Selvitätkö ennen suhdetta millaisia naisia miehellä on ollut ennen sinua?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se jonka elämäntarinassa ei ole mitään salattavaa ei myöskään saa aggressiokohtausta jos tapailutyyppi olisi selvittänyt hänen taustojaan.

Ajatusleikkinä:

Käyt treffeillä mukavan tyypin kanssa. Jälkikäteen sinulle käy ilmi, että kyseinen henkilö on käynyt kollaamassa läpi kaikkien aiempien kumppaniesi some profiilit ja kuvat.

Väitätkö tosissasi että sinulla ei tuossa kohtaa soisi varoituskellot päässä, ja heräisi ajatus siitä että tämä henkilö ei välttämättä ole ihan stabiili?

Ihmisen menneisyyden käyttäytyminen suhdeasioissa (pettämiset, poikkeuksellisen tiuhat vaihdot valtavirtaan nähden) ennustaa tulevaa käyttäytymistä suhteellisen hyvin. Peruspiirteet eivät pohjalla muuti vaikka näyttelisikin jotain muuta aluksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa hyvä, että avasin ketjun. Olen hitusen järkyttynyt siitä, että monet todella ajattelevat pariutumisen (elämän tärkeimpiä ellei tärkein valinta, jos lapsia aikoo) olevan aivan erillään kaikesta muusta terveestä varovaisuudesta mikä mihin tahansa asiaan liittyy. Luottavatko nämä ihmiset muissakin asioissa tunteisiinsa yhtä voimakkaasti kuin parinvalinnassa? 

Tietysti elämä monin tavoin perustuu luottamukseen. Mutta en minä lainaa rahaakaan noin vain tai valitse työpaikkaa selvittämättä vähän sen tunnuslukuja tai osta keneltä tahansa autokauppiaalta autoa. Miksi pariutumisessa pitäisi luottaa vain siihen mitä toinen osapuoli kertoo? Ap

Outoa on vain se, että olet keski-ikäinen, etkä ymmärrä että ihmiset ovat erilaisia niin taustoiltaan, ajatuksiltaan ja luonteeltaan. Siinäpä sitten järkytyt.

Niin, minusta aikuiselta, keski-ikäiseltä ihmiseltä puuttuu järkeä, jos hän edelleenkin valitsee kumppaninsa samalla tavalla kuin teini-ikäinen, tunteiden pohjalta enkä ymmärtänyt, että se saattaa olla jopa yleistä. Omassa tuttavapiirissä kun puhutaan näistä asioista samaan tapaan kuin itsekin ajattelen. Ap

Ap. Sinun ajattelutapa edustaa normaalien ihmisten tapaa ajatella näistä asioista.

Hohhoijaa.

Minulla on kokemusta väkivaltaisesta ja mustasukkaisesta kumppanista. Tuollainen exien stalkkailu olisi minulle välitön vaaran merkki.

Viisikymppinen on ehtinyt olla monessa suhteessa jo, jos on epävakaa. Nuorista ihmisistä ei niinkään voi päätellä vielä.

Vierailija kirjoitti:

Viisikymppinen on ehtinyt olla monessa suhteessa jo, jos on epävakaa. Nuorista ihmisistä ei niinkään voi päätellä vielä.

Juuri näin. Ja sellaiset ketjun aiheesta siksi agressiivisia.

Vierailija kirjoitti:

Minulla on kokemusta väkivaltaisesta ja mustasukkaisesta kumppanista. Tuollainen exien stalkkailu olisi minulle välitön vaaran merkki.

Minä taas välttelisin niitä joiden exät ovat väkivaltaisia. Monestakin syystä. Ap

Itse näen asian sillein, että ihminen jolla ei ole minkään näköistä tarvetta tonkia toisen taustaa edustaa henkilöä, jolla on terve itsetunto ja luottamus kumppaniinsa/kiinnostuksen kohteeseen.

Jos kahdella ihmisellä ei ole kemiaa ja eivät sovi yhteen, se selviää myöhemmin joka tapauksessa tutustuessa, ilman kuitenkaan tarvetta tehdä etukäteen johtopäätöksiä toisen menneisyyden pohjalta exien suhteen.

Kuten aikaisemmin olikin jo mainittu, ylimääräinen tonkiminen ja liian suurien standardien johdosta ihmiset voivat kävellä onnensa ohi. No mutta, kukin omalla tavallaan. Meitä on moneksi. :)

Vierailija kirjoitti:

Itse näen asian sillein, että ihminen jolla ei ole minkään näköistä tarvetta tonkia toisen taustaa edustaa henkilöä, jolla on terve itsetunto ja luottamus kumppaniinsa/kiinnostuksen kohteeseen.

Jos kahdella ihmisellä ei ole kemiaa ja eivät sovi yhteen, se selviää myöhemmin joka tapauksessa tutustuessa, ilman kuitenkaan tarvetta tehdä etukäteen johtopäätöksiä toisen menneisyyden pohjalta exien suhteen.

Kuten aikaisemmin olikin jo mainittu, ylimääräinen tonkiminen ja liian suurien standardien johdosta ihmiset voivat kävellä onnensa ohi. No mutta, kukin omalla tavallaan. Meitä on moneksi. :)

Miksi käyttää turhaan omaa aikaansa sellaisiin ihmisiin jotka ovat aiemmin osoittautuneet sellaisiksi että arvot eivät kohtaa. Siksi pieni taustojen selvitys aina paikallaan. Miksi? Siksi että usein ihmiset salaavat ruminpia piirteitään tapailuvaiheessa tietoisesti koska tietävät itsekin että tapailu loppuisi kuin seinään jos olisivat totuudenmukaisia teoistaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse näen asian sillein, että ihminen jolla ei ole minkään näköistä tarvetta tonkia toisen taustaa edustaa henkilöä, jolla on terve itsetunto ja luottamus kumppaniinsa/kiinnostuksen kohteeseen.

Jos kahdella ihmisellä ei ole kemiaa ja eivät sovi yhteen, se selviää myöhemmin joka tapauksessa tutustuessa, ilman kuitenkaan tarvetta tehdä etukäteen johtopäätöksiä toisen menneisyyden pohjalta exien suhteen.

Kuten aikaisemmin olikin jo mainittu, ylimääräinen tonkiminen ja liian suurien standardien johdosta ihmiset voivat kävellä onnensa ohi. No mutta, kukin omalla tavallaan. Meitä on moneksi. :)

Miksi käyttää turhaan omaa aikaansa sellaisiin ihmisiin jotka ovat aiemmin osoittautuneet sellaisiksi että arvot eivät kohtaa. Siksi pieni taustojen selvitys aina paikallaan. Miksi? Siksi että usein ihmiset salaavat ruminpia piirteitään tapailuvaiheessa tietoisesti koska tietävät itsekin että tapailu loppuisi kuin seinään jos olisivat totuudenmukaisia teoistaan.

Jep, otetaan esimerkki. Rehellisyys muita kohtaan. Se on osin sisäsyntyistä ja muodostuu sitten viimeistään teini-iässä sellaiseksi mitä ihminen ilmentää sitten aikuisuudessa. Se ei ole asia jota ruvetaan opettelemaan 30-40 vuoden iässä.

En selvitä. Ihan mielenkiintoista se mitä kuulee, mutta ei ole selvittämiseen syytä eikä intoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se jonka elämäntarinassa ei ole mitään salattavaa ei myöskään saa aggressiokohtausta jos tapailutyyppi olisi selvittänyt hänen taustojaan.

Eikö mieleesi nousisi minkäänlaisia epäilyksiä, jos tapailutyyppi selvittäisi taustasi? Minä ainakin pohtisin onko hänellä ongelmia luottamuksen suhteen? Onko hänellä tarve epäterveeseen kontrollointiin ja vahtimiseen? Onko hän niin epävarma, että epävarmuus näkyisi sairaalloisena mustasukkaisuutena? Jne.

Mitä menneisyydestä paljastuu ei välttämättä ole ongelma vaan se, mitä tarve jo tutustumisen alkuvaiheissa tällainen taustojen selvittäminen ja exien mukaan vetäminen, kertoo menneisyyden penkojasta.  Joka tapauksessa menneisyys tulee ilmi sitä mukaa, kun tutustuu, mutta penkominen on ainakin minulle varoitusmerkki.

Entäs jos tapailutyyppi alkaa itse ääneen haikailemaan eksänsä perään seurassani ja kertoo hänestä hyvin asioita? Eikö tässä tilanteessa olen ainakin luonnollista että herää mielenkiinto selvittää, millainen tämä jumalatar mahtaa olla?

Ainoa mielenkiinto, mikä minulla tuossa vaiheessa heräisi, olisi tapailun lopettaminen. Miksi ihmeessä jatkaisin tutustumista sellaiseen moukkaan?

Kyllä se on hyvä tietää ennalta jos toinen on esim. tuuliviiri tai tykkää sen tyyppisistä mitä ei itse lainkaan edusta. Voi säästyä hyvin paljolta, voin kertoa.

Tieto exien ruumiinrakenteesta ja luonteesta ei todenäköisesti kerro siitä mikä on miehen naisihannne, vaan se mihin hänen on pitänyt tyytyä. Jos on paljon pullukoita ja yksinkertaisen oloisia naisia miehen historiassa, niin silloin on luultavimmin menty vain siitä mistä aita on matalin.

Ehkä horoskoopitkin kuuluvat tähän suuntaukseen. Että natsaako. Ja eksien horoskoopit myös. Jos skorppiooni, ni se red flag.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä horoskoopitkin kuuluvat tähän suuntaukseen. Että natsaako. Ja eksien horoskoopit myös. Jos skorppiooni, ni se red flag.

No niin, taas alkaa trollailu 🤣🤣🤣

En juurikaan kiinnitä kyllä huomiota tuollaiseen vaan siihen mieheen. Mulla on kyllä ollut niin että ei kellään treffailemallani miehellä ole ollut mitään järkyttäviä kummallisuuksia tässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se jonka elämäntarinassa ei ole mitään salattavaa ei myöskään saa aggressiokohtausta jos tapailutyyppi olisi selvittänyt hänen taustojaan.

Eikö mieleesi nousisi minkäänlaisia epäilyksiä, jos tapailutyyppi selvittäisi taustasi? Minä ainakin pohtisin onko hänellä ongelmia luottamuksen suhteen? Onko hänellä tarve epäterveeseen kontrollointiin ja vahtimiseen? Onko hän niin epävarma, että epävarmuus näkyisi sairaalloisena mustasukkaisuutena? Jne.

Mitä menneisyydestä paljastuu ei välttämättä ole ongelma vaan se, mitä tarve jo tutustumisen alkuvaiheissa tällainen taustojen selvittäminen ja exien mukaan vetäminen, kertoo menneisyyden penkojasta.  Joka tapauksessa menneisyys tulee ilmi sitä mukaa, kun tutustuu, mutta penkominen on ainakin minulle varoitusmerkki.

Entäs jos tapailutyyppi alkaa itse ääneen haikailemaan eksänsä perään seurassani ja kertoo hänestä hyvin asioita? Eikö tässä tilanteessa olen ainakin luonnollista että herää mielenkiinto selvittää, millainen tämä jumalatar mahtaa olla?

Ainoa mielenkiinto, mikä minulla tuossa vaiheessa heräisi, olisi tapailun lopettaminen. Miksi ihmeessä jatkaisin tutustumista sellaiseen moukkaan?

Harvoin ihminen on vain yhtä asiaa. Tuossa moukassa saattaa olla paljon sellaisia hyviä puolia, joita ei muissa ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa hyvä, että avasin ketjun. Olen hitusen järkyttynyt siitä, että monet todella ajattelevat pariutumisen (elämän tärkeimpiä ellei tärkein valinta, jos lapsia aikoo) olevan aivan erillään kaikesta muusta terveestä varovaisuudesta mikä mihin tahansa asiaan liittyy. Luottavatko nämä ihmiset muissakin asioissa tunteisiinsa yhtä voimakkaasti kuin parinvalinnassa? 

Tietysti elämä monin tavoin perustuu luottamukseen. Mutta en minä lainaa rahaakaan noin vain tai valitse työpaikkaa selvittämättä vähän sen tunnuslukuja tai osta keneltä tahansa autokauppiaalta autoa. Miksi pariutumisessa pitäisi luottaa vain siihen mitä toinen osapuoli kertoo? Ap

Outoa on vain se, että olet keski-ikäinen, etkä ymmärrä että ihmiset ovat erilaisia niin taustoiltaan, ajatuksiltaan ja luonteeltaan. Siinäpä sitten järkytyt.

Niin, minusta aikuiselta, keski-ikäiseltä ihmiseltä puuttuu järkeä, jos hän edelleenkin valitsee kumppaninsa samalla tavalla kuin teini-ikäinen, tunteiden pohjalta enkä ymmärtänyt, että se saattaa olla jopa yleistä. Omassa tuttavapiirissä kun puhutaan näistä asioista samaan tapaan kuin itsekin ajattelen. Ap

Niin me ollaan ihmiset erilaisia. Itsestä tuntuu oudolta, että keski-ikäinen valitsisi kumppaniaan minkään muun kuin tunteiden pohjalta. Mikä se muu sitten olisi? Raha? Status? Voi laskelmoida että toinen ei todennäköisesti jätä tai petä?

Mulle noi taas on nuoren ja epävarman valintaperusteita. Toki olenkin niitä jotka on aina ihastuneet kilttiin, hauskaan ja lempeään luonteeseen eniten, eli ei ole tarvinnut kehitellä logiikoita ikävien jännäpoikien välttelyyn ja haavojen paranteluun kun en heihin tunne kertakaikkiaan mitään vetoa. Mutta hyvästäkin miehestä on rasitetta ja ajanmenoa siinä määrin, että en miestä ottaisi kuin suuresta tunteesta ja tiedosta, että näin on onnellisempi kuin ilman.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se jonka elämäntarinassa ei ole mitään salattavaa ei myöskään saa aggressiokohtausta jos tapailutyyppi olisi selvittänyt hänen taustojaan.

Eikö mieleesi nousisi minkäänlaisia epäilyksiä, jos tapailutyyppi selvittäisi taustasi? Minä ainakin pohtisin onko hänellä ongelmia luottamuksen suhteen? Onko hänellä tarve epäterveeseen kontrollointiin ja vahtimiseen? Onko hän niin epävarma, että epävarmuus näkyisi sairaalloisena mustasukkaisuutena? Jne.

Mitä menneisyydestä paljastuu ei välttämättä ole ongelma vaan se, mitä tarve jo tutustumisen alkuvaiheissa tällainen taustojen selvittäminen ja exien mukaan vetäminen, kertoo menneisyyden penkojasta.  Joka tapauksessa menneisyys tulee ilmi sitä mukaa, kun tutustuu, mutta penkominen on ainakin minulle varoitusmerkki.

Entäs jos tapailutyyppi alkaa itse ääneen haikailemaan eksänsä perään seurassani ja kertoo hänestä hyvin asioita? Eikö tässä tilanteessa olen ainakin luonnollista että herää mielenkiinto selvittää, millainen tämä jumalatar mahtaa olla?

No ei, lähinnä tulis mieleen heivata jamppa joka selkeästi ei ole uuteen valmis tai muutenkaan poikaystävämateriaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olipa hyvä, että avasin ketjun. Olen hitusen järkyttynyt siitä, että monet todella ajattelevat pariutumisen (elämän tärkeimpiä ellei tärkein valinta, jos lapsia aikoo) olevan aivan erillään kaikesta muusta terveestä varovaisuudesta mikä mihin tahansa asiaan liittyy. Luottavatko nämä ihmiset muissakin asioissa tunteisiinsa yhtä voimakkaasti kuin parinvalinnassa? 

Tietysti elämä monin tavoin perustuu luottamukseen. Mutta en minä lainaa rahaakaan noin vain tai valitse työpaikkaa selvittämättä vähän sen tunnuslukuja tai osta keneltä tahansa autokauppiaalta autoa. Miksi pariutumisessa pitäisi luottaa vain siihen mitä toinen osapuoli kertoo? Ap

Outoa on vain se, että olet keski-ikäinen, etkä ymmärrä että ihmiset ovat erilaisia niin taustoiltaan, ajatuksiltaan ja luonteeltaan. Siinäpä sitten järkytyt.

Niin, minusta aikuiselta, keski-ikäiseltä ihmiseltä puuttuu järkeä, jos hän edelleenkin valitsee kumppaninsa samalla tavalla kuin teini-ikäinen, tunteiden pohjalta enkä ymmärtänyt, että se saattaa olla jopa yleistä. Omassa tuttavapiirissä kun puhutaan näistä asioista samaan tapaan kuin itsekin ajattelen. Ap

Niin me ollaan ihmiset erilaisia. Itsestä tuntuu oudolta, että keski-ikäinen valitsisi kumppaniaan minkään muun kuin tunteiden pohjalta. Mikä se muu sitten olisi? Raha? Status? Voi laskelmoida että toinen ei todennäköisesti jätä tai petä?

Mulle noi taas on nuoren ja epävarman valintaperusteita. Toki olenkin niitä jotka on aina ihastuneet kilttiin, hauskaan ja lempeään luonteeseen eniten, eli ei ole tarvinnut kehitellä logiikoita ikävien jännäpoikien välttelyyn ja haavojen paranteluun kun en heihin tunne kertakaikkiaan mitään vetoa. Mutta hyvästäkin miehestä on rasitetta ja ajanmenoa siinä määrin, että en miestä ottaisi kuin suuresta tunteesta ja tiedosta, että näin on onnellisempi kuin ilman.

Pelkkää tunteeseen perustuva valinta menee harvoin oikeaan. Se on epävarmuutta ja joskus epävakautta varsinkin miehillä. Näiden tunteeseen valintansa pohjaavien miesten taustalla lähes aina hyvin paljon erittäin rumia juttuja. Siksi on hyvä raaputtaa pinnan alta vähän.

Ei pidä tyytyä mihinkään epäkelpoutensa jo muissa suhteissa ilmentäisiin tunnemiehiin. Sellaiseen tyytyminen pelkoa elää omannäköistä elämää. Rohkea uskaltaa olla yksikin ja tekee päätökset harkiten.