Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani ei tehneet ositusta erotessaan, nyt isän kuoltua äiti on perikunnan osakas ja tekee riitaa kaikesta!
02.03.2023 |
Vanhempieni erosta on jo 20 vuotta, jostain h3lvetin syystä he ei tehneet ositusta aikanaan. Olen niin vihainen siitä! Kaikki ongelmat kaatuvat taas meidän lasten niskaan!
Mitään muuta omaisuutta kummallakaan ei ollut kuin talo jossa asuivat. Isä säästi eron jälkeen pienen pesämunan ja halusi sen meille lapsille jaettavaksi. Ei siitä hirveästi rahaa tule kun lapsia on neljä, mutta jonkin verran kuitenkin.
En tiennyt, että ositusta ei oltu tehty. Nyt äiti on vaatimassa puolta isän omaisuudesta, eli noista säästöistä myös, joihin hänellä ei ole oikeutta. Isä on sanonut meille kaikille lapsille että haluaa meidän jakavan ne tasan, neljään osaan keskenämme. Äiti on heittäytynyt tosi hankalaksi kaikessa ja vaatii että jokainen päätös pitää hyväksyttää hänellä. Rahaa ei ole niin paljon, että siitä kannattaisi oikeuteen lähteä omaa äitiään vastaan. Äidin itsekeskeisyys ja ahneus on kuitenkin jo rikkonut perheen välejä.
Voiko hän oikeasti vaatia puolia noista rahoista itselleen? Onko meillä mitään mahdollisuutta vastustaa ilman käräjöintiä? Testamenttia ei ollut.
Kommentit (465)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä hyvä muistutus osituksen tärkeydestä. Myös, jos olette itse olleet aiemmin aviossa. Voi muuten tulla nykyiselle puolisolle mielenkiintoinen tilanne perukirjoituksesta jos eksänne ilmestyy vaatimaan laillista saatavaansa.
No höpö höpö. Ainakin meillä kun vanhemmat erosivat, ositusta ei tehty juuri siitä syystä, että isä antoi äitini jäädä lasten kanssa kotiin asumaan. Oli omakotitalo. Jos olisi ositettu, jossain vuokralla olisi asuttu. Se oli ihan isäni oma tahto, että lapsilla säilyy lapsuudenkoti, vaikka hän muuttaa sieltä pois.
Eihän ositus sitä tarkoita etteikö toinen voisi jäädä asumaan siihen. Ositus se on sekin, jos toinen saa kämpän ja velat ja toinen vaikka auton.
Monella ei ole muuta omaisuutta kuin talo. Jos tehdään ositus, se pitää myydä, että rahat voi jakaa.
Osituksessa omaisuutta ei ole pakko laittaa puoliksi. Osapuolet voivat päättää esimerkiksi niin, että toinen saa kaiken ja toinen ei mitään tai toinen saa 80% omaisuudesta ja toinen 20%. Osapuolet siis keskenään päättävät miten jakavat jos pääsevät pääsevät sopuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
47mies kirjoitti:
Juu ei äitin pidä saada mitään. Kysykääs oikeusaputoimistosta neuvoa. Meillä oli kans niin että kun äiti kuoli, niin isä vaati rahaa vaikka ero oli tullut vuosia sitten. Isä ei saanut latiakaaan minkään ositus syyn takia eikä kuulu saada. Minä ja veljeni saimme äidin rahat ja omaisuuden puoliksi. Isä halusi riidellä mutta hävisi 30000 euroa kuluihin. Me saatiin veljen kanssa 229000 euroa + talosta saadut rahat. Kaikki meni 50/50 veljeni kanssa.
Hyvä että teillä asiat järjestyi! Meillä ei ole noin paljon jaettavaa ja olisi ihan hullua lähteä oikeuteen asti. Siksi yritetään saada äiti tulemaan järkiinsä. Jos mentäisiin oikeuteen, äiti ei pystyisi maksamaan oikeuskuluja jotka hänelle lankeaisi kun häviäisi jutun. Sitten ne rästit jäisi meille hänen perinnönjaossaan. Ei tässä ole mitään järkeä.
ap
Jos perintö on miinusmerkkinen, esimerkiksi laho talo muuttotappiopaikkakunnalla ja velkainen kuolinpesä, niin perinnöstä voi kieltäytyäkin. Ei ole pakko ottaa mänttien vanhempien syntejä kantaakseen.
Jos näin kävisi niin sitten kieltäytyisinkin. Sisaruksille kotitalo on tärkeämpi ja he varmaan maksaisivat äidin velat saadakseen pitää sen. Surettaa koko sotku. Kukaan ei halua äidille mitään pahaa eikä ole häneltä kotia viemässä, mutta hän on saanut päähänsä että puolet rahoista kuuluu hänelle eikä anna vähääkään periksi.
ap
Mun kaverin vanhemmat on tuollaisia. Kun saavat jotain päähänsä, että kuuluu heille tai on heidän oikeus, niin he jyräävät sen oman päähänpinttymänsä piittaamatta yhtään mitä aiheuttavat lapsilleen. Ja ovat näillä tempuillaan saattaneet lapsensa poliisikuulusteluun, toisella kerralla lapsi sai selvitellä vanhempiensa huvikseen tekemää rikosilmoitusta. Eli ihan hirveän stressaavia juttuja laitetaan lapsille eteen ja jätetään lasten selvitettäväksi. Aikuisia lapsia siis ovat.
Tällaisen tavallisen pulliaisen on vaikea ymmärtää, että tuollaisia vanhempia voi olla olemassa. Mutta selvästikään kaikilla vanhemmilla ei ole lapsen paras mielessä, vaan lapsi uhrataan aivan surutta, jos saatavilla on jotain etua itselle. Karmivaa. En pidä heitä mielenterveydeltään normaaleina. Toisella vanhemmalla tiedän olevankin mielenterveysdiagnoosin. Toinenkin on jossain hoidossa käynyt, ja selvästikin myös hänen ongelmansa ovat vakavia.
Tsemppiä ap:lle. Tuollainen lapsilta ottava vanhempi ei ole normaali. Kaverini myös luulee, että vanhempien tahtoon on aina alistuttava. Kaverini luuli mm. että hänen on annettava isänsä asua talossaan. Hän oli aivan ällistynyt, kun sanoin, että ei sinun tarvitse sellaista sopimusta allekirjoittaa, vaan allekirjoitat vain sellaisen, missä asiat ovat sinulle hyvin. Ei sinun (= kaverin) tarvitse ottaa vastuuta isäsi elämästä. Sinun (kuten hänenkin) on syytä muistaa, että vanhemman mielenvikaiset vaatimukset voi myös ohittaa merkityksettöminä.
Ahdistaa ajatellakin tulevia perinnönjakoja, meillä on samanlainen tilanne. Sen lisäksi kaikki sisarukset on riidoissa keskenään ja ristiin rastiin molempien vanhempien kanssa. Sekä äidillä että isällä on osuuksia omien vanhempiensa perikunnissa, eli saadaan riitaan mukaan vielä heidän sisaruksensa ja lapsensa ja näiden joka asiaan puuttuvat puolisonsa.
Olen yrittänyt sanoa, että laittakaa asianne järjestykseen! Tehkää edes se osinko, ettei tarvitse enää kahden suvun asioita sekoittaa perinnönjakovaiheessa, mutta ei. Äidin mielestä lapsilla on sitten aikaa järjestää ja sopia ja riidellä asiat, hän ei ala niihin enää puuttumaan. Isä ei edelleenkään laita äidille vastaan joten näillä sitten mennään. Sapettaa ap:n puolesta myös. Vanhempien ei pitäisi ihan tarkoituksella hankaloittaa lastensa elämää, saati varastaa omilta lapsiltaan.
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi ei ole oikeutta eron jälkeen kertyneeseen omaisuuteen. Esimerkiksi tiliotteista selviää, milloin isäsi on säästänyt rahat. Tosin noin vanhoista asioista pankki ottaa palkkion selvittelystä, ellei isälläsi ollut paperisia tiliotteita tallessa.
Yrittäkää tehdä äidille selväksi, että jos asia menee oikeuteen, kaikki pesän varat saattavat mennä oikeuskuluihin eikä kenellekään jää mitään jaettavaksi.
Heh, yritä sinä tolkuttaa ap:lle, ettei kannata riidellä vaan tehdä ositus sovussa. Jos ei sitä tehdä sovussa, se tehdään tämänhetkisen tilanteen mukaan ennen perinnönjakoa.
Yksin on paha riidellä, mutta ap:n kanssa onnistuu mainiosti. Vaikuttaa melko kusipäiseltä ihmiseltä hän.
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa ajatellakin tulevia perinnönjakoja, meillä on samanlainen tilanne. Sen lisäksi kaikki sisarukset on riidoissa keskenään ja ristiin rastiin molempien vanhempien kanssa. Sekä äidillä että isällä on osuuksia omien vanhempiensa perikunnissa, eli saadaan riitaan mukaan vielä heidän sisaruksensa ja lapsensa ja näiden joka asiaan puuttuvat puolisonsa.
Olen yrittänyt sanoa, että laittakaa asianne järjestykseen! Tehkää edes se osinko, ettei tarvitse enää kahden suvun asioita sekoittaa perinnönjakovaiheessa, mutta ei. Äidin mielestä lapsilla on sitten aikaa järjestää ja sopia ja riidellä asiat, hän ei ala niihin enää puuttumaan. Isä ei edelleenkään laita äidille vastaan joten näillä sitten mennään. Sapettaa ap:n puolesta myös. Vanhempien ei pitäisi ihan tarkoituksella hankaloittaa lastensa elämää, saati varastaa omilta lapsiltaan.
OSITUS, ei mikään osinko. Kiva kun tollo kuvittelee osaavansa neuvoa.
Ositus ei ole varkautta vaan lakisääteinen omaisuuksien erottelu erossa ja/tai puolison kuollessa. Se on aina tehtävä ensin ja vasta sitten perinnönjako. On typerää syytellä asiasta äitiä vain siksi, että kuollut isä oli ihan yhtä tyhmä eikä tehnyt aikanaan ositusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi ei ole oikeutta eron jälkeen kertyneeseen omaisuuteen. Esimerkiksi tiliotteista selviää, milloin isäsi on säästänyt rahat. Tosin noin vanhoista asioista pankki ottaa palkkion selvittelystä, ellei isälläsi ollut paperisia tiliotteita tallessa.
Yrittäkää tehdä äidille selväksi, että jos asia menee oikeuteen, kaikki pesän varat saattavat mennä oikeuskuluihin eikä kenellekään jää mitään jaettavaksi.
Ei olekaan, mutta äiti änkyröi ja vaatii niitä silti. Rahat on säästetty hitaasti 20 vuoden aikana. Mitenhän paljon se maksaa jos pyytää pankista tiliotteita? En edes tiedä, onko hän silloin ollut minkä pankin asiakas. Jos ei ole enää asiakkuutta niin sehän maksaa tietysti vielä enemmän. Onko niitä silloin edes olemassa?
Äiti ei kuuntele järkipuhetta. On sanottu kyllä, että haluatko ihan tosissaan riidellä tuon vertaisista rahoista omien lastesi kanssa. Ja nimenomaan, että ne kaikki menisi käräjöintiin. Luulen, että hän luottaa nyt siihen, että me ei aleta käräjöimään ja annamme hänelle puolet rahoista vain että vältytään enemmältä riidalta. Todella alhaista! Äiti varastaa omilta lapsiltaan. Olen niin vihainen!!
ap
Onko äitisi varaton? Avioliitto oli ilman avioehtoa? Ositus tehdään ositushetken omaisuudesta eli kuolinhetkestä, jos ei ole tehty aiemmin. Äitisi on ikävä kyllä oikeassa.
Itselle kävi samankaltainen juttu eli piti saada isältä allekirjoitus, että katsoo osituksen tapahtuneeksi aikanaan eikä vaadi mitään.
Näin ikävä kyllä on tilanne. Se olisikin ihan ok, jos katsottaisiin eron aikainen tilanne, mutta kun se katsotaan nyt. Apn äiti saa puolet niin vaatiessaan.
Ei todellakaan ole näin. Ositus tehdään eron aikaisten omistusten mukaan.
Myös sellainen tilanne on mahdollinen, jossa puolisot ovat eronneet, mutta ositusta ei ole tehty ennen toisen kuolemaa. Tällöin toimitaan täysin samalla lailla kuin normaalistikin, eli omaisuudet ositetaan ennen kuolinpesän omaisuuden jakamista perillisille.
:DD Et oo tosissas. Kun tässä on 13 sivua jauhettu juuri sellaisesta tilanteesta. Mitä jos kävisit lukemassa aloituksen ja ne aiemmat 243 viestiä.
Niin on. Tuo oli vain teksti siitä että se ositus tehdään nykytilanteen mukaan, ei eron aikaisen tilanteen mukaan.
Ole hiljaa kun et asiasta mitään tiedä. Ositus tehdään sen mukaan, mitä kukin omisti erotessa.
Paitsi ei lain mukaan. Avio-oikeus säilyy kunnes ositus on tehty. Näin se nyt vaan on.
Ositusvaade säilyy, mutta tietysti avio-oikeus loppuu siihen kun avioliitto päättyy, joko avioeroon tai kuolemaan.
Avioliitossa puolisoiden välille muodostunut avio-oikeus toisen omaisuuteen jää voimaan, kunnes se on purettu erillisessä juridisessa toimituksessa nimeltä ositus. Ositus tarkoittaakin aviovarallisuussuhteen purkamista, ja omaisuuden jaosta laaditaan osituskirjaksi tai ositukseksi kutsuttu asiakirja.
Vaikka erostanne olisi jo vuosikymmeniä, on asia edelleen ajankohtainen, jos ositusta ei ole eron yhteydessä hoidettu tai omaisuuden jaosta ei ole laadittu osituskirjaa
Olet varmaan elantonsa muiden rahojen vatkaamisesta saava jurristi.
Haluat saada asian kuulostamaan vaikealta ja yliviralliselta.
Oikeasti osituksen osoittamiseen riittää simppeli, molempien allekirjoittama vapaamuotoinen ilmoitus, että homma on hoidettu ja pulinat pois.
Ei tarvi edes eritellä mitä kuka saa, vain toteamus, että olemme sopineet varallisuuden jaosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi ei ole oikeutta eron jälkeen kertyneeseen omaisuuteen. Esimerkiksi tiliotteista selviää, milloin isäsi on säästänyt rahat. Tosin noin vanhoista asioista pankki ottaa palkkion selvittelystä, ellei isälläsi ollut paperisia tiliotteita tallessa.
Yrittäkää tehdä äidille selväksi, että jos asia menee oikeuteen, kaikki pesän varat saattavat mennä oikeuskuluihin eikä kenellekään jää mitään jaettavaksi.
Ei olekaan, mutta äiti änkyröi ja vaatii niitä silti. Rahat on säästetty hitaasti 20 vuoden aikana. Mitenhän paljon se maksaa jos pyytää pankista tiliotteita? En edes tiedä, onko hän silloin ollut minkä pankin asiakas. Jos ei ole enää asiakkuutta niin sehän maksaa tietysti vielä enemmän. Onko niitä silloin edes olemassa?
Äiti ei kuuntele järkipuhetta. On sanottu kyllä, että haluatko ihan tosissaan riidellä tuon vertaisista rahoista omien lastesi kanssa. Ja nimenomaan, että ne kaikki menisi käräjöintiin. Luulen, että hän luottaa nyt siihen, että me ei aleta käräjöimään ja annamme hänelle puolet rahoista vain että vältytään enemmältä riidalta. Todella alhaista! Äiti varastaa omilta lapsiltaan. Olen niin vihainen!!
ap
Jos äiti haluaa osuuksia, hänen pitää itse palkata lakimies. Teidän ei tarvitse kiinnittää mitään huomiota hänen vaatimuksiin. Oikeusapu sihteeriltä kannattaa selvittää näitä kun teette perunkirjoituksia, tietävät askelkuviot.
Juuri noin. Ihan sama, mitä äitisi puhuu, jättäkää huomiotta. Hän hoitaa osituksen ja te perinnön sitten sen jälkeen.
Älkää käyttäkö yhtään omia resurssejanne mihinkään riitelyyn. Osanotto teille isänne poismenon johdosta!
Käytännössä hoidatte siis kaiken vain kirjallisesti.
Kaverin isän kohdalla tuo ei toimisi. Sillä hän ei hoitaisi ositusta. Mikään vaatiminen ei saisi häntä hoitamaan sitä. Hän sanoisi vain, että ei ole hänen ongelmansa, jos lapset eivät saa perunkirjoitusta ja perinnönjakoa tehtyä.
Noin tuollaiset kiusankappaleet toimivat. Miten vain saavat näpäytettyä lapsiaan ja osoitettua heille, että isää ei määräillä ja lasten on alistuttava, niin sen tilaisuuden isä käyttää. Voi mennä ap:n äidin kohdalla samoin. Lapsia ei säälitä ja lasten toiveita ja tarpeita ei huomioida. Tämä on joidenkin vanhempien periaate.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tänne eksyi taas joku elämäänsä täysin kyllästynyt riekkuja haukkumaan ihmisiä. huoh
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa ajatellakin tulevia perinnönjakoja, meillä on samanlainen tilanne. Sen lisäksi kaikki sisarukset on riidoissa keskenään ja ristiin rastiin molempien vanhempien kanssa. Sekä äidillä että isällä on osuuksia omien vanhempiensa perikunnissa, eli saadaan riitaan mukaan vielä heidän sisaruksensa ja lapsensa ja näiden joka asiaan puuttuvat puolisonsa.
Olen yrittänyt sanoa, että laittakaa asianne järjestykseen! Tehkää edes se osinko, ettei tarvitse enää kahden suvun asioita sekoittaa perinnönjakovaiheessa, mutta ei. Äidin mielestä lapsilla on sitten aikaa järjestää ja sopia ja riidellä asiat, hän ei ala niihin enää puuttumaan. Isä ei edelleenkään laita äidille vastaan joten näillä sitten mennään. Sapettaa ap:n puolesta myös. Vanhempien ei pitäisi ihan tarkoituksella hankaloittaa lastensa elämää, saati varastaa omilta lapsiltaan.
OSITUS, ei mikään osinko. Kiva kun tollo kuvittelee osaavansa neuvoa.
Ositus ei ole varkautta vaan lakisääteinen omaisuuksien erottelu erossa ja/tai puolison kuollessa. Se on aina tehtävä ensin ja vasta sitten perinnönjako. On typerää syytellä asiasta äitiä vain siksi, että kuollut isä oli ihan yhtä tyhmä eikä tehnyt aikanaan ositusta.
Minusta ongelma on ap:n tapauksessa se, ettei äiti havitellut osuuttaan exän vielä eläessä. Miksi ei? Typerää ja ahneutta rynnätä sitten haaskalle, viemään lastensa perintöä.
Vaikka ilkeä äiti onkin nyt kp:n osakas puuttuvan osituksen takia, hän voisi vapaasti luopua osuudestaan lastensa hyväksi. Näin jokainen normaali ihminen tekisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi ei ole oikeutta eron jälkeen kertyneeseen omaisuuteen. Esimerkiksi tiliotteista selviää, milloin isäsi on säästänyt rahat. Tosin noin vanhoista asioista pankki ottaa palkkion selvittelystä, ellei isälläsi ollut paperisia tiliotteita tallessa.
Yrittäkää tehdä äidille selväksi, että jos asia menee oikeuteen, kaikki pesän varat saattavat mennä oikeuskuluihin eikä kenellekään jää mitään jaettavaksi.
Ei olekaan, mutta äiti änkyröi ja vaatii niitä silti. Rahat on säästetty hitaasti 20 vuoden aikana. Mitenhän paljon se maksaa jos pyytää pankista tiliotteita? En edes tiedä, onko hän silloin ollut minkä pankin asiakas. Jos ei ole enää asiakkuutta niin sehän maksaa tietysti vielä enemmän. Onko niitä silloin edes olemassa?
Äiti ei kuuntele järkipuhetta. On sanottu kyllä, että haluatko ihan tosissaan riidellä tuon vertaisista rahoista omien lastesi kanssa. Ja nimenomaan, että ne kaikki menisi käräjöintiin. Luulen, että hän luottaa nyt siihen, että me ei aleta käräjöimään ja annamme hänelle puolet rahoista vain että vältytään enemmältä riidalta. Todella alhaista! Äiti varastaa omilta lapsiltaan. Olen niin vihainen!!
ap
Jos äiti haluaa osuuksia, hänen pitää itse palkata lakimies. Teidän ei tarvitse kiinnittää mitään huomiota hänen vaatimuksiin. Oikeusapu sihteeriltä kannattaa selvittää näitä kun teette perunkirjoituksia, tietävät askelkuviot.
Juuri noin. Ihan sama, mitä äitisi puhuu, jättäkää huomiotta. Hän hoitaa osituksen ja te perinnön sitten sen jälkeen.
Älkää käyttäkö yhtään omia resurssejanne mihinkään riitelyyn. Osanotto teille isänne poismenon johdosta!
Käytännössä hoidatte siis kaiken vain kirjallisesti.
Kaverin isän kohdalla tuo ei toimisi. Sillä hän ei hoitaisi ositusta. Mikään vaatiminen ei saisi häntä hoitamaan sitä. Hän sanoisi vain, että ei ole hänen ongelmansa, jos lapset eivät saa perunkirjoitusta ja perinnönjakoa tehtyä.
Noin tuollaiset kiusankappaleet toimivat. Miten vain saavat näpäytettyä lapsiaan ja osoitettua heille, että isää ei määräillä ja lasten on alistuttava, niin sen tilaisuuden isä käyttää. Voi mennä ap:n äidin kohdalla samoin. Lapsia ei säälitä ja lasten toiveita ja tarpeita ei huomioida. Tämä on joidenkin vanhempien periaate.
Mitä tapahtuu, jos ositusta ei hoideta, eikä perukirjaa laadita?
Voihan kyse olla vaikka ihmisen kyvyttömyydestä siihen. Ilman mitään pahuutta takana.
Minulle kaikki yhteiskunnan byrokratia on ylitsepääsemättömän ahdistavaa.
En jaksa täytellä lomakkeita, en edes oman etuni takia.
Elän erakkona yksin maalla.
En tarvi mitään perintöjä.
Hoitakoon ne, joille nämä rahajutut ja byrokratian palvominen ovat tärkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Huolimatta siitä, miten laki tilennetta tulkitsee, niin täytyy ihmetellä äidin röyhkeyttä. Ei tulisi mieleenkään puuttua rahoihin, jotka lasten isä on säästänyt heille.
Joku jo mainitsikin, että katkeruus tekee joistakin ihmisistä käsittämättömän röyhkeitä. Siinä ei suhde lapsiin merkitse mitään, kunhan saa kostaa katkeruutensa vaikka sitten niille lapsille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entäpä, jos edesmenneellä isällä onkin ollut uusi puoliso ja ehkä uusia lapsiakin. Tai pelkästään lehtolapsia. 😁
Ap:n äidillä on talo, jota he voivat vaatia tekemättömän osituksen perusteella.
Ja ap:n mainitsemat, isän säästämät rahat jaetaankin vielä useammalle.
Vaaka voi kääntyä myös toiseen suuntaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi ei ole oikeutta eron jälkeen kertyneeseen omaisuuteen. Esimerkiksi tiliotteista selviää, milloin isäsi on säästänyt rahat. Tosin noin vanhoista asioista pankki ottaa palkkion selvittelystä, ellei isälläsi ollut paperisia tiliotteita tallessa.
Yrittäkää tehdä äidille selväksi, että jos asia menee oikeuteen, kaikki pesän varat saattavat mennä oikeuskuluihin eikä kenellekään jää mitään jaettavaksi.
Ei olekaan, mutta äiti änkyröi ja vaatii niitä silti. Rahat on säästetty hitaasti 20 vuoden aikana. Mitenhän paljon se maksaa jos pyytää pankista tiliotteita? En edes tiedä, onko hän silloin ollut minkä pankin asiakas. Jos ei ole enää asiakkuutta niin sehän maksaa tietysti vielä enemmän. Onko niitä silloin edes olemassa?
Äiti ei kuuntele järkipuhetta. On sanottu kyllä, että haluatko ihan tosissaan riidellä tuon vertaisista rahoista omien lastesi kanssa. Ja nimenomaan, että ne kaikki menisi käräjöintiin. Luulen, että hän luottaa nyt siihen, että me ei aleta käräjöimään ja annamme hänelle puolet rahoista vain että vältytään enemmältä riidalta. Todella alhaista! Äiti varastaa omilta lapsiltaan. Olen niin vihainen!!
ap
Jos äiti haluaa osuuksia, hänen pitää itse palkata lakimies. Teidän ei tarvitse kiinnittää mitään huomiota hänen vaatimuksiin. Oikeusapu sihteeriltä kannattaa selvittää näitä kun teette perunkirjoituksia, tietävät askelkuviot.
Juuri noin. Ihan sama, mitä äitisi puhuu, jättäkää huomiotta. Hän hoitaa osituksen ja te perinnön sitten sen jälkeen.
Älkää käyttäkö yhtään omia resurssejanne mihinkään riitelyyn. Osanotto teille isänne poismenon johdosta!
Käytännössä hoidatte siis kaiken vain kirjallisesti.
Kaverin isän kohdalla tuo ei toimisi. Sillä hän ei hoitaisi ositusta. Mikään vaatiminen ei saisi häntä hoitamaan sitä. Hän sanoisi vain, että ei ole hänen ongelmansa, jos lapset eivät saa perunkirjoitusta ja perinnönjakoa tehtyä.
Noin tuollaiset kiusankappaleet toimivat. Miten vain saavat näpäytettyä lapsiaan ja osoitettua heille, että isää ei määräillä ja lasten on alistuttava, niin sen tilaisuuden isä käyttää. Voi mennä ap:n äidin kohdalla samoin. Lapsia ei säälitä ja lasten toiveita ja tarpeita ei huomioida. Tämä on joidenkin vanhempien periaate.
Mitä tapahtuu, jos ositusta ei hoideta, eikä perukirjaa laadita?
Voihan kyse olla vaikka ihmisen kyvyttömyydestä siihen. Ilman mitään pahuutta takana.
Minulle kaikki yhteiskunnan byrokratia on ylitsepääsemättömän ahdistavaa.
En jaksa täytellä lomakkeita, en edes oman etuni takia.
Elän erakkona yksin maalla.
En tarvi mitään perintöjä.
Hoitakoon ne, joille nämä rahajutut ja byrokratian palvominen ovat tärkeitä.
Voisiko joku Oikeasti Tietävä vastata tähän: mitä tapahtuu, jos kukaan ei hoida byrokratiaa?
Elämä, kuluttaminen ja asuminen, kuka missäkin, jatkuu silti. Ja maapallo pyörii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa ajatellakin tulevia perinnönjakoja, meillä on samanlainen tilanne. Sen lisäksi kaikki sisarukset on riidoissa keskenään ja ristiin rastiin molempien vanhempien kanssa. Sekä äidillä että isällä on osuuksia omien vanhempiensa perikunnissa, eli saadaan riitaan mukaan vielä heidän sisaruksensa ja lapsensa ja näiden joka asiaan puuttuvat puolisonsa.
Olen yrittänyt sanoa, että laittakaa asianne järjestykseen! Tehkää edes se osinko, ettei tarvitse enää kahden suvun asioita sekoittaa perinnönjakovaiheessa, mutta ei. Äidin mielestä lapsilla on sitten aikaa järjestää ja sopia ja riidellä asiat, hän ei ala niihin enää puuttumaan. Isä ei edelleenkään laita äidille vastaan joten näillä sitten mennään. Sapettaa ap:n puolesta myös. Vanhempien ei pitäisi ihan tarkoituksella hankaloittaa lastensa elämää, saati varastaa omilta lapsiltaan.
OSITUS, ei mikään osinko. Kiva kun tollo kuvittelee osaavansa neuvoa.
Ositus ei ole varkautta vaan lakisääteinen omaisuuksien erottelu erossa ja/tai puolison kuollessa. Se on aina tehtävä ensin ja vasta sitten perinnönjako. On typerää syytellä asiasta äitiä vain siksi, että kuollut isä oli ihan yhtä tyhmä eikä tehnyt aikanaan ositusta.
Minusta ongelma on ap:n tapauksessa se, ettei äiti havitellut osuuttaan exän vielä eläessä. Miksi ei? Typerää ja ahneutta rynnätä sitten haaskalle, viemään lastensa perintöä.
Vaikka ilkeä äiti onkin nyt kp:n osakas puuttuvan osituksen takia, hän voisi vapaasti luopua osuudestaan lastensa hyväksi. Näin jokainen normaali ihminen tekisi.Uskomattoman rumasti sanottu! Äidillä on täysi oikeus saada puolet siitä, mitå eron hetkellä on omaisuutta ollut. Olettaen tietysti, että ei ollut avioehtoa, jolla olisi rajattu jotain pois.
Olisi vaatinut ajallaan, tuo ei ole muuta kuin kousantekoa.i
Vierailija kirjoitti:
Ainahan naiset on toisten tienaamia ja ansaitsemia rahoja vaatimassa itselleen vain sen takia kun on syntynyt pillun kanssa
Kyllä osaavat nuo k..lin kanssakin syntyneet! Ex-mies on yksityisyrittäjä jonka yritystoimintaa täytyi vuosien mittaan tukea ja eron tullessa todettiin minun olleen elatusvelvollinen useamman vuoden. Silti hän koki, että hänellehän kuuluu kaikki kiinteä omaisuus ym. Mitäpä lapsista tai vaimosta. Ihan turha vedota sukupuoleen!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi ei ole oikeutta eron jälkeen kertyneeseen omaisuuteen. Esimerkiksi tiliotteista selviää, milloin isäsi on säästänyt rahat. Tosin noin vanhoista asioista pankki ottaa palkkion selvittelystä, ellei isälläsi ollut paperisia tiliotteita tallessa.
Yrittäkää tehdä äidille selväksi, että jos asia menee oikeuteen, kaikki pesän varat saattavat mennä oikeuskuluihin eikä kenellekään jää mitään jaettavaksi.
Ei olekaan, mutta äiti änkyröi ja vaatii niitä silti. Rahat on säästetty hitaasti 20 vuoden aikana. Mitenhän paljon se maksaa jos pyytää pankista tiliotteita? En edes tiedä, onko hän silloin ollut minkä pankin asiakas. Jos ei ole enää asiakkuutta niin sehän maksaa tietysti vielä enemmän. Onko niitä silloin edes olemassa?
Äiti ei kuuntele järkipuhetta. On sanottu kyllä, että haluatko ihan tosissaan riidellä tuon vertaisista rahoista omien lastesi kanssa. Ja nimenomaan, että ne kaikki menisi käräjöintiin. Luulen, että hän luottaa nyt siihen, että me ei aleta käräjöimään ja annamme hänelle puolet rahoista vain että vältytään enemmältä riidalta. Todella alhaista! Äiti varastaa omilta lapsiltaan. Olen niin vihainen!!
ap
Jos äiti haluaa osuuksia, hänen pitää itse palkata lakimies. Teidän ei tarvitse kiinnittää mitään huomiota hänen vaatimuksiin. Oikeusapu sihteeriltä kannattaa selvittää näitä kun teette perunkirjoituksia, tietävät askelkuviot.
Juuri noin. Ihan sama, mitä äitisi puhuu, jättäkää huomiotta. Hän hoitaa osituksen ja te perinnön sitten sen jälkeen.
Älkää käyttäkö yhtään omia resurssejanne mihinkään riitelyyn. Osanotto teille isänne poismenon johdosta!
Käytännössä hoidatte siis kaiken vain kirjallisesti.
Kaverin isän kohdalla tuo ei toimisi. Sillä hän ei hoitaisi ositusta. Mikään vaatiminen ei saisi häntä hoitamaan sitä. Hän sanoisi vain, että ei ole hänen ongelmansa, jos lapset eivät saa perunkirjoitusta ja perinnönjakoa tehtyä.
Noin tuollaiset kiusankappaleet toimivat. Miten vain saavat näpäytettyä lapsiaan ja osoitettua heille, että isää ei määräillä ja lasten on alistuttava, niin sen tilaisuuden isä käyttää. Voi mennä ap:n äidin kohdalla samoin. Lapsia ei säälitä ja lasten toiveita ja tarpeita ei huomioida. Tämä on joidenkin vanhempien periaate.
Mitä tapahtuu, jos ositusta ei hoideta, eikä perukirjaa laadita?
Voihan kyse olla vaikka ihmisen kyvyttömyydestä siihen. Ilman mitään pahuutta takana.
Minulle kaikki yhteiskunnan byrokratia on ylitsepääsemättömän ahdistavaa.
En jaksa täytellä lomakkeita, en edes oman etuni takia.
Elän erakkona yksin maalla.
En tarvi mitään perintöjä.
Hoitakoon ne, joille nämä rahajutut ja byrokratian palvominen ovat tärkeitä.
Suomeksi sanottuna olet laiska ja itsekäs ja jätät omat sotkusi muiden hoidattavaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi ei ole oikeutta eron jälkeen kertyneeseen omaisuuteen. Esimerkiksi tiliotteista selviää, milloin isäsi on säästänyt rahat. Tosin noin vanhoista asioista pankki ottaa palkkion selvittelystä, ellei isälläsi ollut paperisia tiliotteita tallessa.
Yrittäkää tehdä äidille selväksi, että jos asia menee oikeuteen, kaikki pesän varat saattavat mennä oikeuskuluihin eikä kenellekään jää mitään jaettavaksi.
Ei olekaan, mutta äiti änkyröi ja vaatii niitä silti. Rahat on säästetty hitaasti 20 vuoden aikana. Mitenhän paljon se maksaa jos pyytää pankista tiliotteita? En edes tiedä, onko hän silloin ollut minkä pankin asiakas. Jos ei ole enää asiakkuutta niin sehän maksaa tietysti vielä enemmän. Onko niitä silloin edes olemassa?
Äiti ei kuuntele järkipuhetta. On sanottu kyllä, että haluatko ihan tosissaan riidellä tuon vertaisista rahoista omien lastesi kanssa. Ja nimenomaan, että ne kaikki menisi käräjöintiin. Luulen, että hän luottaa nyt siihen, että me ei aleta käräjöimään ja annamme hänelle puolet rahoista vain että vältytään enemmältä riidalta. Todella alhaista! Äiti varastaa omilta lapsiltaan. Olen niin vihainen!!
ap
Jos äiti haluaa osuuksia, hänen pitää itse palkata lakimies. Teidän ei tarvitse kiinnittää mitään huomiota hänen vaatimuksiin. Oikeusapu sihteeriltä kannattaa selvittää näitä kun teette perunkirjoituksia, tietävät askelkuviot.
Juuri noin. Ihan sama, mitä äitisi puhuu, jättäkää huomiotta. Hän hoitaa osituksen ja te perinnön sitten sen jälkeen.
Älkää käyttäkö yhtään omia resurssejanne mihinkään riitelyyn. Osanotto teille isänne poismenon johdosta!
Käytännössä hoidatte siis kaiken vain kirjallisesti.
Kaverin isän kohdalla tuo ei toimisi. Sillä hän ei hoitaisi ositusta. Mikään vaatiminen ei saisi häntä hoitamaan sitä. Hän sanoisi vain, että ei ole hänen ongelmansa, jos lapset eivät saa perunkirjoitusta ja perinnönjakoa tehtyä.
Noin tuollaiset kiusankappaleet toimivat. Miten vain saavat näpäytettyä lapsiaan ja osoitettua heille, että isää ei määräillä ja lasten on alistuttava, niin sen tilaisuuden isä käyttää. Voi mennä ap:n äidin kohdalla samoin. Lapsia ei säälitä ja lasten toiveita ja tarpeita ei huomioida. Tämä on joidenkin vanhempien periaate.
Mitä tapahtuu, jos ositusta ei hoideta, eikä perukirjaa laadita?
Voihan kyse olla vaikka ihmisen kyvyttömyydestä siihen. Ilman mitään pahuutta takana.
Minulle kaikki yhteiskunnan byrokratia on ylitsepääsemättömän ahdistavaa.
En jaksa täytellä lomakkeita, en edes oman etuni takia.
Elän erakkona yksin maalla.
En tarvi mitään perintöjä.
Hoitakoon ne, joille nämä rahajutut ja byrokratian palvominen ovat tärkeitä.Suomeksi sanottuna olet laiska ja itsekäs ja jätät omat sotkusi muiden hoidattavaksi.
Aijaijai, että sua sapettaa, kun toinen on valinnut erilaisen elämän.
Nauti siellä oravanpyörässä! 😁
Ihan näin sivukommenttina heitän, että aika monesti olen saanut vanhan osituksen hoidettua siten, että ollut yhteydessä entiseen puolisoon (tietenkin suotavaa, että on elossa:) ja tiedustellut asiaa vanhasta 10-20 vuoden takaisesta osituksesta. Jos ex on sitä mieltä, että asia hoidettiin aikoinaan käytännössä, niin yksinkertainen paperi, missä todetaan osituksen tapahtuneen tosielämässä eikä vaatimuksia ole. Ei tuon kummallisempaa ole kirjoitettu laatimaani asiakirjaan. Tuon sitten asiakirjojen joukkoon perukirjaa ja/tai perinnönjakosopimuksen liitteeksi.
Tilanne monesti ollut se, että on lähdetty yhteiselämästä ja käytännössä molemmat pitäneet omansa. Harvinaisia on tilanteet, että aletaan riitelemään vanhoista osituksista.
asianajaja
Jostakin syystä vainaja ei ole asioita hoitanut. Ehkä ei ole kertonut kaikkea lapsilleen. Mä tunnen yhden jo iäkkään herbertin joka on kiinnittänyt arvotalonsa lähes viimeisen penniin asti ja korvia myöten veloissa mutta kertoo silti lapsilleen että kun hänestä aika jättää niin saavat sitten jakaa talon keskenään:D lapset auttaa talon askareissa, rempoissa jne. Siinä lapsilla sitten ihmettelemistä. Sanovatko että on vaan kiusantekoa velkojilta että tulevat siihen perinnönjaon apajille kun isipappa on sanonut että lapset saa jakaa.
Ei ole mikään pakko myydä. Sopimuksella voidaan sopia mitä tahansa halutaan. Omaisuus voidaan jakaa, mutta toiselle voi silti antaa oikeuden asua talossa, ilman vuokria tai muita maksuja. Ei ositus sitä tarkoita, että omaisuus on realisoitava.