Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksaa avioliitossa, jossa rakkaus on loppunut?
03.03.2023 |
Ja toinen tuntuu lähinnä kämppikseltä. Mutta jonka tavat jopa ärsyttää, kun joutuu sietämään niitä likaisia kalsareita lattialla ja piereskelyä sohvalla, luultavasti oikea kämppis ei edes jättäisi likaisia kalsareita lattialle. Ja koska lapsi on vasta kaksivuotias eli hyvin pieni vielä, niin ei oikein erokaan tunnu oikealta ratkaisulta. Joten millä keinoin jaksaa arkea tällaisessa liitossa?
Kommentit (161)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jokainen on vastuussa omasta onnestaan. Eli olet varmis "kärsimään" huonossa suhteessa oman onnesi kustannuksella tehdäksesi jonkun muun (miehen? lapsen?) onnelliseksi? No ei kai siinä. Elämä on valintoja.
En ole ap, mutta voin vastata, ettei ainakaan lapsi siitä tule onnelliseksi, päinvastoin, hän kärsii myös.
Jos vanhemmat jaksavat kaikesta huolimatta kunnioittaa toisiaan, ei lapsi tilanteesta kärsi.
Toista joutuu sietämään ja kaikki ärsyttää. Kuulostaako kunnioittamiselta ja terveeltä tavalta elää? Ei tod, ja aivan varmasti näkyy jaksamisessa ja heijastuu näin kaikkiin muihinkin asioihin ja henkilöihin.
Se on oma valinta, miten antaa ärsyyntymisen näkyä käytöksessään. Vaikka toisen tavat ärsyttää, voi silti päättää, että toinen on ihmisenä ihan yhtä arvokas kuin itse on, ja käyttäytyä sen mukaisesti.
Realistisesti tuollaista kotielämää ei kestä kukaan pidemmällä tähtäimellä. Koti ja kotiin tuleminen on sellainen paikka, jossa jokaisen ihmisten pitäisi saada rauhassa palautua, eikä joutua esittämään että kaikki on hyvin, kun elää parisuhteessa, jossa ei ole rakkautta ja esitetään, ettei toisen tavat ärsytä.
Hohhoijakkaa. Olen itse ärsyyntyjä, ja varsinkin turhasta ärsyyntyjä. Ääniyliherkkänä jo ruoan mussutus saattaa tietyssä tilanteessa ärsyttää. Onko se parisuhteen kriisin paikka? Ei todellakaan ole, vaan minun henkilökohtainen kasvun paikka kehittää omaa sietokykyäni ja itsesäätelyäni etten ärsyynny tyhjistä asioista.
Et vieläkään tunnu ymmärtävän eroa siinä, että eletään kämppiksen kanssa vs ollaan parisuhteessa, jossa on vielä rakkautta jäljellä.
Keskustelusta puuttuu määritelmät. Mitä tarkoittaa kun rakkautta on/ei ole enää "jäljellä"? Mitä tarkoittaa kämppissuhde? Kysehän on loppujen lopuksi siitä mitä parisuhderakkaus itse kenellekin tarkoittaa. Jos rajaa sen pelkästään romanttiseksi tunteeksi, niin voi jo alkuhuuman haihduttua helposti päätyä johtopäätökseen, että rakkautta ei ole enää jäljellä. Jos käsitys rakkaussuhteesta on laajempi eli hyväksyy sen sisältävän monenlaisia vaiheita romanttisen ideaalin ja laimeiden tunteiden välillä, on paljon valmiimpi sietämään kausia, jotka eivät varsinaisesti tunnu kovin romanttisen rakkauden täyteisiltä.
Aikuinenhan lopulta päättää vapaasti miten omiin ajatuksiinsa/tunteisiinsa suhtautuu.
Sekoitat nyt kun rakastutaan ja ollaan rakkaussuhteessa keskenään. Kyllä pitkässäkin parisuhteessa sitä rakkautta, eli huuman tunnetta on vielä jäljellä vaikka se ei olisikaan niin vahvana.
Kyllä sen tietää kun se rakkaus kuolee. Silloin tietää, ettei vain halua enää elää sen toisen kanssa saman katon alla, koska se tuntuu ihan samalta kuin eläisi jonkun kämppiksen kanssa.
Pyydä sinne asuntoosi kämppis asumaan niin ymmärrät kyllä sen eron nopeasti, millaista on olla rakkaussuhteessa ja millaista kämppissuhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ärsyyntyminen pikkuasioista on vain oire. Jos olisit rakastunut, et edes huomaisi mitään sinne tänne pudoteltuja kalsareita. Ne eivät ole ongelman syy.
En usko että kukaan voi pitkässä suhteessa olla aina vaan rakastunut, jos se tarkoittaa hehkuvia tunteita puolisoa kohtaan. Ihmisen aivot eivät yksinkertaisesti pysty siihen.
Meillä 13 yhteistä vuotta takana ja tunteet tulevat ja menevät, mutta sitoutuminen parisuhteeseen ja perheeseen pysyy. Välillä on vaiheita että tuntuu ettei jaksa itse yrittää tai ettei toinen yritä, mutta kun otamme aikaa keskustelulle, niin lähentyminen alkaa taas ja tunteetkin syttyvät. Jos tekisin dramaattisia johtopäätöksiä huonoina päivinä, emme varmaan olisi enää yhdessä.
Suurin haaste itselleni on ollut hyväksyä että parisuhdearki on tätä eikä sitä, mitä sadut kertovat. Kukaan ei elä pelkästään onnellisena elämänsä loppuun asti. Kenenkään kanssa.
Hyvin kirjoitit.
Lisäisin vielä sen että pitkässä suhteessa ihmiset myös muuttuvat, usein eri tahtia, ja sille pitää antaa aikaa ja tilaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas tätä.
Kun nainen synnyttää lapsen (ja on sille jo uhrannut oman kehonsa ja terveytensä) niin sen jälkeen naisen pitäisi myös unohtaa omat halut, tunteensa ja tarpeensa. Elää pitäisi vain ja ainoastaan lapselle ja miehelle. Vaikka rakkautta ei ole, mies ei välitä ja huomioi, ja jättää kaikki lasten hoidon ja kotitalouden hoidon lapselle niin pitäisi parisuhteeseen jäädä, koska... niin, koska naisilla ei pitäisi olla oikeutta onnellisuuteen. Sitten siinä on ärsyttävä kaveri-puoliso rinnalla, joka jättää jälkeensä lisää siivottavaa, jonka ruokkimiseen ja elämän pyörittämiseen menee aikaa, samalla kun pitää vielä kasvattaa se lapsi siinä rinnalla, hoitaa koti, tehdä ruokaa, käydä töissäkin siinä samalla... Ja vielä esittää, että ei muka haittaa sen kaveri-puolison ärsyttävät puolet?
Inhoan tätä vanhanaikaista "naisten kuuluu uhrautua" ajattelutapaa.
Aikamoisia oletuksia taas. Missä ap on kertonut että tilanne on tuo?
Vastauksista paistaa selvästi tämä ajattelutapa, miten aina naisten kuuluu uhrautua ja vain hyväksyä rakkaudeton parisuhdekkin. Täällä on ollut kommentteja siitäkin, miten pitäisi odottaa naisen siihen asti sentään että lapsi on muuttanut omilleen (eli mitä vielä 14+ vuotta?) ja sitten vasta erota.
Ihan sairaita kommentteja minun mielestä ja just sellaista, että naisella ei pitäisi saada olla omia tarpeita, haluja ja vaatimuksia olla onnellinen.
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas tätä.
Kun nainen synnyttää lapsen (ja on sille jo uhrannut oman kehonsa ja terveytensä) niin sen jälkeen naisen pitäisi myös unohtaa omat halut, tunteensa ja tarpeensa. Elää pitäisi vain ja ainoastaan lapselle ja miehelle. Vaikka rakkautta ei ole, mies ei välitä ja huomioi, ja jättää kaikki lasten hoidon ja kotitalouden hoidon lapselle niin pitäisi parisuhteeseen jäädä, koska... niin, koska naisilla ei pitäisi olla oikeutta onnellisuuteen. Sitten siinä on ärsyttävä kaveri-puoliso rinnalla, joka jättää jälkeensä lisää siivottavaa, jonka ruokkimiseen ja elämän pyörittämiseen menee aikaa, samalla kun pitää vielä kasvattaa se lapsi siinä rinnalla, hoitaa koti, tehdä ruokaa, käydä töissäkin siinä samalla... Ja vielä esittää, että ei muka haittaa sen kaveri-puolison ärsyttävät puolet?
Inhoan tätä vanhanaikaista "naisten kuuluu uhrautua" ajattelutapaa.
Miksi se olisi sitä, että naisen kuuluu uhrautua?
Yhtä lailla miehen. Onko ap muuten sanonut, että mies ei tee mitään kotitöitä?
ap voisi joskus lähteä viikoksi reissuun ja jättää lapsen hoitamisen siksi aikaa miehen vastuulle. Miksei se sujuisi? Pitikö mies osansa vanhempainvapaasta? Jos ei, niin miksi ap suostui siihen ettei pitänyt?
Miehet on kyllä usein vähempään tyytyväisiä. Tässä on naiset valitelleet, kuinka eivät tunne tulevansa huomioiduksi. Miehet ovat vähempään tyytyväisiä, mikä luettakoon heille ansioksi. Useimmiten eroon tekee aloitteen nainen, ja mies huuli pyöreänä ihmettelee, että meillähän meni ihan hyvin.
Normaalia pienen lapsen vanhemman mietteitä. Suurin osa eroista otetaan, kun lapsi on n. 2-vuotias, ja kyllähän me kaikki ymmärrämme syyt.
Nyt tarvitaan sitä sietämistä ja kärsivällisyyttä, tämä on sitä vastamäkeä jossa olet luvannut tahtoa tahtoa <3 Aika auttaa, toki puhuminenkin ja kahdenkeskisen ajan löytäminen aina silloin tällöin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas tätä.
Kun nainen synnyttää lapsen (ja on sille jo uhrannut oman kehonsa ja terveytensä) niin sen jälkeen naisen pitäisi myös unohtaa omat halut, tunteensa ja tarpeensa. Elää pitäisi vain ja ainoastaan lapselle ja miehelle. Vaikka rakkautta ei ole, mies ei välitä ja huomioi, ja jättää kaikki lasten hoidon ja kotitalouden hoidon lapselle niin pitäisi parisuhteeseen jäädä, koska... niin, koska naisilla ei pitäisi olla oikeutta onnellisuuteen. Sitten siinä on ärsyttävä kaveri-puoliso rinnalla, joka jättää jälkeensä lisää siivottavaa, jonka ruokkimiseen ja elämän pyörittämiseen menee aikaa, samalla kun pitää vielä kasvattaa se lapsi siinä rinnalla, hoitaa koti, tehdä ruokaa, käydä töissäkin siinä samalla... Ja vielä esittää, että ei muka haittaa sen kaveri-puolison ärsyttävät puolet?
Inhoan tätä vanhanaikaista "naisten kuuluu uhrautua" ajattelutapaa.
Miksi se olisi sitä, että naisen kuuluu uhrautua?
Yhtä lailla miehen. Onko ap muuten sanonut, että mies ei tee mitään kotitöitä?
ap voisi joskus lähteä viikoksi reissuun ja jättää lapsen hoitamisen siksi aikaa miehen vastuulle. Miksei se sujuisi? Pitikö mies osansa vanhempainvapaasta? Jos ei, niin miksi ap suostui siihen ettei pitänyt?
Miehet on kyllä usein vähempään tyytyväisiä. Tässä on naiset valitelleet, kuinka eivät tunne tulevansa huomioiduksi. Miehet ovat vähempään tyytyväisiä, mikä luettakoon heille ansioksi. Useimmiten eroon tekee aloitteen nainen, ja mies huuli pyöreänä ihmettelee, että meillähän meni ihan hyvin.
Missä kohtaa sanottiin, että kirjoitelma viittaisi AP:n tilanteeseen vaan että oli yleistys miten yleisemmin asiat menevät suomalaisessa kulttuurissa?
Miehet eivät ole vähempään tyytyväisiä, vaan naiset antavat heille usein enemmän (ilmainen kotipiika, kokki, lastenhoitaja, sängyn lämmittäjä jne...) ja taas sitten naiset lopulta palavat loppuun eivätkä halua siivota miesten perässä eivätkä saa mitään oikeastaan takaisin, koska miehet kuvittelevat, että kun he ovat niin "ah vähempään tyytyväisiä" niin ei tarvitse hirveästi antaa naiselle, kuin ehkä tuoda vähän rahaa pankkiin.
Oikeastiko ajattelit, että miehesi, kalsarit ja piereskely ei koskaan ärsyttäisi?
Naiivia, anteeksi vain. Intohimoa ei montaa vuotta kestä kenenkään kanssa. Mutta sen voi löytää uudelleen, useimmiten kunhan lapset on isompia, harvoin taapero-vuosina.
Nyt kasva aikuiseksi ja löydä rakkaus, joka tarkoittaa asennetta ja tekoja toista kohtaan! Tekojen rakkaus on esim. sitä, ettet ota eroa vain kun toinen ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas tätä.
Kun nainen synnyttää lapsen (ja on sille jo uhrannut oman kehonsa ja terveytensä) niin sen jälkeen naisen pitäisi myös unohtaa omat halut, tunteensa ja tarpeensa. Elää pitäisi vain ja ainoastaan lapselle ja miehelle. Vaikka rakkautta ei ole, mies ei välitä ja huomioi, ja jättää kaikki lasten hoidon ja kotitalouden hoidon lapselle niin pitäisi parisuhteeseen jäädä, koska... niin, koska naisilla ei pitäisi olla oikeutta onnellisuuteen. Sitten siinä on ärsyttävä kaveri-puoliso rinnalla, joka jättää jälkeensä lisää siivottavaa, jonka ruokkimiseen ja elämän pyörittämiseen menee aikaa, samalla kun pitää vielä kasvattaa se lapsi siinä rinnalla, hoitaa koti, tehdä ruokaa, käydä töissäkin siinä samalla... Ja vielä esittää, että ei muka haittaa sen kaveri-puolison ärsyttävät puolet?
Inhoan tätä vanhanaikaista "naisten kuuluu uhrautua" ajattelutapaa.
Aikamoisia oletuksia taas. Missä ap on kertonut että tilanne on tuo?
Vastauksista paistaa selvästi tämä ajattelutapa, miten aina naisten kuuluu uhrautua ja vain hyväksyä rakkaudeton parisuhdekkin. Täällä on ollut kommentteja siitäkin, miten pitäisi odottaa naisen siihen asti sentään että lapsi on muuttanut omilleen (eli mitä vielä 14+ vuotta?) ja sitten vasta erota.
Ihan sairaita kommentteja minun mielestä ja just sellaista, että naisella ei pitäisi saada olla omia tarpeita, haluja ja vaatimuksia olla onnellinen.
Eli mielikuvittelit ap:n tilanteeksi tuon ja päivittelet että kanssakeskustelijat kannustavat ap:ta pysymään noin huonossa liitossa. Pysytäänkö asiassa..
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko ajattelit, että miehesi, kalsarit ja piereskely ei koskaan ärsyttäisi?
Naiivia, anteeksi vain. Intohimoa ei montaa vuotta kestä kenenkään kanssa. Mutta sen voi löytää uudelleen, useimmiten kunhan lapset on isompia, harvoin taapero-vuosina.
Nyt kasva aikuiseksi ja löydä rakkaus, joka tarkoittaa asennetta ja tekoja toista kohtaan! Tekojen rakkaus on esim. sitä, ettet ota eroa vain kun toinen ärsyttää.
Sori mutta puhut ihan paskaa. Kyllä se intohimo voi olla lapsiarkenakin kun KUMMATKIN tahtoo panostaa.
PARIsuhde ei kestä, jos vain toinen tekee ja toimii. Jos toinen ei tee mitään ja vaan pierskelee sohvalla, niin ei varmasti parisuhde kestä paitsi jos naisen pitää unohtaa oma onni.
Älä AP kuuntele tälläisiä ihmisiä ihan oikeasti. Kadut vain vanhempana ettet aikaisemmin lähtenyt, jos oikeasti rakkaus on kuollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas tätä.
Kun nainen synnyttää lapsen (ja on sille jo uhrannut oman kehonsa ja terveytensä) niin sen jälkeen naisen pitäisi myös unohtaa omat halut, tunteensa ja tarpeensa. Elää pitäisi vain ja ainoastaan lapselle ja miehelle. Vaikka rakkautta ei ole, mies ei välitä ja huomioi, ja jättää kaikki lasten hoidon ja kotitalouden hoidon lapselle niin pitäisi parisuhteeseen jäädä, koska... niin, koska naisilla ei pitäisi olla oikeutta onnellisuuteen. Sitten siinä on ärsyttävä kaveri-puoliso rinnalla, joka jättää jälkeensä lisää siivottavaa, jonka ruokkimiseen ja elämän pyörittämiseen menee aikaa, samalla kun pitää vielä kasvattaa se lapsi siinä rinnalla, hoitaa koti, tehdä ruokaa, käydä töissäkin siinä samalla... Ja vielä esittää, että ei muka haittaa sen kaveri-puolison ärsyttävät puolet?
Inhoan tätä vanhanaikaista "naisten kuuluu uhrautua" ajattelutapaa.
Aikamoisia oletuksia taas. Missä ap on kertonut että tilanne on tuo?
Vastauksista paistaa selvästi tämä ajattelutapa, miten aina naisten kuuluu uhrautua ja vain hyväksyä rakkaudeton parisuhdekkin. Täällä on ollut kommentteja siitäkin, miten pitäisi odottaa naisen siihen asti sentään että lapsi on muuttanut omilleen (eli mitä vielä 14+ vuotta?) ja sitten vasta erota.
Ihan sairaita kommentteja minun mielestä ja just sellaista, että naisella ei pitäisi saada olla omia tarpeita, haluja ja vaatimuksia olla onnellinen.
Eli mielikuvittelit ap:n tilanteeksi tuon ja päivittelet että kanssakeskustelijat kannustavat ap:ta pysymään noin huonossa liitossa. Pysytäänkö asiassa..
Vastauksien perusteella nimenomaan kehotetaan pysymään noinkin huonossa parisuhteessa.
Ei ole rakkautta? No pysy parisuhteessa lapsen takia.
Mies ärsyttää? No pysy parisuhteessa lapsen takia.
Mies ei siivoa jälkiäänsä? No pysy parisuhteessa lapsen takia
jne....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas tätä.
Kun nainen synnyttää lapsen (ja on sille jo uhrannut oman kehonsa ja terveytensä) niin sen jälkeen naisen pitäisi myös unohtaa omat halut, tunteensa ja tarpeensa. Elää pitäisi vain ja ainoastaan lapselle ja miehelle. Vaikka rakkautta ei ole, mies ei välitä ja huomioi, ja jättää kaikki lasten hoidon ja kotitalouden hoidon lapselle niin pitäisi parisuhteeseen jäädä, koska... niin, koska naisilla ei pitäisi olla oikeutta onnellisuuteen. Sitten siinä on ärsyttävä kaveri-puoliso rinnalla, joka jättää jälkeensä lisää siivottavaa, jonka ruokkimiseen ja elämän pyörittämiseen menee aikaa, samalla kun pitää vielä kasvattaa se lapsi siinä rinnalla, hoitaa koti, tehdä ruokaa, käydä töissäkin siinä samalla... Ja vielä esittää, että ei muka haittaa sen kaveri-puolison ärsyttävät puolet?
Inhoan tätä vanhanaikaista "naisten kuuluu uhrautua" ajattelutapaa.
Aikamoisia oletuksia taas. Missä ap on kertonut että tilanne on tuo?
Vastauksista paistaa selvästi tämä ajattelutapa, miten aina naisten kuuluu uhrautua ja vain hyväksyä rakkaudeton parisuhdekkin. Täällä on ollut kommentteja siitäkin, miten pitäisi odottaa naisen siihen asti sentään että lapsi on muuttanut omilleen (eli mitä vielä 14+ vuotta?) ja sitten vasta erota.
Ihan sairaita kommentteja minun mielestä ja just sellaista, että naisella ei pitäisi saada olla omia tarpeita, haluja ja vaatimuksia olla onnellinen.
Eli mielikuvittelit ap:n tilanteeksi tuon ja päivittelet että kanssakeskustelijat kannustavat ap:ta pysymään noin huonossa liitossa. Pysytäänkö asiassa..
Vastauksien perusteella nimenomaan kehotetaan pysymään noinkin huonossa parisuhteessa.
Ei ole rakkautta? No pysy parisuhteessa lapsen takia.
Mies ärsyttää? No pysy parisuhteessa lapsen takia.
Mies ei siivoa jälkiäänsä? No pysy parisuhteessa lapsen takia
jne....
Mielestäni tässä on ennemminkin mietiskelty sitä rakkauden määritelmää. Kannustettu pohtimaan onko kyse vain ohimenevästä laimeasta vaiheesta. Aikuisuudessa on ihan olennaista miettiä tunteiden taakse eikä toimia niiden ehdoilla. Esim. ärsytyksen tunteminen on niin yleistä elämässä, että ei sitä voi pitää minkään mittarina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikeastiko ajattelit, että miehesi, kalsarit ja piereskely ei koskaan ärsyttäisi?
Naiivia, anteeksi vain. Intohimoa ei montaa vuotta kestä kenenkään kanssa. Mutta sen voi löytää uudelleen, useimmiten kunhan lapset on isompia, harvoin taapero-vuosina.
Nyt kasva aikuiseksi ja löydä rakkaus, joka tarkoittaa asennetta ja tekoja toista kohtaan! Tekojen rakkaus on esim. sitä, ettet ota eroa vain kun toinen ärsyttää.
Sori mutta puhut ihan paskaa. Kyllä se intohimo voi olla lapsiarkenakin kun KUMMATKIN tahtoo panostaa.
PARIsuhde ei kestä, jos vain toinen tekee ja toimii. Jos toinen ei tee mitään ja vaan pierskelee sohvalla, niin ei varmasti parisuhde kestä paitsi jos naisen pitää unohtaa oma onni.
Älä AP kuuntele tälläisiä ihmisiä ihan oikeasti. Kadut vain vanhempana ettet aikaisemmin lähtenyt, jos oikeasti rakkaus on kuollut.
"Mä en ala kun toi toinen ei tee MITÄÄN!"
Onko ap:n mies edes sanonut olevansa tilanteeseen jotenkin tyytymätön?
Ei suurta intohimoa tarvita. Kodikkuuskin voi saada pysymään yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä voit kasvattaa sun lapsen onnellisessa tai onnettomassa kodissa. Kumpikohan on parempi vaihtoehto?
Että mua rasittaa tämä mustavalkoinen ohje.
Ei se ole ihan näin yksioikoista.. Yleensä toitotetaan että eron jälkeen olisi lapsella onnellinen koti.Eroperhe voi olla myös (ja usein onkin) onneton
Lapsilla on myös uskomaton kyky syyllistää itseään vanhempien erosta.
Varsinkin, jos joskus vielä sattuvat kuulemaan tuon ajatuksen, että juuri lapsen kannalta oli parempi antaa hänelle onnellinen koti eroamalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nauratteko te? Oikeasti yhdessä nauraminen on tosi terapeuttista ( en ole terapeutti, mutta yli 30v parisuhdetta ja edelleen rakastamme toisiamme, ainakin välillä:)).
Nauramalla ja toisen ihoa koskemalla me ollaan päästy ihan tosi pahoistakin yli.
Just. Nää on niin näitä. Mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella.
Meilläkin naurettiin ja kosketeltiin.
Samaan aikaan mies nauratti muitakin... ja lopulta alkoi "jättää kalsareita lattialle", koska halusi, että meidän liitto loppuu mun kypsyessä tilanteeseen. Hän kun ei itse halunnut olla "eroava" osapuoli.
Mutta en sano, että tässä olisi kyse siitä. Toi oli vain mun kokemus ja meidän parisuhde. Jokainen parisuhde on erilainen. Ei näistä voi vetää johtopäätöksiä muiden suhteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas tätä.
Kun nainen synnyttää lapsen (ja on sille jo uhrannut oman kehonsa ja terveytensä) niin sen jälkeen naisen pitäisi myös unohtaa omat halut, tunteensa ja tarpeensa. Elää pitäisi vain ja ainoastaan lapselle ja miehelle. Vaikka rakkautta ei ole, mies ei välitä ja huomioi, ja jättää kaikki lasten hoidon ja kotitalouden hoidon lapselle niin pitäisi parisuhteeseen jäädä, koska... niin, koska naisilla ei pitäisi olla oikeutta onnellisuuteen. Sitten siinä on ärsyttävä kaveri-puoliso rinnalla, joka jättää jälkeensä lisää siivottavaa, jonka ruokkimiseen ja elämän pyörittämiseen menee aikaa, samalla kun pitää vielä kasvattaa se lapsi siinä rinnalla, hoitaa koti, tehdä ruokaa, käydä töissäkin siinä samalla... Ja vielä esittää, että ei muka haittaa sen kaveri-puolison ärsyttävät puolet?
Inhoan tätä vanhanaikaista "naisten kuuluu uhrautua" ajattelutapaa.
Aikamoisia oletuksia taas. Missä ap on kertonut että tilanne on tuo?
Vastauksista paistaa selvästi tämä ajattelutapa, miten aina naisten kuuluu uhrautua ja vain hyväksyä rakkaudeton parisuhdekkin. Täällä on ollut kommentteja siitäkin, miten pitäisi odottaa naisen siihen asti sentään että lapsi on muuttanut omilleen (eli mitä vielä 14+ vuotta?) ja sitten vasta erota.
Ihan sairaita kommentteja minun mielestä ja just sellaista, että naisella ei pitäisi saada olla omia tarpeita, haluja ja vaatimuksia olla onnellinen.
Eli mielikuvittelit ap:n tilanteeksi tuon ja päivittelet että kanssakeskustelijat kannustavat ap:ta pysymään noin huonossa liitossa. Pysytäänkö asiassa..
Vastauksien perusteella nimenomaan kehotetaan pysymään noinkin huonossa parisuhteessa.
Ei ole rakkautta? No pysy parisuhteessa lapsen takia.
Mies ärsyttää? No pysy parisuhteessa lapsen takia.
Mies ei siivoa jälkiäänsä? No pysy parisuhteessa lapsen takia
jne....
Mielestäni tässä on ennemminkin mietiskelty sitä rakkauden määritelmää. Kannustettu pohtimaan onko kyse vain ohimenevästä laimeasta vaiheesta. Aikuisuudessa on ihan olennaista miettiä tunteiden taakse eikä toimia niiden ehdoilla. Esim. ärsytyksen tunteminen on niin yleistä elämässä, että ei sitä voi pitää minkään mittarina.
Näin onnellisena eronneena sanoisin, että päivittäinen ärsytyksen tunne ei todellakaan ole yleistä, tai sen ei ainakaan pitäisi olla. Verenpaineet laski, ja turha alkoholin kanssa pelleily ja tupakointi jäivät, kun pääsin ahdistavasta suhteesta vapaaksi.
Nykyisen puolison kanssa ei koskaan ole ottanut samalla tavoin päähän. Jatkuva työnteon maku suhteessa ja normaalien erimielisyyksistä keskustelemisen yli menevä "yrittäminen" kertovat siitä, että yhteensopivuutta ei vaan ole tarpeeksi.
Moni kärsii, kärsii, mutta kruunua sillä ei ole luvassa, sydänsairaus korkeintaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi teit lapsen tuollaiseen suhteeseen. Eikö ollut vauvakuumeen tyydyttämiseen muuta vaihtoehtoa löytynyt, miestä kuin tuollainen jättö tautinen sika.
Itse olet lapsesi siittäjän valinnut niin ei sitten muu auta kuin kärsiä tai antaa potku sille persuuksiin mennä muille maille siitos hommiin taas uusille naisille joilla on vahva vauvakuume ja pitää väkisin jollain teetättää se kakara.
Minä en yhtään puolusta naisia sillä se kaikkein pahin vika on niissä kun pitää saada jollain itsensä paksuksi ja sitten otetaan ihan kuka tahansa. Minä en kehtaisi valittaa kunhan on saanut sen kakaransa jollain tyhmällä äijällä siitettyä niin olkoon se tyytyväinen. Jos nainen ei ole kovinkaan tasokas niin ei se yleensä saa mitään tasokasta miestäkään. Tämä vaan on nyt raaka totuus vaikka kuinka muuta koittaisi tavoitella.
Kerrotko mistä naiset voivat ostaa sen kristallipallon, josta nähdä tulevaisuuteen? Johan AP jo kertoi, että mies muuttui vasta lapsen synnyttyä.
Se on helppoa: Kun nähdessäsi jonkun miehen alkaa sukat pyöriä jaloissa, muista että kukaan mies ei tee sinua onneliseksi. Ei kukaan. Itse vain olet vastuussa onnellisuudestasi.
Kun tässä on puhuttu, eikö ole oikeutta olla onnellinen, niin tietenkin on. Jos onni särkyy siihen että sohvalla on piereskelevä mies, on parempi pysyä sinkkuna. Silloin ei ole ketään sitä onnea häiritsemässä. Käytännössä kaikkien kanssa käy niin, että rkastuminen ja intohimo hiipuvat, ja ärsyttäviä tapoja alkaa ilmaantua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas tätä.
Kun nainen synnyttää lapsen (ja on sille jo uhrannut oman kehonsa ja terveytensä) niin sen jälkeen naisen pitäisi myös unohtaa omat halut, tunteensa ja tarpeensa. Elää pitäisi vain ja ainoastaan lapselle ja miehelle. Vaikka rakkautta ei ole, mies ei välitä ja huomioi, ja jättää kaikki lasten hoidon ja kotitalouden hoidon lapselle niin pitäisi parisuhteeseen jäädä, koska... niin, koska naisilla ei pitäisi olla oikeutta onnellisuuteen. Sitten siinä on ärsyttävä kaveri-puoliso rinnalla, joka jättää jälkeensä lisää siivottavaa, jonka ruokkimiseen ja elämän pyörittämiseen menee aikaa, samalla kun pitää vielä kasvattaa se lapsi siinä rinnalla, hoitaa koti, tehdä ruokaa, käydä töissäkin siinä samalla... Ja vielä esittää, että ei muka haittaa sen kaveri-puolison ärsyttävät puolet?
Inhoan tätä vanhanaikaista "naisten kuuluu uhrautua" ajattelutapaa.
Aikamoisia oletuksia taas. Missä ap on kertonut että tilanne on tuo?
Vastauksista paistaa selvästi tämä ajattelutapa, miten aina naisten kuuluu uhrautua ja vain hyväksyä rakkaudeton parisuhdekkin. Täällä on ollut kommentteja siitäkin, miten pitäisi odottaa naisen siihen asti sentään että lapsi on muuttanut omilleen (eli mitä vielä 14+ vuotta?) ja sitten vasta erota.
Ihan sairaita kommentteja minun mielestä ja just sellaista, että naisella ei pitäisi saada olla omia tarpeita, haluja ja vaatimuksia olla onnellinen.
Eli mielikuvittelit ap:n tilanteeksi tuon ja päivittelet että kanssakeskustelijat kannustavat ap:ta pysymään noin huonossa liitossa. Pysytäänkö asiassa..
Vastauksien perusteella nimenomaan kehotetaan pysymään noinkin huonossa parisuhteessa.
Ei ole rakkautta? No pysy parisuhteessa lapsen takia.
Ei tässä tuollaista neuvoa ole annettu, vaan on ihmetelty, mitä aloittaja sillä rakkaudella tarkoittaa. Ilmeisesti tarkoittaa rakastumisen tunnetta.
Vierailija kirjoitti:
Lapsi tarvitsee onnelliset vanhemmat. Hän tulee vielä syyttämään teitä lapsuutensa pilaamisesta kurjalla koti-ilmapiirillä.
Onko myös ap:n mies onneton? Minusta keskustelussa ei ole tullut esiin mitään, mistä voisi päätellä että on.
Ja miksi ap itse onnellistuisi sillä, että mies ei enää ole kotona? Luultavasti olisi esim. taloudellisesti paljon tiukempaa. Vaikeampi lähteä mihinkään omiin menoihinsa. Eikö mieheen voi suhtautua kuin talouskoneeseen, joka tuo rahaa ja joskus hoitaa lasta, ja vähän haisee? Hyödyllinen vekotin, puutteistaan huolimatta. Miksi sellaisen omistaminen tekisi ihmisestä onnettoman?
Veikkaan, että vastaus on pettymys. Mies olemassaolollaan muistuttaa aloittajaa täyttymättömistä toiveista. Mutta ei ne toiveet sillä katoa, että poistetaan näköpiiristä se tyyppi, jota joskus haksahdettiin luulemaan niiden täyttäjäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää on taas tätä.
Kun nainen synnyttää lapsen (ja on sille jo uhrannut oman kehonsa ja terveytensä) niin sen jälkeen naisen pitäisi myös unohtaa omat halut, tunteensa ja tarpeensa. Elää pitäisi vain ja ainoastaan lapselle ja miehelle. Vaikka rakkautta ei ole, mies ei välitä ja huomioi, ja jättää kaikki lasten hoidon ja kotitalouden hoidon lapselle niin pitäisi parisuhteeseen jäädä, koska... niin, koska naisilla ei pitäisi olla oikeutta onnellisuuteen. Sitten siinä on ärsyttävä kaveri-puoliso rinnalla, joka jättää jälkeensä lisää siivottavaa, jonka ruokkimiseen ja elämän pyörittämiseen menee aikaa, samalla kun pitää vielä kasvattaa se lapsi siinä rinnalla, hoitaa koti, tehdä ruokaa, käydä töissäkin siinä samalla... Ja vielä esittää, että ei muka haittaa sen kaveri-puolison ärsyttävät puolet?
Inhoan tätä vanhanaikaista "naisten kuuluu uhrautua" ajattelutapaa.
Aikamoisia oletuksia taas. Missä ap on kertonut että tilanne on tuo?
Vastauksista paistaa selvästi tämä ajattelutapa, miten aina naisten kuuluu uhrautua ja vain hyväksyä rakkaudeton parisuhdekkin. Täällä on ollut kommentteja siitäkin, miten pitäisi odottaa naisen siihen asti sentään että lapsi on muuttanut omilleen (eli mitä vielä 14+ vuotta?) ja sitten vasta erota.
Ihan sairaita kommentteja minun mielestä ja just sellaista, että naisella ei pitäisi saada olla omia tarpeita, haluja ja vaatimuksia olla onnellinen.
Eli mielikuvittelit ap:n tilanteeksi tuon ja päivittelet että kanssakeskustelijat kannustavat ap:ta pysymään noin huonossa liitossa. Pysytäänkö asiassa..
Vastauksien perusteella nimenomaan kehotetaan pysymään noinkin huonossa parisuhteessa.
Ei ole rakkautta? No pysy parisuhteessa lapsen takia.
Ei tässä tuollaista neuvoa ole annettu, vaan on ihmetelty, mitä aloittaja sillä rakkaudella tarkoittaa. Ilmeisesti tarkoittaa rakastumisen tunnetta.
En tarkoita rakastumisen tunnetta tai alkuhuumaa vaan rakastamista. Tiedän kyllä näiden eron. En esimerkiksi ikävöi miestäni enää kun olemme vaikka työmatkan vuoksi erossa viikon enkä mieti mitä hänelle siellä matkalla kuuluu, ei tule oloa että tekisi mieli kysyä kuulumisia. En jaksa niin kiinnostua hänen elämän asioista enää. Ei tule hyvä mieli siitä kun hän palaa kotiin. Jos elämässäni tapahtuu jotain pientä yllättävää mukavaa ei tule mieleen, että kertoisin siitä ensimmäisenä hänelle. Tunnen kyllä välittäväni hänestä mutta kuin ystävästä tai pitkän ajan kämppiksestä. En myöskään tunne, että hän rakastaisi minua. Ap
Aikamoisia oletuksia taas. Missä ap on kertonut että tilanne on tuo?