Minkä ikäinen olet ja mikä on isoin ongelmasi tällä hetkellä?

M35 v, krooninen kipu => unettomuus, työkyvyttömyys, väsymys, yksinäisyys

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

42 vuotta.

Suurin ongelma vaimo ja lapset. Ilman heitä olisi elämä paljon helpompaa. Pakko silti kitua vielä jonkin aikaa, että saisi lapset isommaksi, ennen kuin voisi lähteä ilman syyllisyydentuntoa. Harmi lapsille, eivät voineet valita isäänsä.

Nyt tietysti myöhäsitä katua, mutta aikuinen voi päättä kenen kanssa lisääntyy vai lisääntyykö ollenkaan. Mies käytä kondomia tai mene vasektomiaan (ruotsissa yksityisellä 25 ikä riittää) jos et halua tulla isäksi. 

Menin vasektomiaan..liian myöhään.

56. Yritän saada riittävää kilpirauhaslääkitystä nyt jo kolmatta vuotta. Ei ole saatavilla oikein lääkäreitä, jotka olisi perehtyneet asiaan. Ei muuten, mutta ei töiden jälkeen jaksa tehdä mitään, ja paino nousee hallisemattomasti

Muuten elämässä kaikki oikein hyvin. Mutta jos tätä ei saa korjattua, työssä jaksaminen menee ensimmäisenä, sitten parisuhde ja ystävyydet, kun en jaksa mitään

35v, ahdistus ja kevätmasennus. Amk-kokeisiin luku vaikka olen aika varma etten pääse taaskaan kouluun.. pakko varmaan jatkaa työssä josta en pidä niin kauan kunnes pääsen kouluun..

Ikä 38. Sopivaa kumppania ei löydy ja biologinen kellokin tikittää. Olen siis lapseton ja haluaisin edes yhden lapsen. En kuitenkaan hinnalla millä hyvänsä. Itsellinen äitiys ei kiinnosta. Kaikki hyvät miehet on jo varattuja tai sitten treffit eivät yleensä johda 1. tai 2. treffejä pidemmälle.

Olen 35. Ahdistaa nuoruuden sekoilut, se etten laittanut välejä perheeseeni poikki aiemmin ja erakoitunut heti lukion jälkeen. Olen huomannut vetäväni puoleeni epärehellisiä ja ikäviä ihmisiä ja tajusin vasta yli 30-vuotiaana että voin paljon paremmin kun olen yksin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

42 vuotta.

Suurin ongelma vaimo ja lapset. Ilman heitä olisi elämä paljon helpompaa. Pakko silti kitua vielä jonkin aikaa, että saisi lapset isommaksi, ennen kuin voisi lähteä ilman syyllisyydentuntoa. Harmi lapsille, eivät voineet valita isäänsä.

Nyt tietysti myöhäsitä katua, mutta aikuinen voi päättä kenen kanssa lisääntyy vai lisääntyykö ollenkaan. Mies käytä kondomia tai mene vasektomiaan (ruotsissa yksityisellä 25 ikä riittää) jos et halua tulla isäksi. 

Tuolle jolle vastasit paras neuvo on se, että ottaa eron. Lapsiin voi olla yhteyksissä sittenkin ja voi vannoa, että kaikkien olo parantuu, niin vaimon, miehen kuin lastenkin, kun kotona ei asusta mies joka on totaalisen kyllästynyt perheeseensä.

Perheen arvon ymmärtää monesti vasta sitten, kun sen menettää. 

Tuo mies on varmasti parempi isä eronneena, kuin nyt kun perhe kyrsii.

Turha tuntea syyllisyyttä erosta, enemmän aiheutat lapsillesi vahinkoa jäämällä , kun perhe-elämä ei kerran nappaa. Se kyllä näkyy käytöksessäsi perhettä kohtaan, vaikka yrittäisit sitä peittää. Lapset vaistoaa varmaan kireän ilmapiirin vaimosta puhumattakaan. 

Tee perheellesi palvelus ja lähde. Kaikkien elämänlaatu paranee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40, niin ihastunut työkaveriin. Varattuja ollaan molemmat ja perheellisiä. :(. Ajattelen häntä vähän väliä. Tunteista ei ole puhuttu mutta jollain tasolla ainakin kiinnostusta löytyy myös mieheltä.

Huoh.

Lopeta. Ihminen pystyy siihen kun ymmärtää mitä tekee toisen kumppanille.

Minua taas murehduttaa mieheni lirkutteleva työkaveri. On aina niin iloinen ja etä"kokoukset" kaikuu kodissamme.

Oletko vaimoni?

Minua harmittaa, että olen mennyt naimisiin sinun kanssasi. Rakastin sinua vuosikausia, mutta koska lasten syntymän jälkeen et ole kaikkeni yritettyäni ollut enää kiinnostunut minusta seksuaalisesti etkä edes kumppanina, olen jo aikaa sitten kypsynyt ja katkeroitunut sinuun. 

Työkaverini on mahdollisesti ihastunut minuun. Hän näkee minussa jotakin enemmän kuin sinä. Minusta tuntuu, että sinä olet kanssani naimisissa enää sen vuoksi, että et halua lapsien näkevän avioeroamme, etkä halua myydä yhteistä kotia. Et ole kiinnostunut edes pariterapiasta. 

Kerron sinulle kotona työkaverista, jonka kanssa viihdyn hyvin. Näyttelet olevasi ilahtunut siitä, että minulla on hyvä työkaveri, mutta sinut tuntien olet kateellinen. Et työkaverilleni, vaan minulle, koska meistä kahdesta juuri minä olen löytänyt työyhteisöstäni sellaisen naisen, jonka kanssa minulla on aidosti hauskaa. Sinäkin olisit halunnut varmasti löytää jotakin sutinaa työpaikaltasi, mutta todennäköisesti et ole löytänyt, koska työskentelet naisvaltaisella alalla.

Kuule, tiedätkö, niin minäkin työskentelen. Viihdyn naisvaltaisessa työpaikassani, jossa tulen toimeen kaikkien naisten kanssa. Meillä on todella hauskaa yhdessä, nauramme yhdessä paljon enemmän, kuin olen nauranut sinun kanssasi vuosikausiin. Ja juuri tämän yhden työkaverin kanssa minulla on oikein erityisen hauskaa. Juttelemme paljon elämästämme ja elämäntilanteistamme. Hän tuntee ajatukseni paremmin kuin sinä. Hän antaa minulle tukea ja myötäelää suruissani ja iloissani paljon enemmän kuin sinä.

Onneksi minulla on hänet.

Harmi, että minulla on sinut.

34 vuotta ja työtön. Ammatillinen identiteettikriisi ja ehkä muutenkin perus identiteetti ja itsetunto hataralla pohjalla.

En ole oikealla alalla, välttelen alani töitä koska vihaan alaani ja haluan kouluttautua uudestaan. Minulla on myös jonkin verran rajoittava sosiaalisten tilanteiden pelko ja ahdistustaipumusta. Normaalit asiat muille ovat hyvin kuormittavia minulle.

Tai ei edes olisi kriisiä jos ei olisi sosiaalista painetta, voisin olla työttömänä ja tuilla ihan hyvin. Minulla ei ole tylsää ikinä, keksin aina jotain tekemistä kotonakin ja olen luova.

Mutta moraalisesti koen elämäntapani vääräksi. Toki olisi myös kivempi jos saisi säästettyä paljonkin rahaa tulevaisuutta varten eikä elää kädestä suuhun lopun ikää. Tämän vuoksi kriiseilen nyt ammatin kanssa.

44 v

Terveyshuolet ja parisuhteen tila.

Melko ok kuitenkin, näillä mennään.

57 ja kipeä, särkevä kroppa ja väsymys töihin. Työvuosia takana kohta 40.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

42 vuotta.

Suurin ongelma vaimo ja lapset. Ilman heitä olisi elämä paljon helpompaa. Pakko silti kitua vielä jonkin aikaa, että saisi lapset isommaksi, ennen kuin voisi lähteä ilman syyllisyydentuntoa. Harmi lapsille, eivät voineet valita isäänsä.

Nyt tietysti myöhäsitä katua, mutta aikuinen voi päättä kenen kanssa lisääntyy vai lisääntyykö ollenkaan. Mies käytä kondomia tai mene vasektomiaan (ruotsissa yksityisellä 25 ikä riittää) jos et halua tulla isäksi. 

Menin vasektomiaan..liian myöhään.

No tuo ei ole lastesi vika. Toki elämä ilman lapsia on helpompaa, mutta monesti lapset tuo ihan erilaista tarkoitusta elämään. 

Neuvoni sinulle on että eroa. Lapsia voit pitää luonasi ilman, että asut perheesi kanssa ja yritä nyt olla pitämättä niitä lapsia ongelmana. Lapset on suuri rikkaus ja koska sinä et tuota ymmärrä, on parasta, että elät heistä erillaan. 

Onhelma poistuu sillä.

Kyllä ne lapset huomaa, että he ovat sinulle ongelma ja vaimo tietenkin myös. Kukaan ei ole parhaimmillaan, kun perhe on ongelma eikä onnen tuoja kuten kuuluisi.

Ongelma vain pahenee ja kohta saadaan taas lukea lehdistä, miten koko perhe on listitty.

Vierailija kirjoitti:

57 ja kipeä, särkevä kroppa ja väsymys töihin. Työvuosia takana kohta 40.

Kurjaa, mutta sinulla on vielä 10 työvuotta edessä.  Koeta jaksaa.

39v, ja suurin ongelma on 21 vuotta sairastettu krooninen väsymysoireyhtymä ja se, etten jaksaisi tämän voimattomuuden ja yksin kotona istumisen takia enää elää kun toivoa paremmasta ei kertakaikkiaan ole.

47. Suurin murhe tällä hetkellä on mt- ja nepsyongelmista kärsivä tytär, jota joudun kannattelemaan oman mielenterveyteni kustannuksella. Perheterapia ehkä pelastaa, mutta ekan kerran jälkeen koen, että sieltä nakitetaan mulle vain lisää vastuita: " Oletko ollut yhteydessä kouluun, siitä, tästä ja tuosta... Noihin pitäisi järjestää apua, soita sinne ja soita tänne...". Kuvaavaa oli, että terapeutti sanoi lopuksi:" Toivottavasti saatte pian Kelan päätöksen, en soisi, että Kaisa joutuu odottamaan pitkään." Entäs minä sitten? Eikö mulla ole taaskaan mitään väliä? Tämä on toistuva kuvio kaikissa instansseissa. Mulla ei ole väliä, vaikka uuvun jo nyt taakkani alle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40, niin ihastunut työkaveriin. Varattuja ollaan molemmat ja perheellisiä. :(. Ajattelen häntä vähän väliä. Tunteista ei ole puhuttu mutta jollain tasolla ainakin kiinnostusta löytyy myös mieheltä.

Huoh.

Lopeta. Ihminen pystyy siihen kun ymmärtää mitä tekee toisen kumppanille.

Minua taas murehduttaa mieheni lirkutteleva työkaveri. On aina niin iloinen ja etä"kokoukset" kaikuu kodissamme.

Oletko vaimoni?

Minua harmittaa, että olen mennyt naimisiin sinun kanssasi. Rakastin sinua vuosikausia, mutta koska lasten syntymän jälkeen et ole kaikkeni yritettyäni ollut enää kiinnostunut minusta seksuaalisesti etkä edes kumppanina, olen jo aikaa sitten kypsynyt ja katkeroitunut sinuun. 

Työkaverini on mahdollisesti ihastunut minuun. Hän näkee minussa jotakin enemmän kuin sinä. Minusta tuntuu, että sinä olet kanssani naimisissa enää sen vuoksi, että et halua lapsien näkevän avioeroamme, etkä halua myydä yhteistä kotia. Et ole kiinnostunut edes pariterapiasta. 

Kerron sinulle kotona työkaverista, jonka kanssa viihdyn hyvin. Näyttelet olevasi ilahtunut siitä, että minulla on hyvä työkaveri, mutta sinut tuntien olet kateellinen. Et työkaverilleni, vaan minulle, koska meistä kahdesta juuri minä olen löytänyt työyhteisöstäni sellaisen naisen, jonka kanssa minulla on aidosti hauskaa. Sinäkin olisit halunnut varmasti löytää jotakin sutinaa työpaikaltasi, mutta todennäköisesti et ole löytänyt, koska työskentelet naisvaltaisella alalla.

Kuule, tiedätkö, niin minäkin työskentelen. Viihdyn naisvaltaisessa työpaikassani, jossa tulen toimeen kaikkien naisten kanssa. Meillä on todella hauskaa yhdessä, nauramme yhdessä paljon enemmän, kuin olen nauranut sinun kanssasi vuosikausiin. Ja juuri tämän yhden työkaverin kanssa minulla on oikein erityisen hauskaa. Juttelemme paljon elämästämme ja elämäntilanteistamme. Hän tuntee ajatukseni paremmin kuin sinä. Hän antaa minulle tukea ja myötäelää suruissani ja iloissani paljon enemmän kuin sinä.

Onneksi minulla on hänet.

Harmi, että minulla on sinut.

Helppohan siellä työpaikalla on naureskella kaikkien naisten kanssa, ei siellä perhearki ole päällimmäisenä. jokainen meistä  voi työpaikallaan vääntää juttua työkavereiden kanssa, kun ei ole lapset parkumassa jaloissa korvasäryissään ja muutenkin suhteet työkavereihin on erilaiset kuin siihen puolisoon jonka kanssa jaetaan koko elämä. Työkavereiden kanssa jaetaan työelämä ja mennään sitten kotiin niihin ruuhkavuosiin ja eletään sitä perheelämää, joka aina välillä tympii. 

Olen 35-vuotias ja suurin huoleni ovat iäkkäät vanhemmat, heidän terveytensä heikkeneminen. Muuten elämä on mallillaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

42 vuotta.

Suurin ongelma vaimo ja lapset. Ilman heitä olisi elämä paljon helpompaa. Pakko silti kitua vielä jonkin aikaa, että saisi lapset isommaksi, ennen kuin voisi lähteä ilman syyllisyydentuntoa. Harmi lapsille, eivät voineet valita isäänsä.

Nyt tietysti myöhäsitä katua, mutta aikuinen voi päättä kenen kanssa lisääntyy vai lisääntyykö ollenkaan. Mies käytä kondomia tai mene vasektomiaan (ruotsissa yksityisellä 25 ikä riittää) jos et halua tulla isäksi. 

Menin vasektomiaan..liian myöhään.

No tuo ei ole lastesi vika. Toki elämä ilman lapsia on helpompaa, mutta monesti lapset tuo ihan erilaista tarkoitusta elämään. 

Neuvoni sinulle on että eroa. Lapsia voit pitää luonasi ilman, että asut perheesi kanssa ja yritä nyt olla pitämättä niitä lapsia ongelmana. Lapset on suuri rikkaus ja koska sinä et tuota ymmärrä, on parasta, että elät heistä erillaan. 

Onhelma poistuu sillä.

Kyllä ne lapset huomaa, että he ovat sinulle ongelma ja vaimo tietenkin myös. Kukaan ei ole parhaimmillaan, kun perhe on ongelma eikä onnen tuoja kuten kuuluisi.

Ongelma vain pahenee ja kohta saadaan taas lukea lehdistä, miten koko perhe on listitty.

En mihinkään tuollaiseen koskaan ryhtyisi, ristiriitaisinta on se, että tietenkin rakastan perhettäni, Mutta en vain yksinkertaisesti ja ksa. Kärsin unettomuudesta, nivelkivuista ja olen yliherkkä äänille, valolle. Pystyisin nippa nappa käymään töissä jos asuisin yksin, ja saisin sit työpäivän jälkeen olla kotona aivan hiljaa pimeässä tunnin tai kaksi. Lasten syntymän jälkeen olen uupunut fyysisesti ja henkisesti. uskoin kestäväni paremmin ja minun oli pakko jaksaa toisen lapsen jälkeen yksin viedä koko hommaa eteenpäin kun vaimoni kärsi synn. jälkeisestä masennuksesta. Sitten tuli korona ja sairastelimme paljon. Nyt, luulin että helpottaa, mutta ääniherkkyys on pahentunut koko ajan. Tinnitus tullut pahentamaan oloani, ja lasten äänet tuntuvat kuin veitsen viilto korvissa ja päässä.. nyt lapset kysyvät, miksi isi kuuntelee musiikkia koko ajan.. no en kuuntele, olen vain kuulokkeet päässä, jotta järki säilyisi päässä..

Ikä 55 vuotta. Opiskelen sähkö- ja automaatioalan perustutkintoa.

Haen harjoittelupaikkaa...

Yksi yrittäjä vastasi minulle:

En ole ikärasisti, mutta

Miten luulet saavasi täältä harjoittelupaikan, kun meillä ei ole yhtään 55 vuotiasta ukkoa töissä. He eivät enää jaksa vetää kaapelia kahdeksaa tuntia päivässä.

En ole mikään "papparainen" ja olen jyrkästi eri mieltä fyysisestä kunnostani. Väittely ei tässä tapauksessa auttaisi mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

40, niin ihastunut työkaveriin. Varattuja ollaan molemmat ja perheellisiä. :(. Ajattelen häntä vähän väliä. Tunteista ei ole puhuttu mutta jollain tasolla ainakin kiinnostusta löytyy myös mieheltä.

Huoh.

Lopeta. Ihminen pystyy siihen kun ymmärtää mitä tekee toisen kumppanille.

Minua taas murehduttaa mieheni lirkutteleva työkaveri. On aina niin iloinen ja etä"kokoukset" kaikuu kodissamme.

Oletko vaimoni?

Minua harmittaa, että olen mennyt naimisiin sinun kanssasi. Rakastin sinua vuosikausia, mutta koska lasten syntymän jälkeen et ole kaikkeni yritettyäni ollut enää kiinnostunut minusta seksuaalisesti etkä edes kumppanina, olen jo aikaa sitten kypsynyt ja katkeroitunut sinuun. 

Työkaverini on mahdollisesti ihastunut minuun. Hän näkee minussa jotakin enemmän kuin sinä. Minusta tuntuu, että sinä olet kanssani naimisissa enää sen vuoksi, että et halua lapsien näkevän avioeroamme, etkä halua myydä yhteistä kotia. Et ole kiinnostunut edes pariterapiasta. 

Kerron sinulle kotona työkaverista, jonka kanssa viihdyn hyvin. Näyttelet olevasi ilahtunut siitä, että minulla on hyvä työkaveri, mutta sinut tuntien olet kateellinen. Et työkaverilleni, vaan minulle, koska meistä kahdesta juuri minä olen löytänyt työyhteisöstäni sellaisen naisen, jonka kanssa minulla on aidosti hauskaa. Sinäkin olisit halunnut varmasti löytää jotakin sutinaa työpaikaltasi, mutta todennäköisesti et ole löytänyt, koska työskentelet naisvaltaisella alalla.

Kuule, tiedätkö, niin minäkin työskentelen. Viihdyn naisvaltaisessa työpaikassani, jossa tulen toimeen kaikkien naisten kanssa. Meillä on todella hauskaa yhdessä, nauramme yhdessä paljon enemmän, kuin olen nauranut sinun kanssasi vuosikausiin. Ja juuri tämän yhden työkaverin kanssa minulla on oikein erityisen hauskaa. Juttelemme paljon elämästämme ja elämäntilanteistamme. Hän tuntee ajatukseni paremmin kuin sinä. Hän antaa minulle tukea ja myötäelää suruissani ja iloissani paljon enemmän kuin sinä.

Onneksi minulla on hänet.

Harmi, että minulla on sinut.

Helppohan siellä työpaikalla on naureskella kaikkien naisten kanssa, ei siellä perhearki ole päällimmäisenä. jokainen meistä  voi työpaikallaan vääntää juttua työkavereiden kanssa, kun ei ole lapset parkumassa jaloissa korvasäryissään ja muutenkin suhteet työkavereihin on erilaiset kuin siihen puolisoon jonka kanssa jaetaan koko elämä. Työkavereiden kanssa jaetaan työelämä ja mennään sitten kotiin niihin ruuhkavuosiin ja eletään sitä perheelämää, joka aina välillä tympii. 

Ei minua perhe-elämä tymmi, vaan vaimo.