Koulussa yritetään opettaa massaa vaikka lapset ovat yksilöitä
perusongelma on siinä, ettei koulussa huomioida tarpeeksi lasten ja nuorten keskinäistä erilaisuutta. Oppijat ponnistavat koulumaailmaan hyvin vaihtelevista lähtökohdista, mutta nykyinen opetustapa vetää leirejä yhä kauemmas toisistaan.
Opetusta suunnataan liikaa epätodelliselle, keskimääräiselle massalle,. Tämän seurauksena heikommat putoavat kelkasta samalla, kun lahjakkaammat pitkästyvät haasteiden puutteeseen.
Kommentit (69)
Lahjakkaille, massalle ja lahjattomille omat laitokset...
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkaille, massalle ja lahjattomille omat laitokset...
Oppikoulut, kansakoulut ja apukoulut...
Olisi ihanaa tehdä töitä, kun oppilaat olisi jaettu tasoryhmiin ja ryhmäkoot olisivat noin 15 oppilasta. Lisäksi heikon tasoryhmän tunnilla olisi apuna osaava erityisopettaja. Minulta vähentyisi kuormitus huomattavasti ja oppilaat oppisivat tehokkaammin.
T. Hieman uupunut nuori yläkoulun ope koulussa, jossa tukiresurssit ovat erittäin heikot.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihanaa tehdä töitä, kun oppilaat olisi jaettu tasoryhmiin ja ryhmäkoot olisivat noin 15 oppilasta. Lisäksi heikon tasoryhmän tunnilla olisi apuna osaava erityisopettaja. Minulta vähentyisi kuormitus huomattavasti ja oppilaat oppisivat tehokkaammin.
T. Hieman uupunut nuori yläkoulun ope koulussa, jossa tukiresurssit ovat erittäin heikot.
Meillä taas on tänä vuonna enemmän tukiresurssia kuin koskaan aiemmin mutta uupumus vaivaa silti. Meillä on useampi erityisopettaja tänä vuonna mutta 500 oppilaan koulussa se erityisopettaja ehtii jokaiseen luokkaan noin kerran viikossa yhdelle tunnille, parhaimmillaan ehkä kahdesti. Erityisen tuen ja tehostetun tuen oppilaita on meillä 30% oppilaista. Avustajia ei ole.
Samaan aikaan puuhataan meille yhteisopettajuutta, tupataan meille luokkiin kaikki kunnan erityiskoulun oppilaat ja oletetaan, että useamman erityisopettajan turvin voimme nyt myös tarjota kunnan S2-oppilaille laadukasta opetusta. Niitä erityisopettajia on kuitenkin vain kaksi, kolmas osa-aikaisena. Tukea tarvitsevia oppilaita taas on se reilu 150 kappaletta. Aikaa ei riitä tähän kaikkeen, paletti vain on liian iso yhdellä kerralla haukattavaksi mutta sitähän ei kuntapäättäjät murehdi. On kuulemma opettajien ammattitaitoa saada homma toimimaan näillä resursseilla. Lisää ei ole tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihanaa tehdä töitä, kun oppilaat olisi jaettu tasoryhmiin ja ryhmäkoot olisivat noin 15 oppilasta. Lisäksi heikon tasoryhmän tunnilla olisi apuna osaava erityisopettaja. Minulta vähentyisi kuormitus huomattavasti ja oppilaat oppisivat tehokkaammin.
T. Hieman uupunut nuori yläkoulun ope koulussa, jossa tukiresurssit ovat erittäin heikot.
No, aja asiaa että tämä olisi mahdollista. Ei se meidän muiden asia ole.
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkaille, massalle ja lahjattomille omat laitokset...
Juuri näin.
koulun tehtävä ei ole opettaa ja tuoda sivistyneitä yksilöitä vaan karsia. Siksi numero arvostelu. Karsinnalla luodaan jatkossa luokka ero.
Vierailija kirjoitti:
Kerropa käytännön ohjeita meille opettajille, miten opetat jokaista eri lailla yhtä aikaa? Jokaiselle oma opettaja?
Yksilöllinen opetus tekniikka eli kartoitetaan miten oppilas oppii. Lukemisen muistaminen on vain yksi miljoonasta oppimis tavoista ja se sopii harvoille kuten ollaan huomattu.
Peruskouluopetus on nimenomaan massojen opetusta. Opettajat ja rehtorit ei päätä mistään yhtään mitään. Miettikää ketä äänestätte jos kouluun haluatte muutoksia. Tasokurssit ja erityisluokat- ja koulut takaisin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerropa käytännön ohjeita meille opettajille, miten opetat jokaista eri lailla yhtä aikaa? Jokaiselle oma opettaja?
Yksilöllinen opetus tekniikka eli kartoitetaan miten oppilas oppii. Lukemisen muistaminen on vain yksi miljoonasta oppimis tavoista ja se sopii harvoille kuten ollaan huomattu.
Kun nyt noin nokkela olet niin kerropa vielä kuka kartoittaa? Millä ajalla ja kuka maksaa? Ihmiset on kyllä ihan täydellisen kujalla koulumaailmasta nykypäivänä en voi muuta sanoa.
Vierailija kirjoitti:
Olisi ihanaa tehdä töitä, kun oppilaat olisi jaettu tasoryhmiin ja ryhmäkoot olisivat noin 15 oppilasta. Lisäksi heikon tasoryhmän tunnilla olisi apuna osaava erityisopettaja. Minulta vähentyisi kuormitus huomattavasti ja oppilaat oppisivat tehokkaammin.
T. Hieman uupunut nuori yläkoulun ope koulussa, jossa tukiresurssit ovat erittäin heikot.
Tämä olisi hyvä muutos, tosin mielestäni kaikkein eniten tukea tarvitseville oppilaille pitäisi olla erityisluokka. T. Ope
Luokat ovat liian isoja, tuossa olisi yksinkertainen konsti helpottaa koulujen ongelmia ja mahdollistaa yksilölllisempi opetus.
Suomessa tuskin on ikinä mahdollista tehdä koulujen sisäistä jakoa lahjakkaiden luokkiin, keskivertoihin ja apukoululaisluokkiin, en halua ajatellakaan mikä meteli siitä nousisi jos myönnettäisiin että toiset on fiksumpia kuin toiset. Vaan voisihan tehtäviä edes eriyttää niin ettei matikkanerot istuisi päivästä toiseen kuuntelemassa prosentti on sadasosa jankkausta, he osaisivat hyvin tehdä vaativampia tehtäviä itsekseen. Nykyiset mestaritehtävät ovat vieläkin aivan liian helppoja lahjakkaimmille ja he tekevät ne parissa päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kerropa käytännön ohjeita meille opettajille, miten opetat jokaista eri lailla yhtä aikaa? Jokaiselle oma opettaja?
Yksilöllinen opetus tekniikka eli kartoitetaan miten oppilas oppii. Lukemisen muistaminen on vain yksi miljoonasta oppimis tavoista ja se sopii harvoille kuten ollaan huomattu.
Tämä kartoitetaan kyllä mutta eihän se mitenkään ole opettajan tehtävä kuin enintään vinkata hyviä käytänteitä esim. kokeisiin kertaamiseen. Itse oppilaanhan siinä täytyy miettiä, kuunteleeko koealueen, lukeeko sen ja tekeekö samalla ajatuskarttoja, muistilappuja tms. Aika paljon opiskelu vaatii siltä oppijalta aktiivisuutta, ei sitä tietoa edelleenkään voi mistään saavista kaataa oppilaiden kurkusta alas.
Tosi moni kuvittelee, että esimerkiksi muistiinpanojen teko tunnilla auttaa vain niitä, jotka muistavat lukemansa, mutta totuus on, että se auttaa nimenomaan niitä, jotka oppivat kinesteettisesti eli tekemällä ajatuskarttoja, muistilappuja jne. Opettajan kuuntelu auttaa tietenkin niitä, jotka oppivat kuulemalla mutta se toimii myös hyvänä apukeinona muille. Harva oppii vain yhdellä tavalla, useimmat oppivat yhdistelemällä lukemista, kuuntelua ja toimintaa. Sen takia oppitunneilla tehdään monenlaisia asioita. Välillä opettaja puhuu, välillä katsotaan opetusvideo, välillä tehdään tehtäviä tai väännetään ajatuskarttaa, sitten voikin olla tietokilpailua, parityöskentelyä, esitelmän väsäämistä jne.
Viime kädessä se oppilas itse on vastuussa siitä, miten näitä tietoja kertaa, sillä oppitunnilla ei ehdi huomioimaan oppilaita yksilöinä. 45 minuutin aikana jokaiselle oppilaalle on varattu se kaksi minuuttia, ja fakta on, että tunti ei voi sujua eteenpäin, jos todella käyttää jokaiseen oppilaaseen sen kaksi minuuttia. Käytännössä edettäisiin siis vain sen kahden minuutin verran.
Mitä olen nykyajan kouluista käsittänyt, niin eihän siellä muuta enää tehdäkään? Tai ainakin kaikkia häiriköitä paapotaan niin, että ne jotka oikeasti haluaisivat oppia jotain joutuvat kärsimään häiriköiden aiheuttamista häiriöistä
Vierailija kirjoitti:
Lahjakkaille, massalle ja lahjattomille omat laitokset...
Minun peruskouluaikoinani tuollainen luokittelu periaatteessa olikin, ainakin yläasteaikaan. Ainakin matematiikassa meillä oli tyhmien ja älykkäiden ryhmät (minä kuuluin tyhmempien ryhmään). Aineesta riippumatta kaikkein tyhmimmät oppilaat joutuivat/pääsivät omaan erityisryhmäänsä, jossa opetettiin helpompia aiheita rautalangasta vääntämällä.
Meillähän on jo luokkayhteiskunta olemassa eikä jokaisesta tule kuitenkaan professoria. Eli siis kuusi ensimmäistä vuotta samassa ryhmässä ja viimeistään silloin tasokoe ja jako eri ryhmiin. Voi sitä valituksen määrää mutta ehkä se motivoi koteja kannustamaan lapsiaan jo varhaisessa vaiheessa sikäli kun kyvyt riittävät.
Vierailija kirjoitti:
Mitä olen nykyajan kouluista käsittänyt, niin eihän siellä muuta enää tehdäkään? Tai ainakin kaikkia häiriköitä paapotaan niin, että ne jotka oikeasti haluaisivat oppia jotain joutuvat kärsimään häiriköiden aiheuttamista häiriöistä
Ovathan opettajat jo hyvän tovin valittaneet sitä kuinka vaikeaa opettaminen nykyään on, koska ryhmän ääliökakarat häiritsevät opetusta merkittävästi. Opettajat eivät voi tehdä asialle oikein yhtään mitään sillä opettajilta on viety käytännössä kaikki kurinpitokeinot. Jos kakara ei usko/ymmärrä opettajan puhetta (sanatkin pitää nykyään valita tarkkaan jotta yksikään herkkä uniikki lumihiutale ei järkyttyisi) niin opettajien konstit loppuvat siihen.
Tasokokeet ja niiden perusteella etiytetyt luokat olisi hyvät.
Mun lapsen koulussa aloitettiin ainakin ekaluokkalaisille yhteisopettajuus suomen kielessä. Tämä mahdollisti tasoryhmien muodostamisen.
Jokainen ekojen opettaja siis opettaa yhtä tasoryhmää äikässä. On ne jotka lukevat ja kirjoittavat jo sujuvasti, ne jotka ovat ihan perustasolla ja ne joilla lukeminsen taito on vasta kehittymässä.
Kerropa käytännön ohjeita meille opettajille, miten opetat jokaista eri lailla yhtä aikaa? Jokaiselle oma opettaja?