Lue keskustelun säännöt.
Keski-iän kriisi. Mitä teen loppuelämälläni ja vapaa-ajalla?
05.03.2023 |
Olen vakituisessa työssä. Teen työtä, josta en pidä, mutta josta maksetaan enemmän kuin hyvin. Nykyisessä taloustilanteessa ei ole varaa vaihtaa työtä mielekkäämpään, mutta pienituloisempaan työhön. Pelkästään asunto- ja mökkilainan kohonneiden korkojen vuoksi meillä menee lähes 1000 euroa kuussa enemmän rahaa kuin ennen. Tähän lisänä kaiken muun kallistuminen. Ei yksinkertaisesti ole varaa tehdä mitään peliliikkeitä.
Lapset ovat parikymppisiä ja muuttamassa muutaman vuoden sisään kaikki pois. Tällä hetkellä viisihenkisen perheen "pyörittämiseen" menee kuitenkin vielä aikaa. Ruoanlaittoon, pyykin pesemiseen jne. menee ihan yhtä paljon aikaa kuin 10 vuotta sitten, mutta kohta ei.
Ei ole enää varaa lähteä opiskelemaan uutta, enkä viimeisen parin vuoden työnhaun perusteella odota pääseväni enää mihinkään uuteen työpaikkaan.
Nyt on sunnuntai-ilta ja kello on 19. En ole tehnyt viikonloppuna yhtään mitään. Työviikon jälkeen kaipasin rentoutumista ja sitäpä olenkin sitten sohvalla maatessa tehnyt. Tätäkö on loppuelämä? Arki menee töissä, josta en pidä ja viikonloput sohvalla maatessa? Ei mitään tekemistä, ei mitään tavoitteita, ei mitään. Tuntuu siltä, etten jaksa harrastaa mitään, en nähdä ystäviä, enkä käydä missään.
Kommentit (84)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on ADHD niin ei ole tuollaisia ongelmia. Koko ajan on mielekästä tekemistä ja virikkeitä. Lasten kotoa muuton jälkeen olen opiskellut kahta uutta kieltä, tehnyt sukututkimuksen omasta ja miehen suvusta, suunnitellut remontteja ja sisustuksia. Lukenut paljon kirjoja. Perehtynyt tulevan kotimaani asuntokauppaan ja selvittänyt minne alueelle muutan kunhan pääsen eläkkeelle...
Minulla ei pitäisi ainakaan olla, mutta en silti tajua ollenkaan näitä ihmisiä jotka kertovat etteivät tee viikonloppuna mitään. Miten se on edes mahdollista? Eikö ihmisellä ole harrastuksia, mitään mielenkiinnon kohteita? Että on ollut se työ ja perhe eikä sitten itselleen mitään? Kuulostaa ihan hirveältä.
Täällä 48 v nainen joka en usein tee viikonloppuna mitään. Ei ole perhettä, harrastuksia tai erityisiä mielenkiinnon kohteita. Usein lähinnä nukun pitkään, käyn kävelyllä jos on hyvä sää, katson telkkaria jos sieltä tulee jotain kiinnostavaa, pelaan tietokoneella ja datailen, laitan ruokaa ja syön sitä. Mitään en rakasta enempää kuin tällaisia ihania toimettomia viikonloppuja, joissa saa herätä kun luonnostaan herää, nautiskella kaikesta hitaasti, pelkästä olemisesta ja siitä ettei tarvi tehdä mitään eikä mennä mihinkään.
Niin, mutta valitatko sinä ap:n lailla kun elämässä ei ole mitään kivaa? Ymmärräin viestistäsi, että sinä et tee niin, koska olet tarpeeksi tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen.
Joten kommenttisi oli ihan turha eikä liity ap:n tilanteeseen millään tavalla.
Tuntuu Ap siltä, että olet hirressä, jonka olet kattojen ja seinien kautta itsellesi rakentanut. Tarkoitan, että asunto- ja mökkivelkojesi vuoksi uskottelet itsellesi, että olet pakotettu toimimaan työssä, joka ei selkeästi ole sinua varten.
Jos olisit mun life coach -asiakas, niin pistäisin sut laittamaan asioita tärkeysjärjestykseen. Ovatko nykyinen asunto ja mökki MOLEMMAT sinulle niin tärkeitä, että sen vuoksi kannattaa elää epätyydyttävää elämää työssä, jossa et viihdy? Kerroit, että lapsesi ovat muuttamassa omilleen. Kävisikö pienempi asunto? Mitä tekisit säästyvällä rahalla tai sillä vapaudella, jota pienempi lainamäärä sinulle soisi? Tykkäätkö matkustella? Mitä työtä tekisit, jos raha ei olisi este? Jos kuolinvuoteeltasi yhdeksänkymppisenä katselet aikaa taaksepäin, olisitko tyytyväinen valitaasi roikkua nykyisessä työssä ja lainajärjestelyissä vai katuisitko, ettet tehnyt mitään silloin kuin vielä pystyit?
Ei ole lapsia niin ei ole ongelmia.