Onko muita ketkä ei sure vanhemman kuolemaa?

Vierailija kirjoitti:

Kaverini vanhemmat kuoli erääsdä hyvin paljon mediahuomiota saaneessa tapauksessa, kun kaveri oli koululainen. Minulla taas ei ollut isää oikeastaan koskaan ollutkaan. Tiesin ja tavallaan tunsin tämän biologisen isän, mutta en koskaan sinä aikana mitä muistan edes sanonut häntä isäksi.

Vanhempiensa kuoleman jälkeen tämä kaveri alkoi puhua minulle vanhempien kunnioittamisesta ja ihmetellä sitä miten suhtauduin biologiseen isääni, vaikka tiesi tilanteen oikein hyvin. Vaikka miten yritin selittää, että ei näitä voi mitenkään vertailla koska ovat täysin eri asioita, kaveri silti jatkoi käytöstään. Hän ei yksinkertaisesti enää voinut ymmärtää, miksi joku ei ole tekemisissä.

Ihme dorka.

Vierailija kirjoitti:

Kaverini vanhemmat kuoli erääsdä hyvin paljon mediahuomiota saaneessa tapauksessa, kun kaveri oli koululainen. Minulla taas ei ollut isää oikeastaan koskaan ollutkaan. Tiesin ja tavallaan tunsin tämän biologisen isän, mutta en koskaan sinä aikana mitä muistan edes sanonut häntä isäksi.

Vanhempiensa kuoleman jälkeen tämä kaveri alkoi puhua minulle vanhempien kunnioittamisesta ja ihmetellä sitä miten suhtauduin biologiseen isääni, vaikka tiesi tilanteen oikein hyvin. Vaikka miten yritin selittää, että ei näitä voi mitenkään vertailla koska ovat täysin eri asioita, kaveri silti jatkoi käytöstään. Hän ei yksinkertaisesti enää voinut ymmärtää, miksi joku ei ole tekemisissä.

Ehkä he halusivatkin kuolla, koska heillä oli niin tyhmä lapsi.

Isäni kuolemaa en surrut ollenkaan kun hän hylkäsi lapsensa eron jälkeen kokonaan. Maksatutti veronmaksajilla elatusmaksunsa vaikka oli lapsen halunnut niin että en ollut mikään väkisin tehty vahinko, avioliitossa tehty. Tienasi isoja summia pimeellä työllä. Ikinä ei muistanut syntymäpäivinä edes. Laittoi kaikki rahansa omiinsa kalleisiin huveihinsa.

Ero tuli kun ei sellainen sopinut lapsiperheeseen eikä huolehtinut että perheessä olisi ollut ruokaa vaan tuhlasi ihan kaiken ja olisi syönyt lapsenkin ruuat. Taksi kuski vei ja toi baarista toiseen koko ajan rahaa palaessa. Alussa näytteli jotain ihan muuta mutta kun sai haluamansa niin teatteri loppui siihen. 

Koitti sitten vanhana sairaana änkeä elämääni ja puolisoni heitti hänet ulos että tuollaisen luuserin ei tänne tarvitse tulla. Minulle tuli sen sairaala laskut ja koitettiin karhuta sen velkoja kuolemankin jälkeen. 

En usko, että suren juurikaan kun kuolevat. Rakastan vanhempiani ja meillä on hyvä suhde, mutta en ole kovin taipuvainen suruun. Silloin kun suren, suren yleensä jotain kummallista pikkujuttua, vaikka perhosen vaurioitunutta siipeä. 

Jos vanhempieni kuolema tapahtuu ikävällä tavalla tai he joutuvat kärsimään paljon, sitä varmasti suren kuitenkin.

Isäni oli kuollessaan sairastanut yli 20 vuotta, viimeiset viisi vuotta vanhainkodissa sänkyyn hoidettavana potilaana. Ei isästä itsestään ja hänen persoonastaan ollut mitään jäljellä, kun hän lähes 90 vuotiaana kuoli. Valtava helpotus oli lähinnä päällimmäinen tunne.

Minusta tuntuu niin pahalta kun täällä puhutaan vanhemmista ikävästi. Niin kauan kuin vanhempi on elossa on toivoa ja mahdollisuus korjata välit. Kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu niin pahalta kun täällä puhutaan vanhemmista ikävästi. Niin kauan kuin vanhempi on elossa on toivoa ja mahdollisuus korjata välit. Kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta.

Korjaa sinä niitä välejäsi niin paljon kuin haluat vaikka pedarivanhempiin. Mutta älä odota muilta samaa.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu niin pahalta kun täällä puhutaan vanhemmista ikävästi. Niin kauan kuin vanhempi on elossa on toivoa ja mahdollisuus korjata välit. Kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta.

Ei ole meidän vika, jos sinun vanhempasi halusivat mieluummin kuolla kuin katsella sinua.

Kiukuttele niille, älä meille.

Vierailija kirjoitti:

Minusta tuntuu niin pahalta kun täällä puhutaan vanhemmista ikävästi. Niin kauan kuin vanhempi on elossa on toivoa ja mahdollisuus korjata välit. Kaikilla ei ole sitä mahdollisuutta.

Minua ei ollut mitään haluja korjata välejä. Ei haittaa ettei välejä ollut ja ei haittaa ei kuoli.

Rakkaus ja suru ovat saman kolikon eri puolet. Ei ole toista ilman toista. Jos et sure läheisesi kuolemaan, läheisesi ei ollut sinulle kovinkaan rakas. Mutta surukin voi ilmentyä monella eri tavalla, ei se ole koko ajan läsnä vaan se tulee vähänkuin meret aallot, ilman ennakointia, mahdottomia estää ja toisaalta menee aina ohikin. Tiedän tämän erittäin hyvin sillä menetin rakkaan äitini viime kesänä.