Lue keskustelun säännöt.
Keski-iän kriisi. Mitä teen loppuelämälläni ja vapaa-ajalla?
05.03.2023 |
Olen vakituisessa työssä. Teen työtä, josta en pidä, mutta josta maksetaan enemmän kuin hyvin. Nykyisessä taloustilanteessa ei ole varaa vaihtaa työtä mielekkäämpään, mutta pienituloisempaan työhön. Pelkästään asunto- ja mökkilainan kohonneiden korkojen vuoksi meillä menee lähes 1000 euroa kuussa enemmän rahaa kuin ennen. Tähän lisänä kaiken muun kallistuminen. Ei yksinkertaisesti ole varaa tehdä mitään peliliikkeitä.
Lapset ovat parikymppisiä ja muuttamassa muutaman vuoden sisään kaikki pois. Tällä hetkellä viisihenkisen perheen "pyörittämiseen" menee kuitenkin vielä aikaa. Ruoanlaittoon, pyykin pesemiseen jne. menee ihan yhtä paljon aikaa kuin 10 vuotta sitten, mutta kohta ei.
Ei ole enää varaa lähteä opiskelemaan uutta, enkä viimeisen parin vuoden työnhaun perusteella odota pääseväni enää mihinkään uuteen työpaikkaan.
Nyt on sunnuntai-ilta ja kello on 19. En ole tehnyt viikonloppuna yhtään mitään. Työviikon jälkeen kaipasin rentoutumista ja sitäpä olenkin sitten sohvalla maatessa tehnyt. Tätäkö on loppuelämä? Arki menee töissä, josta en pidä ja viikonloput sohvalla maatessa? Ei mitään tekemistä, ei mitään tavoitteita, ei mitään. Tuntuu siltä, etten jaksa harrastaa mitään, en nähdä ystäviä, enkä käydä missään.
Kommentit (84)
Sitä rahaa jää yllättävästi sitten kun muksut lähtevät. Toki liiat neliöt vaihdetaan pienempiin, turha niistä on maksaa etenkään lainalla. Sitten voit vähentää työntekoa ja hankkia sen vähemmän kuluttavan ja pienempipalkkaisen työn, kun ei ole enää pakko painaa peräsuoli pitkällä. Lainat ja lapset sen tekevät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lue kirjaa vaikka. Luulen että muitakin ideoita alkaa tulla kun aikasi makaat sohvalla pitkästymässä.
Vierailija kirjoitti:
Sitä mitä teit ennekuin puskit lapsesi ulos? Vai älä nyt sano, että teit lapset jotta saisit elämääsi viihdykettä.
Opiskelin.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä mitä teit ennekuin puskit lapsesi ulos? Vai älä nyt sano, että teit lapset jotta saisit elämääsi viihdykettä.
Opiskelin.
ap
no mitäpä meet jonnekin kurssille vaikka, lähdet matkalle yms. aloit uuden harrastuksen? Tai alat tapailla jotain kivaa ihmistä.
Vierailija kirjoitti:
Sitä rahaa jää yllättävästi sitten kun muksut lähtevät. Toki liiat neliöt vaihdetaan pienempiin, turha niistä on maksaa etenkään lainalla. Sitten voit vähentää työntekoa ja hankkia sen vähemmän kuluttavan ja pienempipalkkaisen työn, kun ei ole enää pakko painaa peräsuoli pitkällä. Lainat ja lapset sen tekevät.
Jääkö sitä rahaa oikeasti enemmän käyttöön? Jotenkin tuntuu siltä, että kotoa pois lähteneisiinkin lapsiin menee rahaa, kun pitää ostaa kalusteita, tukea taloudellisesti opiskeluajan jne.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapset muuttavat pois, downshiftatkaa. Myykää kallis asunto pois ja muuttakaa mökille tai uuteen halvempaan asuntoon. Pienentyneen kulurakenteen myötä voit vaihtaaa rennompiin töihin, niin jää kummasti energiaa opetella uusia taitoja (kieliä, urheilulajeja, kädentaitoja).
Kyllä se siitä.
No jaksat kyllä harrastaa, kun saat itsesi liikkeelle. Käy kävelyllä/uimassa/vaeltamassa, mene kirjastoon, käy taidenäyttelyissä/museoissa/konserteissa, mene käsityöpiiriin, tapaa kavereita... mikä ikinä sua kiinnostaakaan. Muista, että elämä on aika ihanaa ja jos et nyt siitä aio nauttia niin koskas?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä ainakin viihdytän itseäni arvailemalla jäljellä olevien vuosien määrää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä rahaa jää yllättävästi sitten kun muksut lähtevät. Toki liiat neliöt vaihdetaan pienempiin, turha niistä on maksaa etenkään lainalla. Sitten voit vähentää työntekoa ja hankkia sen vähemmän kuluttavan ja pienempipalkkaisen työn, kun ei ole enää pakko painaa peräsuoli pitkällä. Lainat ja lapset sen tekevät.
Jääkö sitä rahaa oikeasti enemmän käyttöön? Jotenkin tuntuu siltä, että kotoa pois lähteneisiinkin lapsiin menee rahaa, kun pitää ostaa kalusteita, tukea taloudellisesti opiskeluajan jne.
ap
Jää. Meillä ainakin ruokalasku tippui kolmanneksella. Nuori teki töitä kesät ja osti kalusteensa itse, kun kotoa saadut eivät kelvanneet. Tulojen mukaan eläminen opitaan jo kotona, ja silloin taloudellinen tuki opiskelijalle on iloinen bonus, ei jatkuva itsestäänselvyys.
Aikaakin jää aivan valtavan paljon enemmän, jaksaa tehdä muutakin kuin maata sohvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä rahaa jää yllättävästi sitten kun muksut lähtevät. Toki liiat neliöt vaihdetaan pienempiin, turha niistä on maksaa etenkään lainalla. Sitten voit vähentää työntekoa ja hankkia sen vähemmän kuluttavan ja pienempipalkkaisen työn, kun ei ole enää pakko painaa peräsuoli pitkällä. Lainat ja lapset sen tekevät.
Jääkö sitä rahaa oikeasti enemmän käyttöön? Jotenkin tuntuu siltä, että kotoa pois lähteneisiinkin lapsiin menee rahaa, kun pitää ostaa kalusteita, tukea taloudellisesti opiskeluajan jne.
ap
No tuollainen paapominen olisi ihan tietoista elämän hankaloittamista. Lisäksi karhunpalvelus lapsille, kun heillä ei olisi painetta hakeutua harjoitteluihin opettelemaan työelämätaitoja ja verkostoitumaan.
Opintolaina on edullinen ja opiskelijat ovat nykyään yleisen asumistuen piirissä, eli rahaa riittää mukavaan asumiseen ilman äidin tukeakin.
Kato telkkaria ja ota kaljaa.
Niin mieki teen.
T. M41
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattiko ne elämisen kulut mitoittaa niin että pelkät korot syö vapautesi ja liikkumavarasi?
Vierailija kirjoitti:
No jaksat kyllä harrastaa, kun saat itsesi liikkeelle. Käy kävelyllä/uimassa/vaeltamassa, mene kirjastoon, käy taidenäyttelyissä/museoissa/konserteissa, mene käsityöpiiriin, tapaa kavereita... mikä ikinä sua kiinnostaakaan. Muista, että elämä on aika ihanaa ja jos et nyt siitä aio nauttia niin koskas?
Ehkä koen vielä olevani jotenkin jumissa kotona, pitää olla koko ajan saatavilla. Etenkin nyt, kun lapset asuvat vielä kaikki kotona ja nämä ovat viimeiset hetket viettää arkiaikaa yhdessä.
Ehkä huomaan tarvitsevani itse jotain viimeistään sitten kun lapset ovat oikeasti muuttaneet.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala veistää arkkua itelles. Onhan olemassa mahdollisuus että saat jonkun taudin tai jäät auton alle eikä sun todellakaan tarvitse elää enää montaa vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Kannattiko ne elämisen kulut mitoittaa niin että pelkät korot syö vapautesi ja liikkumavarasi?
Ei meillä nyt ole mitään hätää, mutta jos elämisen kulut ovat yhtäkkiä pompanneet yli 1000 euroa kuussa, niin ei tässä tilanteessa ole millään tavalla järkevää lähteä hakemaan pienempipalkkaisempaa työtä. Siinäpä se vapaus ja liikkumavara todellakin lopullisesti menisi. Nyt sentään olisi varaa tehdä jotain, mutta motivaatio ja energia tehdä mitään puuttuu.
ap
Minulla on samanlainen käännekohta elämässä, olen viisikymppinen.
Koko aikuiselämäni olen pyrkinyt yhtä urapäämäärää kohtaan ja olen saanuttanut sen. Olen aina ollut tavoitteellinen, mutta nyt sitä tavoitetta ei enää olekaan. Olen menettänyt kaiken kunnianhimoni työelämässä.
Vapaa-ajalla makaan tosiaan sohvalla ja surffaan kännykällä. Pitäisi keksiä joku uusi juttu, mitä kohti pyrkiä, joku kiinnostava harrastus tai elämänmuutos ja -tavoite tms. En ole keksinyt vielä mitään tarpeeksi innostavaa. Vähän kaipaan nuoruutta, kun oli tavoitteita, jotakin, mitä kohti pyrkiä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen käännekohta elämässä, olen viisikymppinen.
Koko aikuiselämäni olen pyrkinyt yhtä urapäämäärää kohtaan ja olen saanuttanut sen. Olen aina ollut tavoitteellinen, mutta nyt sitä tavoitetta ei enää olekaan. Olen menettänyt kaiken kunnianhimoni työelämässä.
Vapaa-ajalla makaan tosiaan sohvalla ja surffaan kännykällä. Pitäisi keksiä joku uusi juttu, mitä kohti pyrkiä, joku kiinnostava harrastus tai elämänmuutos ja -tavoite tms. En ole keksinyt vielä mitään tarpeeksi innostavaa. Vähän kaipaan nuoruutta, kun oli tavoitteita, jotakin, mitä kohti pyrkiä.
millaisia tavoitteita sulla oli nuorena?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen käännekohta elämässä, olen viisikymppinen.
Koko aikuiselämäni olen pyrkinyt yhtä urapäämäärää kohtaan ja olen saanuttanut sen. Olen aina ollut tavoitteellinen, mutta nyt sitä tavoitetta ei enää olekaan. Olen menettänyt kaiken kunnianhimoni työelämässä.
Vapaa-ajalla makaan tosiaan sohvalla ja surffaan kännykällä. Pitäisi keksiä joku uusi juttu, mitä kohti pyrkiä, joku kiinnostava harrastus tai elämänmuutos ja -tavoite tms. En ole keksinyt vielä mitään tarpeeksi innostavaa. Vähän kaipaan nuoruutta, kun oli tavoitteita, jotakin, mitä kohti pyrkiä.millaisia tavoitteita sulla oli nuorena?
Halusin saavuttaa yhden jutun urapolulla ja saavutinkin sen. Se oli sellainen elämänmatka, jossa oppi koko ajan ja piti itse löytää se tie. Nyt tuntuu, että se on nyt koettu ja nähty, että koko elämää tähän asti määritellyt tavoite on toteutunut. Siitä tulee aika tyhjä olo.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen käännekohta elämässä, olen viisikymppinen.
Koko aikuiselämäni olen pyrkinyt yhtä urapäämäärää kohtaan ja olen saanuttanut sen. Olen aina ollut tavoitteellinen, mutta nyt sitä tavoitetta ei enää olekaan. Olen menettänyt kaiken kunnianhimoni työelämässä.
Vapaa-ajalla makaan tosiaan sohvalla ja surffaan kännykällä. Pitäisi keksiä joku uusi juttu, mitä kohti pyrkiä, joku kiinnostava harrastus tai elämänmuutos ja -tavoite tms. En ole keksinyt vielä mitään tarpeeksi innostavaa. Vähän kaipaan nuoruutta, kun oli tavoitteita, jotakin, mitä kohti pyrkiä.
Juuri tällaista päämäärättömyyttä koen. Aiemmin tuntui siltä, että elämä on edessä, kaikki mahdollisuudet vielä olemassa, työura muotoutumassa, koko ajan joku projekti tai tavoite. Nyt ei mitään. Elämä näyttäisi olevan takana, ei enää edessä.
ap
Sitä mitä teit ennekuin puskit lapsesi ulos? Vai älä nyt sano, että teit lapset jotta saisit elämääsi viihdykettä.