Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani ei tehneet ositusta erotessaan, nyt isän kuoltua äiti on perikunnan osakas ja tekee riitaa kaikesta!
02.03.2023 |
Vanhempieni erosta on jo 20 vuotta, jostain h3lvetin syystä he ei tehneet ositusta aikanaan. Olen niin vihainen siitä! Kaikki ongelmat kaatuvat taas meidän lasten niskaan!
Mitään muuta omaisuutta kummallakaan ei ollut kuin talo jossa asuivat. Isä säästi eron jälkeen pienen pesämunan ja halusi sen meille lapsille jaettavaksi. Ei siitä hirveästi rahaa tule kun lapsia on neljä, mutta jonkin verran kuitenkin.
En tiennyt, että ositusta ei oltu tehty. Nyt äiti on vaatimassa puolta isän omaisuudesta, eli noista säästöistä myös, joihin hänellä ei ole oikeutta. Isä on sanonut meille kaikille lapsille että haluaa meidän jakavan ne tasan, neljään osaan keskenämme. Äiti on heittäytynyt tosi hankalaksi kaikessa ja vaatii että jokainen päätös pitää hyväksyttää hänellä. Rahaa ei ole niin paljon, että siitä kannattaisi oikeuteen lähteä omaa äitiään vastaan. Äidin itsekeskeisyys ja ahneus on kuitenkin jo rikkonut perheen välejä.
Voiko hän oikeasti vaatia puolia noista rahoista itselleen? Onko meillä mitään mahdollisuutta vastustaa ilman käräjöintiä? Testamenttia ei ollut.
Kommentit (465)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se vaan menee että ositus pitää tehdä. Jos ei ennemmin niin myöhemmin. Ei nyt auta ap:ta mutta ehkä jotakuta muuta.
Toisen kuoltua se on tehtävä ja tehdään siitä omaisuudesta mikä oli avioeron hetkellä.
Joo toivon todella, että tästä olisi apua jollekulle! Tehkää ositus heti eron yhteydessä, vaikka mitään omaisuutta ei silloin vaikka olisikaan! Kysykää onko teidän eronneet vanhemmat tehneet osituksen ja jos ei, vaatikaa että he hoitavat sen! On todella rankkaa joutua puimaan tällästä asiaa samalla kun suree omaa vanhempaansa. Tulee tosi vahvoja vihantunteita, turhautumista ja tarpeetonta riitaa kaiken muun kuorman päälle.
ap
Varmasti. Otan osaa, sekä isän poismenon että äidin käytöksen takia. Toivottavasti sinulla on joku täyspäinen omainen tukena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se vaan menee että ositus pitää tehdä. Jos ei ennemmin niin myöhemmin. Ei nyt auta ap:ta mutta ehkä jotakuta muuta.
Toisen kuoltua se on tehtävä ja tehdään siitä omaisuudesta mikä oli avioeron hetkellä.
Joo toivon todella, että tästä olisi apua jollekulle! Tehkää ositus heti eron yhteydessä, vaikka mitään omaisuutta ei silloin vaikka olisikaan! Kysykää onko teidän eronneet vanhemmat tehneet osituksen ja jos ei, vaatikaa että he hoitavat sen! On todella rankkaa joutua puimaan tällästä asiaa samalla kun suree omaa vanhempaansa. Tulee tosi vahvoja vihantunteita, turhautumista ja tarpeetonta riitaa kaiken muun kuorman päälle.
ap
Avioeron ositusta ei lain mukaan ole pakko tehdä. Laki velvoittaa osituksen toimittamiseen ainoastaan silloin, kun toinen puolisoista sitä vaatii.
Liitto on purettu ilman ositusta ja sillä hyvä.
Vierailija kirjoitti:
Osituksen tekemättä jättäminen on monen virhe. Jos ei kyetä osoittamaan mikä oli varallisuustilanne eron hetkellä, voi tosiaan olla että äidillä on oikeus osaansa. Virhe on ikävä kyllä ollut menehtyneen oma. Ositus on todella tärkeä juttu, tässä sen juuri huomaa. Vaikka pesänjako olisi täysin riidatonkin, osituspaperi on löydyttävä tai homma pitää hoitaa muuten oikein - ja sehän on vaikeaa sitten.
Laitapas se lain kohta, joka tulee väitettäsi.
Ihmiset solmivat ja purkavat avioliittoja tosi huolettomasti ymmärtämättä mitä juridiset seuraukset ovat. Ei ymmärretä elatusvelvollisuutta puolisoa kohtaan avioliiton aikana, yllätytään että eroaminen maksaa ja lopuksi mokaillaan noiden ositusten ja muiden kanssa oikein huolella. Ettekö te todella ota selvää mitä kaikkea se avioliitto tarkoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se vaan menee että ositus pitää tehdä. Jos ei ennemmin niin myöhemmin. Ei nyt auta ap:ta mutta ehkä jotakuta muuta.
Toisen kuoltua se on tehtävä ja tehdään siitä omaisuudesta mikä oli avioeron hetkellä.
Joo toivon todella, että tästä olisi apua jollekulle! Tehkää ositus heti eron yhteydessä, vaikka mitään omaisuutta ei silloin vaikka olisikaan! Kysykää onko teidän eronneet vanhemmat tehneet osituksen ja jos ei, vaatikaa että he hoitavat sen! On todella rankkaa joutua puimaan tällästä asiaa samalla kun suree omaa vanhempaansa. Tulee tosi vahvoja vihantunteita, turhautumista ja tarpeetonta riitaa kaiken muun kuorman päälle.
ap
Varmasti. Otan osaa, sekä isän poismenon että äidin käytöksen takia. Toivottavasti sinulla on joku täyspäinen omainen tukena.
Kiitos! Me sisarukset kyllä tuetaan toisiamme ja meidän omat perheet. Ahdistaa vaan riidellä äidin kanssa, tuntuu että ihan turhasta ja selvästä asiasta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi ei ole oikeutta eron jälkeen kertyneeseen omaisuuteen. Esimerkiksi tiliotteista selviää, milloin isäsi on säästänyt rahat. Tosin noin vanhoista asioista pankki ottaa palkkion selvittelystä, ellei isälläsi ollut paperisia tiliotteita tallessa.
Yrittäkää tehdä äidille selväksi, että jos asia menee oikeuteen, kaikki pesän varat saattavat mennä oikeuskuluihin eikä kenellekään jää mitään jaettavaksi.
Ei olekaan, mutta äiti änkyröi ja vaatii niitä silti. Rahat on säästetty hitaasti 20 vuoden aikana. Mitenhän paljon se maksaa jos pyytää pankista tiliotteita? En edes tiedä, onko hän silloin ollut minkä pankin asiakas. Jos ei ole enää asiakkuutta niin sehän maksaa tietysti vielä enemmän. Onko niitä silloin edes olemassa?
Äiti ei kuuntele järkipuhetta. On sanottu kyllä, että haluatko ihan tosissaan riidellä tuon vertaisista rahoista omien lastesi kanssa. Ja nimenomaan, että ne kaikki menisi käräjöintiin. Luulen, että hän luottaa nyt siihen, että me ei aleta käräjöimään ja annamme hänelle puolet rahoista vain että vältytään enemmältä riidalta. Todella alhaista! Äiti varastaa omilta lapsiltaan. Olen niin vihainen!!
ap
Entäpä jos teettekin niin päin, että jaatte perinnön pelkkien lasten kesken ja jos äidillä on tämän kanssa ongelma, niin hän itse alkakoon käräjöimään.
Tämähän ei ole mahdollista, jos ositus on tehtävä ensin.
Ei ositusta tehdä enää sen jälkeen kun avioero on astunut voimaan.
Puhut vastoin parempaa tietoa, meillä tehtiin molempien vanhempien kuoleman jälkeen ettei sisarpuoleni päässyt isäpuolensa (minun isäni) perintöön osalliseksi.
En edes tarkalleen tiedä kuinka se tapahtui mutta meidän asianajaja sen teki eikä kukaan sitä kiistänyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on rintaperillisiä niin eihän äiti mitään peri. Ei ole edes leski.
Ei ole kyse perimisestä vaan avioeron osituksesta. Se on tekemättä, joten hän on perikunnan osakas.
ap
Ositus pitää nyt tehdä. Niin se vain on. Tyhmä on isäsi kun ei ole huolehtinut ositusta ja alkanut säästämään rahaa. Tyhmästä isästä kärsii penikatkin.
Miksi? Ei pidä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ottakaa nyt vähintäänkin ammattilainen hoitamaan ositusta.
Mitään ositusta ei tarvitse tehdä.
https://www.minilex.fi/a/avioero-onko-ositus-pakollinen
"Toimittamatta jätetty ositus voi tulevaisuudessa muodostua ongelmaksi esimerkiksi puolisoiden jälkeläisille. Perunkirjoitus ja perinnönjako edellyttävät ositusta. Jos ositusta ei ole toimitettu saattaa kuolinpesään kuulua entiselle aviopuolisolle avio-oikeuden nojalla kuuluvaa omaisuutta."
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa miten ahneita monet vanhukset on. Mitä sillä rahalla enää vanhana tekee? Ja puhun yleisellä tasolla. Mummot ja papat ensimmäisinä jonottamassa tarjousten perään jo ennen kaupan aukeamista, pelaavat rahapelejä suurten voittojen toivossa. Ja ikää näillä 70+. Luulisi että tossa iässä ymmärtää elämän rajallisuuden ja ettei rahalla tee mitään enää. Ja yleensä noilla edes velkaa ja säästöjä ennestään. Ja entä lesket jotka suuttuvat jos lapset haluavat omansa pois kuolipesästä, koska lesken mielestä rahat kuuluvat hänelle vaikka lain mukaan lapsille ja leskelle tasinko. Varakas leski istuu rahojen päällä jotka ruuhkavuosissa ja velkaiset lapset tarvitsevat. Perintöverot kuitenkin maksettava heti.
Perintöverot joutuu maksamaan sen jälkeen, kun verottaja on tutkinut ja hyväksynyt perunkirjan. Tähän saattaa mennä nykyään vuosikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko osituspaperi verottajalle tarpeen jos osituksen sisällä on rahalla lunastettu toinen puoliso pois asunnosta? Eli verottajan on nähtävä että on ollut tarpeeksi rahaa tehdä niin eikä varainsiirtoveroa tarvitse maksaa. Hieman asian vierestä mutta kiinnostaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osituksen tekemättä jättäminen on monen virhe. Jos ei kyetä osoittamaan mikä oli varallisuustilanne eron hetkellä, voi tosiaan olla että äidillä on oikeus osaansa. Virhe on ikävä kyllä ollut menehtyneen oma. Ositus on todella tärkeä juttu, tässä sen juuri huomaa. Vaikka pesänjako olisi täysin riidatonkin, osituspaperi on löydyttävä tai homma pitää hoitaa muuten oikein - ja sehän on vaikeaa sitten.
Laitapas se lain kohta, joka tulee väitettäsi.
Ei minun tarvitse, koska noin se asia menee. Uskot jos haluat. Perintöä ei voida jakaa ilman osituksen hoitamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osituksen tekemättä jättäminen on monen virhe. Jos ei kyetä osoittamaan mikä oli varallisuustilanne eron hetkellä, voi tosiaan olla että äidillä on oikeus osaansa. Virhe on ikävä kyllä ollut menehtyneen oma. Ositus on todella tärkeä juttu, tässä sen juuri huomaa. Vaikka pesänjako olisi täysin riidatonkin, osituspaperi on löydyttävä tai homma pitää hoitaa muuten oikein - ja sehän on vaikeaa sitten.
Millainen tuo osituspaperi on ja onko sitä mahdollisesti jossain viranomaisilla joku kappale ja missä yhteydessä?
Joutunen jossain vaiheessa selvittelemään muistisairaan pesää, joka teki vähän liiankin suuren siivouksen papereissaan. Täytynee käydä paperit joskus taas läpi, jos sieltä jotain tuosta löytyisi. Tuo ei ollut mikään ajankohtainen juttu silloin kun oli papereita pakko käydä läpi. Asunto-osakkeen paperit onneksi löytyivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se vaan menee että ositus pitää tehdä. Jos ei ennemmin niin myöhemmin. Ei nyt auta ap:ta mutta ehkä jotakuta muuta.
Toisen kuoltua se on tehtävä ja tehdään siitä omaisuudesta mikä oli avioeron hetkellä.
Joo toivon todella, että tästä olisi apua jollekulle! Tehkää ositus heti eron yhteydessä, vaikka mitään omaisuutta ei silloin vaikka olisikaan! Kysykää onko teidän eronneet vanhemmat tehneet osituksen ja jos ei, vaatikaa että he hoitavat sen! On todella rankkaa joutua puimaan tällästä asiaa samalla kun suree omaa vanhempaansa. Tulee tosi vahvoja vihantunteita, turhautumista ja tarpeetonta riitaa kaiken muun kuorman päälle.
ap
Varmasti. Otan osaa, sekä isän poismenon että äidin käytöksen takia. Toivottavasti sinulla on joku täyspäinen omainen tukena.
Äiti on ihan täysipäinen, hänellä on oikeus vaatia ositus, ei se oikeus poistu sillä, että penikoita tympäsee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se vaan menee että ositus pitää tehdä. Jos ei ennemmin niin myöhemmin. Ei nyt auta ap:ta mutta ehkä jotakuta muuta.
Toisen kuoltua se on tehtävä ja tehdään siitä omaisuudesta mikä oli avioeron hetkellä.
Joo toivon todella, että tästä olisi apua jollekulle! Tehkää ositus heti eron yhteydessä, vaikka mitään omaisuutta ei silloin vaikka olisikaan! Kysykää onko teidän eronneet vanhemmat tehneet osituksen ja jos ei, vaatikaa että he hoitavat sen! On todella rankkaa joutua puimaan tällästä asiaa samalla kun suree omaa vanhempaansa. Tulee tosi vahvoja vihantunteita, turhautumista ja tarpeetonta riitaa kaiken muun kuorman päälle.
ap
Varmasti. Otan osaa, sekä isän poismenon että äidin käytöksen takia. Toivottavasti sinulla on joku täyspäinen omainen tukena.
Äiti on ihan täysipäinen, hänellä on oikeus vaatia ositus, ei se oikeus poistu sillä, että penikoita tympäsee.
Äidillä on oikeus saada puolet talosta, sen hän saakin. Rahoihin hänellä ei ole oikeutta, ne isä säästi eron jälkeen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ottakaa nyt vähintäänkin ammattilainen hoitamaan ositusta.
Mitään ositusta ei tarvitse tehdä.
https://www.minilex.fi/a/avioero-onko-ositus-pakollinen
"Toimittamatta jätetty ositus voi tulevaisuudessa muodostua ongelmaksi esimerkiksi puolisoiden jälkeläisille. Perunkirjoitus ja perinnönjako edellyttävät ositusta. Jos ositusta ei ole toimitettu saattaa kuolinpesään kuulua entiselle aviopuolisolle avio-oikeuden nojalla kuuluvaa omaisuutta."
Niin, tämä koskee kuolemaan päättynyttä liittoa, ei aiemmin vahvistettua eroa.
Ositus on pakko tehdä ennen perinnönjakoa, jos vainajan ja leski olivat avioliitossa ja heidän välillään ei ollut avioehtosopimusta, joka rajoittaa avio-oikeutta.
Perintöä ei voida jakaa ennen kuin ositus on tehty. Ilman ositusta ei tiedetä, mitä jäämistöön kuuluu.
Avioliiton päättyessä kuolemaan, vainajaa varakkaampi leski voi vedota tasinkoetuoikeuteen. Tällä tavoin varakkaamman lesken ei tarvitse maksaa tasinkoa vainajan perillisille.
Minä en ymmärrä, että patatasn pikkurahoja kuolemaan asti.
Itse leskeksi jäätyäni myin talomme, joka oli muutyotappio paikkakunnalla. Sain siitä n70 000
Vuokrasin halvan asunnon samalta paikkakunnalta ja olen pikkuhiljaa jaellut säästöjä lapsille eläessäni. Muutamaa kymmentä tuhatta on turha hautoa tilillä odottamassa, että lapset saa ne kuusikymppisenä.
Minulla neljä aikuista lasta, joten ei mene kauaa, kun ilman lahjaveroa nuo lahjoitan heille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se vaan menee että ositus pitää tehdä. Jos ei ennemmin niin myöhemmin. Ei nyt auta ap:ta mutta ehkä jotakuta muuta.
Toisen kuoltua se on tehtävä ja tehdään siitä omaisuudesta mikä oli avioeron hetkellä.
Joo toivon todella, että tästä olisi apua jollekulle! Tehkää ositus heti eron yhteydessä, vaikka mitään omaisuutta ei silloin vaikka olisikaan! Kysykää onko teidän eronneet vanhemmat tehneet osituksen ja jos ei, vaatikaa että he hoitavat sen! On todella rankkaa joutua puimaan tällästä asiaa samalla kun suree omaa vanhempaansa. Tulee tosi vahvoja vihantunteita, turhautumista ja tarpeetonta riitaa kaiken muun kuorman päälle.
ap
Varmasti. Otan osaa, sekä isän poismenon että äidin käytöksen takia. Toivottavasti sinulla on joku täyspäinen omainen tukena.
Äiti on ihan täysipäinen, hänellä on oikeus vaatia ositus, ei se oikeus poistu sillä, että penikoita tympäsee.
Äidillä on oikeus saada puolet talosta, sen hän saakin. Rahoihin hänellä ei ole oikeutta, ne isä säästi eron jälkeen.
ap
No ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niin se vaan menee että ositus pitää tehdä. Jos ei ennemmin niin myöhemmin. Ei nyt auta ap:ta mutta ehkä jotakuta muuta.
Toisen kuoltua se on tehtävä ja tehdään siitä omaisuudesta mikä oli avioeron hetkellä.
Joo toivon todella, että tästä olisi apua jollekulle! Tehkää ositus heti eron yhteydessä, vaikka mitään omaisuutta ei silloin vaikka olisikaan! Kysykää onko teidän eronneet vanhemmat tehneet osituksen ja jos ei, vaatikaa että he hoitavat sen! On todella rankkaa joutua puimaan tällästä asiaa samalla kun suree omaa vanhempaansa. Tulee tosi vahvoja vihantunteita, turhautumista ja tarpeetonta riitaa kaiken muun kuorman päälle.
ap
Siis äitisi on omistanut eron jälkeen puolet talosta? Todella erikoista.
Varmasti. Otan osaa, sekä isän poismenon että äidin käytöksen takia. Toivottavasti sinulla on joku täyspäinen omainen tukena.
Äiti on ihan täysipäinen, hänellä on oikeus vaatia ositus, ei se oikeus poistu sillä, että penikoita tympäsee.
Äidillä on oikeus saada puolet talosta, sen hän saakin. Rahoihin hänellä ei ole oikeutta, ne isä säästi eron jälkeen.
ap
Osituksen tekemättä jättäminen on monen virhe. Jos ei kyetä osoittamaan mikä oli varallisuustilanne eron hetkellä, voi tosiaan olla että äidillä on oikeus osaansa. Virhe on ikävä kyllä ollut menehtyneen oma. Ositus on todella tärkeä juttu, tässä sen juuri huomaa. Vaikka pesänjako olisi täysin riidatonkin, osituspaperi on löydyttävä tai homma pitää hoitaa muuten oikein - ja sehän on vaikeaa sitten.