Tunnetteko henkilöitä, joiden kanssa ei pysty sopimaan mitään?
Kommentit (15)
Vierailija kirjoitti:
Tunnen
Se on todella rasittavaa. Olin tänäänkin tehnyt suunnitelmia, mutta henkilö ei pystynyt tapaamaan. Peruin ne suunnitelmat. Niihin liittyi muita ihmisiä ja rahaa. Ap
Tunnen ihan liikkaa. Oma äitini oli tällainen. Kukaan ei uskonut, että oma äiti teki oharit ja on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ex mies oli tällainen. Myöhästyi selkeästi tahallaan ja väitti muka unohtaneensa tmv. Veljeni nukkui aina huoletta kaikkien "ikävien" menojen ohi (vaikea kuvitella, että joku nukkuu nin hyvin ja sikeäasti, ettei kuule kun soitan 100 kertaa, kun olisi pitänyt ilmestyä vanhemman hautajaisiin)
Yksi "kaveri" on sellainen. Ensin sanoo että kaikki käy ja kohta käykin ilmi ettei oikeastaan mikään ehdotettu käy. Ei kuitenkaan osaa itsekään sanoa mikä kävisi. Sitten ihmettelee kun nähdään niin harvoin. Niin, mistähän johtuisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen
Se on todella rasittavaa. Olin tänäänkin tehnyt suunnitelmia, mutta henkilö ei pystynyt tapaamaan. Peruin ne suunnitelmat. Niihin liittyi muita ihmisiä ja rahaa. Ap
Hänen kanssaan olit siis pystynyt sopimaan jotain, mutta hän ei pitänyt sopimuksestanne kiinni? Mä en pääsääntöisesti tykkää sopia mitään, jos en ole aivan varma, että pystyn pitämään sopimuksesta kiinni. Työasiat on eri juttu, mutta tarkoitan siis vapaa-ajalleni. Ohareita en tee, mutta mitä enemmän mulle tulee ikää, sitä enemmän inhoan kalenterimerkintöjä vapaa-ajalle. Teen mieluummin aisoita lyhyellä varoitusajalla kuin etukäteen sopien.
Tunnen pari työtöntä, joiden kanssa ei voi sopia mitään etukäteen kun "ei vielä tiedä ". Luulisi kalenterin olevan aika tyhjä, kun ei lapsiakaan ole.
Vierailija kirjoitti:
Tunnen ihan liikkaa. Oma äitini oli tällainen. Kukaan ei uskonut, että oma äiti teki oharit ja on kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ex mies oli tällainen. Myöhästyi selkeästi tahallaan ja väitti muka unohtaneensa tmv. Veljeni nukkui aina huoletta kaikkien "ikävien" menojen ohi (vaikea kuvitella, että joku nukkuu nin hyvin ja sikeäasti, ettei kuule kun soitan 100 kertaa, kun olisi pitänyt ilmestyä vanhemman hautajaisiin)
Oliko ohariäidin hautajaiset? Luulen, että hän kyllä olisi antanut anteeksi :)
Tunnen, yritin seurustella sellaisen kanssa. Mitään ei voinut sopia etukäteen, ei edes huomiselle. Mies ei tiennyt koskaan mitä milloinkin tapahtuisi ja koska olisi aikaa nähdä. Aina oli ja tuli jotain.
Silloin, kun hänellä olisi palleissa ollut painetta, minun olisi pitänyt keskeyttää omat hommani ja lähteä hänen luokseen tyyliin puolen tunnin varoitusajalla.
Ei onnistunut ja seurustelu kuivui kasaan, koska minä olin pilkunviilaaja, tiukkis ja nipo. Hän taas oli ihanan rento elämästä nauttija.
Kyllä tunnen. Luottamuspula on jäätävä. En halua olla aikuisten ihmisten valvojana ja muistuttaa jo ennalta sovituista asioista. Ihmisillä pitää olla sen verran oma-aloitteisuutta, että sovitut asiat hoidetaan sovitulla aikataululla. En hyväksy enää tekosyitä
Minun yksi tuttu on tälläinen. Esimerkki elävästä elämästä: Pyydän ensi viikolla käymään, ei käy kun ei vielä tiedä mitä on. Sanoo että pitää kysyä lyhemmällä varoitusajalla. Pyydän huomenna käymään, sanoo että sopii, mutta seuraavana päivänä ei jaksakaan lähteä mihinkään. Jään odottamaan että hän itse ehdottaisi aikaa, ei kuulu mitään ja jos jossain törmätään ihmettelee miksi ei ole tavattu...
En ole sellaisten kanssa tekemisissä.
En myöskään enää koskaan lainaa ihmisille, jotka eivät maksa sovitusti takaisin. Vaan heiltä joutuu itse kyselemään vielä kuukausien päästö ja sen jälkeen pitkin hampain maksavat ja itselle jää olo, kuin olisi kovastikin syyllinen johonkin vaikka ainoa erhe oli LAINATA IDIOOOOTEILLE KUSSSSIPÄILLE. EI ENÄÄ. PÄRJÖILKÄÄ.
Pahinta on, kun jostain tapaamisesta sovitaan, mutta toinen ei pysty noudattamaan edes itse ehdottamaansa kellonaikaa. Pitää itseään tärkeänä ja kiireisenä ihmisenä, mutta on vain pelle.
Rasistinen kysymys jos kysymyksenasettelulla viitataan etelämeren kansojen ja muiden auringossa kylpevien huolettomaan aikakäsitykseen.
Itseni valitettavasti. En ole aina ollut tällainen, mutta mielenterveysongelmien seurauksena kaikki pidemmälle menevä suunnittelu on vaikeaa, koska ehdin stressata ja ahdistua aivan liikaa, jos tiedän etukäteen.
Suurin osa ihmisistä tietää jo, että jos haluaa minulta jotain, kannattaa pyyntö ajoittaa niin, että en ehdi miettiä asiaa vaan täytyy alkaa toimia heti hyvä idea ajatuksen vielä vallitessa.
Tunnen