Koulussa yritetään opettaa massaa vaikka lapset ovat yksilöitä

Meilläkin on jakoryhmiä, ainakin matematiikassa ja kielissä. On siis ne lahjakkaat, tavalliset ja heikot eli kolme tasoa. Ei sillä silti ratkota kaikkia ongelmia. Heikkoja on paljon, joten käytännössä siihen tavisryhmään tulee myös niin paljon heikkoja, että on kaksi heikkojen ryhmää, jossa molemmissa on sitten myös niitä taviksia kärsimässä. Yleensä riehujat ovat joko heikkoja tai taviksia eli torpedoivat juuri niiden opetusta, jotka eniten tarvitsisivat sitä työrauhaa. Hyvät pärjäävät, vaikka ydinpommi räjähtäisi vieressä mutta onhan se heillekin varmasti mukavaa, kun voidaan oikeasti edetä eikä junnata häiriköiden takia samassa asiassa tuntitolkulla.

On siis jakoryhmissä varmasti etunsa mutta haittansa myös. On todella rankkaa ja uuvuttavaa opettaa niitä heikkojen ryhmiä. Lisäksi välinpitämättömyys opiskeluun tarttuu. Jos ryhmässä on niitä, joita ei opiskelu kiinnosta ja niitä, jotka keikkuvat siinä rajoilla, on selvää, että ne rajatapaukset tipahtavat välinpitämättömyyteen, kun ei ole esimerkkiä tai mallia muusta. Jos luokassa on enimmäkseen heikkoja ja muutama keskitason oppilas, on selvää, että ne keskitason oppilaat eivät pysty vetämään heikkoja perässään ja kaikkien taso laskee. Keskitason oppilas kokee, että pärjää ihan kivasti vähemmällä ponnistelulla, kun on luokan paras seiskan numerolla. Tällaisen ryhmän motivointi on haastavaa ja välillä jopa toivotonta.

Koulumaailma tuntuu olevan aika vieras useimmmille kommentoijille. Käytössä on tasoryhmiä, oppilaille tehdään opon tunneilla testejä selvittääkseen, minkälaisia oppijoita he ovat ja opettajat pyrkivät ottamaan opetuksessaan huomioon erilaiset oppijat. Mutta kun niitä eri tasoisia ja erilailla oppivia on niin monenlaisia. Ei voi puhua yhdestä heikosta ryhmästä, joka oppisi samalla tavalla tai jolla olisi samanlaiset valmiudet oppimiseen. Siellä heikoissa on lukivaikeutta, keskittymisvaikeutta, laaja-alaisia oppimisvaikeuksia, kielivaikeutta, heikkojen kotiolojen luomaa vaikeutta, motivaation puutetta, mielenterveysongelmia jne. Kun sellainen kööri kasataan luokaksi, ollaan oikeasti aika pahassa tilanteessa.

Väittäisinpä että liiallisuuksiin vedetty yksilöllinen huomioiminen ja epärealistisuuteen taipuvainen ylipositiivinen pedagogiikka ovat johtaneet osaamisen polarisaatioon. Nykyperuskoulussa nääs jokaisella on paitsi lupa onnistua ja menestyä, myös lupa suoriutua huonosti ettei kenellekään tulisi paha mieli siitä että ope jotain tasoa vaatisi. Aiemmin ns heikotkin oppilaat suoriutuivat paremmin kuin nykyäänkoska heiltäkin vaadittiin tiettyä osaamistasoa. Nyt ratkaisu on se yksilöllistäminen ie vaatimustason laskeminen. Ne nopeasti kehittyvät ja hyvät toiminnanohjaustaidot omaavat lapset pärjäävät aina, opettajasta huolimatta. Nyt on käynyt niin että on tosi hyviä oppilaita ja tosi huonoja. Keskikasti on ohentunut, koska sieltä porukka on valunut sinne alusuoriutujien joukkoon.

Koko julkinen koulutusjärjestelmä perustuu, ja on aina perustunut, yhteiskunnan tarpeeseen saada massat koulutettua työvoimaksi. Tätä lähtökohtaa ei mikään kolmiportainen tuki tai pedagogiset tekniikat muuta mihinkään, ainoastaan hieman laajentavat sen porukan osuutta koko ikäluokasta jotka jotenkin pääsevät läpi perusopetuksesta.

Jos haluttaisiin yksilön tarpeisiin perustuva koulusysteemi, niin sitten opintojen aloitus ei olisi kiinni syntymävuodesta, vaan yksilön kognitiivisista, sosiaalisista ja emotionaalisista valmiuksista. Samoin opinnoissa eteneminen olisi kiinni oppimistuloksista, eli opetetaan sitä sisältöä mihin osaaminen ja taidot riittävät.

Ihmisten tulisi tällöin hyväksyä se, että oma lapsi ei vielä pääse kouluun vaikka samanikäinen kaveri naapurista pääsee. Ja samoin se, että oma muksu opiskelee edelleen peruslaskutoimituksia ryhmässä jossa muut oppilaat ovat vuoden tai pari nuorempia ja samalla kaverin lapsi etenee opinnoissa nopeammin.

Olisi mukava nähdä kuinka moni olisi mukisematta esim. maksamassa reilusti lisää veroja jotta saadaan sitä yksilöllistä opetusta riittävästi kaikille tai täysin ok sen asian kanssa kun kotiin ilmoitetaan että lapsi joutuu jatkamaan esiopetuksessa vaikka kaverit pääsevät o perusopetukseen.

Vierailija kirjoitti:

Meillähän on jo luokkayhteiskunta olemassa eikä jokaisesta tule kuitenkaan professoria. Eli siis kuusi ensimmäistä vuotta samassa ryhmässä ja viimeistään silloin tasokoe ja jako eri ryhmiin. Voi sitä valituksen määrää mutta ehkä se motivoi koteja kannustamaan lapsiaan jo varhaisessa vaiheessa sikäli kun kyvyt riittävät.

jokaisesta tulee professori jos tahtoa löytyy ja opetus on oppilaan omia vahvuuksien mukaista oppimista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkaille, massalle ja lahjattomille omat laitokset...

Minun peruskouluaikoinani tuollainen luokittelu periaatteessa olikin, ainakin yläasteaikaan. Ainakin matematiikassa meillä oli tyhmien ja älykkäiden ryhmät (minä kuuluin tyhmempien ryhmään). Aineesta riippumatta kaikkein tyhmimmät oppilaat joutuivat/pääsivät omaan erityisryhmäänsä, jossa opetettiin helpompia aiheita rautalangasta vääntämällä.

Kukaan ei ole tyhmä. Ihmiset vain oppii erilailla. Tietenkin voidaan karsia eri tavoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa käytännön ohjeita meille opettajille, miten opetat jokaista eri lailla yhtä aikaa? Jokaiselle oma opettaja?

Yksilöllinen opetus tekniikka eli kartoitetaan miten oppilas oppii. Lukemisen muistaminen on vain yksi miljoonasta oppimis tavoista ja se sopii harvoille kuten ollaan huomattu.

Tämä kartoitetaan kyllä mutta eihän se mitenkään ole opettajan tehtävä kuin enintään vinkata hyviä käytänteitä esim. kokeisiin kertaamiseen. Itse oppilaanhan siinä täytyy miettiä, kuunteleeko koealueen, lukeeko sen ja tekeekö samalla ajatuskarttoja, muistilappuja tms. Aika paljon opiskelu vaatii siltä oppijalta aktiivisuutta, ei sitä tietoa edelleenkään voi mistään saavista kaataa oppilaiden kurkusta alas.

Tosi moni kuvittelee, että esimerkiksi muistiinpanojen teko tunnilla auttaa vain niitä, jotka muistavat lukemansa, mutta totuus on, että se auttaa nimenomaan niitä, jotka oppivat kinesteettisesti eli tekemällä ajatuskarttoja, muistilappuja jne. Opettajan kuuntelu auttaa tietenkin niitä, jotka oppivat kuulemalla mutta se toimii myös hyvänä apukeinona muille. Harva oppii vain yhdellä tavalla, useimmat oppivat yhdistelemällä lukemista, kuuntelua ja toimintaa. Sen takia oppitunneilla tehdään monenlaisia asioita. Välillä opettaja puhuu, välillä katsotaan opetusvideo, välillä tehdään tehtäviä tai väännetään ajatuskarttaa, sitten voikin olla tietokilpailua, parityöskentelyä, esitelmän väsäämistä jne.

Viime kädessä se oppilas itse on vastuussa siitä, miten näitä tietoja kertaa, sillä oppitunnilla ei ehdi huomioimaan oppilaita yksilöinä. 45 minuutin aikana jokaiselle oppilaalle on varattu se kaksi minuuttia, ja fakta on, että tunti ei voi sujua eteenpäin, jos todella käyttää jokaiseen oppilaaseen sen kaksi minuuttia. Käytännössä edettäisiin siis vain sen kahden minuutin verran.

Luulin että puhuttiin opetustekniikasta peruskoulussa eikä korkeakoulun itse opiskelusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa käytännön ohjeita meille opettajille, miten opetat jokaista eri lailla yhtä aikaa? Jokaiselle oma opettaja?

Yksilöllinen opetus tekniikka eli kartoitetaan miten oppilas oppii. Lukemisen muistaminen on vain yksi miljoonasta oppimis tavoista ja se sopii harvoille kuten ollaan huomattu.

Kun nyt noin nokkela olet niin kerropa vielä kuka kartoittaa? Millä ajalla ja kuka maksaa? Ihmiset on kyllä ihan täydellisen kujalla koulumaailmasta nykypäivänä en voi muuta sanoa.

Opetusministeriö ja kansa maksaa. Tietenkään se ei aja kenenkään etua että kansalaiset on kaikki 10 oppilaita.

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan koulussa yritetään opettaa afrikkalaisia eurooppalaisella opetussuunnitelmalla.

Meidän 500 oppilaan yläkoulussa on afrikkalaissyntyisiä alle prosentti. Eikä kenelläkään heistä ole tehostetun tuen tai erityisen tuen papereita vaan ihan yleisellä tuella opiskelevat.

Voi olla, että tämä on ongelma Helsingissä mutta muualla Suomessa ne heikot ja häiriköt ovat ihan kotimaista tuotantoa.

oppivaiset omissa ryhmissä ja heikot omissa pienryhmissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei vaan koulussa yritetään opettaa afrikkalaisia eurooppalaisella opetussuunnitelmalla.

Meidän 500 oppilaan yläkoulussa on afrikkalaissyntyisiä alle prosentti. Eikä kenelläkään heistä ole tehostetun tuen tai erityisen tuen papereita vaan ihan yleisellä tuella opiskelevat.

Voi olla, että tämä on ongelma Helsingissä mutta muualla Suomessa ne heikot ja häiriköt ovat ihan kotimaista tuotantoa.

yle koulukone,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkaille, massalle ja lahjattomille omat laitokset...

Oppikoulut, kansakoulut ja apukoulut...

Oppikoulun käyneenä, koska äitini ei aikoinaan päässyt oppikouluun, ajattelen, että on todella hyvä, että on ollut mahdollisuudet tasapäistävä peruskoulu, jolloin kaikki pienet lapset saavat mahdollisuuden oppia samat asiat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa käytännön ohjeita meille opettajille, miten opetat jokaista eri lailla yhtä aikaa? Jokaiselle oma opettaja?

Yksilöllinen opetus tekniikka eli kartoitetaan miten oppilas oppii. Lukemisen muistaminen on vain yksi miljoonasta oppimis tavoista ja se sopii harvoille kuten ollaan huomattu.

Tämä kartoitetaan kyllä mutta eihän se mitenkään ole opettajan tehtävä kuin enintään vinkata hyviä käytänteitä esim. kokeisiin kertaamiseen. Itse oppilaanhan siinä täytyy miettiä, kuunteleeko koealueen, lukeeko sen ja tekeekö samalla ajatuskarttoja, muistilappuja tms. Aika paljon opiskelu vaatii siltä oppijalta aktiivisuutta, ei sitä tietoa edelleenkään voi mistään saavista kaataa oppilaiden kurkusta alas.

Tosi moni kuvittelee, että esimerkiksi muistiinpanojen teko tunnilla auttaa vain niitä, jotka muistavat lukemansa, mutta totuus on, että se auttaa nimenomaan niitä, jotka oppivat kinesteettisesti eli tekemällä ajatuskarttoja, muistilappuja jne. Opettajan kuuntelu auttaa tietenkin niitä, jotka oppivat kuulemalla mutta se toimii myös hyvänä apukeinona muille. Harva oppii vain yhdellä tavalla, useimmat oppivat yhdistelemällä lukemista, kuuntelua ja toimintaa. Sen takia oppitunneilla tehdään monenlaisia asioita. Välillä opettaja puhuu, välillä katsotaan opetusvideo, välillä tehdään tehtäviä tai väännetään ajatuskarttaa, sitten voikin olla tietokilpailua, parityöskentelyä, esitelmän väsäämistä jne.

Viime kädessä se oppilas itse on vastuussa siitä, miten näitä tietoja kertaa, sillä oppitunnilla ei ehdi huomioimaan oppilaita yksilöinä. 45 minuutin aikana jokaiselle oppilaalle on varattu se kaksi minuuttia, ja fakta on, että tunti ei voi sujua eteenpäin, jos todella käyttää jokaiseen oppilaaseen sen kaksi minuuttia. Käytännössä edettäisiin siis vain sen kahden minuutin verran.

Luulin että puhuttiin opetustekniikasta peruskoulussa eikä korkeakoulun itse opiskelusta.

Opetustekniikasta tässä puhutaankin - tosin yläkoulussa. Alakoulussa harjoitellaan erilaisia opiskelutekniikoita ja yläkoulussa kartoitetaan, millä tavoin itse parhaiten oppisi. Sen jälkeen oppilasta kannustetaan ottamaan itselleen sopivia tekniikoita käyttöön. Opetusta kun ei opettaja pysty parhaalla tahdollakaan kaatamaan kenenkään kurkusta alas. Jos siis olet sitä mieltä, että opettajan pitää tulla kotiin auttamaan oppilasta lukemaan kokeisiin, olet aika hukassa aikuisuutesi kanssa. Jo kolmasluokkalaiset harjoittelevat, miten kokeisiin kerrataan, mutta tuon ikäiset eivät vielä tiedä erilaisista tavoista, joten he harjoittelevat niitä kaikkia. Yläkoulussa on aika sitten tajuta, mikä sopii itselle parhaiten (ja monet ovat tämän jo tajunneet alakoulun aikana).

Kuvaavaa kuitenkin on, että tein valvontaluokkani kanssa oppimistyylin kartoituksen viime syksynä ja kertasimme erilaisia tekniikoita oppia, mutta juuri viime viikolla kysyin, minkälaisia oppijoita ovat ja todella moni ei muistanut. Oppi siis ei jää päähän, kun ei ole kiinnostusta eikä mielenkiintoa näitä asioita kohtaan. Tällaiselle oppilaalle on erittäin hankala opettaa oikeastaan yhtään mitään, kun ei viitsi eikä jaksa itse nähdä yhtään vaivaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi ihanaa tehdä töitä, kun oppilaat olisi jaettu tasoryhmiin ja ryhmäkoot olisivat noin 15 oppilasta. Lisäksi heikon tasoryhmän tunnilla olisi apuna osaava erityisopettaja. Minulta vähentyisi kuormitus huomattavasti ja oppilaat oppisivat tehokkaammin.

T. Hieman uupunut nuori yläkoulun ope koulussa, jossa tukiresurssit ovat erittäin heikot.

Meillä taas on tänä vuonna enemmän tukiresurssia kuin koskaan aiemmin mutta uupumus vaivaa silti. Meillä on useampi erityisopettaja tänä vuonna ---

Niitä erityisopettajia on kuitenkin vain kaksi, kolmas osa-aikaisena.

Miksi sanot, että teillä on useampi erityisopettaja, jos niitä onkin vain kaksi kokoaikaista? Luulin tuosta aloituksesta, että puhut 5+ erityisopettajasta. 

Lapset ja nuoret kehittyvät joka päivä. Kenenkään tilanne ei ole stabiili. Ongelmia voi tulla kenelle tahansa ja niistä voi selvitä. Viime vuonna oli vaikka keskittymisvaikeuksia, tänä vuonna opiskelu sujuu.

Lasten jaottelu menestyjiin/ei menestyjiin ei ole sivistysvaltion arvojen mukaista.

Saksassa ihmisiä aikoinaan arvotettiin ominaisuuksiensa perusteella ja lopputulos kauhistuttaa.

Kannattaa katsoa Areenasta dokumentti Wannseen konferenssista. Siitä selviää, että kun jokin asia yhteiskunnassa hyväksytään, asiallisetkin ihmiset ovat valmiita äärimmäisiin tekoihin.

Peruskoulu ja opettajakoulutus vaatisi uudistamista. Sen tulisi lähteä yhteistyöstä kentän kanssa.

Opettajakoulutukseen tulisi saada enemmän miehiä. Vaikka tasa-arvon aikaa elämmekin, koulumaailma kaipaa kumpaakin sukupuolta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lahjakkaille, massalle ja lahjattomille omat laitokset...

Oppikoulut, kansakoulut ja apukoulut...

Oppikoulun käyneenä, koska äitini ei aikoinaan päässyt oppikouluun, ajattelen, että on todella hyvä, että on ollut mahdollisuudet tasapäistävä peruskoulu, jolloin kaikki pienet lapset saavat mahdollisuuden oppia samat asiat.

Samaa mieltä. Ennen ei tosiaankaan kaikki lapset päässeet oppikouluun, vaikka opettaja olisi siihen kannustanut ja äly olisi riittänyt. Kodeissa on voinut isä päättää, että meidän Kalle-poika se jatkaa maitotilan pitämistä eikä Maija ainakaan mitään kouluhömpötyksiä tarvitse, koska piika siitä kuitenkin vain tulee. 

Lapset ja nuoret kehittyvät joka päivä. Kenenkään tilanne ei ole stabiili. Ongelmia voi tulla kenelle tahansa ja niistä voi selvitä. Viime vuonna oli vaikka keskittymisvaikeuksia, tänä vuonna opiskelu sujuu.

Lasten jaottelu menestyjiin/ei menestyjiin ei ole sivistysvaltion arvojen mukaista.

Saksassa ihmisiä aikoinaan arvotettiin ominaisuuksiensa perusteella ja lopputulos kauhistuttaa.

Kannattaa katsoa Areenasta dokumentti Wannseen konferenssista. Siitä selviää, että kun jokin asia yhteiskunnassa hyväksytään, asiallisetkin ihmiset ovat valmiita äärimmäisiin tekoihin.

Peruskoulu ja opettajakoulutus vaatisi uudistamista. Sen tulisi lähteä yhteistyöstä kentän kanssa.

Opettajakoulutukseen tulisi saada enemmän miehiä. Vaikka tasa-arvon aikaa elämmekin, koulumaailma kaipaa kumpaakin sukupuolta.

Vierailija kirjoitti:

Lapset ja nuoret kehittyvät joka päivä. Kenenkään tilanne ei ole stabiili. Ongelmia voi tulla kenelle tahansa ja niistä voi selvitä. Viime vuonna oli vaikka keskittymisvaikeuksia, tänä vuonna opiskelu sujuu.

Lasten jaottelu menestyjiin/ei menestyjiin ei ole sivistysvaltion arvojen mukaista.

Saksassa ihmisiä aikoinaan arvotettiin ominaisuuksiensa perusteella ja lopputulos kauhistuttaa.

Kannattaa katsoa Areenasta dokumentti Wannseen konferenssista. Siitä selviää, että kun jokin asia yhteiskunnassa hyväksytään, asiallisetkin ihmiset ovat valmiita äärimmäisiin tekoihin.

Peruskoulu ja opettajakoulutus vaatisi uudistamista. Sen tulisi lähteä yhteistyöstä kentän kanssa.

Opettajakoulutukseen tulisi saada enemmän miehiä. Vaikka tasa-arvon aikaa elämmekin, koulumaailma kaipaa kumpaakin sukupuolta.

Räsisti! Sukupuolia on lukematon määrä!

Mitä jos lapset jaettaisiin ryhmiin sillä perusteella että haluaako lapsi oppia vai ei.   Lapsille teetetään kysely, jolla kartoitetaan lapsen taitoja ja motivaatiota opiskeluun, näiden tulosten pohjalta sitten lapset sijoitetaan ryhmiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillähän on jo luokkayhteiskunta olemassa eikä jokaisesta tule kuitenkaan professoria. Eli siis kuusi ensimmäistä vuotta samassa ryhmässä ja viimeistään silloin tasokoe ja jako eri ryhmiin. Voi sitä valituksen määrää mutta ehkä se motivoi koteja kannustamaan lapsiaan jo varhaisessa vaiheessa sikäli kun kyvyt riittävät.

jokaisesta tulee professori jos tahtoa löytyy ja opetus on oppilaan omia vahvuuksien mukaista oppimista.

Tuo tarkoittaisi käytännössä sitä, että professoreiden osaamisvaatimuksia tulisi muokata opiskelijan osaamisen mukaan koska fakta on, että läheskään kaikkien äly ja taidot eivät riitä sille tasolle mitä professoreilta nykyään vaaditaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä jos lapset jaettaisiin ryhmiin sillä perusteella että haluaako lapsi oppia vai ei.   Lapsille teetetään kysely, jolla kartoitetaan lapsen taitoja ja motivaatiota opiskeluun, näiden tulosten pohjalta sitten lapset sijoitetaan ryhmiin.

Eiköhän se ole tullut jo erittäin hyvin selväksi, että lapsi ei ole älyllisesti kykenevä tekemään omia ratkaisuja tuollaisten asioiden suhteen.