Lue keskustelun säännöt.
Onko sinulle tärkeää, että lapsesi on myös biologisesti sinun lapsesi?
04.03.2023 |
Miten suhtaudut asiaan?
Olettaen, että lasta on yhdessä haluttu ja toivottu.
Itselleni lapsen biologisuus ei ole niin tärkeää. Biologia itsessään ei tee sitä vanhemmuutta.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Olen pohtinut nöitä asioita aika paljon, ekan kerran jo nuorempana kun ensimmäistä kertaa luovutin munasoluja. Myöhemmin elämä meni sattumusten kautta niin, etten voinut saada biologisia lapsia omilla munasoluilla.
Keväällä pari vuotta sitten synnytin lahjoitetuilla munasoluilla alkunsa saaneen lapsen. En voisi kuvitella, että lapsi voisi olla tätä enemmän omalta tuntuva, vaikka hedelmöityksessä olisi ollutkin minun munasolujani. En myöskään ajattele aikoinaan luovuttamistani sukusoluista mahdollisesti syntyneitä lapsia millään tavalla ominani. He eivät ole minun toiveistani alkunsa saaneita tai minun odottamiani lapsia.
Huolivatko ne muka lapsettomankin sukusoluja? Kuka lapsettomuushoidoista maksava tahtoisi jonkun lapsettoman munasoluja käyttää kun voi maksaa hoidoista todistetummin hyvälaatuisilla soluilla, siis sellaisen naisen munasoluilla, joka on synnyttänyt terveitä lapsia? Sori, hyvin ohis, mutta ihmettelen vain kuka haluaisi raskautta jonkun lapsettoman soluilla ja sitten luovuttajalle selviääkin hetken päästä, että ei ole ihan priimaa lisääntymismateriaalia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Olen pohtinut nöitä asioita aika paljon, ekan kerran jo nuorempana kun ensimmäistä kertaa luovutin munasoluja. Myöhemmin elämä meni sattumusten kautta niin, etten voinut saada biologisia lapsia omilla munasoluilla.
Keväällä pari vuotta sitten synnytin lahjoitetuilla munasoluilla alkunsa saaneen lapsen. En voisi kuvitella, että lapsi voisi olla tätä enemmän omalta tuntuva, vaikka hedelmöityksessä olisi ollutkin minun munasolujani. En myöskään ajattele aikoinaan luovuttamistani sukusoluista mahdollisesti syntyneitä lapsia millään tavalla ominani. He eivät ole minun toiveistani alkunsa saaneita tai minun odottamiani lapsia.
Huolivatko ne muka lapsettomankin sukusoluja? Kuka lapsettomuushoidoista maksava tahtoisi jonkun lapsettoman munasoluja käyttää kun voi maksaa hoidoista todistetummin hyvälaatuisilla soluilla, siis sellaisen naisen munasoluilla, joka on synnyttänyt terveitä lapsia? Sori, hyvin ohis, mutta ihmettelen vain kuka haluaisi raskautta jonkun lapsettoman soluilla ja sitten luovuttajalle selviääkin hetken päästä, että ei ole ihan priimaa lisääntymismateriaalia.
Mitä ihmettä?
Miten ajattelit, että sen synnytetyn lapsen avulla todistetaan munasolujen kelvollisuutta? Mennään lapsen kanssa näytille ja testataan onko lapsi normaali?
Aika vähissä, vielä nykyistäkin vähemmässä olisi luovuttajat, jos ei synnyttämättömät kelpaisi luovuttajaksi, kun yläikäraja on n. 35 vuotta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Olen pohtinut nöitä asioita aika paljon, ekan kerran jo nuorempana kun ensimmäistä kertaa luovutin munasoluja. Myöhemmin elämä meni sattumusten kautta niin, etten voinut saada biologisia lapsia omilla munasoluilla.
Keväällä pari vuotta sitten synnytin lahjoitetuilla munasoluilla alkunsa saaneen lapsen. En voisi kuvitella, että lapsi voisi olla tätä enemmän omalta tuntuva, vaikka hedelmöityksessä olisi ollutkin minun munasolujani. En myöskään ajattele aikoinaan luovuttamistani sukusoluista mahdollisesti syntyneitä lapsia millään tavalla ominani. He eivät ole minun toiveistani alkunsa saaneita tai minun odottamiani lapsia.
Huolivatko ne muka lapsettomankin sukusoluja? Kuka lapsettomuushoidoista maksava tahtoisi jonkun lapsettoman munasoluja käyttää kun voi maksaa hoidoista todistetummin hyvälaatuisilla soluilla, siis sellaisen naisen munasoluilla, joka on synnyttänyt terveitä lapsia? Sori, hyvin ohis, mutta ihmettelen vain kuka haluaisi raskautta jonkun lapsettoman soluilla ja sitten luovuttajalle selviääkin hetken päästä, että ei ole ihan priimaa lisääntymismateriaalia.
Kyllä se sukusolujen kelvollisuus tutkitaan ihan muilla menetelmillä kuin aiemmin synnytetyn lapsen kautta.
Käsitin rivien välistä, että tuossa tapauksessa luovuttajalla on ollut ihan terveitä ja kelvollisia munasoluja, mutta jonkun onnettomuuden tai muun seurauksena niiden käyttö ei enää omaan ollut mahdollista. Sehän ei mitenkään huononna niiden aikaisemmin elämässä luovutettujen munasolujen laatua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Olen pohtinut nöitä asioita aika paljon, ekan kerran jo nuorempana kun ensimmäistä kertaa luovutin munasoluja. Myöhemmin elämä meni sattumusten kautta niin, etten voinut saada biologisia lapsia omilla munasoluilla.
Keväällä pari vuotta sitten synnytin lahjoitetuilla munasoluilla alkunsa saaneen lapsen. En voisi kuvitella, että lapsi voisi olla tätä enemmän omalta tuntuva, vaikka hedelmöityksessä olisi ollutkin minun munasolujani. En myöskään ajattele aikoinaan luovuttamistani sukusoluista mahdollisesti syntyneitä lapsia millään tavalla ominani. He eivät ole minun toiveistani alkunsa saaneita tai minun odottamiani lapsia.
Huolivatko ne muka lapsettomankin sukusoluja? Kuka lapsettomuushoidoista maksava tahtoisi jonkun lapsettoman munasoluja käyttää kun voi maksaa hoidoista todistetummin hyvälaatuisilla soluilla, siis sellaisen naisen munasoluilla, joka on synnyttänyt terveitä lapsia? Sori, hyvin ohis, mutta ihmettelen vain kuka haluaisi raskautta jonkun lapsettoman soluilla ja sitten luovuttajalle selviääkin hetken päästä, että ei ole ihan priimaa lisääntymismateriaalia.
Mitä ihmettä?
Miten ajattelit, että sen synnytetyn lapsen avulla todistetaan munasolujen kelvollisuutta? Mennään lapsen kanssa näytille ja testataan onko lapsi normaali?Aika vähissä, vielä nykyistäkin vähemmässä olisi luovuttajat, jos ei synnyttämättömät kelpaisi luovuttajaksi, kun yläikäraja on n. 35 vuotta.
Mitä ihmettä?
No eiköhän siihen syy ole, että klinikat hakevat ensisijaisesti terveitä alle 30-vuotiaita terveitä lapsia saaneita naisia munasolujen luovuttajiksi. Jos itse joutuisin lahjasoluista maksamaan, ei kakkoslaatua kelpaisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Olen pohtinut nöitä asioita aika paljon, ekan kerran jo nuorempana kun ensimmäistä kertaa luovutin munasoluja. Myöhemmin elämä meni sattumusten kautta niin, etten voinut saada biologisia lapsia omilla munasoluilla.
Keväällä pari vuotta sitten synnytin lahjoitetuilla munasoluilla alkunsa saaneen lapsen. En voisi kuvitella, että lapsi voisi olla tätä enemmän omalta tuntuva, vaikka hedelmöityksessä olisi ollutkin minun munasolujani. En myöskään ajattele aikoinaan luovuttamistani sukusoluista mahdollisesti syntyneitä lapsia millään tavalla ominani. He eivät ole minun toiveistani alkunsa saaneita tai minun odottamiani lapsia.
Huolivatko ne muka lapsettomankin sukusoluja? Kuka lapsettomuushoidoista maksava tahtoisi jonkun lapsettoman munasoluja käyttää kun voi maksaa hoidoista todistetummin hyvälaatuisilla soluilla, siis sellaisen naisen munasoluilla, joka on synnyttänyt terveitä lapsia? Sori, hyvin ohis, mutta ihmettelen vain kuka haluaisi raskautta jonkun lapsettoman soluilla ja sitten luovuttajalle selviääkin hetken päästä, että ei ole ihan priimaa lisääntymismateriaalia.
Meinaatko, että jos henkilö käy luovuttamassa sukusoluja, mutta jää luovutusreissulla vaikka ratikan alle ja sen seurauksena häneltä joudutaan poistamaan kohtu ja munasarjat, niin ne luovutetut munasolut muuttuu jotenkin ei-priimaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Syyni hankkia lapsia on ikiaikainen tarve jatkaa sukua. Adoptoisin vain hätätilanteessa hyvän ystävän tai sukulaisen lapsen, sillä muita lapsia en osaisi rakastaa omananani ja en haluaisi lapsen joutuvan kärsimään rakkaudettomuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Olen pohtinut nöitä asioita aika paljon, ekan kerran jo nuorempana kun ensimmäistä kertaa luovutin munasoluja. Myöhemmin elämä meni sattumusten kautta niin, etten voinut saada biologisia lapsia omilla munasoluilla.
Keväällä pari vuotta sitten synnytin lahjoitetuilla munasoluilla alkunsa saaneen lapsen. En voisi kuvitella, että lapsi voisi olla tätä enemmän omalta tuntuva, vaikka hedelmöityksessä olisi ollutkin minun munasolujani. En myöskään ajattele aikoinaan luovuttamistani sukusoluista mahdollisesti syntyneitä lapsia millään tavalla ominani. He eivät ole minun toiveistani alkunsa saaneita tai minun odottamiani lapsia.
Huolivatko ne muka lapsettomankin sukusoluja? Kuka lapsettomuushoidoista maksava tahtoisi jonkun lapsettoman munasoluja käyttää kun voi maksaa hoidoista todistetummin hyvälaatuisilla soluilla, siis sellaisen naisen munasoluilla, joka on synnyttänyt terveitä lapsia? Sori, hyvin ohis, mutta ihmettelen vain kuka haluaisi raskautta jonkun lapsettoman soluilla ja sitten luovuttajalle selviääkin hetken päästä, että ei ole ihan priimaa lisääntymismateriaalia.
Mitä ihmettä?
Miten ajattelit, että sen synnytetyn lapsen avulla todistetaan munasolujen kelvollisuutta? Mennään lapsen kanssa näytille ja testataan onko lapsi normaali?Aika vähissä, vielä nykyistäkin vähemmässä olisi luovuttajat, jos ei synnyttämättömät kelpaisi luovuttajaksi, kun yläikäraja on n. 35 vuotta.
Mitä ihmettä?
No eiköhän siihen syy ole, että klinikat hakevat ensisijaisesti terveitä alle 30-vuotiaita terveitä lapsia saaneita naisia munasolujen luovuttajiksi. Jos itse joutuisin lahjasoluista maksamaan, ei kakkoslaatua kelpaisi.
Suomessa ei ole mitään "ensisijaisuutta" lapsellisille naisille munasolun luovuttamisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Olen pohtinut nöitä asioita aika paljon, ekan kerran jo nuorempana kun ensimmäistä kertaa luovutin munasoluja. Myöhemmin elämä meni sattumusten kautta niin, etten voinut saada biologisia lapsia omilla munasoluilla.
Keväällä pari vuotta sitten synnytin lahjoitetuilla munasoluilla alkunsa saaneen lapsen. En voisi kuvitella, että lapsi voisi olla tätä enemmän omalta tuntuva, vaikka hedelmöityksessä olisi ollutkin minun munasolujani. En myöskään ajattele aikoinaan luovuttamistani sukusoluista mahdollisesti syntyneitä lapsia millään tavalla ominani. He eivät ole minun toiveistani alkunsa saaneita tai minun odottamiani lapsia.
Huolivatko ne muka lapsettomankin sukusoluja? Kuka lapsettomuushoidoista maksava tahtoisi jonkun lapsettoman munasoluja käyttää kun voi maksaa hoidoista todistetummin hyvälaatuisilla soluilla, siis sellaisen naisen munasoluilla, joka on synnyttänyt terveitä lapsia? Sori, hyvin ohis, mutta ihmettelen vain kuka haluaisi raskautta jonkun lapsettoman soluilla ja sitten luovuttajalle selviääkin hetken päästä, että ei ole ihan priimaa lisääntymismateriaalia.
Mitä ihmettä?
Miten ajattelit, että sen synnytetyn lapsen avulla todistetaan munasolujen kelvollisuutta? Mennään lapsen kanssa näytille ja testataan onko lapsi normaali?Aika vähissä, vielä nykyistäkin vähemmässä olisi luovuttajat, jos ei synnyttämättömät kelpaisi luovuttajaksi, kun yläikäraja on n. 35 vuotta.
Mitä ihmettä?
No eiköhän siihen syy ole, että klinikat hakevat ensisijaisesti terveitä alle 30-vuotiaita terveitä lapsia saaneita naisia munasolujen luovuttajiksi. Jos itse joutuisin lahjasoluista maksamaan, ei kakkoslaatua kelpaisi.
Miksi ajattelet syntyessään terveen lasten olevan joku tae luovutettujen munasolujen laadusta?
Entäs jos sillä lapsella todetaan myöhemmin elämässään autismia, adhd, jopa älyllinen kehitysvamma, tai vaikka joku peittyvästi perinnöllinen nuorena kuolemaan johtava sairaus?
Munasolut ei ole toistensa kopioita, vaan jokainen on ainutlaatuinen. Siksi siis saman henkilön munasoluista yhden, kahden tai vaikka kymmenenkään aiemmin syntyneiden lasten perusteella ei voida päätellä mitään liittyen niihin luovutettuihin munasoluihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Olen pohtinut nöitä asioita aika paljon, ekan kerran jo nuorempana kun ensimmäistä kertaa luovutin munasoluja. Myöhemmin elämä meni sattumusten kautta niin, etten voinut saada biologisia lapsia omilla munasoluilla.
Keväällä pari vuotta sitten synnytin lahjoitetuilla munasoluilla alkunsa saaneen lapsen. En voisi kuvitella, että lapsi voisi olla tätä enemmän omalta tuntuva, vaikka hedelmöityksessä olisi ollutkin minun munasolujani. En myöskään ajattele aikoinaan luovuttamistani sukusoluista mahdollisesti syntyneitä lapsia millään tavalla ominani. He eivät ole minun toiveistani alkunsa saaneita tai minun odottamiani lapsia.
Huolivatko ne muka lapsettomankin sukusoluja? Kuka lapsettomuushoidoista maksava tahtoisi jonkun lapsettoman munasoluja käyttää kun voi maksaa hoidoista todistetummin hyvälaatuisilla soluilla, siis sellaisen naisen munasoluilla, joka on synnyttänyt terveitä lapsia? Sori, hyvin ohis, mutta ihmettelen vain kuka haluaisi raskautta jonkun lapsettoman soluilla ja sitten luovuttajalle selviääkin hetken päästä, että ei ole ihan priimaa lisääntymismateriaalia.
Mitä ihmettä?
Miten ajattelit, että sen synnytetyn lapsen avulla todistetaan munasolujen kelvollisuutta? Mennään lapsen kanssa näytille ja testataan onko lapsi normaali?Aika vähissä, vielä nykyistäkin vähemmässä olisi luovuttajat, jos ei synnyttämättömät kelpaisi luovuttajaksi, kun yläikäraja on n. 35 vuotta.
Mitä ihmettä?
No eiköhän siihen syy ole, että klinikat hakevat ensisijaisesti terveitä alle 30-vuotiaita terveitä lapsia saaneita naisia munasolujen luovuttajiksi. Jos itse joutuisin lahjasoluista maksamaan, ei kakkoslaatua kelpaisi.
Eivätkä hae.
Klinikat hakee kuovuttajiksi perusterveitä ja hyvillä elämäntavoilla eläviä noin 20-35-vuotiaita naisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulatteja en katselisi hetkeäkään, niin cuck en ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Olen pohtinut nöitä asioita aika paljon, ekan kerran jo nuorempana kun ensimmäistä kertaa luovutin munasoluja. Myöhemmin elämä meni sattumusten kautta niin, etten voinut saada biologisia lapsia omilla munasoluilla.
Keväällä pari vuotta sitten synnytin lahjoitetuilla munasoluilla alkunsa saaneen lapsen. En voisi kuvitella, että lapsi voisi olla tätä enemmän omalta tuntuva, vaikka hedelmöityksessä olisi ollutkin minun munasolujani. En myöskään ajattele aikoinaan luovuttamistani sukusoluista mahdollisesti syntyneitä lapsia millään tavalla ominani. He eivät ole minun toiveistani alkunsa saaneita tai minun odottamiani lapsia.
Huolivatko ne muka lapsettomankin sukusoluja? Kuka lapsettomuushoidoista maksava tahtoisi jonkun lapsettoman munasoluja käyttää kun voi maksaa hoidoista todistetummin hyvälaatuisilla soluilla, siis sellaisen naisen munasoluilla, joka on synnyttänyt terveitä lapsia? Sori, hyvin ohis, mutta ihmettelen vain kuka haluaisi raskautta jonkun lapsettoman soluilla ja sitten luovuttajalle selviääkin hetken päästä, että ei ole ihan priimaa lisääntymismateriaalia.
Millä tavalla synnytetty terve lapsi muka todistaisi luovutettavien munasolujen olevan hyvälaatuisia?
Vähän kuin väittäisi, että yksi hyvä ihminen maailmassa todistaisi kaikkien muidenkin maailman ihmisten olevan hyviä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti hieno teko se, että luovuttaa munasolujaan tai siittiöitään.
Ottajia varmasti löytyy. Itse en tähän kyllä kykenisi, koska minua itseäni jäisi vainoamaan se ajatus, että jossain vaikkapa kadulla kulkiessani saattaisi tulla vastaan omia biologisia jälkeläisiä, enkä tietäisi siitä mitään. Voisin kuvitella jopa katselevani vainoharhaisesti vastaantulijan kasvonpiirteitä ja etsiväni niissä omiani.
Toinen juttu taas on se, että voisinko luovuttaa omia sukusolujani lapsettomuudesta kärsivälle läheiselleni, ystävälle tai tutulle. Tämä saattaisi olla jopa vielä vaikeampaa, koska tietäisin varmasti tuolloin olevani se biologinen vanhempi.
Molemmissa tapauksissa kokisin jostain todella suuresta luopuvani. Vaikkakin solutason jutuista on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Olen pohtinut nöitä asioita aika paljon, ekan kerran jo nuorempana kun ensimmäistä kertaa luovutin munasoluja. Myöhemmin elämä meni sattumusten kautta niin, etten voinut saada biologisia lapsia omilla munasoluilla.
Keväällä pari vuotta sitten synnytin lahjoitetuilla munasoluilla alkunsa saaneen lapsen. En voisi kuvitella, että lapsi voisi olla tätä enemmän omalta tuntuva, vaikka hedelmöityksessä olisi ollutkin minun munasolujani. En myöskään ajattele aikoinaan luovuttamistani sukusoluista mahdollisesti syntyneitä lapsia millään tavalla ominani. He eivät ole minun toiveistani alkunsa saaneita tai minun odottamiani lapsia.
Huolivatko ne muka lapsettomankin sukusoluja? Kuka lapsettomuushoidoista maksava tahtoisi jonkun lapsettoman munasoluja käyttää kun voi maksaa hoidoista todistetummin hyvälaatuisilla soluilla, siis sellaisen naisen munasoluilla, joka on synnyttänyt terveitä lapsia? Sori, hyvin ohis, mutta ihmettelen vain kuka haluaisi raskautta jonkun lapsettoman soluilla ja sitten luovuttajalle selviääkin hetken päästä, että ei ole ihan priimaa lisääntymismateriaalia.
Mitä ihmettä?
Miten ajattelit, että sen synnytetyn lapsen avulla todistetaan munasolujen kelvollisuutta? Mennään lapsen kanssa näytille ja testataan onko lapsi normaali?Aika vähissä, vielä nykyistäkin vähemmässä olisi luovuttajat, jos ei synnyttämättömät kelpaisi luovuttajaksi, kun yläikäraja on n. 35 vuotta.
Mitä ihmettä?
No eiköhän siihen syy ole, että klinikat hakevat ensisijaisesti terveitä alle 30-vuotiaita terveitä lapsia saaneita naisia munasolujen luovuttajiksi. Jos itse joutuisin lahjasoluista maksamaan, ei kakkoslaatua kelpaisi.
Miksi ajattelet syntyessään terveen lasten olevan joku tae luovutettujen munasolujen laadusta?
Entäs jos sillä lapsella todetaan myöhemmin elämässään autismia, adhd, jopa älyllinen kehitysvamma, tai vaikka joku peittyvästi perinnöllinen nuorena kuolemaan johtava sairaus?
Munasolut ei ole toistensa kopioita, vaan jokainen on ainutlaatuinen. Siksi siis saman henkilön munasoluista yhden, kahden tai vaikka kymmenenkään aiemmin syntyneiden lasten perusteella ei voida päätellä mitään liittyen niihin luovutettuihin munasoluihin.
Ei se tietenkään ole tae mistään. Kun käytetään terveitä lapsia saaneiden nuorten naisten munasoluja vs lapsettomien naisten munasoluja, ensimmäisen ryhmän soluilla saadaan kuitenkin useampi raskaus alkamaan ja kestämään loppuun saakka sekä useampi terve lapsi. Tietysti monen lapsettomankin naisen munasoluilla moni raskaus kestää loppuun asti kun lapsia saaneen munasolu voi olla jollain tapaa huonompi. Yksittäisesti. Mutta nuorten terveitä lapsia saaneiden naisten munasoluilla on tilastollisesti paremmat mahdollisuudet onnistua raskaudessa kun tuollaisia sököjä soluja saadaan karsittua vähemmälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On. Eri asia olisi varmasti, jos en voisi saada biologisia lapsia. Sitten kantani voisi olla toinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Olen pohtinut nöitä asioita aika paljon, ekan kerran jo nuorempana kun ensimmäistä kertaa luovutin munasoluja. Myöhemmin elämä meni sattumusten kautta niin, etten voinut saada biologisia lapsia omilla munasoluilla.
Keväällä pari vuotta sitten synnytin lahjoitetuilla munasoluilla alkunsa saaneen lapsen. En voisi kuvitella, että lapsi voisi olla tätä enemmän omalta tuntuva, vaikka hedelmöityksessä olisi ollutkin minun munasolujani. En myöskään ajattele aikoinaan luovuttamistani sukusoluista mahdollisesti syntyneitä lapsia millään tavalla ominani. He eivät ole minun toiveistani alkunsa saaneita tai minun odottamiani lapsia.
Huolivatko ne muka lapsettomankin sukusoluja? Kuka lapsettomuushoidoista maksava tahtoisi jonkun lapsettoman munasoluja käyttää kun voi maksaa hoidoista todistetummin hyvälaatuisilla soluilla, siis sellaisen naisen munasoluilla, joka on synnyttänyt terveitä lapsia? Sori, hyvin ohis, mutta ihmettelen vain kuka haluaisi raskautta jonkun lapsettoman soluilla ja sitten luovuttajalle selviääkin hetken päästä, että ei ole ihan priimaa lisääntymismateriaalia.
Mitä ihmettä?
Miten ajattelit, että sen synnytetyn lapsen avulla todistetaan munasolujen kelvollisuutta? Mennään lapsen kanssa näytille ja testataan onko lapsi normaali?Aika vähissä, vielä nykyistäkin vähemmässä olisi luovuttajat, jos ei synnyttämättömät kelpaisi luovuttajaksi, kun yläikäraja on n. 35 vuotta.
Mitä ihmettä?
No eiköhän siihen syy ole, että klinikat hakevat ensisijaisesti terveitä alle 30-vuotiaita terveitä lapsia saaneita naisia munasolujen luovuttajiksi. Jos itse joutuisin lahjasoluista maksamaan, ei kakkoslaatua kelpaisi.
Miksi ajattelet syntyessään terveen lasten olevan joku tae luovutettujen munasolujen laadusta?
Entäs jos sillä lapsella todetaan myöhemmin elämässään autismia, adhd, jopa älyllinen kehitysvamma, tai vaikka joku peittyvästi perinnöllinen nuorena kuolemaan johtava sairaus?
Munasolut ei ole toistensa kopioita, vaan jokainen on ainutlaatuinen. Siksi siis saman henkilön munasoluista yhden, kahden tai vaikka kymmenenkään aiemmin syntyneiden lasten perusteella ei voida päätellä mitään liittyen niihin luovutettuihin munasoluihin.
Ei se tietenkään ole tae mistään. Kun käytetään terveitä lapsia saaneiden nuorten naisten munasoluja vs lapsettomien naisten munasoluja, ensimmäisen ryhmän soluilla saadaan kuitenkin useampi raskaus alkamaan ja kestämään loppuun saakka sekä useampi terve lapsi. Tietysti monen lapsettomankin naisen munasoluilla moni raskaus kestää loppuun asti kun lapsia saaneen munasolu voi olla jollain tapaa huonompi. Yksittäisesti. Mutta nuorten terveitä lapsia saaneiden naisten munasoluilla on tilastollisesti paremmat mahdollisuudet onnistua raskaudessa kun tuollaisia sököjä soluja saadaan karsittua vähemmälle.
Raskauden alkaminen tai loppuun asti jatkuminen riippuu kyllä eniten niistä hedelmöityshoitoja hankkivista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole. Olen pohtinut nöitä asioita aika paljon, ekan kerran jo nuorempana kun ensimmäistä kertaa luovutin munasoluja. Myöhemmin elämä meni sattumusten kautta niin, etten voinut saada biologisia lapsia omilla munasoluilla.
Keväällä pari vuotta sitten synnytin lahjoitetuilla munasoluilla alkunsa saaneen lapsen. En voisi kuvitella, että lapsi voisi olla tätä enemmän omalta tuntuva, vaikka hedelmöityksessä olisi ollutkin minun munasolujani. En myöskään ajattele aikoinaan luovuttamistani sukusoluista mahdollisesti syntyneitä lapsia millään tavalla ominani. He eivät ole minun toiveistani alkunsa saaneita tai minun odottamiani lapsia.
Huolivatko ne muka lapsettomankin sukusoluja? Kuka lapsettomuushoidoista maksava tahtoisi jonkun lapsettoman munasoluja käyttää kun voi maksaa hoidoista todistetummin hyvälaatuisilla soluilla, siis sellaisen naisen munasoluilla, joka on synnyttänyt terveitä lapsia? Sori, hyvin ohis, mutta ihmettelen vain kuka haluaisi raskautta jonkun lapsettoman soluilla ja sitten luovuttajalle selviääkin hetken päästä, että ei ole ihan priimaa lisääntymismateriaalia.
Mitä ihmettä?
Miten ajattelit, että sen synnytetyn lapsen avulla todistetaan munasolujen kelvollisuutta? Mennään lapsen kanssa näytille ja testataan onko lapsi normaali?Aika vähissä, vielä nykyistäkin vähemmässä olisi luovuttajat, jos ei synnyttämättömät kelpaisi luovuttajaksi, kun yläikäraja on n. 35 vuotta.
Mitä ihmettä?
No eiköhän siihen syy ole, että klinikat hakevat ensisijaisesti terveitä alle 30-vuotiaita terveitä lapsia saaneita naisia munasolujen luovuttajiksi. Jos itse joutuisin lahjasoluista maksamaan, ei kakkoslaatua kelpaisi.
Miksi ajattelet syntyessään terveen lasten olevan joku tae luovutettujen munasolujen laadusta?
Entäs jos sillä lapsella todetaan myöhemmin elämässään autismia, adhd, jopa älyllinen kehitysvamma, tai vaikka joku peittyvästi perinnöllinen nuorena kuolemaan johtava sairaus?
Munasolut ei ole toistensa kopioita, vaan jokainen on ainutlaatuinen. Siksi siis saman henkilön munasoluista yhden, kahden tai vaikka kymmenenkään aiemmin syntyneiden lasten perusteella ei voida päätellä mitään liittyen niihin luovutettuihin munasoluihin.
Ei se tietenkään ole tae mistään. Kun käytetään terveitä lapsia saaneiden nuorten naisten munasoluja vs lapsettomien naisten munasoluja, ensimmäisen ryhmän soluilla saadaan kuitenkin useampi raskaus alkamaan ja kestämään loppuun saakka sekä useampi terve lapsi. Tietysti monen lapsettomankin naisen munasoluilla moni raskaus kestää loppuun asti kun lapsia saaneen munasolu voi olla jollain tapaa huonompi. Yksittäisesti. Mutta nuorten terveitä lapsia saaneiden naisten munasoluilla on tilastollisesti paremmat mahdollisuudet onnistua raskaudessa kun tuollaisia sököjä soluja saadaan karsittua vähemmälle.
Raskauden alkaminen tai loppuun asti jatkuminen riippuu kyllä eniten niistä hedelmöityshoitoja hankkivista.
Mmmmhh... eniten? Tarkoitatko yli 50 prosenttisesti? Yli 60 prosenttisesti? 99 prosenttisesti?
Niin, meuhkaapa sinäkin siinä kuvitellen olevasi päteväkin asiantuntija. Jaa ettei munasolun laadulla olekaan väliä? Kylläpä on ja lapsettomien luovuttajien lahjoittamissa soluissa on suhteellisesti enemmän kelvottomia vaikka enemmistö heistäkin tietysti pystyy tulemaan luomusti raskaaksi ja saamaan terveen lapsen. Lapsettomien joukossa vain ovat myös kaikki ne, joista ei vielä tiedäkään, että ei onnistuisi.
Tähän tinkaat tietysti, että "solut tutkitaan". Niin, selvästi kelvottomat menevät roskiin. Soluja ei tutkita niin täydellisesti, että pelkästään sillä perusteella tiedettäisiin, mitkä sopivat ja ovat hyviä ja mitkä eivät.
Enkä minä esimerkiksi haluaisi käyttää myöskään 10 lapsen äidin luovuttamia, hyvältä vaikuttavia munasoluja, koska todennäköisesti äidillä on jonkinlainen ravinnepuutos päällä eikä se ole hyvä lähtökohta sekään solujen luovutuksessa.
Jos hankkisin lapsia niin ehdottomasti adoptoisin, koska en missään nimessä halua olla raskaana tai synnyttää.
Perimisjärjestyksestä ja testamenteista voi päätellä, onko asia tärkeä ja kenelle omat resurssit halutaan ohjata.
Vierailija kirjoitti:
On tärkeää, koska minulle biologinen lapsi on jatkuvuutta.
Mutta huomaa: jos minulla olisi ei-biologinen lapsi, ei hän olisi yhtään sen arvottomampi kuin biologinenkaan eli tärkeys ei liity lapseen vaan asiaan.
Tämä. On ihan psykologinen fakta että lapsi nähdään itsensä jatkeena eikä omana yksilönä jolla on oma tahto ja itsenäisyys, ja joka ei välttämättä itse halunnut olla olemassa ja kuolla.
On, koska hän on ainoana tuntemani biologinen sukulainen.