Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?

Vierailija kirjoitti:

51v. Ongelmana helvetin iso penis. Pelottaa käydä kusella, joutuu kohtaamaan hirviön silmästä silmään.

Mene tom of finland näyttelyyn.

Pue pelkät pyöräilyshortsit jalkaan

Riittää hyvin. Teen itse samoin.

Vierailija kirjoitti:

33v. Pari isompaa ongelmaa: eka on sellainen pitkäkestoisempi "mikä minusta tulee isona"-ongelma. On kyllä korkeakoulututkinto ja vakityöpaikka, mutta en ole oikein tyytyväinen. Haluaisin tehdä kesken jääneen maisterintutkinnon loppuun tai jotain ihan muuta, mutta perheellisenä ei ole ihan helppoa saada järjestymään. Toinen arkisempi liittyy kesälomasuunnitelmiin ja siihen miten ehtiä sekä festareille että Lappiin perheen kanssa kahden viikon aikana, kun suunnitelmat menis just päällekkäin.

Minä en lisääntynyt.vapaus!

Vierailija kirjoitti:

38 v, lähes seksitön avioliitto on varmaankin suurin murheeni. Ongelmasta ei voi edes puhua, koska se vain kuulemma aiheuttaa velvollisuudentuntoa toisessa. Pettäminen kiusaa mielessä jatkuvasti, mutta en halua tehdä sitä.

Anna mennä vaan. Jos seksi on kerran niin vaikeaa, niin luulisi olevan helpottavaa, että sitten saisit tehdä sitä muiden kanssa, etkä häiritsisi häntä mokomilla ajatuksilla.

42 vuotta.

Suurin ongelma vaimo ja lapset. Ilman heitä olisi elämä paljon helpompaa. Pakko silti kitua vielä jonkin aikaa, että saisi lapset isommaksi, ennen kuin voisi lähteä ilman syyllisyydentuntoa. Harmi lapsille, eivät voineet valita isäänsä.

Vierailija kirjoitti:

40, niin ihastunut työkaveriin. Varattuja ollaan molemmat ja perheellisiä. :(. Ajattelen häntä vähän väliä. Tunteista ei ole puhuttu mutta jollain tasolla ainakin kiinnostusta löytyy myös mieheltä.

Huoh.

Itsekin olen ihastunut työkaveriin, mitään en kuitenkaan uskalla tehdä. 

Millaisessa työyhteisössä työskentelet?

Vierailija kirjoitti:

21 vuotta

Ei opiskelupaikkaa, ei työpaikkaa. Asun vanhempien nurkissa. Tuntuu välillä siltä, että haluaisi vaan luovuttaa.

Kuulostaa siltä, että et ole vielä yrittänytkään. 

Tuntuu, ettei elämälläni ole ollut mitään suuntaa vuosiin. Minulla on ok työ, taloudellinen tilanne sellainen, että pärjään ja olen terve. Elän omannäköistä elämää. Selätin työuupumuksen ja onnistuin vaihtamaan alaa. Minun pitäisi olla kiitollinen näistä. Mutta suoritan kaiken, elän vain "pinnalla". Pelottaa pysähtyä miettimään asioita, hirveä tyhjyyden tunne.

Omat ongelmat tuntuvat niin mitättömiltä verrattuna muihin. Toivon sydämestäni voimia teille kaikille.

52vee. Jos saisi nukuttua aamuneljän jälkeen, niin olisi kiva. Nousin tänäänkin neljältä. Nukun 22-04.

Naapuri meni nukkumaan samaan aikaan.

51. Vanhempien kunto heikkenee ja kuolema lähestyy.

Vierailija kirjoitti:

42 vuotta.

Suurin ongelma vaimo ja lapset. Ilman heitä olisi elämä paljon helpompaa. Pakko silti kitua vielä jonkin aikaa, että saisi lapset isommaksi, ennen kuin voisi lähteä ilman syyllisyydentuntoa. Harmi lapsille, eivät voineet valita isäänsä.

...mutta mies pystyi valitsemaan lisääntyykö, etenkin kun puhutaan monikossa. Kasva mieheksi ja isäksi, siinä sulle projekti seuraaville 5v.

47. Terveys on mennyt.

Olen 35-vuotias ja suurin ongelmani on tällä hetkellä se, että työt ns. k*see.

Ne eivät kiinnosta, enkä saa niitä tehtyä. Istun koneen ääressä täysin kykenemättömänä aloittamaan hommia, palstailen, selaan ig:tä ja keksin valmiiksi tekosyitä sille miksi joku homma ei valmistu ajallaan. Samaan aikaan stressaan tekemöttömistä töistä niin, että olen nykyään käytönnössä koko ajan ahdistunut. Silti en saa tätä kierrettä katkaistua.

31-vuotias

Päällisin puolin asiat ovat hyvin, eikä minulta mitään puutu. Minulla on työpaikka (tosin määräaikainen ja epävarma ala), ihana aviopuoliso, katto pään päällä (mutta vuokra-asunto) ja rahat riittävät ruokaan ja muihin välttämättömiin sekä lisäksi vähän huvituksiinkin. Lahjasoluhoidotkin pääsevät (toivottavasti) pian käyntiin.

Mutta jokin minua jäytää ja ajoittain masentaa. Vaikea kuitenkaan hahmottaa sitä ongelmaa. Jonkinlaista tyytymättömyyttä elämään tai sitä, että ei elä omaa elämäänsä, vaan joidenkiin ihanteiden tai sääntöjen mukaan. Kenties jokin kapitalistisen ja konsumeristisen yhteiskunnan aiheuttama käsitys siitä, mikä on hyvää elämää ja se on ristiriidassa siihen, mitä pidän itse lopulta hyvänä elämänä. Ehkä siis jokin elämänkatsomuksellinen ongelma myös. Haen elämääni sisältöä vääristä asioista. Tämä taas on yhteydessä tietynlaiseen uupumukseen, koska ristiriidassa eläminen uuvuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

42 vuotta.

Suurin ongelma vaimo ja lapset. Ilman heitä olisi elämä paljon helpompaa. Pakko silti kitua vielä jonkin aikaa, että saisi lapset isommaksi, ennen kuin voisi lähteä ilman syyllisyydentuntoa. Harmi lapsille, eivät voineet valita isäänsä.

...mutta mies pystyi valitsemaan lisääntyykö, etenkin kun puhutaan monikossa. Kasva mieheksi ja isäksi, siinä sulle projekti seuraaville 5v.

Olen yrittänyt sitä hampaat irvessä jo yli 10 vuotta. Enpä kasvanut.

59. Olen hakenut elämään sisältöä maltillisella ei-materiaalisella hedonismilla ketään loukkaamatta kuitenkaan ja siinäkin ollut tiettyä yhteisöllisyyttä, mutta tuntuu, että olen saanut jo kaiken siitä. En osaa ryhtyä maailmanpelastajaksi tai äiti Teresaksi. Mitään todellisia ongelmia minulla ei ole. Lievä eksistentiaalinen kriisi.

55-v, nainen. Kaveri tuli toisesta kaupungista vapuksi tänne ja katosi, enkä tiedä onko hän nyt poliisilla, sairaalassa vai kuollut. En kehtaa soitella ja kysellä, että mitä helvettiä... Itse hän ei vastaa puhelimeen, en tiedä onko tajuttomuutta, vai ilkeyttä.

Vierailija kirjoitti:

31v ja ei isoja ongelmia. Haluaisin haluta enemmän seksiä, mutta parisuhteessa se on alkanut tuntua tylsältä ja olen kadottanut enimmät haluni jonnekin. Puoliso haluaisi enemmän ja itsekin haluaisin. 

Päästä puolisosi vapaaksi.

m49. Juuri saattohoidin rakkaan omaiseni ja sain kuulla, että äitini kuolee.  

Joten sinne täytyy kiiruhtaa hoitamaan. Duuni pitäisi hoitaa ja poikaa ja tytärtä . 

Näin sinkkuna toivoisi myös edes joskus kerran vuodessa treffeille ulos.

39, elämäni on merkityksetöntä. Tylsä työ ja alkoholiongelmainen mies, jota en rakasta. Myös paha maailma ahdistaa jatkuvasti.