Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulle tärkeää, että lapsesi on myös biologisesti sinun lapsesi?
04.03.2023 |
Miten suhtaudut asiaan?
Olettaen, että lasta on yhdessä haluttu ja toivottu.
Itselleni lapsen biologisuus ei ole niin tärkeää. Biologia itsessään ei tee sitä vanhemmuutta.
Kommentit (119)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole. Lemmikit on rakkaita myös...
Harva sitä haluaa ensisijaisesti adoptoida tai käyttää lahjasoluja, jos on mahdollisuus saada biologinen lapsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti on tärkeää.
Harmi sikäli, että juuri tämän syyn takia moni tekee lapsia, vaikka ovat vakavasti ja perinnöllisesti sairaita, lahjoiltaan heikkoja tai poikkeuksellisen rumia. Ei ole lapsia kohtaan oikein se. Adoptio on niissä tapauksissa parempi vaihtoehto lapsen hankintaan, jos edellytykset olla vanhempi täyttyvät muuten.
Jos välttämättä haluaa monisairaan tai muuten vammaisen lapsen, niin kyllä heitä löytyy adoptoitavinakin eikä tarvitse väenväkisin luoda uutta kärsimystä maailmaan.
Ei adoptiolapsi ole kaikille oma. Adoptoi itse.
Eli lisäkärsimyksen tuottaminen luomalla lisää sairaita lapsia on ok, koska minä minä minä.
Jokaikinen ihminen kantaa erilaisia sairausgeenejä, vaikka sairauksia ei kyseisellä yksilöllä olisikaan. AINA on riski saada sairas lapsi. Joillain yksilöillä todennäköisyydet ovat suurempia kuin toisilla joidenkin tiettyjen sairauksien suhteen. Loppupeleissä kyse on vain todennäköisyyksistä. En näe vääryyttä siinä, että sairaatkin haluavat biologisia lapsia. Sen sijaan esim. tupakoiminen erityisesti raskauden aikana on väärin.
Aina on mahdollista, mutta en hyväksy sitä perusteluksi tehdä aivan tietoisesti omaa itsekkyyttään sairaita lapsia.
Ei enää, juuri peittelin alle vuosikkaan sijaislapsen nukkumaan. Käytännössä hän ei ole millään tavalla oma, mutta kuitenkin kaikilla tavoilla on. Muutama vuosi sitten en olisi voinut kuvitellakaan sijaisvanhemmuutta, mutta niin se elämä heittelee ja tässä sitä ollaan. En kyllä varmaan parempaa olisi itse osannut tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On tärkeää, en ole kiinnostunut käyttämään aikaani ja resurssejani muiden geenien jatkamiseen.
Ehkä kuolemantapauksessa voisin sisarusteni lapset ottaa nimiini, mutta en muita.
Sisarusten välillä on enemmän samoja geenejä kuin vanhemman ja lapsen. Sinulla ja sisaruksellasi on samat vanhemmat, sinulla ja lapsellasi ei.
Vierailija kirjoitti:
On. Syyni hankkia lapsia on ikiaikainen tarve jatkaa sukua. Adoptoisin vain hätätilanteessa hyvän ystävän tai sukulaisen lapsen, sillä muita lapsia en osaisi rakastaa omananani ja en haluaisi lapsen joutuvan kärsimään rakkaudettomuudessa.
Oletpa primitiivinen elukka. Ihan ymmärrettävää, mutta toivottavasti et lisäänny ja pakota viatonta kuolemaan. Se ei enää olisi ymmärrettävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta koko kysymys on absurdi. Jos olen nähnyt sen vaivan että menen hoitoihin, kantanut sitä sisälläni yhdeksän kuukautta, tuntenut potkut, synnyttänyt sitä tähän maailmaan helvetillisillä kivuilla ja järjestänyt koko elämäni siten että elän sen kanssa niin totta hitossa se on ihan täysin oma eikä kenenkään muun. Enhän mä ole biologisesti sukua koirallenikaan ja silti se on rakas ja oma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti on tärkeää.
Harmi sikäli, että juuri tämän syyn takia moni tekee lapsia, vaikka ovat vakavasti ja perinnöllisesti sairaita, lahjoiltaan heikkoja tai poikkeuksellisen rumia. Ei ole lapsia kohtaan oikein se. Adoptio on niissä tapauksissa parempi vaihtoehto lapsen hankintaan, jos edellytykset olla vanhempi täyttyvät muuten.
Jos välttämättä haluaa monisairaan tai muuten vammaisen lapsen, niin kyllä heitä löytyy adoptoitavinakin eikä tarvitse väenväkisin luoda uutta kärsimystä maailmaan.
Ei adoptiolapsi ole kaikille oma. Adoptoi itse.
Eli lisäkärsimyksen tuottaminen luomalla lisää sairaita lapsia on ok, koska minä minä minä.
Jokaikinen ihminen kantaa erilaisia sairausgeenejä, vaikka sairauksia ei kyseisellä yksilöllä olisikaan. AINA on riski saada sairas lapsi. Joillain yksilöillä todennäköisyydet ovat suurempia kuin toisilla joidenkin tiettyjen sairauksien suhteen. Loppupeleissä kyse on vain todennäköisyyksistä. En näe vääryyttä siinä, että sairaatkin haluavat biologisia lapsia. Sen sijaan esim. tupakoiminen erityisesti raskauden aikana on väärin.
Aina on mahdollista, mutta en hyväksy sitä perusteluksi tehdä aivan tietoisesti omaa itsekkyyttään sairaita lapsia.
Tämä. Suomalaiset ovat Euroopan sisäsiittoisin kansa. En voi arvostaa sikiämistä liikakansoituksen keskelle, mutta vielä vähemmän että se tehdään toisen suomalaisen eli käytännössä sukulaisen kanssa 🤮
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Minusta koko kysymys on absurdi. Jos olen nähnyt sen vaivan että menen hoitoihin, kantanut sitä sisälläni yhdeksän kuukautta, tuntenut potkut, synnyttänyt sitä tähän maailmaan helvetillisillä kivuilla ja järjestänyt koko elämäni siten että elän sen kanssa niin totta hitossa se on ihan täysin oma eikä kenenkään muun. Enhän mä ole biologisesti sukua koirallenikaan ja silti se on rakas ja oma.
Ketään ei voi omistaa. Hirveää kuinka kauan kestää ennen kuin ihminen saa päättää seurastaan. Sillä mielellähän lisäännytään, että silloin saa varmasti itse seuraa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kysymyksenasettelu on väärä. Täällä vastailee nyt lähinnä biolasten vanhemmat ja lapsettomat, joilla ei kummallakaan ole mitään todellista, omakohtaista tietoa siitä, minkälainen suhde lahjasoluilla saatuun tai adoptoituun lapseen on tai ei ole. Ihan uskomattoman törkeää joiltain tämä miten tullaan jonain faktana ilmoittamaan, että se geneettisesti ei-sukua oleva lapsi on vanhemmalleen jotenkin enemmän vieras. V'tustako te sen tiedätte?
Vierailija kirjoitti:
On se tärkeää. Se lisää yhteenkuuluvausuudentunnetta että lapsessa on samoja piirteitä kun minussa ja miehessäni. Tosin vaikea verrata kun perheessä ei ole muita kuin biologisia lapsia. Jos meillä olisi sijoituslapsi jolla vaikea tausta niin se varmaan herättäisi erilaisia positiivisia tunteita lasta kohtaan.
Sepä kun ei ole mihin verrata. Minulla on 2 lasta luov munas. ja tyttärestäni sanotaan usein että on näköiseni ja on samoja piirteitä ja eleitä paljon. Kaikki ei siirry geneettisesti. Itse en enää edes varmaan joka kuukausi muista että lapseni ovat lahjasoluilla. Menee ehkä useita kuukausiakin ettei asia nouse millään tavalla mieleen. Isän omista soluista ovat ja poika puolestaan aika paljon hänen oloinen, eli myös ulospäin ollaan hyvin tavallisesti lisääntyneen perheen oloisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta koko kysymys on absurdi. Jos olen nähnyt sen vaivan että menen hoitoihin, kantanut sitä sisälläni yhdeksän kuukautta, tuntenut potkut, synnyttänyt sitä tähän maailmaan helvetillisillä kivuilla ja järjestänyt koko elämäni siten että elän sen kanssa niin totta hitossa se on ihan täysin oma eikä kenenkään muun. Enhän mä ole biologisesti sukua koirallenikaan ja silti se on rakas ja oma.
Ketään ei voi omistaa. Hirveää kuinka kauan kestää ennen kuin ihminen saa päättää seurastaan. Sillä mielellähän lisäännytään, että silloin saa varmasti itse seuraa.
Haista nyt pitkä pas ka. Tiedät ihan hyvin, että tässä ei puhuttu omistamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olis se ollu aika outoa synnyttää jonkun muun lapsi.
Seuraan erästä lesboparia youtubessa. Toinen synnytti toisen munasolusta hedelmöitetyn lapsen. Nyt toinen raskaana ja kantaa ensiksi synnyttäneen munasoluista hedelmöitettyjä kaksosia. En ehkä ihan tajua. Mikseivät voineet ihan itse biologisia lapsiaan synnyttää?
Minusta taas tuo on ihan erinomainen kuvio. Noin molemmat ovat osallisina jo raskausaikana.
Ja lapsi tuntuu enemmän omalta.
On, mutta jos en voisi saada biologista, niin lahjasolulapsi käy oikein hyvin.
Oma lapsi on oma lapsi. Adoptio tms on jonkun toisten äpäröiden kasvattamista.
Hieno valinta heille jotka valitsevat adoption, itse voisin harkita adoptointia vain jos olisin steriili.
31v nainen, 8kk raskaana
On se tärkeää. Se lisää yhteenkuuluvausuudentunnetta että lapsessa on samoja piirteitä kun minussa ja miehessäni. Tosin vaikea verrata kun perheessä ei ole muita kuin biologisia lapsia. Jos meillä olisi sijoituslapsi jolla vaikea tausta niin se varmaan herättäisi erilaisia positiivisia tunteita lasta kohtaan.