Muistatteko kun vielä 80-luvulla oli perheitä joiden lämmin ruoka oli aina sianlihakastike ja perunat?

Muistatko sinä kun oli ruokana läskisoossia ja perunoita?

Läskisoosi olisi nykyään terveellistä ja ilmastoystävällistä ruokaa, mutta moni ei osaa, eikä viitsi tehdä.

Näkee miten feministi- , ilmasto- ja eläinsuojelupropaganda on syönyt läskikastikkeen maineen aivan perusteetta. Se mikä oli ennen raikasta ja ummehtuneisuutta tuulettavaa, on nyt muuttunut ummehtuneeksi mätäpesäksi. Läskisoosi kansallisruuaksi.

Vierailija kirjoitti:

Kun olisikin ollut. Maitopottua aamulla,illalla ruskea kastike kuoripottujen kanssa. Kesällä kalakeittoa. Ei perunapuuroa,ei paistettuja pottuja. Mutta kiitos Jumalalle,oli ruokaa joka päivä,sai syödä vapaasti. Maitoa oli kotoa ja rieskaa.On ystävä,jonka kodissa aamulla jaettiin leipäviipaleosat,oli niin köyhää.

Maitopottu oli meilläkin vakiota.

Aika liikkis ruoka oikeastaan. Kesäkeittohan on tuon variantti. Lapsena kumpikin oli herkkua.

Meillä oli usein lihakeittoa, kalakeittoa (sei tai lohi) tai jauhelihakastiketta perunoiden kanssa. Meidän erikoisuus oli torstaisin poronkäristys perunamuusin ja puolukoiden kanssa. Vanhempani kun olivat Lapista kotoisin ja asuimme pk-seudulla. Nykyään ei varmaan olisi mihinkään käristyksiin varaa kun poro on paljon kalliimpaa. Leipäjuustoa saattoi myös olla ja hilloja.

Ei ollut tämmöistä kenelläkään minun tietääkseni, ja sinunkin tapauksessasi siis kyse vain yhdestä perheestä. Aikamoinen yleistys, että 80-luvulla tämmöistä olisi joka paikassa ollut.

Armeijassa kyllä oli kuvaillun oloista sontaa ruuan tilalla, yhtenä nimityksenä oli sydänmurukastike (kai se oli sydämistä tehty sitten). Sitä harva söi.

Vierailija kirjoitti:

Muistatko sinä kun oli ruokana läskisoossia ja perunoita?

Minua ihmetyttää rajusti tämä läskisoosi. Siitähän puhutaan aivan jatkuvasti ikäänkuin tosiaan muuta ei olisi takavuosina syötykään. Olen syntynyt vuonna 1968 mutta en muista koskaan syöneeni tai nähneeni mitään läskisoosia missään. Jauhelihakastiketta sitäkin enemmän kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä ihmeen putkimiehenoksennusta :D

En tiedä mitä muilla oli ruokana mutta meillä oli ainakin monipuolista ruokaa kun olin lapsi 80-luvulla.

Muistoja tulee aina silloin tällöin mieleen ihan arkiaskareista, esim. litistelin juuri maitopurkin ja tuoremehupurkin ja mieleen tuli lapsuudesta 80-luvulta kun olin äidin äidin luona mummolassa, ja mummo neuvoi miten nämä purkit litistetään, mutta mulla ei oikein näppivoimat silloin vielä riittäneet :D

On siinäkin ollut harrastus: purkkien litistely...

Olen itse oppinut aina tekemään niin. 

Jos purkit menivät sytykkeiksi, ne huuhdeltiin ensin, etteivät alkaisi haista happamalle ennen uuniin laittoa. Jos sytykkeitä ei tarvittu, purkit litistetään tietenkin, jotta ne vievät vähemmän tilaa roskissa. 

En muista. Mutta sianlihakastikehan on ihanaa! Alkoi tietysti tehdä mieli.

Vierailija kirjoitti:

Sitä samaa sianlihaa jokainen syö tänäkin päivänä kilotolkulla jauhettuna. Nimi on sika-nauta tai possu tai hienommin viljapossu tai kassler tai ribs tai bacon. Kaikki sikaa. Ennen se ostettiin palana lihatiskistä ja leikattiin itse, näki ainakin mitä söi. Äiti pyysi joskus myyjää jauhamaan lihan jos lihapullia tehtiin. Ihme hifistelijöitä nykyihmiset.

Samaa pohdin, että mikä siitä sianlihakastikkeesta teki niin kamalaa. Samaa tavaraa lapataan suihin kaksin käsin nykyään. 

Vierailija kirjoitti:

Ei ollut tämmöistä kenelläkään minun tietääkseni, ja sinunkin tapauksessasi siis kyse vain yhdestä perheestä. Aikamoinen yleistys, että 80-luvulla tämmöistä olisi joka paikassa ollut.

Armeijassa kyllä oli kuvaillun oloista sontaa ruuan tilalla, yhtenä nimityksenä oli sydänmurukastike (kai se oli sydämistä tehty sitten). Sitä harva söi.

Luin 50-60-lukujen päiväkirjoja ja siellä kirjoittelin myös ruoka-asioita.

Meillä ei silloinkaan ollut ap:kuvaamaa yksipuolista ruokaa.

Oli laatikoita ja keittoja, lihapullia ja lihamureketta, possun lapapaistia(nylyisin sitä sanotaan nyhtöpossuksi), uunimakkaraa, herneillä täytettyjä makkarakuppeja ym.

Meillä oli äiti kotona ja isä ja isoveli töissä ja kolme pikkulasta. 6-v olin näköjään alkanut kirjoittaa vihkoon päiväkirjaa eli vuonna 55.

Samoin syötiin kaverien perheissäkin.

Tiesitkö sitä, että sekin oli varmasti parempaa ruokaa kuin mitä menneiden ajan Suomessa aateliset koskaan söivät? Kaikki on suhteellista.

Mieheni on 45-vuotias nyt jo lähemmäs 90-vuotiaiden vanhempiensa iltatähti. Mieheni ei syönyt kotonaan muuta kuin perunaa, sianlihaa, itse kalastettua kalaa (harvoin), maitoa (paljon maitoa), leipää, makkaraa ja porkkanaa. Halvinta juustoa oli usein ja joskus harvoin myös raejuustoa. Itse tehtyjä suolasieniä ja etikkapunajuuria oli myös.

Kaikki oli hänelle eksoottista kun aloimme parikymppisinä seurustelemaan. Käytännössä kaikki, mitä ei kouluruokana ollut nähnyt. Ihmetteli mikä on tuore ananas (purkkiananaksen tunnisti), fetajuusto, mikä tahansa juusto paitsi halvin edam. Kuvitteli myös pitkään, että hampurilainen ja pitsa aiheuttaa jonkun välittömän kuoleman, koska ne oli niin demonisoitu vanhempien toimesta. Samoin mausteet lukuun ottamatta suolaa ja nelimaustetta (?!? ilm maustepippuria ja jotain muuta pippuria) .Karkkia sen sijaan veti kuin hillitön pikkulapsi, kun pääsi pois kotinsa ruokakulttuurista. On siinä vaan oppiminen, kun aloittaa kaikkeen totuttautumisen lähes aikuisiällä. 

Kyllä muistan! Omassa lapsuudessani keitetyt perunat & jauhelihakastike tosin olivat sitten jo vähän parempaa ruokaa, yleensä pöydässä oli vehnäjauhopuuroa / mannapuuroa / ruispuuroa ja paistettuja kananmunia leivän päälle. Esimerkiksi spagettia ja bolognese-kastiketta söin ensimmäisen kerran vasta vuonna 97 ensimmäisellä ulkomaanreissullani.   

Mä muutin lapsuudenkodistani syksyllä 1980 enkä kyllä tunne ketään, jonka ainakaan tietäisin syöneen aloituksessa kuvatulla tavalla. Edes 1970-luvulla. Kauppojen valikoimat alkoivat parantua merkittävästi jo 1970-luvun alussa, ainakin täällä pääkaupunkiseudulla. Ja kasarilla sai jo melkein mitä tahansa. 

Pekoni on samaa lihaa kuin tuo läskisoosinliha,leikattu vaan ohuemmaksi sitähän nykypäivänä syödään

Varmaan tää alotus alitajuntaisesti vaikutti, koska ostin tänään sianlihaa ja meinasin tällä viikolla tehdä kastikkeen. En ole kuin kerran tehnyt sitä lapsille, kehuivat ja yhtäkkiä muistin, et sitä voiski tehä vaihtelun vuoksi.

Vierailija kirjoitti:

Perunaa syötiin joka päivä. Kellarissa oli iso säkki josta haettiin aina perunoita.

Siksipä en vuoden 1994 jälkeen, kun omilleni muutin, ole keittänyt perunoita kotona kertaakaan.

Vierailija kirjoitti:

Mieheni on 45-vuotias nyt jo lähemmäs 90-vuotiaiden vanhempiensa iltatähti. Mieheni ei syönyt kotonaan muuta kuin perunaa, sianlihaa, itse kalastettua kalaa (harvoin), maitoa (paljon maitoa), leipää, makkaraa ja porkkanaa. Halvinta juustoa oli usein ja joskus harvoin myös raejuustoa. Itse tehtyjä suolasieniä ja etikkapunajuuria oli myös.

Kaikki oli hänelle eksoottista kun aloimme parikymppisinä seurustelemaan. Käytännössä kaikki, mitä ei kouluruokana ollut nähnyt. Ihmetteli mikä on tuore ananas (purkkiananaksen tunnisti), fetajuusto, mikä tahansa juusto paitsi halvin edam. Kuvitteli myös pitkään, että hampurilainen ja pitsa aiheuttaa jonkun välittömän kuoleman, koska ne oli niin demonisoitu vanhempien toimesta. Samoin mausteet lukuun ottamatta suolaa ja nelimaustetta (?!? ilm maustepippuria ja jotain muuta pippuria) .Karkkia sen sijaan veti kuin hillitön pikkulapsi, kun pääsi pois kotinsa ruokakulttuurista. On siinä vaan oppiminen, kun aloittaa kaikkeen totuttautumisen lähes aikuisiällä. 

Mausteilla ei kyllä pahemmin koreiltu 70- eikä vielä 80-luvullakaan. Meilläkin oli kotona maustehyllyssä suolaa, maustepippuria, valkopippuria ja jostain syystä tuota mainittua nelimaustetta; tosin en tiedä käytettiinkö sitä mihinkään. Mustaa pippuria oli kokonaisena muttei jauhettuna, keittoihin laitettiin kokonaisia pippureita.

Mitä ihmiset nykyään syö?Jos ei perunaa