Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani ei tehneet ositusta erotessaan, nyt isän kuoltua äiti on perikunnan osakas ja tekee riitaa kaikesta!
02.03.2023 |
Vanhempieni erosta on jo 20 vuotta, jostain h3lvetin syystä he ei tehneet ositusta aikanaan. Olen niin vihainen siitä! Kaikki ongelmat kaatuvat taas meidän lasten niskaan!
Mitään muuta omaisuutta kummallakaan ei ollut kuin talo jossa asuivat. Isä säästi eron jälkeen pienen pesämunan ja halusi sen meille lapsille jaettavaksi. Ei siitä hirveästi rahaa tule kun lapsia on neljä, mutta jonkin verran kuitenkin.
En tiennyt, että ositusta ei oltu tehty. Nyt äiti on vaatimassa puolta isän omaisuudesta, eli noista säästöistä myös, joihin hänellä ei ole oikeutta. Isä on sanonut meille kaikille lapsille että haluaa meidän jakavan ne tasan, neljään osaan keskenämme. Äiti on heittäytynyt tosi hankalaksi kaikessa ja vaatii että jokainen päätös pitää hyväksyttää hänellä. Rahaa ei ole niin paljon, että siitä kannattaisi oikeuteen lähteä omaa äitiään vastaan. Äidin itsekeskeisyys ja ahneus on kuitenkin jo rikkonut perheen välejä.
Voiko hän oikeasti vaatia puolia noista rahoista itselleen? Onko meillä mitään mahdollisuutta vastustaa ilman käräjöintiä? Testamenttia ei ollut.
Kommentit (465)
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi ei ole oikeutta eron jälkeen kertyneeseen omaisuuteen. Esimerkiksi tiliotteista selviää, milloin isäsi on säästänyt rahat. Tosin noin vanhoista asioista pankki ottaa palkkion selvittelystä, ellei isälläsi ollut paperisia tiliotteita tallessa.
Yrittäkää tehdä äidille selväksi, että jos asia menee oikeuteen, kaikki pesän varat saattavat mennä oikeuskuluihin eikä kenellekään jää mitään jaettavaksi.
Tai paremminkin hävijä maksaa, tässä tapuksessa luultavasti äiti maksaa hävitessään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää onko ositus tehty vai ei? Ei kai sitä missään rekisterissä ole? Eli on vähän kuin testamentti, pitää olla perillisten tiedossa ja/tai jossakin varmassa tallessa.
Ts. pitäisikö omia lapsia valistaa osituksesta jotenkin, ettei eksä tule haaskalle?
Se paperi pitää säästää tietenkin ja sanoa lapsille että mappi x:ssä on kaikki tarvittava. Näin tekee lapsiaan ajatteleva vanhempi,
Juu ja sitten tulee tulipalo. Ellei ole tallelokerossa. Jonka avain häviää.
Miksei näitä voi nykyään arkistoida johonkin sähköiseen palveluun/viralliseen rekisteriin? Esim. suomi.fi. Vai voiko? Olisi kaikille selkeämpää. Kaikki perunkirjoitukseen vaadittavat tiedot jne.
Ruotsissa on tällainen sähköinen palvelu. Suomesta en tiedä. Kopio osituksesta lapsille. Tuskin kaikkien talot palaa kuitenkaan. Tai sähköpostiin skannattuna ja lapsille salasana josta kuoleman jälkeen voivat kaivaa papsut esille.
Mutta käykö kopiot? Aina vaaditaan alkuperäisiä. Eikö osituksista tosiaan tehdä mitään lainhuudatusta tms mistä jäisi paperit myös viranomaisille? (en tiedä termejä)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää onko ositus tehty vai ei? Ei kai sitä missään rekisterissä ole? Eli on vähän kuin testamentti, pitää olla perillisten tiedossa ja/tai jossakin varmassa tallessa.
Ts. pitäisikö omia lapsia valistaa osituksesta jotenkin, ettei eksä tule haaskalle?
Se paperi pitää säästää tietenkin ja sanoa lapsille että mappi x:ssä on kaikki tarvittava. Näin tekee lapsiaan ajatteleva vanhempi,
Juu ja sitten tulee tulipalo. Ellei ole tallelokerossa. Jonka avain häviää.
Miksei näitä voi nykyään arkistoida johonkin sähköiseen palveluun/viralliseen rekisteriin? Esim. suomi.fi. Vai voiko? Olisi kaikille selkeämpää. Kaikki perunkirjoitukseen vaadittavat tiedot jne.
Ruotsissa on tällainen sähköinen palvelu. Suomesta en tiedä. Kopio osituksesta lapsille. Tuskin kaikkien talot palaa kuitenkaan. Tai sähköpostiin skannattuna ja lapsille salasana josta kuoleman jälkeen voivat kaivaa papsut esille.
Mutta käykö kopiot? Aina vaaditaan alkuperäisiä. Eikö osituksista tosiaan tehdä mitään lainhuudatusta tms mistä jäisi paperit myös viranomaisille? (en tiedä termejä)
Voi tehdä muttei ole pakollinen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko niin että äitisi on toimitettava luettelo omista omistuksistaan ositusta varten? Eihän voi mennä niin että vain isäsi omaisuus jaetaan ja äitisi saa pitää omansa?
Jos äiti ja asumaan taloon, niin silloinhan puolet talosta kuuluu lapsille.
Ja lapset voivat myydä oman osansa talosta ja tässä tapauksessa kannattanee äidille sanoa, että talo menee myyntiin, jos epäreilut vaatimukset jatkuvat. Äidille ei kuulu lesken asumisoikeutta.
Tämä oli mulle uutta. Luulin että me ei voida heittää äitiä ulos. Ei varmasti heitetäkään, mutta jos äiti ei anna yhtään periksi niin jossain kohtaa täytyy ehkä panna kova kovaa vastaan.
Äidillä ei ole muuta omaisuutta kuin puolikas talosta eikä ilmeisesti pystynyt ostamaan isän osuutta, niin isä antoi hänen jäädä siihen asumaan. Me lapset kuviteltiin, että äiti osti isän ulos, koska äiti on vuosikaudet hokenut ettei isällä ole enää mitään oikeutta hänen taloonsa. Ero oli tosi rankka kaikille, joten siitä ei ole meidän perheessä juuri puhuttu. Nyt sitten paljastui, että isä antoikin hyvää hyvyyttään äidin jäädä taloon asumaan ja tavallaan luopui omasta osuudestaan äidin hyväksi. Suututtaa, että äiti käytti isän kiltteyttä hyväkseen ja nyt vaatii vielä sellaistakin omaisuutta, mikä ei hänelle kuulu.
ap
Juu, haluan nähdä ostajan, joka ostaa talon jossa äitisi asuu. Koitahan nyt ottaa järki käteen, äläkä ole lapsellinen. Mikään oikeusaste ei häädä äitiäsi talosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko niin että äitisi on toimitettava luettelo omista omistuksistaan ositusta varten? Eihän voi mennä niin että vain isäsi omaisuus jaetaan ja äitisi saa pitää omansa?
Jos äiti ja asumaan taloon, niin silloinhan puolet talosta kuuluu lapsille.
Ja lapset voivat myydä oman osansa talosta ja tässä tapauksessa kannattanee äidille sanoa, että talo menee myyntiin, jos epäreilut vaatimukset jatkuvat. Äidille ei kuulu lesken asumisoikeutta.
Ei voi myydä osuutta, kas kun äiti on vielä elossa, ei perintöä äidin osuudesta siis nyt jaeta. Miten te voitte olla näin hemmetin tyhmiä, ajatte perintöä elossa olevan omaisuudesta. Tollot!
No äiti kaivaa sitten lompsaa ja maksaa isän osuuden talosta. Hän ei ole leski, joten äänellä ei ole asumisoikeutta talossa kuolemansa asti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko niin että äitisi on toimitettava luettelo omista omistuksistaan ositusta varten? Eihän voi mennä niin että vain isäsi omaisuus jaetaan ja äitisi saa pitää omansa?
Jos äiti ja asumaan taloon, niin silloinhan puolet talosta kuuluu lapsille.
Ja lapset voivat myydä oman osansa talosta ja tässä tapauksessa kannattanee äidille sanoa, että talo menee myyntiin, jos epäreilut vaatimukset jatkuvat. Äidille ei kuulu lesken asumisoikeutta.
Tämä oli mulle uutta. Luulin että me ei voida heittää äitiä ulos. Ei varmasti heitetäkään, mutta jos äiti ei anna yhtään periksi niin jossain kohtaa täytyy ehkä panna kova kovaa vastaan.
Äidillä ei ole muuta omaisuutta kuin puolikas talosta eikä ilmeisesti pystynyt ostamaan isän osuutta, niin isä antoi hänen jäädä siihen asumaan. Me lapset kuviteltiin, että äiti osti isän ulos, koska äiti on vuosikaudet hokenut ettei isällä ole enää mitään oikeutta hänen taloonsa. Ero oli tosi rankka kaikille, joten siitä ei ole meidän perheessä juuri puhuttu. Nyt sitten paljastui, että isä antoikin hyvää hyvyyttään äidin jäädä taloon asumaan ja tavallaan luopui omasta osuudestaan äidin hyväksi. Suututtaa, että äiti käytti isän kiltteyttä hyväkseen ja nyt vaatii vielä sellaistakin omaisuutta, mikä ei hänelle kuulu.
ap
Juu, haluan nähdä ostajan, joka ostaa talon jossa äitisi asuu. Koitahan nyt ottaa järki käteen, äläkä ole lapsellinen. Mikään oikeusaste ei häädä äitiäsi talosta.
Totta kai häätää. Ei tää mikään banaanivaltio ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko niin että äitisi on toimitettava luettelo omista omistuksistaan ositusta varten? Eihän voi mennä niin että vain isäsi omaisuus jaetaan ja äitisi saa pitää omansa?
Jos äiti ja asumaan taloon, niin silloinhan puolet talosta kuuluu lapsille.
Ja lapset voivat myydä oman osansa talosta ja tässä tapauksessa kannattanee äidille sanoa, että talo menee myyntiin, jos epäreilut vaatimukset jatkuvat. Äidille ei kuulu lesken asumisoikeutta.
Tämä oli mulle uutta. Luulin että me ei voida heittää äitiä ulos. Ei varmasti heitetäkään, mutta jos äiti ei anna yhtään periksi niin jossain kohtaa täytyy ehkä panna kova kovaa vastaan.
Äidillä ei ole muuta omaisuutta kuin puolikas talosta eikä ilmeisesti pystynyt ostamaan isän osuutta, niin isä antoi hänen jäädä siihen asumaan. Me lapset kuviteltiin, että äiti osti isän ulos, koska äiti on vuosikaudet hokenut ettei isällä ole enää mitään oikeutta hänen taloonsa. Ero oli tosi rankka kaikille, joten siitä ei ole meidän perheessä juuri puhuttu. Nyt sitten paljastui, että isä antoikin hyvää hyvyyttään äidin jäädä taloon asumaan ja tavallaan luopui omasta osuudestaan äidin hyväksi. Suututtaa, että äiti käytti isän kiltteyttä hyväkseen ja nyt vaatii vielä sellaistakin omaisuutta, mikä ei hänelle kuulu.
ap
Juu, haluan nähdä ostajan, joka ostaa talon jossa äitisi asuu. Koitahan nyt ottaa järki käteen, äläkä ole lapsellinen. Mikään oikeusaste ei häädä äitiäsi talosta.
Äiti sitten osituksessa maksaa isän osuuden talosta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko niin että äitisi on toimitettava luettelo omista omistuksistaan ositusta varten? Eihän voi mennä niin että vain isäsi omaisuus jaetaan ja äitisi saa pitää omansa?
Jos äiti ja asumaan taloon, niin silloinhan puolet talosta kuuluu lapsille.
Ja lapset voivat myydä oman osansa talosta ja tässä tapauksessa kannattanee äidille sanoa, että talo menee myyntiin, jos epäreilut vaatimukset jatkuvat. Äidille ei kuulu lesken asumisoikeutta.
Tämä oli mulle uutta. Luulin että me ei voida heittää äitiä ulos. Ei varmasti heitetäkään, mutta jos äiti ei anna yhtään periksi niin jossain kohtaa täytyy ehkä panna kova kovaa vastaan.
Äidillä ei ole muuta omaisuutta kuin puolikas talosta eikä ilmeisesti pystynyt ostamaan isän osuutta, niin isä antoi hänen jäädä siihen asumaan. Me lapset kuviteltiin, että äiti osti isän ulos, koska äiti on vuosikaudet hokenut ettei isällä ole enää mitään oikeutta hänen taloonsa. Ero oli tosi rankka kaikille, joten siitä ei ole meidän perheessä juuri puhuttu. Nyt sitten paljastui, että isä antoikin hyvää hyvyyttään äidin jäädä taloon asumaan ja tavallaan luopui omasta osuudestaan äidin hyväksi. Suututtaa, että äiti käytti isän kiltteyttä hyväkseen ja nyt vaatii vielä sellaistakin omaisuutta, mikä ei hänelle kuulu.
ap
Juu, haluan nähdä ostajan, joka ostaa talon jossa äitisi asuu. Koitahan nyt ottaa järki käteen, äläkä ole lapsellinen. Mikään oikeusaste ei häädä äitiäsi talosta.
Siinähän sanotaan, että eivät heittäisi äitiä pihalle, mutta se on hyvä uhkaus jos äiti ei tule järkiinsä. Yritä itse ymmärtää lukemasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää onko ositus tehty vai ei? Ei kai sitä missään rekisterissä ole? Eli on vähän kuin testamentti, pitää olla perillisten tiedossa ja/tai jossakin varmassa tallessa.
Ts. pitäisikö omia lapsia valistaa osituksesta jotenkin, ettei eksä tule haaskalle?
Se paperi pitää säästää tietenkin ja sanoa lapsille että mappi x:ssä on kaikki tarvittava. Näin tekee lapsiaan ajatteleva vanhempi,
Juu ja sitten tulee tulipalo. Ellei ole tallelokerossa. Jonka avain häviää.
Miksei näitä voi nykyään arkistoida johonkin sähköiseen palveluun/viralliseen rekisteriin? Esim. suomi.fi. Vai voiko? Olisi kaikille selkeämpää. Kaikki perunkirjoitukseen vaadittavat tiedot jne.
Ruotsissa on tällainen sähköinen palvelu. Suomesta en tiedä. Kopio osituksesta lapsille. Tuskin kaikkien talot palaa kuitenkaan. Tai sähköpostiin skannattuna ja lapsille salasana josta kuoleman jälkeen voivat kaivaa papsut esille.
Mutta käykö kopiot? Aina vaaditaan alkuperäisiä. Eikö osituksista tosiaan tehdä mitään lainhuudatusta tms mistä jäisi paperit myös viranomaisille? (en tiedä termejä)
Voi tehdä muttei ole pakollinen.
Todistajat pitää olla osituspaperiin allekirjoitusten lisäksi, ja ainakin vuonna 1990 osituksesta oikeaksi todistettu jäljennös piti lähettää käräjäoikeuteen, joka sen hyväksyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko niin että äitisi on toimitettava luettelo omista omistuksistaan ositusta varten? Eihän voi mennä niin että vain isäsi omaisuus jaetaan ja äitisi saa pitää omansa?
Jos äiti ja asumaan taloon, niin silloinhan puolet talosta kuuluu lapsille.
Ja lapset voivat myydä oman osansa talosta ja tässä tapauksessa kannattanee äidille sanoa, että talo menee myyntiin, jos epäreilut vaatimukset jatkuvat. Äidille ei kuulu lesken asumisoikeutta.
Tämä oli mulle uutta. Luulin että me ei voida heittää äitiä ulos. Ei varmasti heitetäkään, mutta jos äiti ei anna yhtään periksi niin jossain kohtaa täytyy ehkä panna kova kovaa vastaan.
Äidillä ei ole muuta omaisuutta kuin puolikas talosta eikä ilmeisesti pystynyt ostamaan isän osuutta, niin isä antoi hänen jäädä siihen asumaan. Me lapset kuviteltiin, että äiti osti isän ulos, koska äiti on vuosikaudet hokenut ettei isällä ole enää mitään oikeutta hänen taloonsa. Ero oli tosi rankka kaikille, joten siitä ei ole meidän perheessä juuri puhuttu. Nyt sitten paljastui, että isä antoikin hyvää hyvyyttään äidin jäädä taloon asumaan ja tavallaan luopui omasta osuudestaan äidin hyväksi. Suututtaa, että äiti käytti isän kiltteyttä hyväkseen ja nyt vaatii vielä sellaistakin omaisuutta, mikä ei hänelle kuulu.
ap
Juu, haluan nähdä ostajan, joka ostaa talon jossa äitisi asuu. Koitahan nyt ottaa järki käteen, äläkä ole lapsellinen. Mikään oikeusaste ei häädä äitiäsi talosta.
Äidillä ei ole lesken asumisoikeutta, ei ole leski, koska avioero.
Trollihan tää on kun ei voi vastata kysymyksiin äidin iästä isän säästöistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aviopuolisohan ei "peri" mitään, jos hänen hyväkseen ei ole tehty testamenttia ja jos kuolleella osapuolella on lapsia. Lapset ovat siis perillisiä. Lasten äidille taas kuuluu lain mukainen osuus avio-oikeuden mukaan, jos avioerossa ei ole ositusta aikanaan tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää onko ositus tehty vai ei? Ei kai sitä missään rekisterissä ole? Eli on vähän kuin testamentti, pitää olla perillisten tiedossa ja/tai jossakin varmassa tallessa.
Ts. pitäisikö omia lapsia valistaa osituksesta jotenkin, ettei eksä tule haaskalle?
Se paperi pitää säästää tietenkin ja sanoa lapsille että mappi x:ssä on kaikki tarvittava. Näin tekee lapsiaan ajatteleva vanhempi,
Juu ja sitten tulee tulipalo. Ellei ole tallelokerossa. Jonka avain häviää.
Miksei näitä voi nykyään arkistoida johonkin sähköiseen palveluun/viralliseen rekisteriin? Esim. suomi.fi. Vai voiko? Olisi kaikille selkeämpää. Kaikki perunkirjoitukseen vaadittavat tiedot jne.
Ruotsissa on tällainen sähköinen palvelu. Suomesta en tiedä. Kopio osituksesta lapsille. Tuskin kaikkien talot palaa kuitenkaan. Tai sähköpostiin skannattuna ja lapsille salasana josta kuoleman jälkeen voivat kaivaa papsut esille.
Mutta käykö kopiot? Aina vaaditaan alkuperäisiä. Eikö osituksista tosiaan tehdä mitään lainhuudatusta tms mistä jäisi paperit myös viranomaisille? (en tiedä termejä)
Voi tehdä muttei ole pakollinen.
Todistajat pitää olla osituspaperiin allekirjoitusten lisäksi, ja ainakin vuonna 1990 osituksesta oikeaksi todistettu jäljennös piti lähettää käräjäoikeuteen, joka sen hyväksyi.
Höpö höpö ainakaan nyt mihinkään käräjäoikeuteen lähetetä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mistä tietää onko ositus tehty vai ei? Ei kai sitä missään rekisterissä ole? Eli on vähän kuin testamentti, pitää olla perillisten tiedossa ja/tai jossakin varmassa tallessa.
Ts. pitäisikö omia lapsia valistaa osituksesta jotenkin, ettei eksä tule haaskalle?
Se paperi pitää säästää tietenkin ja sanoa lapsille että mappi x:ssä on kaikki tarvittava. Näin tekee lapsiaan ajatteleva vanhempi,
Juu ja sitten tulee tulipalo. Ellei ole tallelokerossa. Jonka avain häviää.
Miksei näitä voi nykyään arkistoida johonkin sähköiseen palveluun/viralliseen rekisteriin? Esim. suomi.fi. Vai voiko? Olisi kaikille selkeämpää. Kaikki perunkirjoitukseen vaadittavat tiedot jne.
Ruotsissa on tällainen sähköinen palvelu. Suomesta en tiedä. Kopio osituksesta lapsille. Tuskin kaikkien talot palaa kuitenkaan. Tai sähköpostiin skannattuna ja lapsille salasana josta kuoleman jälkeen voivat kaivaa papsut esille.
Mutta käykö kopiot? Aina vaaditaan alkuperäisiä. Eikö osituksista tosiaan tehdä mitään lainhuudatusta tms mistä jäisi paperit myös viranomaisille? (en tiedä termejä)
Voi tehdä muttei ole pakollinen.
Todistajat pitää olla osituspaperiin allekirjoitusten lisäksi, ja ainakin vuonna 1990 osituksesta oikeaksi todistettu jäljennös piti lähettää käräjäoikeuteen, joka sen hyväksyi.
Onko nää julkisia asiakirjoja? Pystynkö tarkistamaan onko omat vanhempani tehneet osituksen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko niin että äitisi on toimitettava luettelo omista omistuksistaan ositusta varten? Eihän voi mennä niin että vain isäsi omaisuus jaetaan ja äitisi saa pitää omansa?
Jos äiti ja asumaan taloon, niin silloinhan puolet talosta kuuluu lapsille.
Ja lapset voivat myydä oman osansa talosta ja tässä tapauksessa kannattanee äidille sanoa, että talo menee myyntiin, jos epäreilut vaatimukset jatkuvat. Äidille ei kuulu lesken asumisoikeutta.
Tämä oli mulle uutta. Luulin että me ei voida heittää äitiä ulos. Ei varmasti heitetäkään, mutta jos äiti ei anna yhtään periksi niin jossain kohtaa täytyy ehkä panna kova kovaa vastaan.
Äidillä ei ole muuta omaisuutta kuin puolikas talosta eikä ilmeisesti pystynyt ostamaan isän osuutta, niin isä antoi hänen jäädä siihen asumaan. Me lapset kuviteltiin, että äiti osti isän ulos, koska äiti on vuosikaudet hokenut ettei isällä ole enää mitään oikeutta hänen taloonsa. Ero oli tosi rankka kaikille, joten siitä ei ole meidän perheessä juuri puhuttu. Nyt sitten paljastui, että isä antoikin hyvää hyvyyttään äidin jäädä taloon asumaan ja tavallaan luopui omasta osuudestaan äidin hyväksi. Suututtaa, että äiti käytti isän kiltteyttä hyväkseen ja nyt vaatii vielä sellaistakin omaisuutta, mikä ei hänelle kuulu.
ap
Siinähän vaatii, hän ei siihen ole oikeutettu. Tuo että on saanut jäädä siihen, kuulostaa kyllä ositukselta. Oletko varma ettei sitä ole tehty?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko niin että äitisi on toimitettava luettelo omista omistuksistaan ositusta varten? Eihän voi mennä niin että vain isäsi omaisuus jaetaan ja äitisi saa pitää omansa?
Jos äiti ja asumaan taloon, niin silloinhan puolet talosta kuuluu lapsille.
Ja lapset voivat myydä oman osansa talosta ja tässä tapauksessa kannattanee äidille sanoa, että talo menee myyntiin, jos epäreilut vaatimukset jatkuvat. Äidille ei kuulu lesken asumisoikeutta.
Tämä oli mulle uutta. Luulin että me ei voida heittää äitiä ulos. Ei varmasti heitetäkään, mutta jos äiti ei anna yhtään periksi niin jossain kohtaa täytyy ehkä panna kova kovaa vastaan.
Äidillä ei ole muuta omaisuutta kuin puolikas talosta eikä ilmeisesti pystynyt ostamaan isän osuutta, niin isä antoi hänen jäädä siihen asumaan. Me lapset kuviteltiin, että äiti osti isän ulos, koska äiti on vuosikaudet hokenut ettei isällä ole enää mitään oikeutta hänen taloonsa. Ero oli tosi rankka kaikille, joten siitä ei ole meidän perheessä juuri puhuttu. Nyt sitten paljastui, että isä antoikin hyvää hyvyyttään äidin jäädä taloon asumaan ja tavallaan luopui omasta osuudestaan äidin hyväksi. Suututtaa, että äiti käytti isän kiltteyttä hyväkseen ja nyt vaatii vielä sellaistakin omaisuutta, mikä ei hänelle kuulu.
ap
Juu, haluan nähdä ostajan, joka ostaa talon jossa äitisi asuu. Koitahan nyt ottaa järki käteen, äläkä ole lapsellinen. Mikään oikeusaste ei häädä äitiäsi talosta.
Siinähän sanotaan, että eivät heittäisi äitiä pihalle, mutta se on hyvä uhkaus jos äiti ei tule järkiinsä. Yritä itse ymmärtää lukemasi.
Talon toinen puoli kuuluu isälle, joten äiti lunastaa sen tai maksaa rahassa. Lahjana hän ei voi sitä saada
Vierailija kirjoitti:
Jos talon arvo 150 000 ja isänne säästöt 50 000. Yhteenlaskettu omaisuus 200 000.
Äiti ne saa 100 000 ja te lapset 100 000.
Toki osituksessa otetaan huomioon myös äitinne säästöt ja oma omaisuus, mikä lisää lasten perintö osuutta
Avioeron jälkeisiä säästöjä tai kerättyä omaisuutta ei äidin kanssa jaeta. Mitä siitä tulisi että ihmiset eroaa ja toinen kerää omaisuutta sitten ex tulee jakamaan kuolin pesää ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onko niin että äitisi on toimitettava luettelo omista omistuksistaan ositusta varten? Eihän voi mennä niin että vain isäsi omaisuus jaetaan ja äitisi saa pitää omansa?
Jos äiti ja asumaan taloon, niin silloinhan puolet talosta kuuluu lapsille.
Ja lapset voivat myydä oman osansa talosta ja tässä tapauksessa kannattanee äidille sanoa, että talo menee myyntiin, jos epäreilut vaatimukset jatkuvat. Äidille ei kuulu lesken asumisoikeutta.
Tämä oli mulle uutta. Luulin että me ei voida heittää äitiä ulos. Ei varmasti heitetäkään, mutta jos äiti ei anna yhtään periksi niin jossain kohtaa täytyy ehkä panna kova kovaa vastaan.
Äidillä ei ole muuta omaisuutta kuin puolikas talosta eikä ilmeisesti pystynyt ostamaan isän osuutta, niin isä antoi hänen jäädä siihen asumaan. Me lapset kuviteltiin, että äiti osti isän ulos, koska äiti on vuosikaudet hokenut ettei isällä ole enää mitään oikeutta hänen taloonsa. Ero oli tosi rankka kaikille, joten siitä ei ole meidän perheessä juuri puhuttu. Nyt sitten paljastui, että isä antoikin hyvää hyvyyttään äidin jäädä taloon asumaan ja tavallaan luopui omasta osuudestaan äidin hyväksi. Suututtaa, että äiti käytti isän kiltteyttä hyväkseen ja nyt vaatii vielä sellaistakin omaisuutta, mikä ei hänelle kuulu.
ap
Juu, haluan nähdä ostajan, joka ostaa talon jossa äitisi asuu. Koitahan nyt ottaa järki käteen, äläkä ole lapsellinen. Mikään oikeusaste ei häädä äitiäsi talosta.
Siinähän sanotaan, että eivät heittäisi äitiä pihalle, mutta se on hyvä uhkaus jos äiti ei tule järkiinsä. Yritä itse ymmärtää lukemasi.
Naurettava ja lisäksi laiton uhkaus. Voi joutua, jos äiti haluaa, penskat maksamaan. Aatteletko niin, että minäkin voin sinua uhata moisella ja se on sinusta ok? Sinä olet tyhmä, lopeta tuo saakelin jankutus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos talon arvo 150 000 ja isänne säästöt 50 000. Yhteenlaskettu omaisuus 200 000.
Äiti ne saa 100 000 ja te lapset 100 000.
Toki osituksessa otetaan huomioon myös äitinne säästöt ja oma omaisuus, mikä lisää lasten perintö osuuttaAvioeron jälkeisiä säästöjä tai kerättyä omaisuutta ei äidin kanssa jaeta. Mitä siitä tulisi että ihmiset eroaa ja toinen kerää omaisuutta sitten ex tulee jakamaan kuolin pesää ?
Vaan niinpä voi nyt hyvinkin käydä kun ositusta ei ole tehty.
Ruotsissa on tällainen sähköinen palvelu. Suomesta en tiedä. Kopio osituksesta lapsille. Tuskin kaikkien talot palaa kuitenkaan. Tai sähköpostiin skannattuna ja lapsille salasana josta kuoleman jälkeen voivat kaivaa papsut esille.