Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani ei tehneet ositusta erotessaan, nyt isän kuoltua äiti on perikunnan osakas ja tekee riitaa kaikesta!
02.03.2023 |
Vanhempieni erosta on jo 20 vuotta, jostain h3lvetin syystä he ei tehneet ositusta aikanaan. Olen niin vihainen siitä! Kaikki ongelmat kaatuvat taas meidän lasten niskaan!
Mitään muuta omaisuutta kummallakaan ei ollut kuin talo jossa asuivat. Isä säästi eron jälkeen pienen pesämunan ja halusi sen meille lapsille jaettavaksi. Ei siitä hirveästi rahaa tule kun lapsia on neljä, mutta jonkin verran kuitenkin.
En tiennyt, että ositusta ei oltu tehty. Nyt äiti on vaatimassa puolta isän omaisuudesta, eli noista säästöistä myös, joihin hänellä ei ole oikeutta. Isä on sanonut meille kaikille lapsille että haluaa meidän jakavan ne tasan, neljään osaan keskenämme. Äiti on heittäytynyt tosi hankalaksi kaikessa ja vaatii että jokainen päätös pitää hyväksyttää hänellä. Rahaa ei ole niin paljon, että siitä kannattaisi oikeuteen lähteä omaa äitiään vastaan. Äidin itsekeskeisyys ja ahneus on kuitenkin jo rikkonut perheen välejä.
Voiko hän oikeasti vaatia puolia noista rahoista itselleen? Onko meillä mitään mahdollisuutta vastustaa ilman käräjöintiä? Testamenttia ei ollut.
Kommentit (465)
Vierailija kirjoitti:
No onko niin että äitisi on toimitettava luettelo omista omistuksistaan ositusta varten? Eihän voi mennä niin että vain isäsi omaisuus jaetaan ja äitisi saa pitää omansa?
Jos äiti ja asumaan taloon, niin silloinhan puolet talosta kuuluu lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä tietää onko ositus tehty vai ei? Ei kai sitä missään rekisterissä ole? Eli on vähän kuin testamentti, pitää olla perillisten tiedossa ja/tai jossakin varmassa tallessa.
Ts. pitäisikö omia lapsia valistaa osituksesta jotenkin, ettei eksä tule haaskalle?
Äidillenne kuuluu laillinen osuus avioerossa. Se on laissa säädetty. Jos ei avioerossa ole jakoa aikanaan tehty ja äiti mitään saanut, niin se on isänne moka, ettei hän ole asiaa ajallaan osannut tai halunnut hoitaa. SEn takia asia on nyt sitten edessä.
Sitä en tiedä, paljonko osuus on, se taitaa riippua osapuolten varallisuudesta. Kannattaa kysyä joltain kunnan tai netin ilmaiselta lakiasiantuntijalta. Ja ottaa se äiti suosiolla mukaan, koska laki on hänen puolellaan.
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää onko ositus tehty vai ei? Ei kai sitä missään rekisterissä ole? Eli on vähän kuin testamentti, pitää olla perillisten tiedossa ja/tai jossakin varmassa tallessa.
Ts. pitäisikö omia lapsia valistaa osituksesta jotenkin, ettei eksä tule haaskalle?
Se paperi pitää säästää tietenkin ja sanoa lapsille että mappi x:ssä on kaikki tarvittava. Näin tekee lapsiaan ajatteleva vanhempi,
Ei mene ihan niin että äitisi voi vaatia puolta vaan sitten ositatte myös sen äidin omaisuuden siihen pesään ja siitä äidin osuus ulos. Te jaatte sitten loput. Ymmärtäähän äitisi että hänen omaisuutensa käydään kanssa nyt läpi ja sen jälkeen katsotaan kenellä on mitäkin. Ei vain siis kyse ole isäsi talosta vaan tarvitsette myös äidin talosta arvion minkä hintainen talo se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teette odotuksen ja tämän jälkeen jaatte perinnön. Äiti myy talon ja maksaa teille lapsille osuutenne perinnöstä.
Näin helppoa se on
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää onko ositus tehty vai ei? Ei kai sitä missään rekisterissä ole? Eli on vähän kuin testamentti, pitää olla perillisten tiedossa ja/tai jossakin varmassa tallessa.
Ts. pitäisikö omia lapsia valistaa osituksesta jotenkin, ettei eksä tule haaskalle?
Suosittelen! Ja kaikki paperit talteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko niin että äitisi on toimitettava luettelo omista omistuksistaan ositusta varten? Eihän voi mennä niin että vain isäsi omaisuus jaetaan ja äitisi saa pitää omansa?
Jos äiti ja asumaan taloon, niin silloinhan puolet talosta kuuluu lapsille.
Ja lapset voivat myydä oman osansa talosta ja tässä tapauksessa kannattanee äidille sanoa, että talo menee myyntiin, jos epäreilut vaatimukset jatkuvat. Äidille ei kuulu lesken asumisoikeutta.
Hei,
Meillä oli sama tilanne. Saimme neuvotteluratkaisun joka oli äidin kannalta kohtuullinen.
Harmittamaan jäi kaikkia, lähinnä siksi että isä ei näin tarkoittanut mutta ei ottanut ohjeitakaan vastaan.
Nyt niitä rahoja juodaan huolella isossa alkoholistiringissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se vaan menee että ositus pitää tehdä. Jos ei ennemmin niin myöhemmin. Ei nyt auta ap:ta mutta ehkä jotakuta muuta.
Toisen kuoltua se on tehtävä ja tehdään siitä omaisuudesta mikä oli avioeron hetkellä.
Joo toivon todella, että tästä olisi apua jollekulle! Tehkää ositus heti eron yhteydessä, vaikka mitään omaisuutta ei silloin vaikka olisikaan! Kysykää onko teidän eronneet vanhemmat tehneet osituksen ja jos ei, vaatikaa että he hoitavat sen! On todella rankkaa joutua puimaan tällästä asiaa samalla kun suree omaa vanhempaansa. Tulee tosi vahvoja vihantunteita, turhautumista ja tarpeetonta riitaa kaiken muun kuorman päälle.
ap
Varmasti. Otan osaa, sekä isän poismenon että äidin käytöksen takia. Toivottavasti sinulla on joku täyspäinen omainen tukena.
Äiti on ihan täysipäinen, hänellä on oikeus vaatia ositus, ei se oikeus poistu sillä, että penikoita tympäsee.
Äidillä on oikeus saada puolet talosta, sen hän saakin. Rahoihin hänellä ei ole oikeutta, ne isä säästi eron jälkeen.
ap
Siis äitisi on omistanut puolet talosta eron jälkeen? Miksi? Todella erikoista.
No mitä erikoista siinä on, että aviopari omistaa talon yhdessä? Tilanne on erossa jätetty auki, jompikumpi on muuttanut pois, ositus jätetty tekemättä, joten yhteisomistus on säilynyt. Näinhän se menee.
No on todella erikoista, että halutaan pitää talo yhteisomistuksessa eron jälkeen. Toinen muuttaa pois ja toinen jää asumaan. Kai nyt poismuuttanut haluaa omansa pois!
Voi kuule, kaltaisiasi tietämättömiä moukkia on pilvin pimein, joskus on helpompaa vain lähteä, eikä huomata ajatella pitemmälle.
Miten olen moukka jos ajattelen että omansa haluaa pois? Erikoinen argumentointi sulta.
Syitä voi olla monia, esim. pelko. On helpompil ähteä vaan. Joten sinun on turha jankata.
Vierailija kirjoitti:
No onko niin että äitisi on toimitettava luettelo omista omistuksistaan ositusta varten? Eihän voi mennä niin että vain isäsi omaisuus jaetaan ja äitisi saa pitää omansa?
On toimitettava kaikesta omistamastaan koska siitä se ositus tulee. Lapset sitten jakaa loput.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos talon arvo 150 000 ja isänne säästöt 50 000. Yhteenlaskettu omaisuus 200 000.
Äiti ne saa 100 000 ja te lapset 100 000.
Toki osituksessa otetaan huomioon myös äitinne säästöt ja oma omaisuus, mikä lisää lasten perintö osuutta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää onko ositus tehty vai ei? Ei kai sitä missään rekisterissä ole? Eli on vähän kuin testamentti, pitää olla perillisten tiedossa ja/tai jossakin varmassa tallessa.
Ts. pitäisikö omia lapsia valistaa osituksesta jotenkin, ettei eksä tule haaskalle?
Se paperi pitää säästää tietenkin ja sanoa lapsille että mappi x:ssä on kaikki tarvittava. Näin tekee lapsiaan ajatteleva vanhempi,
Juu ja sitten tulee tulipalo. Ellei ole tallelokerossa. Jonka avain häviää.
Miksei näitä voi nykyään arkistoida johonkin sähköiseen palveluun/viralliseen rekisteriin? Esim. suomi.fi. Vai voiko? Olisi kaikille selkeämpää. Kaikki perunkirjoitukseen vaadittavat tiedot jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko niin että äitisi on toimitettava luettelo omista omistuksistaan ositusta varten? Eihän voi mennä niin että vain isäsi omaisuus jaetaan ja äitisi saa pitää omansa?
Jos äiti ja asumaan taloon, niin silloinhan puolet talosta kuuluu lapsille.
Ja lapset voivat myydä oman osansa talosta ja tässä tapauksessa kannattanee äidille sanoa, että talo menee myyntiin, jos epäreilut vaatimukset jatkuvat. Äidille ei kuulu lesken asumisoikeutta.
Ei voi myydä osuutta, kas kun äiti on vielä elossa, ei perintöä äidin osuudesta siis nyt jaeta. Miten te voitte olla näin hemmetin tyhmiä, ajatte perintöä elossa olevan omaisuudesta. Tollot!
Tyh mä isä.
Eikö nämä ole perusasioita että virallisesti erotessa tehdään AINA myös ositus.
Muussa tapauksessa on ex:t perinnöllä.
AP, saatte syyttää myös isäänne, ette vain äitiänne.
---
Toinen itsestään selvä asia on, jos ollaan pitkään yhdessä niin mennään naimisiin. Kun toinen kuolee niin eloonjäänyt saa kuolleen eläkkeen. Naimisiin pitää mennä hyvissä ajoin, ennen ikävuotta 50-55v.
Ositus tehdään aina ennen perinnönjakoa. Eli ensin tehdään ositus, jos ei ole tehty ja sen jälkeen perinnönjako.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko niin että äitisi on toimitettava luettelo omista omistuksistaan ositusta varten? Eihän voi mennä niin että vain isäsi omaisuus jaetaan ja äitisi saa pitää omansa?
Jos äiti ja asumaan taloon, niin silloinhan puolet talosta kuuluu lapsille.
Ja lapset voivat myydä oman osansa talosta ja tässä tapauksessa kannattanee äidille sanoa, että talo menee myyntiin, jos epäreilut vaatimukset jatkuvat. Äidille ei kuulu lesken asumisoikeutta.
Tämä oli mulle uutta. Luulin että me ei voida heittää äitiä ulos. Ei varmasti heitetäkään, mutta jos äiti ei anna yhtään periksi niin jossain kohtaa täytyy ehkä panna kova kovaa vastaan.
Äidillä ei ole muuta omaisuutta kuin puolikas talosta eikä ilmeisesti pystynyt ostamaan isän osuutta, niin isä antoi hänen jäädä siihen asumaan. Me lapset kuviteltiin, että äiti osti isän ulos, koska äiti on vuosikaudet hokenut ettei isällä ole enää mitään oikeutta hänen taloonsa. Ero oli tosi rankka kaikille, joten siitä ei ole meidän perheessä juuri puhuttu. Nyt sitten paljastui, että isä antoikin hyvää hyvyyttään äidin jäädä taloon asumaan ja tavallaan luopui omasta osuudestaan äidin hyväksi. Suututtaa, että äiti käytti isän kiltteyttä hyväkseen ja nyt vaatii vielä sellaistakin omaisuutta, mikä ei hänelle kuulu.
ap
Kun oma aviopuolisoni kuoli, hänen ex-puolisonsa meinasi, että hänellekin kuuluisi jotain antaa. Mutta kun puolisoni aikanaan erosi, hän teki heti osituksen, jossa ex-puolisolle annettiin omaisuutta. Sen takia ex-puolisoa ei huomioitu enää kuolinpesäasioissa. Asia kyllä tutkittiin, oliko avioeron ositus tehty ja koska oli tehty, niin se oli sitten varsin selvä juttu, eikä exää enää kuolemassa huomioitu.
Kannattaa todellakin muistaa, että laki määrää sen asian, että avioerossa omaisuus jaetaan. Jos niin ei ole tehty, asia on edessä kuoleman hetkellä.
Vierailija kirjoitti:
Tyh mä isä.
Eikö nämä ole perusasioita että virallisesti erotessa tehdään AINA myös ositus.
Muussa tapauksessa on ex:t perinnöllä.
AP, saatte syyttää myös isäänne, ette vain äitiänne.
---
Toinen itsestään selvä asia on, jos ollaan pitkään yhdessä niin mennään naimisiin. Kun toinen kuolee niin eloonjäänyt saa kuolleen eläkkeen. Naimisiin pitää mennä hyvissä ajoin, ennen ikävuotta 50-55v.
Tämä.
Lisäksi erotaan oikeasti eikä vain asumisero.
Oikea ero + ositus = perusasioita!
Sinä et nyt ymmättä. Ositukseen lasketaan molempien omaisuus ja jos äiti on se rikkaampi niin hän maksaa tasinkoa. Mitä et ymmärrä?