Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Negatiivinen lapsi joka ei tee muuta kun valittaa, miten tulla toimeen?
02.03.2023 |
Kyseessä siis vasta 4v lapsi. Välillä tuntuu siltä, että päivät ovat pelkkää nurinaa ja narinaa. En tykkää. En halua. Yök!!! Monia asioita ei viitsi edes yrittää vaan, heti jos ei onnistu niin alkaa narina En osaa ja kaikki pitäisi melkeinpä tehdä puolesta. Esim luistelua ollaan kokeiltu, niin roikkuu vaan aikuisen käsissä, ei edes yritä seistä itse. Heti jos jättää hetkeksi yksin (pysty kyllä pystyssä) niin heittäytyy maahan ja huutaa että häntä pitäisi välittömästi auttaa, vaikka oikeasti pääsee itsekin ylös. Vaikka mitä kivaa järjestäisi, niin kohta alkaa jo valitus että on tylsää ja pitäis keksiä jotain muuta. Todella rasittavaa!
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa ympäristö on haastava. Lapsella on joskus joku hätä tai haluaa helpotusta oloon (tai kotiin), jos on hankalaa tai nälkä, jano, väsynyt jne. Kertoa sen. Onko ympäristö liian vaativa tai kylmä/kuuma/kirkasta, lapsen oloa voi tarkistella onko hyvä. Verensokeri, jos liikaa pillimehuja. Aikuisen pitää etsiä positiivisuutta tai kiinnittää huomio kivaan, antaa se esimerkki. Leikkisyys, huumori, ilo. Ja murheiden kuuntelu, kannustus. Ei lapsi luonnostaan osaa syntyessä asioita, niitä opetellaan. Aikuisena sinun pitäisi tietää tämä. Ohjaat päivän kulkua. Lapsi voi olla vilkas ja kaivata myös tekemistä.
Joo kyllä. Mutta usein näissä tapauksissa vanhemmat kiinnittävät huomiota juuri siihen huonoon. Lapsi käyttäytyy huonosti, ei ole käytöstapoja, rikkoo muiden lasten tavaroita, valittaa, inisee ja vanhempi suurieleisesti huomioi, ehkä sanoittaa tilannetta, lapsi saa kaiken huomion toimimalla tällä tavalla. Vanhempi ei edes välttämättä sano että noin ei saa tehdä, sen sijaan palkitsee lapsen huonosta käytöksestä huomiolla, ehkä sylillä ja halilla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä sitten kun se nurina kohdistuu aina toiseen vanhemmista? Tuntuu että lapsi nurisee koko ajan minulle, ei koskaan isälleen. Isälleen kertoilee iloisena asioita, minulle valittaa milloin mistäkin. Läksyistä, koulusta, kavereista jne. Vai onko niin että koen tavallisenkin keskustelun nurinaksi ja valitukseksi?
Vierailija kirjoitti:
Entäpä sitten kun se nurina kohdistuu aina toiseen vanhemmista? Tuntuu että lapsi nurisee koko ajan minulle, ei koskaan isälleen. Isälleen kertoilee iloisena asioita, minulle valittaa milloin mistäkin. Läksyistä, koulusta, kavereista jne. Vai onko niin että koen tavallisenkin keskustelun nurinaksi ja valitukseksi?
Ehkä lapsi ei kunnioita sinua ja olet hänen silmissään heikko?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän myös pari tällaista päivänsädettä, kenelle ei ole koskaan laitettu rajoja. Ovat todellakin pilalle hemmoteltuja. Vanhemmat eivät ole koskaan sanoneet, että nyt suu suppuun, riittää, kukaan ei jaksa kuunnella ainaista valitusta joka asiasta. Jotain oireilua se pakosti on. Todella raskasta vanhemmille varmasti, kun on raskasta sekin että hetken joutuu vierestä moista seuraamaan. Vanhemmat sitten väsyvät, ulkoistavat hoidon päiväkotiin, jossa lasta pidetään mieluiten vaikka 10h päivässä ja taas lapsi oireilee lisää
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei välttämättä ole ollenkaan mistään hemmottelusta kyse. Kyseessä on nykytiedon mukaan ihan synnynnäinen temperamenttipiirre eli
"Tunteiden sävy ja tunneilmaisujen tyyli ja voimakkuus: onko ihminen tavallisesti hyväntuulinen ja aurinkoinen, vai alakuloinen, huolestunut tai ärtyisä"
Jotkut vaan jo ihan vauvana on pääosin aika tyytyväisiä, ellei ole jotain selkeää vaivaa tai puutetta jostain. Toiset taas todellakin herättää koko talon huudollaan heti vaikka unilta herättyään, ovat usein pahalla tuulella ja vaativat jatkuvaa liikuttelua, kanniskelua yms.
Itselläni on "onni" olla tällainen perusnegatiivinen vauvasta asti ja toinen omista lapsista on myös. Minusta sitä täytyy alle kouluikäisenä ainakin vain jaksaa. Jos yrittää muuttaa tuota, kuten omassa lapsuudessani äiti yritti, siitä tulee vain tunne että olen vääränlainen lapsi eikä minua rakasteta sellaisena kuin olen, ja se synnyttää vain lisää negatiivisuutta. Kouluiästä alkaen sitten toki vähitellen oppii käsittelemään temperamenttinsa tuomat voimakkaat kielteiset tunneliikkeet sisälllään, eikä aina pura niitä ympäristöön kitinänä ja äksyilynä ja ties minä.
Alue: Aihe vapaa
Lapsi on älykäs. Herätys on ehkä liian aikaisin, sää kauhea, kylmää, märkää ja päiväkodissa ikävät tädit. Lapsi on fiksumpi huomioissaan kuin jotkut aikuiset. Jos lapsesta tuntuu pahalta, miksi ei tekisi asioista edes vähän miellyttävämpiä. Ei ole tarkoitus ankeuttaa lasten elämää. Vaikka joskus onkin uhmaikä.