Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?

21v. Unelmien työura on nyt minun osaltani kuopattu, etten pääse edes yrittämään. Masentaa, kun 80% elämästä odottanut tätä.

33v. Pari isompaa ongelmaa: eka on sellainen pitkäkestoisempi "mikä minusta tulee isona"-ongelma. On kyllä korkeakoulututkinto ja vakityöpaikka, mutta en ole oikein tyytyväinen. Haluaisin tehdä kesken jääneen maisterintutkinnon loppuun tai jotain ihan muuta, mutta perheellisenä ei ole ihan helppoa saada järjestymään. Toinen arkisempi liittyy kesälomasuunnitelmiin ja siihen miten ehtiä sekä festareille että Lappiin perheen kanssa kahden viikon aikana, kun suunnitelmat menis just päällekkäin.

Vierailija kirjoitti:

40, työttömyys . Pitäisi keksiä uusi ala.

Mä oon 39 ja opiskelen uutta alaa, ongelma on nyt se, että en saa tämän ikäisenä mistään työharjoittelupaikkaa, jotta voisin valmistuakin jossain vaiheessa.

36v. Lapsen haasteet kaverisuhteissa (autismikirjon tutkimukset on kesken).

41v. Persaukisuus, pitkäaikaistyöttömyys (15 vuotta), naisettomuus ja kaverittomuus. No onneksi sentään penkistä nousee 110 kg.

Ikä 49 ja suurin murhe, on lapseni erityisyys, jotka ilmenee oppimisvaikeutena koulussa. Mietin ja murehditn miten hän pärjää isona.

40, niin ihastunut työkaveriin. Varattuja ollaan molemmat ja perheellisiä. :(. Ajattelen häntä vähän väliä. Tunteista ei ole puhuttu mutta jollain tasolla ainakin kiinnostusta löytyy myös mieheltä.

Huoh.

42 vuotta.

Isoin ongelmani on se, että en halua tehdä töitä. En siis halua tehdä mitään töitä, ikinä.

Raahaudun sinne silti joka aamu.

57v työttömänä ja odotan eläkkeelle pääsyä. Tyollisty en enää sairauksien takia jotenka roikun työkkärissä lopun ajan. 

50 enkä jaksaisi elää (tk-eläkkeellä masennuksen takia).

Vierailija kirjoitti:

40. Olen perheellinen ja rakastunut toiseen naiseen. En ole pettänyt, enkä aio pettää, mutta vähän ikäväähän tämä on haikailla mahdottoman rakkauden perään. En myöskään aio erota, koska lapset jäisivät kuitenkin vaimon luo ja haluan heidät elämääni. Luksusongelma kuitenkin siinä mielessä, että parisuhteemme on ihan hyvä. Olen vain sattunut kohtaamaan sielunkumppanini.

Tuosta pääsee irti kuukaudessa kahdessa kunhan et ole missään tekemisissä ihastuksesi kanssa. Tämä kevät on vielä pahinta aikaa, usko, että menee sen piikkiin. Sen jälkeen ihmettelet mikä ihme sinuun meni.

32N, on puoliso ja 1 lapsi. Haen vielä mihin suuntaan lähtisin työelämässä. Vaihtoehtoja on monia ja moni asia kiinnostaa, mutta mikään ei ole "täydellinen" vaihtoehto. Jos seuraan intohimoa, palkka putoaa roimasti ja työn vaatimustaso nousee. Nykyisessä palkka on hyvä, työn vaativuus ei kova mutta työn määrä on suuri.  Yritän hakea siihen muutosta. Lapsi on niin pieni ettei vielä ole totaalisen pettynyt äidin jatkuvaan työssäoloon. Mutta kohta sekin aika koittaa jos en tee jotain... onko hakeutuminen päälleni nukkumaan merkki jostain...

Olen 38 vuotias ja suurin ongelma/huoli on äidin parantumaton syöpä. Toinen ongelma on työ, jota en oikein jaksa.

Vierailija kirjoitti:

40, niin ihastunut työkaveriin. Varattuja ollaan molemmat ja perheellisiä. :(. Ajattelen häntä vähän väliä. Tunteista ei ole puhuttu mutta jollain tasolla ainakin kiinnostusta löytyy myös mieheltä.

Huoh.

Lopeta. Ihminen pystyy siihen kun ymmärtää mitä tekee toisen kumppanille.

Minua taas murehduttaa mieheni lirkutteleva työkaveri. On aina niin iloinen ja etä"kokoukset" kaikuu kodissamme.

Ikä 70 ja väsähtänyt olotila Liikkuminen tervanjuontia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

60v työtön joka joutuu laatimaan 4 hakemusta kuussa jotka eivät tule koskaan johtamaan edes yhteenkään haastatteluun, suomeksi sanottuna vi***aa tämä turhan työn tekeminen.

Ei niitä hakemuksia ole pakko tehdä. Kirjoitat vaan siihen raporttiin paikkoja, mitä olet mukamas hakenut. Ei niitä kukaan tarkasta.

Ja kopioit niitä vanhoja. Käytät aina samaa hakemusta. Pikkuisen vasn muutat paikan mukaan. Ei mene kun muutama minuutti viikosta. Cv voi olla aina sama.

Vierailija kirjoitti:

57v työttömänä ja odotan eläkkeelle pääsyä. Tyollisty en enää sairauksien takia jotenka roikun työkkärissä lopun ajan. 

Minulla sama tilanne. Yritetään jaksaa!

45 v. Todella kipeä polvinivel.

56v isoin ongelma on että työmotivaatio on 0. Pitäisi löytää loppuajaksi uusi työ että jaksaa. Tuntuu että pää leviää tässä nykyisessä.

38 v, lähes seksitön avioliitto on varmaankin suurin murheeni. Ongelmasta ei voi edes puhua, koska se vain kuulemma aiheuttaa velvollisuudentuntoa toisessa. Pettäminen kiusaa mielessä jatkuvasti, mutta en halua tehdä sitä.