Lue keskustelun säännöt.
Keski-iän kriisi. Mitä teen loppuelämälläni ja vapaa-ajalla?
05.03.2023 |
Olen vakituisessa työssä. Teen työtä, josta en pidä, mutta josta maksetaan enemmän kuin hyvin. Nykyisessä taloustilanteessa ei ole varaa vaihtaa työtä mielekkäämpään, mutta pienituloisempaan työhön. Pelkästään asunto- ja mökkilainan kohonneiden korkojen vuoksi meillä menee lähes 1000 euroa kuussa enemmän rahaa kuin ennen. Tähän lisänä kaiken muun kallistuminen. Ei yksinkertaisesti ole varaa tehdä mitään peliliikkeitä.
Lapset ovat parikymppisiä ja muuttamassa muutaman vuoden sisään kaikki pois. Tällä hetkellä viisihenkisen perheen "pyörittämiseen" menee kuitenkin vielä aikaa. Ruoanlaittoon, pyykin pesemiseen jne. menee ihan yhtä paljon aikaa kuin 10 vuotta sitten, mutta kohta ei.
Ei ole enää varaa lähteä opiskelemaan uutta, enkä viimeisen parin vuoden työnhaun perusteella odota pääseväni enää mihinkään uuteen työpaikkaan.
Nyt on sunnuntai-ilta ja kello on 19. En ole tehnyt viikonloppuna yhtään mitään. Työviikon jälkeen kaipasin rentoutumista ja sitäpä olenkin sitten sohvalla maatessa tehnyt. Tätäkö on loppuelämä? Arki menee töissä, josta en pidä ja viikonloput sohvalla maatessa? Ei mitään tekemistä, ei mitään tavoitteita, ei mitään. Tuntuu siltä, etten jaksa harrastaa mitään, en nähdä ystäviä, enkä käydä missään.
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Kunnianhimolla eläkeiän kynnyksellä ei tee mitään. Ehkä jotain ehtii ennen eläkkeelle menoa tehdä, mutta siitä ei ole mitään konkreettista iloa vanhuksena.
Höpö höpö! Voit hyvin jatkaa kouluttamista, kirjojen tekoa tai muita ammatillisesti mielekkäitä juttuja myös eläkkeellä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on ADHD niin ei ole tuollaisia ongelmia. Koko ajan on mielekästä tekemistä ja virikkeitä. Lasten kotoa muuton jälkeen olen opiskellut kahta uutta kieltä, tehnyt sukututkimuksen omasta ja miehen suvusta, suunnitellut remontteja ja sisustuksia. Lukenut paljon kirjoja. Perehtynyt tulevan kotimaani asuntokauppaan ja selvittänyt minne alueelle muutan kunhan pääsen eläkkeelle...
Minulla ei pitäisi ainakaan olla, mutta en silti tajua ollenkaan näitä ihmisiä jotka kertovat etteivät tee viikonloppuna mitään. Miten se on edes mahdollista? Eikö ihmisellä ole harrastuksia, mitään mielenkiinnon kohteita? Että on ollut se työ ja perhe eikä sitten itselleen mitään? Kuulostaa ihan hirveältä.
Elämää saa sisältöä ja merkitystä, kun on aktiivinen toimija yhteisössä. Se on meihin jo biologiassa koodattu. Kun lapset lähtee omille teilleen, on aika aktivoitua jossakin harrastuksessa tai yhteisössä. Saat ystäviä, voit tehdä mukavaa harraste- tai vapaaehtoistyötä josta saat positiivisia onnistumisen kokemuksia. Downshiftaat tietty ensin kalliit lainat ja raskaat työt pois. Ei aikuisille (+20v.) lapsillekaan tarvitse rahaa jaella.
Yhteisö voi olla mikä vain, melkein kaikille harrastuksille ja mielenkiinnonkohteille on omat yhteisönsä ja jos ei ole niin voit hyvin perustaa oman. Sen ei tarvitse olla mikään iso juttu, mikä tahansa mielenkiinnonkohde käy.
Elämä tuntuu turhalta, koska makaat sohvalla tai täytät muiden tarpeita. Äideistä tulee helposti näkymättömiä itsestäänselvyyksiä perhe-elämässä. Nauti nyt kotona asuvan perheen viimeisistä vuosista, mutta ala vähitellen kuulostella, mitä sinä haluat oikeasti tehdä.
Tarviit elämääsi jännitystä eli adrenaliini virtaamaan.
Miksi sinulla on mökki, jos käytät kaiken vapaa-aikasi kotona sohvalla maaten? Kuka siellä mökillä käy ja milloin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on ADHD niin ei ole tuollaisia ongelmia. Koko ajan on mielekästä tekemistä ja virikkeitä. Lasten kotoa muuton jälkeen olen opiskellut kahta uutta kieltä, tehnyt sukututkimuksen omasta ja miehen suvusta, suunnitellut remontteja ja sisustuksia. Lukenut paljon kirjoja. Perehtynyt tulevan kotimaani asuntokauppaan ja selvittänyt minne alueelle muutan kunhan pääsen eläkkeelle...
Minulla ei pitäisi ainakaan olla, mutta en silti tajua ollenkaan näitä ihmisiä jotka kertovat etteivät tee viikonloppuna mitään. Miten se on edes mahdollista? Eikö ihmisellä ole harrastuksia, mitään mielenkiinnon kohteita? Että on ollut se työ ja perhe eikä sitten itselleen mitään? Kuulostaa ihan hirveältä.
Täällä 48 v nainen joka en usein tee viikonloppuna mitään. Ei ole perhettä, harrastuksia tai erityisiä mielenkiinnon kohteita. Usein lähinnä nukun pitkään, käyn kävelyllä jos on hyvä sää, katson telkkaria jos sieltä tulee jotain kiinnostavaa, pelaan tietokoneella ja datailen, laitan ruokaa ja syön sitä. Mitään en rakasta enempää kuin tällaisia ihania toimettomia viikonloppuja, joissa saa herätä kun luonnostaan herää, nautiskella kaikesta hitaasti, pelkästä olemisesta ja siitä ettei tarvi tehdä mitään eikä mennä mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No jaksat kyllä harrastaa, kun saat itsesi liikkeelle. Käy kävelyllä/uimassa/vaeltamassa, mene kirjastoon, käy taidenäyttelyissä/museoissa/konserteissa, mene käsityöpiiriin, tapaa kavereita... mikä ikinä sua kiinnostaakaan. Muista, että elämä on aika ihanaa ja jos et nyt siitä aio nauttia niin koskas?
Ehkä koen vielä olevani jotenkin jumissa kotona, pitää olla koko ajan saatavilla. Etenkin nyt, kun lapset asuvat vielä kaikki kotona ja nämä ovat viimeiset hetket viettää arkiaikaa yhdessä.
Ehkä huomaan tarvitsevani itse jotain viimeistään sitten kun lapset ovat oikeasti muuttaneet.
ap
Äläpä huolehdi ap. Olet töissä kuusvitoseksi saakkka. Siihen tulee ympärille lastenlapsia , jos Luoja suo- niitä ihanuuksia. Jossakin välissä on kiva lenkkeillä, kuunnella äänikirjoja musiikkia spotifystä ect.
Usko tai älä , sinäkin vanhenet, jos elät ja huomaat ettet jaksakkaan ihan niin nopsaan tehdä kaikkea ,kuin 10-20v sitten.
Elämä voi olla ihan hauskaa näin seitenvitosena. Senkun nauttii just noita em juttuja ,joita sinulle maalasin. Tänäänkin oli huisin ihanat hiihtokelit ja nyt näpyttelen tänne.
Vanhana ryppyreikänä elämä hauskaa???
Älä viitsi..vanhus ..sanakin saa kavahtamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on ADHD niin ei ole tuollaisia ongelmia. Koko ajan on mielekästä tekemistä ja virikkeitä. Lasten kotoa muuton jälkeen olen opiskellut kahta uutta kieltä, tehnyt sukututkimuksen omasta ja miehen suvusta, suunnitellut remontteja ja sisustuksia. Lukenut paljon kirjoja. Perehtynyt tulevan kotimaani asuntokauppaan ja selvittänyt minne alueelle muutan kunhan pääsen eläkkeelle...
Minulla ei pitäisi ainakaan olla, mutta en silti tajua ollenkaan näitä ihmisiä jotka kertovat etteivät tee viikonloppuna mitään. Miten se on edes mahdollista? Eikö ihmisellä ole harrastuksia, mitään mielenkiinnon kohteita? Että on ollut se työ ja perhe eikä sitten itselleen mitään? Kuulostaa ihan hirveältä.
Täällä 48 v nainen joka en usein tee viikonloppuna mitään. Ei ole perhettä, harrastuksia tai erityisiä mielenkiinnon kohteita. Usein lähinnä nukun pitkään, käyn kävelyllä jos on hyvä sää, katson telkkaria jos sieltä tulee jotain kiinnostavaa, pelaan tietokoneella ja datailen, laitan ruokaa ja syön sitä. Mitään en rakasta enempää kuin tällaisia ihania toimettomia viikonloppuja, joissa saa herätä kun luonnostaan herää, nautiskella kaikesta hitaasti, pelkästä olemisesta ja siitä ettei tarvi tehdä mitään eikä mennä mihinkään.
Oletko lihava?
Saat kävellä rauhassa?
Leivot pellillisen pullaa???
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on tuo ap:n kuvaama vaihe jo takana, lapset muuttivat jo omilleen ja ovat valmistuneet hyviin töihin. Nyt taas viikonloppuna tein molempina päivinä töitä. Pidän työstäni ja olen ihan tyytyväinen uravalintaani. Välillä kyllä harrastankin kaikenlaista, mutta kun ei aina viitsi harrastaa ja sohvalla makoilukin tylsistyttää, niin teen töitä.
Ap:n tilanteessa särähti tuo, että tekee työtä, mistä ei tykkää. Sille asialle kannattaa tehdä jotain, koska viisikymppisellä on vielä lähes 20 vuotta työuraa jäljellä. Miettisin, onko esimerkiksi kesämökki sen arvoinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onneksi on ADHD niin ei ole tuollaisia ongelmia. Koko ajan on mielekästä tekemistä ja virikkeitä. Lasten kotoa muuton jälkeen olen opiskellut kahta uutta kieltä, tehnyt sukututkimuksen omasta ja miehen suvusta, suunnitellut remontteja ja sisustuksia. Lukenut paljon kirjoja. Perehtynyt tulevan kotimaani asuntokauppaan ja selvittänyt minne alueelle muutan kunhan pääsen eläkkeelle...
Minulla ei pitäisi ainakaan olla, mutta en silti tajua ollenkaan näitä ihmisiä jotka kertovat etteivät tee viikonloppuna mitään. Miten se on edes mahdollista? Eikö ihmisellä ole harrastuksia, mitään mielenkiinnon kohteita? Että on ollut se työ ja perhe eikä sitten itselleen mitään? Kuulostaa ihan hirveältä.
Täällä 48 v nainen joka en usein tee viikonloppuna mitään. Ei ole perhettä, harrastuksia tai erityisiä mielenkiinnon kohteita. Usein lähinnä nukun pitkään, käyn kävelyllä jos on hyvä sää, katson telkkaria jos sieltä tulee jotain kiinnostavaa, pelaan tietokoneella ja datailen, laitan ruokaa ja syön sitä. Mitään en rakasta enempää kuin tällaisia ihania toimettomia viikonloppuja, joissa saa herätä kun luonnostaan herää, nautiskella kaikesta hitaasti, pelkästä olemisesta ja siitä ettei tarvi tehdä mitään eikä mennä mihinkään.
Oletko lihava?
Saat kävellä rauhassa?
Leivot pellillisen pullaa???
En ole lihava, 165 cm 55 kg. Ihan rauhassa saan toki kävellä, eipä täällä Helsingissä ihmiset juuri itsekseen kävelyllä olijoita lähesty. Pullaakin joskus leivon pakkaseen ja syön siltä sitten iltapäiväkahveilla 1 pulla päivässä. Eilen oli meal prep päivä ja tein viikkoa varten jääkaappiin ja pakkaseen kaikenlaista: leivälle hummus- ja tapenadetahnoja, pinaattisia kasvispihvejä, grillasin broilerin josta sitten ottaa proteiinia ruokaisiin salaatteihin yms, leivoin sämpylöitä, sekoitin salaattipohjaa etäpäivän lounaille valmiiksi astiaan pariksi päiväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma ratkaisuni oli vähän toisenlainen kuin nämä uudet tavoitteet, harrastukset yms. Minä nimittäin hyväksyin toimettomuuden ja sen, etten enää ulkoisesti elämässä kauheasti tavoittele tai tee. Alkoi kiinnostaa elämän henkinen syvyyssuunta. Enkä tarkoita mitään uskonnollista hurahdusta, vaan sellaista hetkessä elämistä ja pienistä arjen nautinnoista täysillä nauttimista. Luonnosta nauttimista, eläimistä. Taiteestakin ja arkkitehtuurista, mutta ei minua huvita matkustaa niitä katsomaan vaan katselen netistä. Olen nykyään onnellisempi kuin koskaan ennen, vaikken oikeastaan tee juuri mitään, käyn töissä ja oleilen vaan. Tunnen vaan syvää rauhaa ja iloa siitä pelkästä olemisesta.
Sama. Mulla oli niin kiihkeä kolmenkympin kriisi (kesti koko vuosikymmenen), että nelikymppisenä ei ole enää mitään "kokematonta". Ei vaan kiinnosta enää.
Olen vähän kade. Olisi pitänyt pitää villi vuosikymmen, mutta olin mukamas liian vanha.
Millainen on kiihkeä kolmenkympin kriisi?
Siis mihinkään ei ole varaa, vaikka olet vuosikausia saanut hyvää palkkaa?
Ihan itseaiheutettu ongelma. Nauran typeryydellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitä rahaa jää yllättävästi sitten kun muksut lähtevät. Toki liiat neliöt vaihdetaan pienempiin, turha niistä on maksaa etenkään lainalla. Sitten voit vähentää työntekoa ja hankkia sen vähemmän kuluttavan ja pienempipalkkaisen työn, kun ei ole enää pakko painaa peräsuoli pitkällä. Lainat ja lapset sen tekevät.
Jääkö sitä rahaa oikeasti enemmän käyttöön?
ap
Sulla ei jää, muilla jää. Ethän sinä ole tähänkään mennessä ole osannut sitä käyttää.
Tee luettelo asioista, joihin olet jo "liian vanha".
Sitten mietit, millä tavalla ikä on este mihinkin asiaan.
Ja kuka niin sanoo?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattiko ne elämisen kulut mitoittaa niin että pelkät korot syö vapautesi ja liikkumavarasi?
Ei meillä nyt ole mitään hätää, mutta jos elämisen kulut ovat yhtäkkiä pompanneet yli 1000 euroa kuussa, niin ei tässä tilanteessa ole millään tavalla järkevää lähteä hakemaan pienempipalkkaisempaa työtä. Siinäpä se vapaus ja liikkumavara todellakin lopullisesti menisi. Nyt sentään olisi varaa tehdä jotain, mutta motivaatio ja energia tehdä mitään puuttuu.
ap
Sinulla menee liian hyvin, jos ei ole motivaatiota parantaa tai muuttaa elämääsi. Tarvitset elämääsi jonkun kriisin. Mitä jos vaikka ottaisit avioeron?
Haluaisin 30 m2 pikku okt:n kaupungista julkisten liikenneyhteyksien päästä pikkupihalla. Sellaisen mummonmökin, jossa voisi asustaa loppuelämän ja elää mahdollisimmat halvalla ja hoitaa puutarhaa.
Itselläni kalahti korvaan tuo, että lapset on parikymppisiä ja kaikki asuvat kotona ja äiti vielä palvelee täysin..omat 20 ja 23-vee muuttivat lukion jälkeen omilleen, kumpikin on yliopistossa, mutta tekevät myös töitä siinä ohessa..tienaavat enenmän kuin me vanhemmat tälle hetkellä ja olenkin vitsaillut että kohta saatte elättää meidät vanhemmat. Itselläni on vielä toinen sarja lapsia menossa näin 40+ iässä joten vapaanajan ongelmia ei vielä ole. Mutta on surullista jos ihminen elää vaan työlleen ja lapsille..kannattaa pysähtyä miettimään mitä sinä haluat.
Otimme koiran. Työllistää yllättävån paljon, ei ole enää vapaa-ajan ongelmia...
No mistä asioista tykkäät? Ala harrastaa niitä!
Mulla oli vähän tylsistynyt olo muutama vuosi sitten, mutta sitten aloin harrastaa musiikin tekoa ja uintia (tähtäimessä avovesiuinti, kunhan kehityn tekniikassa). Elämä tuntuukin tosi mielekkäältä.