Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulle tärkeää, että lapsesi on myös biologisesti sinun lapsesi?
04.03.2023 |
Miten suhtaudut asiaan?
Olettaen, että lasta on yhdessä haluttu ja toivottu.
Itselleni lapsen biologisuus ei ole niin tärkeää. Biologia itsessään ei tee sitä vanhemmuutta.
Kommentit (119)
Huvittaa nämä kommentit joiden mukaan se biologinen lapsi olisi jotenkin "aidompi" lapsi. Jos ajatusleikkinä se oma lapsi olisi vaihtunut synnärillä, eivätkä vanhemmat sitä tietäisi, he kasvattaisivat ko. lasta omanaan aivan tyytyväisinä.
Vanhemmuus tulee ihan muista asioista kuin biologiasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella tärkeää. Ei-biologinen lapsi tuntuisi kuin kasvattaisi käkeä. Olen asiaa paljonkin pohtinut tahattoman lapsettomuuden vuoksi. Jos en olisi saanut lopulta biologista lasta, olisin jäänyt ilman lasta. Olisin ehkä jättäytynyt osa-aikatyöhön tai muuttanut maalle puuhastelemaan jotain omaa. Lahjasolut, adoptio, tuki- ja sijaisperheet eivät ole minun juttuni.
Ei. Olen saanut niin huonon geenicocktailin, että parempi olla viemättä näitä perinnöllisiä sairauksia eteenpäin. Lahjasoluilla voisin synnyttää tai adoptoida pienen lapsen (jolla ei ole ongelmia)
Tietenkin on. Ellei ihmisille se olisi yleisesti tärkeää, niin kaikki suomalaiset adoptoisivat lapsensa ulkomailta. Ei tarvitsisi synnyttää ja samalla pelastaisi maailmaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Olen pohtinut nöitä asioita aika paljon, ekan kerran jo nuorempana kun ensimmäistä kertaa luovutin munasoluja. Myöhemmin elämä meni sattumusten kautta niin, etten voinut saada biologisia lapsia omilla munasoluilla.
Keväällä pari vuotta sitten synnytin lahjoitetuilla munasoluilla alkunsa saaneen lapsen. En voisi kuvitella, että lapsi voisi olla tätä enemmän omalta tuntuva, vaikka hedelmöityksessä olisi ollutkin minun munasolujani. En myöskään ajattele aikoinaan luovuttamistani sukusoluista mahdollisesti syntyneitä lapsia millään tavalla ominani. He eivät ole minun toiveistani alkunsa saaneita tai minun odottamiani lapsia.
Huolivatko ne muka lapsettomankin sukusoluja? Kuka lapsettomuushoidoista maksava tahtoisi jonkun lapsettoman munasoluja käyttää kun voi maksaa hoidoista todistetummin hyvälaatuisilla soluilla, siis sellaisen naisen munasoluilla, joka on synnyttänyt terveitä lapsia? Sori, hyvin ohis, mutta ihmettelen vain kuka haluaisi raskautta jonkun lapsettoman soluilla ja sitten luovuttajalle selviääkin hetken päästä, että ei ole ihan priimaa lisääntymismateriaalia.
Mitä ihmettä?
Miten ajattelit, että sen synnytetyn lapsen avulla todistetaan munasolujen kelvollisuutta? Mennään lapsen kanssa näytille ja testataan onko lapsi normaali?Aika vähissä, vielä nykyistäkin vähemmässä olisi luovuttajat, jos ei synnyttämättömät kelpaisi luovuttajaksi, kun yläikäraja on n. 35 vuotta.
Mitä ihmettä?
No eiköhän siihen syy ole, että klinikat hakevat ensisijaisesti terveitä alle 30-vuotiaita terveitä lapsia saaneita naisia munasolujen luovuttajiksi. Jos itse joutuisin lahjasoluista maksamaan, ei kakkoslaatua kelpaisi.
Miksi ajattelet syntyessään terveen lasten olevan joku tae luovutettujen munasolujen laadusta?
Entäs jos sillä lapsella todetaan myöhemmin elämässään autismia, adhd, jopa älyllinen kehitysvamma, tai vaikka joku peittyvästi perinnöllinen nuorena kuolemaan johtava sairaus?
Munasolut ei ole toistensa kopioita, vaan jokainen on ainutlaatuinen. Siksi siis saman henkilön munasoluista yhden, kahden tai vaikka kymmenenkään aiemmin syntyneiden lasten perusteella ei voida päätellä mitään liittyen niihin luovutettuihin munasoluihin.
Ei se tietenkään ole tae mistään. Kun käytetään terveitä lapsia saaneiden nuorten naisten munasoluja vs lapsettomien naisten munasoluja, ensimmäisen ryhmän soluilla saadaan kuitenkin useampi raskaus alkamaan ja kestämään loppuun saakka sekä useampi terve lapsi. Tietysti monen lapsettomankin naisen munasoluilla moni raskaus kestää loppuun asti kun lapsia saaneen munasolu voi olla jollain tapaa huonompi. Yksittäisesti. Mutta nuorten terveitä lapsia saaneiden naisten munasoluilla on tilastollisesti paremmat mahdollisuudet onnistua raskaudessa kun tuollaisia sököjä soluja saadaan karsittua vähemmälle.
Raskauden alkaminen tai loppuun asti jatkuminen riippuu kyllä eniten niistä hedelmöityshoitoja hankkivista.
Mmmmhh... eniten? Tarkoitatko yli 50 prosenttisesti? Yli 60 prosenttisesti? 99 prosenttisesti?
Niin, meuhkaapa sinäkin siinä kuvitellen olevasi päteväkin asiantuntija. Jaa ettei munasolun laadulla olekaan väliä? Kylläpä on ja lapsettomien luovuttajien lahjoittamissa soluissa on suhteellisesti enemmän kelvottomia vaikka enemmistö heistäkin tietysti pystyy tulemaan luomusti raskaaksi ja saamaan terveen lapsen. Lapsettomien joukossa vain ovat myös kaikki ne, joista ei vielä tiedäkään, että ei onnistuisi.
Tähän tinkaat tietysti, että "solut tutkitaan". Niin, selvästi kelvottomat menevät roskiin. Soluja ei tutkita niin täydellisesti, että pelkästään sillä perusteella tiedettäisiin, mitkä sopivat ja ovat hyviä ja mitkä eivät.
Enkä minä esimerkiksi haluaisi käyttää myöskään 10 lapsen äidin luovuttamia, hyvältä vaikuttavia munasoluja, koska todennäköisesti äidillä on jonkinlainen ravinnepuutos päällä eikä se ole hyvä lähtökohta sekään solujen luovutuksessa.
Soluja ei tosiaan tutkita niin tarkasti, eli niiden kaikesta sisällöstä ei voida koskaan olla täysin varmoja.
Mihin siis perustat väitteesi siitä, että jo lapsia hankkineiden sukusolut olisi jotenkin laadukkaampia kuin lapsettomien?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko tässä ap. käynyt vieraissa ja ihmettelee, kun mies ei hyväksy vieraissa käymisen seurausta? Onko lapsi etnisesti niin eri näköinen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä kommentit joiden mukaan se biologinen lapsi olisi jotenkin "aidompi" lapsi. Jos ajatusleikkinä se oma lapsi olisi vaihtunut synnärillä, eivätkä vanhemmat sitä tietäisi, he kasvattaisivat ko. lasta omanaan aivan tyytyväisinä.
Vanhemmuus tulee ihan muista asioista kuin biologiasta.
Joskushan näitä synnäreillä vaihtumisia onkin tapahtunut ja paljastunut vuosikymmenien jälkeen. Kyllä siinä paljastumisen myötä kaikkien osapuolien maailma on romahtanut. Ei lopputulos ollut kellekään mikään hälläväliä tai mieluisa, vaan kaikkien elämät men7vät sekaisin ja piloille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Olen pohtinut nöitä asioita aika paljon, ekan kerran jo nuorempana kun ensimmäistä kertaa luovutin munasoluja. Myöhemmin elämä meni sattumusten kautta niin, etten voinut saada biologisia lapsia omilla munasoluilla.
Keväällä pari vuotta sitten synnytin lahjoitetuilla munasoluilla alkunsa saaneen lapsen. En voisi kuvitella, että lapsi voisi olla tätä enemmän omalta tuntuva, vaikka hedelmöityksessä olisi ollutkin minun munasolujani. En myöskään ajattele aikoinaan luovuttamistani sukusoluista mahdollisesti syntyneitä lapsia millään tavalla ominani. He eivät ole minun toiveistani alkunsa saaneita tai minun odottamiani lapsia.
Huolivatko ne muka lapsettomankin sukusoluja? Kuka lapsettomuushoidoista maksava tahtoisi jonkun lapsettoman munasoluja käyttää kun voi maksaa hoidoista todistetummin hyvälaatuisilla soluilla, siis sellaisen naisen munasoluilla, joka on synnyttänyt terveitä lapsia? Sori, hyvin ohis, mutta ihmettelen vain kuka haluaisi raskautta jonkun lapsettoman soluilla ja sitten luovuttajalle selviääkin hetken päästä, että ei ole ihan priimaa lisääntymismateriaalia.
Kuinka pitkään luovuttajan lapsen terveydentilaa seurataan, jotta voidaan sanoa lapsen olevan terve? 4 vuotta, minkä jälkeen voidaan huomata mm. kehitysvamma tai autismia? 10 vuotta, minkä jälkeen paljastuukin vielä adhd tai muita nepsy-ongelmia? 20 vuotta, minkä jälkeen huomataan, että lapsella onkin koko kirjo mt-puolen juttuja ja reuma?
Ei taida luovutusikä sitte olla enää voimassa. Ellei sitten tee niitä omia lapsia tosi nuorina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Olen pohtinut nöitä asioita aika paljon, ekan kerran jo nuorempana kun ensimmäistä kertaa luovutin munasoluja. Myöhemmin elämä meni sattumusten kautta niin, etten voinut saada biologisia lapsia omilla munasoluilla.
Keväällä pari vuotta sitten synnytin lahjoitetuilla munasoluilla alkunsa saaneen lapsen. En voisi kuvitella, että lapsi voisi olla tätä enemmän omalta tuntuva, vaikka hedelmöityksessä olisi ollutkin minun munasolujani. En myöskään ajattele aikoinaan luovuttamistani sukusoluista mahdollisesti syntyneitä lapsia millään tavalla ominani. He eivät ole minun toiveistani alkunsa saaneita tai minun odottamiani lapsia.
Huolivatko ne muka lapsettomankin sukusoluja? Kuka lapsettomuushoidoista maksava tahtoisi jonkun lapsettoman munasoluja käyttää kun voi maksaa hoidoista todistetummin hyvälaatuisilla soluilla, siis sellaisen naisen munasoluilla, joka on synnyttänyt terveitä lapsia? Sori, hyvin ohis, mutta ihmettelen vain kuka haluaisi raskautta jonkun lapsettoman soluilla ja sitten luovuttajalle selviääkin hetken päästä, että ei ole ihan priimaa lisääntymismateriaalia.
Mitä ihmettä?
Miten ajattelit, että sen synnytetyn lapsen avulla todistetaan munasolujen kelvollisuutta? Mennään lapsen kanssa näytille ja testataan onko lapsi normaali?Aika vähissä, vielä nykyistäkin vähemmässä olisi luovuttajat, jos ei synnyttämättömät kelpaisi luovuttajaksi, kun yläikäraja on n. 35 vuotta.
Mitä ihmettä?
No eiköhän siihen syy ole, että klinikat hakevat ensisijaisesti terveitä alle 30-vuotiaita terveitä lapsia saaneita naisia munasolujen luovuttajiksi. Jos itse joutuisin lahjasoluista maksamaan, ei kakkoslaatua kelpaisi.
Miksi ajattelet syntyessään terveen lasten olevan joku tae luovutettujen munasolujen laadusta?
Entäs jos sillä lapsella todetaan myöhemmin elämässään autismia, adhd, jopa älyllinen kehitysvamma, tai vaikka joku peittyvästi perinnöllinen nuorena kuolemaan johtava sairaus?
Munasolut ei ole toistensa kopioita, vaan jokainen on ainutlaatuinen. Siksi siis saman henkilön munasoluista yhden, kahden tai vaikka kymmenenkään aiemmin syntyneiden lasten perusteella ei voida päätellä mitään liittyen niihin luovutettuihin munasoluihin.
Ei se tietenkään ole tae mistään. Kun käytetään terveitä lapsia saaneiden nuorten naisten munasoluja vs lapsettomien naisten munasoluja, ensimmäisen ryhmän soluilla saadaan kuitenkin useampi raskaus alkamaan ja kestämään loppuun saakka sekä useampi terve lapsi. Tietysti monen lapsettomankin naisen munasoluilla moni raskaus kestää loppuun asti kun lapsia saaneen munasolu voi olla jollain tapaa huonompi. Yksittäisesti. Mutta nuorten terveitä lapsia saaneiden naisten munasoluilla on tilastollisesti paremmat mahdollisuudet onnistua raskaudessa kun tuollaisia sököjä soluja saadaan karsittua vähemmälle.
Raskauden alkaminen tai loppuun asti jatkuminen riippuu kyllä eniten niistä hedelmöityshoitoja hankkivista.
Mmmmhh... eniten? Tarkoitatko yli 50 prosenttisesti? Yli 60 prosenttisesti? 99 prosenttisesti?
Niin, meuhkaapa sinäkin siinä kuvitellen olevasi päteväkin asiantuntija. Jaa ettei munasolun laadulla olekaan väliä? Kylläpä on ja lapsettomien luovuttajien lahjoittamissa soluissa on suhteellisesti enemmän kelvottomia vaikka enemmistö heistäkin tietysti pystyy tulemaan luomusti raskaaksi ja saamaan terveen lapsen. Lapsettomien joukossa vain ovat myös kaikki ne, joista ei vielä tiedäkään, että ei onnistuisi.
Tähän tinkaat tietysti, että "solut tutkitaan". Niin, selvästi kelvottomat menevät roskiin. Soluja ei tutkita niin täydellisesti, että pelkästään sillä perusteella tiedettäisiin, mitkä sopivat ja ovat hyviä ja mitkä eivät.
Enkä minä esimerkiksi haluaisi käyttää myöskään 10 lapsen äidin luovuttamia, hyvältä vaikuttavia munasoluja, koska todennäköisesti äidillä on jonkinlainen ravinnepuutos päällä eikä se ole hyvä lähtökohta sekään solujen luovutuksessa.
Soluja ei tosiaan tutkita niin tarkasti, eli niiden kaikesta sisällöstä ei voida koskaan olla täysin varmoja.
Mihin siis perustat väitteesi siitä, että jo lapsia hankkineiden sukusolut olisi jotenkin laadukkaampia kuin lapsettomien?
No siihen, että heidän joukossaan on vähemmän niitä, jotka eivät pystykään lapsia omilla soluillaan saamaan.
Sinä taas et selvästi ymmärrä lukemaasi. En ole missään vaiheessa väittänyt, että jo lapsia hankkineiden sukusolut olisi jotenkin laadukkaampia kuin lapsettomien. Valitan jos en osaa auttaa luetunymmärtämisessä sinua. Et taida ymmärtää mitä eroa väitteissäni on siihen, että jo lapsia hankkineiden sukusolut olisi jotenkin laadukkaampia kuin lapsettomien.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä kommentit joiden mukaan se biologinen lapsi olisi jotenkin "aidompi" lapsi. Jos ajatusleikkinä se oma lapsi olisi vaihtunut synnärillä, eivätkä vanhemmat sitä tietäisi, he kasvattaisivat ko. lasta omanaan aivan tyytyväisinä.
Vanhemmuus tulee ihan muista asioista kuin biologiasta.
Joskushan näitä synnäreillä vaihtumisia onkin tapahtunut ja paljastunut vuosikymmenien jälkeen. Kyllä siinä paljastumisen myötä kaikkien osapuolien maailma on romahtanut. Ei lopputulos ollut kellekään mikään hälläväliä tai mieluisa, vaan kaikkien elämät men7vät sekaisin ja piloille.
Mutta kummasti kaikki oli kuitenkin eläneet elämää siihen asti ihan onnellisesti tyytyväisinä, kun eivät tienneet asiasta.
Tämähän siis tarkoittaa, että ainoastaan tieto asiasta muutti tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Tietenkin on. Ellei ihmisille se olisi yleisesti tärkeää, niin kaikki suomalaiset adoptoisivat lapsensa ulkomailta. Ei tarvitsisi synnyttää ja samalla pelastaisi maailmaa.
Monellakaan ei ole mitään hinkua pelastaa maailmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tärkeää, en ole kiinnostunut käyttämään aikaani ja resurssejani muiden geenien jatkamiseen.
Ehkä kuolemantapauksessa voisin sisarusteni lapset ottaa nimiini, mutta en muita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Olen pohtinut nöitä asioita aika paljon, ekan kerran jo nuorempana kun ensimmäistä kertaa luovutin munasoluja. Myöhemmin elämä meni sattumusten kautta niin, etten voinut saada biologisia lapsia omilla munasoluilla.
Keväällä pari vuotta sitten synnytin lahjoitetuilla munasoluilla alkunsa saaneen lapsen. En voisi kuvitella, että lapsi voisi olla tätä enemmän omalta tuntuva, vaikka hedelmöityksessä olisi ollutkin minun munasolujani. En myöskään ajattele aikoinaan luovuttamistani sukusoluista mahdollisesti syntyneitä lapsia millään tavalla ominani. He eivät ole minun toiveistani alkunsa saaneita tai minun odottamiani lapsia.
Huolivatko ne muka lapsettomankin sukusoluja? Kuka lapsettomuushoidoista maksava tahtoisi jonkun lapsettoman munasoluja käyttää kun voi maksaa hoidoista todistetummin hyvälaatuisilla soluilla, siis sellaisen naisen munasoluilla, joka on synnyttänyt terveitä lapsia? Sori, hyvin ohis, mutta ihmettelen vain kuka haluaisi raskautta jonkun lapsettoman soluilla ja sitten luovuttajalle selviääkin hetken päästä, että ei ole ihan priimaa lisääntymismateriaalia.
Mitä ihmettä?
Miten ajattelit, että sen synnytetyn lapsen avulla todistetaan munasolujen kelvollisuutta? Mennään lapsen kanssa näytille ja testataan onko lapsi normaali?Aika vähissä, vielä nykyistäkin vähemmässä olisi luovuttajat, jos ei synnyttämättömät kelpaisi luovuttajaksi, kun yläikäraja on n. 35 vuotta.
Mitä ihmettä?
No eiköhän siihen syy ole, että klinikat hakevat ensisijaisesti terveitä alle 30-vuotiaita terveitä lapsia saaneita naisia munasolujen luovuttajiksi. Jos itse joutuisin lahjasoluista maksamaan, ei kakkoslaatua kelpaisi.
Miksi ajattelet syntyessään terveen lasten olevan joku tae luovutettujen munasolujen laadusta?
Entäs jos sillä lapsella todetaan myöhemmin elämässään autismia, adhd, jopa älyllinen kehitysvamma, tai vaikka joku peittyvästi perinnöllinen nuorena kuolemaan johtava sairaus?
Munasolut ei ole toistensa kopioita, vaan jokainen on ainutlaatuinen. Siksi siis saman henkilön munasoluista yhden, kahden tai vaikka kymmenenkään aiemmin syntyneiden lasten perusteella ei voida päätellä mitään liittyen niihin luovutettuihin munasoluihin.
Ei se tietenkään ole tae mistään. Kun käytetään terveitä lapsia saaneiden nuorten naisten munasoluja vs lapsettomien naisten munasoluja, ensimmäisen ryhmän soluilla saadaan kuitenkin useampi raskaus alkamaan ja kestämään loppuun saakka sekä useampi terve lapsi. Tietysti monen lapsettomankin naisen munasoluilla moni raskaus kestää loppuun asti kun lapsia saaneen munasolu voi olla jollain tapaa huonompi. Yksittäisesti. Mutta nuorten terveitä lapsia saaneiden naisten munasoluilla on tilastollisesti paremmat mahdollisuudet onnistua raskaudessa kun tuollaisia sököjä soluja saadaan karsittua vähemmälle.
Raskauden alkaminen tai loppuun asti jatkuminen riippuu kyllä eniten niistä hedelmöityshoitoja hankkivista.
Mmmmhh... eniten? Tarkoitatko yli 50 prosenttisesti? Yli 60 prosenttisesti? 99 prosenttisesti?
Niin, meuhkaapa sinäkin siinä kuvitellen olevasi päteväkin asiantuntija. Jaa ettei munasolun laadulla olekaan väliä? Kylläpä on ja lapsettomien luovuttajien lahjoittamissa soluissa on suhteellisesti enemmän kelvottomia vaikka enemmistö heistäkin tietysti pystyy tulemaan luomusti raskaaksi ja saamaan terveen lapsen. Lapsettomien joukossa vain ovat myös kaikki ne, joista ei vielä tiedäkään, että ei onnistuisi.
Tähän tinkaat tietysti, että "solut tutkitaan". Niin, selvästi kelvottomat menevät roskiin. Soluja ei tutkita niin täydellisesti, että pelkästään sillä perusteella tiedettäisiin, mitkä sopivat ja ovat hyviä ja mitkä eivät.
Enkä minä esimerkiksi haluaisi käyttää myöskään 10 lapsen äidin luovuttamia, hyvältä vaikuttavia munasoluja, koska todennäköisesti äidillä on jonkinlainen ravinnepuutos päällä eikä se ole hyvä lähtökohta sekään solujen luovutuksessa.
Soluja ei tosiaan tutkita niin tarkasti, eli niiden kaikesta sisällöstä ei voida koskaan olla täysin varmoja.
Mihin siis perustat väitteesi siitä, että jo lapsia hankkineiden sukusolut olisi jotenkin laadukkaampia kuin lapsettomien?
No siihen, että heidän joukossaan on vähemmän niitä, jotka eivät pystykään lapsia omilla soluillaan saamaan.
Sinä taas et selvästi ymmärrä lukemaasi. En ole missään vaiheessa väittänyt, että jo lapsia hankkineiden sukusolut olisi jotenkin laadukkaampia kuin lapsettomien. Valitan jos en osaa auttaa luetunymmärtämisessä sinua. Et taida ymmärtää mitä eroa väitteissäni on siihen, että jo lapsia hankkineiden sukusolut olisi jotenkin laadukkaampia kuin lapsettomien.
Missä ja miten tätä on tutkittu?
Pelkkä lapsen saaminen omilla sukusoluillahan ei valitettavasti todista niistä sukusoluista yhtään mitään. Kuuden nepsyoireisen maailmaanpyöräyttäminen ennen luovutusta vielä vähemmän.
Ei kaikki sukusolujen luovuttajat edes hanki halua koskaan omia lapsia. Syyt siihen voi olla jokaisella erilaisia. Sukusolujen luovuttajien elämää sukusolujen luovutuksen jälkeen ei myöskään tutkita. Tutkimuksia sukusoluja ennen mahdollista lapsenhankintaa luovuttaneista ei siis myöskään ole olemassa.
Ei ja nykyään jo mieheni lapset kutsuvat minua äidikseen.
Vierailija kirjoitti:
Ehdottomasti on tärkeää.
Harmi sikäli, että juuri tämän syyn takia moni tekee lapsia, vaikka ovat vakavasti ja perinnöllisesti sairaita, lahjoiltaan heikkoja tai poikkeuksellisen rumia. Ei ole lapsia kohtaan oikein se. Adoptio on niissä tapauksissa parempi vaihtoehto lapsen hankintaan, jos edellytykset olla vanhempi täyttyvät muuten.
Jos välttämättä haluaa monisairaan tai muuten vammaisen lapsen, niin kyllä heitä löytyy adoptoitavinakin eikä tarvitse väenväkisin luoda uutta kärsimystä maailmaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huvittaa nämä kommentit joiden mukaan se biologinen lapsi olisi jotenkin "aidompi" lapsi. Jos ajatusleikkinä se oma lapsi olisi vaihtunut synnärillä, eivätkä vanhemmat sitä tietäisi, he kasvattaisivat ko. lasta omanaan aivan tyytyväisinä.
Vanhemmuus tulee ihan muista asioista kuin biologiasta.
Joskushan näitä synnäreillä vaihtumisia onkin tapahtunut ja paljastunut vuosikymmenien jälkeen. Kyllä siinä paljastumisen myötä kaikkien osapuolien maailma on romahtanut. Ei lopputulos ollut kellekään mikään hälläväliä tai mieluisa, vaan kaikkien elämät men7vät sekaisin ja piloille.
Mutta kummasti kaikki oli kuitenkin eläneet elämää siihen asti ihan onnellisesti tyytyväisinä, kun eivät tienneet asiasta.
Tämähän siis tarkoittaa, että ainoastaan tieto asiasta muutti tilannetta.
Monelle omat geenit ovat tärkeitä. Kyllähän perhepäivähoitajakin voi nauttia hoitolapsistaan, mutta tuskin monikaan haluaa tehdä sitä työtä ilman palkkaa. Vierasgeenisen lapsen paljastuttuahan tilanne on ollut juuri se. Hoidettu vierasta ilman palkkaa omana, ja oma kaapattu toisaalle.
onko äityli paniikissa kenet arpoisi isäksi?? minä en muiden pentua elätä.
Mitä tutkimustietoa tästä on saatavilla?
Raskauden alkaminen ja jatkuminen synnytykseen asti riippuu yleensä ennen kaikkea niistä hedelmöityshoitoja saavista, ei luovutetuista sukusoluista. Lisäksi, pelkkä hyvin alkanut raskaus tai edes terveitä syntynyt lapsi ei itsessään takaa mitään tai kerro luovutettujen munasolujen laadusta. Esimerkiksi hyvin sujuneen raskausajan jälkeen terveenä syntyneellä lapsella voidaan todeta ekaluokalla nuoruusiässä kuolemaan johtava jncl, jos on käynyt oikein onneton geenilotto ja se on ollut resessiivisenä sekä luovutetussa munasolussa että hedelmöityksessä käytetyssä siittiösolussa. Munasolujen luovuttajalla taas voi olla täysin terveitä lapsia itsellään, jos hänen lastensa isällä ei tuota geeniä ole. Vaikka lapsilla olisikin äitinsä puolelta tuo geeni, he ovat vain kantajia, eivätkä siten edes tiedä asiasta.
Tiivistettynä, ikinä ei voi olla täysin varma sukusoluista tai niiden laadusta, käytti sitten luovutettuja tai omia sukusoluja.