyvänä. Takana on vaihderikas elämä, jossa on ollut hyviä ja huonoja päiviä. Iltarukoukseeni kuuluu, että tulisi se päivä, että minun ei enää tarvitsisi nousta sängystä, kun luoja on armahtanut.
Vierailija kirjoitti:
36 vuotta. Ei ole oikeastaan mitään sellaista ongelmaa, joka ei kuuluisi normaaliin elämään tai ikääntymiseen.
Odottele vielä 15-20 vuotta niin huomaat ikääntyneesi T:55v ukko.
Hei sinä ,joka löysit sielunkumppanin muualta.Arvostan asennettasi.Lapsiperheen arki,parisuhteen arki , miten se voisikaan kilpailla jännän uuden sielunveljen kanssa.?Miten kuumottavaa on jutella itselle tärkeistä asioista ja tulla vielä kuulluksi,ilman perhehuolia.
Muistele miksi menit naimisiin.Ehkäpä samasta syystä?Ja vielä rakkaudesta?Pidä kynsinhampain kiinni perheestäsi,lopussa kiitos seisoo.Tee vaimostasi kaunis silmissäsi ja anna hänen tuntea,että myös sinä kuuntelet häntä.
Arvosta edelleen perhettäsi yli kaiken.
Jonain päivänä heräät mummin vierestä ,rakentelet leikkimökkiä lapsenlapsillesi ja nautit sydämesi pohjasta näistä uusista sielunkumppaneista! (55 vuoden kokemuksella)