Harmittaa etten nuorena osannut panostaa asioihin, jotka kiinnosti

Päädyin hauissa varasijoille, eikä ollut mitään suunnitelmaa. Toisaalta, keskittymiskyky vaihteli, joten ehkä ihan hyvä näinkin. Kotoa en saanut kannustusta, ja masennustahan oli tuolloin. 

Olen tilanteet hyväksynyt, ja tehnyt luopumistyötä asioille joihin en voinut enkä voi vaikuttaa. Aina voi kuitenkin hankkia oppia, vaikkei tutkintoon asti yltäisikään.

Jopa täällä palstalla voi saada kaikenlaista vinkkiä ja vinkkeliä.

Aurinkopäivän jatkoja.