Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?

47 v. Tytär on kuolemanvaarassa vakavan anoreksian vuoksi.

51, ahdistus ja vaihdevuosiin liityvät huolet, lisäksi harmittelen vieläkin sitä että jätin yliopisto-opinnot aikanaan kesken

Vierailija kirjoitti:

40 vuotta ja suurin ongelma on mukavuudenhalu. Nuorempana sitä vastaan jaksoi enemmän taistellakin, mutta nykyään en tahdo löytää motivaatiota. On vaan niin mukavaa ja helppoa maata sohvalla ja mässyttää suklaata. Se alkaa näkyä kropassakin pikkuhiljaa, mutta on liian vaivalloista tehdä asialle mitään.

Jotenkin kun elämä on uomissaan, on työ josta pidän, hyvä, pitkä parisuhde, turvallinen ja hyvä taloudellinen tilanne niin tässä on vaan niin helppo olla ns. kädet levällään.

Tuntuu, että elämä jää jotenkin elämättä kun se on pelkkää rutiinia; herätys, töihin (etä), työpäivän jälkeen koiran kanssa lenkille, sohvalle, nukkumaan. Ja sitten sama uudestaan. Tuon elukan kanssa voisi oikeasti harrastaa vaikka ja mitä, ja se oli ajatuksenakin kun se otettiin. Mutta mukavuudenhalu tuli siinäkin tielle. Liian vaivalloista. Pitäisi lähteä kotoa ja kotimetsistä jonnekin harrastusporukoihin. Hyi.

Minulle se, ettei ole ongelmia luo ongelmia, koska se passivoi. Kun kaikki on hyvin, mitään ei tarvitse tehdä minkään eteen. Ja siitä passiivisuudesta on todella vaikea päästä eroon.

Ihminen tarvitsee aina jotakin tavoiteltavaa. Et voi jatkaa noin loputtomiin.

Vierailija kirjoitti:

Mitä se Sinulle kuuluu? , Älä utele tällä toisten asioita!

Mä tiedänkin jo, mikä sun ongelma on. Ikä vielä?

40. Suurin ongelma on, ettei voi katsoa dekkareita koska lapset kyttää eikä niiden nukkumaan menon jälkeen huvita katsella vaan haluaa lueskella sängyssä.

Rankaksi on mennyt elo.

64 v. Pelkään puolison terveydentilan takia.

64v.

Puolison Alzheimerin tauti, oma pitkäaikainen masennus ja ahdistus. Näistä aiheutuva tulevaisuuden näköalattomuus.

39v.

Asun paikkakunnalla, jolla en halua asua, koska minulla on täällä työ, jota olen vihannut jo vuosia.

Haku jatkuvasti päällä mutta ei tärppää, ei...

Vierailija kirjoitti:

40. Olen perheellinen ja rakastunut toiseen naiseen. En ole pettänyt, enkä aio pettää, mutta vähän ikäväähän tämä on haikailla mahdottoman rakkauden perään. En myöskään aio erota, koska lapset jäisivät kuitenkin vaimon luo ja haluan heidät elämääni. Luksusongelma kuitenkin siinä mielessä, että parisuhteemme on ihan hyvä. Olen vain sattunut kohtaamaan sielunkumppanini.

Symppaan, koska ongelmasi on aito ongelma ja voi aiheuttaa pahojakin moraalisia tunnontuskia ja ahdistusta.

Työtön, apukoulun aikoinaan suorittanut 62v. veljeni ( todnäk jokin diagnoosin nykyään saisi), äitini koko ikänsä kieltänyt "erilaisuuden" koska tili on tullut. Duunissa ollut koko ikänsä ( ihan helppoja hommia, mihin kasarilla oli vielä mahdollisuus), kunnes firma konkkaan. Nyt pitäisi digitaidottomana hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa. Käy sitten 83v. äidilläni raivoamassa ja tekemässä hakemuksia. Silkkaa vittuilua sanoisin.

Täytin just 50 ja vanheneminen iski tajuntaan. Eka ikäkriisi. Oli pelkästään hauskaa täyttää 30 ja vielä 40kin. Nyt päällimmäisenä tunne, että kaikki on jo nähty; parisuhteiden päättymiset, taloudelliset vaikeudet, huoli lasten pärjäämisestä, omat masennuskaudet. Onhan sitä hienojakin hetkiä ollut, mutta epäilen että harvenemaan päin ovat. Mahdanko olla vähän peruspessimisti. Jotten pystyyn kuolisi niin aloin piruuttani laihduttaan (nyt -7 kg) ja lopetin viikonlopputissuttelun. Ny on vähän virkeempi olo, ehkä.

48 v. Lapsen vakava sairaus. Koko ajan mielessä hereillä ollessa ja nukkuessa tulee uniin..

42vee. Erityislapsen (autismi + adhd ym) oppimisvaikeudet, sosiaaliset vaikeudet ja jatkuva sairastelu. Elämä on haastavaa. Pakko keskittyä erityislapsen tukemiseen kaiken muun elämän kustannuksella.

34. Eksä.

35N ja

-saamaton mies. Kaikki pitää erikseen sanoa ja käskea.

-kotihoidontuen rahattomuus.

-inhoan ajatusta palata takaisin töihin. Työ ihan hirveetä kuraa palvelutalossa jossa akat ei tee töitään vaan tappelee koko ajan keskenään

-oma saamattomuus, olen päivät kahden pienen kanssa kotona mutta en ehdi mitään ja sen mitä ehdin, esikko pemottaa

-vit*tumaiset naapurit

-huono asunto

Tieto et hautausmaa kutsuu joulukuussa 37v

35v ja työt. Työ on sinänsä ihan mukavaa, mutta jatkuvasti kiirettä ja saa painaa pitkää päivää. Vapaa-aika jää aika vähäiseksi. Olen myös sellainen luonteeltani, että haen jatkuvasti uusia haasteita, ja haluan kehittyä eli itseäni saan vain syyttää. Alanvaihto kiinnostaisi, mutta nykyiseen palkkatasoon kiintynyt, joten ei ainakaan ihan heti onnistu alan vaihto. Ehkä säästämään ja sitten joskus :)

Vierailija kirjoitti:

28 v. Raskaus.

Tiedän ei tarvitse haukkua.

Miksi kukaan haukkuisi?

46, miehettömyys ja yksinäisyys.

46 ja suurin huoli on lapseni pääseminen elämään kiinni. Hän on älykäs, lahjakas ja herkkä, vaikeuksien jälkeen valmistumassa ammattikoulusta ja todella ahdistunut ja masentunut ja saa raivokohtauksia. On eristäytynyt kavereistaan. Uhkaa itsemurhalla.

Syyttää minua siitä että pidin raivohullun "isän" liian kauan elämässämme.

Toinen lapsistani on onneksi päässyt jo muuttamaan pois ja käy töissä.

Soitin vähän aikaa sitten ulkopuoliselle taholle josta sain kuuntelijan, ja kehotuksen soittaa matalalla kynnyksellä vaikka hätänumeroon.

Olen itänyt kulisseja yllä liian kauan, mutta helpotti vihdoin avautua jollekin joka kuunteli ja otti vakavasti. Suosittelen kaikille muillekin ongelmaisille, että puhukaa jollekin.