Lue keskustelun säännöt.
Keski-iän kriisi. Mitä teen loppuelämälläni ja vapaa-ajalla?
05.03.2023 |
Olen vakituisessa työssä. Teen työtä, josta en pidä, mutta josta maksetaan enemmän kuin hyvin. Nykyisessä taloustilanteessa ei ole varaa vaihtaa työtä mielekkäämpään, mutta pienituloisempaan työhön. Pelkästään asunto- ja mökkilainan kohonneiden korkojen vuoksi meillä menee lähes 1000 euroa kuussa enemmän rahaa kuin ennen. Tähän lisänä kaiken muun kallistuminen. Ei yksinkertaisesti ole varaa tehdä mitään peliliikkeitä.
Lapset ovat parikymppisiä ja muuttamassa muutaman vuoden sisään kaikki pois. Tällä hetkellä viisihenkisen perheen "pyörittämiseen" menee kuitenkin vielä aikaa. Ruoanlaittoon, pyykin pesemiseen jne. menee ihan yhtä paljon aikaa kuin 10 vuotta sitten, mutta kohta ei.
Ei ole enää varaa lähteä opiskelemaan uutta, enkä viimeisen parin vuoden työnhaun perusteella odota pääseväni enää mihinkään uuteen työpaikkaan.
Nyt on sunnuntai-ilta ja kello on 19. En ole tehnyt viikonloppuna yhtään mitään. Työviikon jälkeen kaipasin rentoutumista ja sitäpä olenkin sitten sohvalla maatessa tehnyt. Tätäkö on loppuelämä? Arki menee töissä, josta en pidä ja viikonloput sohvalla maatessa? Ei mitään tekemistä, ei mitään tavoitteita, ei mitään. Tuntuu siltä, etten jaksa harrastaa mitään, en nähdä ystäviä, enkä käydä missään.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on samanlainen käännekohta elämässä, olen viisikymppinen.
Koko aikuiselämäni olen pyrkinyt yhtä urapäämäärää kohtaan ja olen saanuttanut sen. Olen aina ollut tavoitteellinen, mutta nyt sitä tavoitetta ei enää olekaan. Olen menettänyt kaiken kunnianhimoni työelämässä.
Vapaa-ajalla makaan tosiaan sohvalla ja surffaan kännykällä. Pitäisi keksiä joku uusi juttu, mitä kohti pyrkiä, joku kiinnostava harrastus tai elämänmuutos ja -tavoite tms. En ole keksinyt vielä mitään tarpeeksi innostavaa. Vähän kaipaan nuoruutta, kun oli tavoitteita, jotakin, mitä kohti pyrkiä.Juuri tällaista päämäärättömyyttä koen. Aiemmin tuntui siltä, että elämä on edessä, kaikki mahdollisuudet vielä olemassa, työura muotoutumassa, koko ajan joku projekti tai tavoite. Nyt ei mitään. Elämä näyttäisi olevan takana, ei enää edessä.
ap
Mitä jos hyväksyisit sen, että todellisuus on että ne suuret asiat ovatkin ehkä jo takana? Silti arki voi olla ihan mukavaa, varsinkin jos olet terve. Jotain kivaa ja yllättävää voi myös joskus tapahtua, jos voit liikut paikoissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi on ADHD niin ei ole tuollaisia ongelmia. Koko ajan on mielekästä tekemistä ja virikkeitä. Lasten kotoa muuton jälkeen olen opiskellut kahta uutta kieltä, tehnyt sukututkimuksen omasta ja miehen suvusta, suunnitellut remontteja ja sisustuksia. Lukenut paljon kirjoja. Perehtynyt tulevan kotimaani asuntokauppaan ja selvittänyt minne alueelle muutan kunhan pääsen eläkkeelle...
Mulla on se ongelma, että kos vaikka elämää olisi jäljellä mulla esim vain 5 vuotta, niin kyllähän siinä ehtisi ihan jotain toteuttaa. Mutta kaikki isommat haasteet vaativat kovan motivaation, jotta ne jaksaa toteuttaa, koska yleensä se on vaikeaa. Niin mulla ei ole tällä hetkellä sitä motivaatiota. Pitäisi keksiä sellainen juttu,jota haluaa tarpeeksi kovasti.
Ala pelaan netissä sellaista peliä että uppoudut roolimaailmaan. vaikka hevosena. On jännää..
Meinaatko, että parikymppiset on kotona vielä muutaman vuoden?
Tuli vain mieleen, oma 21v muutti kotoa toissavuonna ja kohta 20v täyttävästä en tiedä, ehkä viihtyy kotona vielä tämän vuoden, ehkä ei.
Varsinaiseen probleemaasi en osaa paljoa sanoa, sulla sentään hyvä palkka, itsellä ei, enkä edes jaksaisi työtäni eli aika paskassa alhossa olen.
Viikonloput menee juurikin siellä sohvalla, vaihtelua siihen tuo ruokakauppa keikka, wuhuuuu!
Säälittävää, tiedän.
Ja masentavaa sekä ahdistavaa.
Olen 40+v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Takana loistava tulevaisuus, that's life.
Vaihtoehtoja, random ideoita. Päätä itse tai ideoi paremmin.
1. Yrittäjyys jossa ei vaadita liikaa paikallaoloa. Ajan säätäminen.
2. Ideoi paperille mistä pidät ja mitä taas ei. Onko se lepo, kirja, matka, kävely, luonto, kielen opettelu tai osatun kielen parannus, henkinen kehitys, joku yksilölaji vai muuta. Mielikuvitus rajana, kunhan turvallista, suht hajutonta ja melutonta kaikille. Mikä sinua kiinnostaa ja innostaa. Se lepo on hyvä myös. Entä tapahtuma tai luento videolta.
3. Onko toisessa firmassa etenemisen mahdollisuuksia ja miten.
4. Onko firmassasi tuuraajia ja aikajoustoja. Miksi ei ole.
5. Missä ympäristössä viihdyt tai ilmasto. Mikä asumismuoto. Mikä maisema on ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on se ongelma, että kos vaikka elämää olisi jäljellä mulla esim vain 5 vuotta, niin kyllähän siinä ehtisi ihan jotain toteuttaa. Mutta kaikki isommat haasteet vaativat kovan motivaation, jotta ne jaksaa toteuttaa, koska yleensä se on vaikeaa. Niin mulla ei ole tällä hetkellä sitä motivaatiota. Pitäisi keksiä sellainen juttu,jota haluaa tarpeeksi kovasti.
Entä jos tavoite on vähemmän vaativa. Joku joka toimii ilman liiallisia ponnisteluja. Vaikka melkein kaikessa tarvitsee joskus rahaa.
Auttaisiko, jos vaikka etsisit kivan harrastuksen ja tekisit jotain mistä pidät? En minäkään työstäni pidä, mutta en inhoakaan ja palkka mahdollistaa panostamisen vapaa-aikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaksat kyllä harrastaa, kun saat itsesi liikkeelle. Käy kävelyllä/uimassa/vaeltamassa, mene kirjastoon, käy taidenäyttelyissä/museoissa/konserteissa, mene käsityöpiiriin, tapaa kavereita... mikä ikinä sua kiinnostaakaan. Muista, että elämä on aika ihanaa ja jos et nyt siitä aio nauttia niin koskas?
Ehkä koen vielä olevani jotenkin jumissa kotona, pitää olla koko ajan saatavilla. Etenkin nyt, kun lapset asuvat vielä kaikki kotona ja nämä ovat viimeiset hetket viettää arkiaikaa yhdessä.
Ehkä huomaan tarvitsevani itse jotain viimeistään sitten kun lapset ovat oikeasti muuttaneet.
ap
Äläpä huolehdi ap. Olet töissä kuusvitoseksi saakkka. Siihen tulee ympärille lastenlapsia , jos Luoja suo- niitä ihanuuksia. Jossakin välissä on kiva lenkkeillä, kuunnella äänikirjoja musiikkia spotifystä ect.
Usko tai älä , sinäkin vanhenet, jos elät ja huomaat ettet jaksakkaan ihan niin nopsaan tehdä kaikkea ,kuin 10-20v sitten.
Elämä voi olla ihan hauskaa näin seitenvitosena. Senkun nauttii just noita em juttuja ,joita sinulle maalasin. Tänäänkin oli huisin ihanat hiihtokelit ja nyt näpyttelen tänne.
Mietin itse puoli vuotta sitten samoja, mutta sitten sairastuin vakavasti. Kummasti se selkeytti ajatuksia ja älytön kiitollisuus, että pääsin vain säikähdyksellä. Pienillä rajoituksilla olen kuitenkin taas elämässä kiinni ja pääsen käymään taas töissäkin. Jopa työnteko maittaa. Ehkä ihminen tarvii jotain mullistavaa pysähtyäkseen ja löytääkseen ilon ihan tavallisesta, normaalista arjesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ole onnellinen siitä, että olet elossa ja terve, siitä lähtökohdasta on hyvä lähteä rakentamaan arkeen niitä pieniä suuria asioita.
Ja voit olla vielä tuplaonnellienn: sinulla on lapsetkin terveinä ja itsenäisinä lähdössä maailmalle. Se suru on iloista surua ja poikii uutta elämäniloa sinullekin jahka totut tyhjään taloon.
Ja vielä se puolisokin rinnalla.
Mikäli minulla vielä olisi tuo kaikki, kalpenisi kaikki maailman lottovoitot samantien.
Olen tehnyt listaa asioista, joista olen elämän varrella haaveillut. Yksi oli mökin hankkiminen. No tein sen ja nyt se ei enää kiinnosta, varmaan myyn sen pois. Toinen olisi asua hetken ulkomailla. Voisi ehkä vuokrata joksikin talveksi asunnon Espanjasta ja kokeilla, millaista siellä on. Ehkä pitää asennoitua niin, että päämäärää voi vaihtaa lennossa, jos se ei enää innostakaan. Ettei tarvitsekaan olla yhtä isoa tavoitetta koko loppuelämäksi. Yritin kirjoittaa kirjan kerran, mutta siitä tuli huono. Menin kerran naimisiinkin, mutta ei sekään ollut koko elämän pituinen asia. Jotkut ehkä haluavat pysyviä asioita elämään, mutta musta tuntuu, että pitäisi kokeilla useita eri asioota, tai koen itseni jämähtäneeksi. Nyt tosiaan ei ole vielä oikein uutta päämäärää tiedossa ja se saa llon tuntumaan vanhalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nauti asioista. Ei tarvi aina suorittaa tai olla ahkera.
Se on se kriisi , kun tenaat aikuistuu, Luopumisen tuska vaikka samalla helpottavaa, Ja , kun on tottunut vuosia tekemän tiettyjä asioita lasten ehdoilla tai niitä ajatellen, niin oman itsensä täydelliseen löytymiseen menee aikaa.
Jotenkin aivot ei hetkessä käänny siihen " että en ole enää vastuussa aikuisista lapsistani".
Tuntuu, että on vieläkin velvollinen huolehtimaan heidän tapeistaan.
AIka aikaa kutakin.
Ite oon paininut sen kanssa, että mitä olen mielestän tehnyt aioinaan väärin ja olisinko voinut tehdä asioita toisin ym. Jonkuainen syyllisyys puskenut pintaa, kun lapset on aikuistuneet. Vaikka ei niillä mitään hätää oo.
Oma kriisi.
Vierailija kirjoitti:
Olen tehnyt listaa asioista, joista olen elämän varrella haaveillut. Yksi oli mökin hankkiminen. No tein sen ja nyt se ei enää kiinnosta, varmaan myyn sen pois. Toinen olisi asua hetken ulkomailla. Voisi ehkä vuokrata joksikin talveksi asunnon Espanjasta ja kokeilla, millaista siellä on. Ehkä pitää asennoitua niin, että päämäärää voi vaihtaa lennossa, jos se ei enää innostakaan. Ettei tarvitsekaan olla yhtä isoa tavoitetta koko loppuelämäksi. Yritin kirjoittaa kirjan kerran, mutta siitä tuli huono. Menin kerran naimisiinkin, mutta ei sekään ollut koko elämän pituinen asia. Jotkut ehkä haluavat pysyviä asioita elämään, mutta musta tuntuu, että pitäisi kokeilla useita eri asioota, tai koen itseni jämähtäneeksi. Nyt tosiaan ei ole vielä oikein uutta päämäärää tiedossa ja se saa llon tuntumaan vanhalta.
Se paikoilleen jämähtäminen, ettei olisi uutta projektia, tuntuu siis pahimmalta pelolta. Jo lapsena näin painajaisia, joissa kävelin ja kävelin ja yritin päästä jonnekin, mutten päässyt perille, vaan tarvoin paikallani. Se tuntuu ahdistavalta ja kamalalta tulevaisuudenkuvalta.
Vierailija kirjoitti:
Ole onnellinen siitä, että olet elossa ja terve, siitä lähtökohdasta on hyvä lähteä rakentamaan arkeen niitä pieniä suuria asioita.
Ja voit olla vielä tuplaonnellienn: sinulla on lapsetkin terveinä ja itsenäisinä lähdössä maailmalle. Se suru on iloista surua ja poikii uutta elämäniloa sinullekin jahka totut tyhjään taloon.
Ja vielä se puolisokin rinnalla.Mikäli minulla vielä olisi tuo kaikki, kalpenisi kaikki maailman lottovoitot samantien.
Ei pahalla, mutta ihan oikeasti, sekö että kaikki nuo asiat on elämässä niin silloin ainakaan ei "saa" olla kriisiä tai tyytymätön, onneton, what ever?
Ei se niin mene, hurskastelua väittää muuta.
Ja arvaas mitä, ei se tee ihmisestä yhtään sen (sinua) huonompaa, kiittämättömämpää tai mitään muutakaan negatiivista, ei todellakaan.
Tulee ihan 🤢🤮 reaktio tuollaisesta asenteesta muita ja muiden tunteita ja ajatuksia kohtaan.
Paljon hyvää seksiä, hyvää ruokaa ja juomaa, liikuntaa ja kaikkea muuta kivaa mitä elämä tarjoaa🤩
Kunnonkohotus tai joku isompi käsityöprojekti käyntiin
Naisilla on tuo ongelma, että koko ajan pitäis olla joku tavoite.