Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani ei tehneet ositusta erotessaan, nyt isän kuoltua äiti on perikunnan osakas ja tekee riitaa kaikesta!
02.03.2023 |
Vanhempieni erosta on jo 20 vuotta, jostain h3lvetin syystä he ei tehneet ositusta aikanaan. Olen niin vihainen siitä! Kaikki ongelmat kaatuvat taas meidän lasten niskaan!
Mitään muuta omaisuutta kummallakaan ei ollut kuin talo jossa asuivat. Isä säästi eron jälkeen pienen pesämunan ja halusi sen meille lapsille jaettavaksi. Ei siitä hirveästi rahaa tule kun lapsia on neljä, mutta jonkin verran kuitenkin.
En tiennyt, että ositusta ei oltu tehty. Nyt äiti on vaatimassa puolta isän omaisuudesta, eli noista säästöistä myös, joihin hänellä ei ole oikeutta. Isä on sanonut meille kaikille lapsille että haluaa meidän jakavan ne tasan, neljään osaan keskenämme. Äiti on heittäytynyt tosi hankalaksi kaikessa ja vaatii että jokainen päätös pitää hyväksyttää hänellä. Rahaa ei ole niin paljon, että siitä kannattaisi oikeuteen lähteä omaa äitiään vastaan. Äidin itsekeskeisyys ja ahneus on kuitenkin jo rikkonut perheen välejä.
Voiko hän oikeasti vaatia puolia noista rahoista itselleen? Onko meillä mitään mahdollisuutta vastustaa ilman käräjöintiä? Testamenttia ei ollut.
Kommentit (465)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapset vaatia osituksen tekemistä jos ei vanhempi sitä halua tehdä?
Siis kun toinen vanhempi on kuollut ja on perunkirjoitusta varten tehtävä.
Kuten sanot, niin se on tehtävä. Ei ole kyse siitä, haluavatko lapset vaatia, vaan se on pakko tehdä, vaikka kukaan ei haluaisi.
Kyllä. Mutta miten kukaan muu kuin asianomainen itse saa pankista tiliotetiedot ym omaisuusluettelot? Jos ex-puoliso kieltäytyy toimittamasta niin mitä sitten? Se oli kysymyksen ydin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi ei ole oikeutta eron jälkeen kertyneeseen omaisuuteen. Esimerkiksi tiliotteista selviää, milloin isäsi on säästänyt rahat. Tosin noin vanhoista asioista pankki ottaa palkkion selvittelystä, ellei isälläsi ollut paperisia tiliotteita tallessa.
Yrittäkää tehdä äidille selväksi, että jos asia menee oikeuteen, kaikki pesän varat saattavat mennä oikeuskuluihin eikä kenellekään jää mitään jaettavaksi.
Ei olekaan, mutta äiti änkyröi ja vaatii niitä silti. Rahat on säästetty hitaasti 20 vuoden aikana. Mitenhän paljon se maksaa jos pyytää pankista tiliotteita? En edes tiedä, onko hän silloin ollut minkä pankin asiakas. Jos ei ole enää asiakkuutta niin sehän maksaa tietysti vielä enemmän. Onko niitä silloin edes olemassa?
Äiti ei kuuntele järkipuhetta. On sanottu kyllä, että haluatko ihan tosissaan riidellä tuon vertaisista rahoista omien lastesi kanssa. Ja nimenomaan, että ne kaikki menisi käräjöintiin. Luulen, että hän luottaa nyt siihen, että me ei aleta käräjöimään ja annamme hänelle puolet rahoista vain että vältytään enemmältä riidalta. Todella alhaista! Äiti varastaa omilta lapsiltaan. Olen niin vihainen!!
ap
Jos äiti haluaa osuuksia, hänen pitää itse palkata lakimies. Teidän ei tarvitse kiinnittää mitään huomiota hänen vaatimuksiin. Oikeusapu sihteeriltä kannattaa selvittää näitä kun teette perunkirjoituksia, tietävät askelkuviot.
Juuri noin. Ihan sama, mitä äitisi puhuu, jättäkää huomiotta. Hän hoitaa osituksen ja te perinnön sitten sen jälkeen.
Älkää käyttäkö yhtään omia resurssejanne mihinkään riitelyyn. Osanotto teille isänne poismenon johdosta!
Käytännössä hoidatte siis kaiken vain kirjallisesti.
Kaverin isän kohdalla tuo ei toimisi. Sillä hän ei hoitaisi ositusta. Mikään vaatiminen ei saisi häntä hoitamaan sitä. Hän sanoisi vain, että ei ole hänen ongelmansa, jos lapset eivät saa perunkirjoitusta ja perinnönjakoa tehtyä.
Noin tuollaiset kiusankappaleet toimivat. Miten vain saavat näpäytettyä lapsiaan ja osoitettua heille, että isää ei määräillä ja lasten on alistuttava, niin sen tilaisuuden isä käyttää. Voi mennä ap:n äidin kohdalla samoin. Lapsia ei säälitä ja lasten toiveita ja tarpeita ei huomioida. Tämä on joidenkin vanhempien periaate.
Mitä tapahtuu, jos ositusta ei hoideta, eikä perukirjaa laadita?
Voihan kyse olla vaikka ihmisen kyvyttömyydestä siihen. Ilman mitään pahuutta takana.
Minulle kaikki yhteiskunnan byrokratia on ylitsepääsemättömän ahdistavaa.
En jaksa täytellä lomakkeita, en edes oman etuni takia.
Elän erakkona yksin maalla.
En tarvi mitään perintöjä.
Hoitakoon ne, joille nämä rahajutut ja byrokratian palvominen ovat tärkeitä.Suomeksi sanottuna olet laiska ja itsekäs ja jätät omat sotkusi muiden hoidattavaksi.
Tunnen juuri tuollaisen itsekkään vastuunpakoilijan. Ja kaikki sotkut todellakin jätetään lasten siivottavaksi.
Halveksittavaa.
Ap ei nyt taida ymmärtää että vaikka äiti ei sitä vaatisi niin ositus on tehtävä. Se että äiti mainitsee sen itse ei ole röyhkeää. Jos ositusta ei ole vielä tehty niin asiat ovat jääneet hoitamatta eron jälkeen. Saattoi olla hyvinkin epäreilu tilanne silloin AP:n äidille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä ja äiti ovat keränneet rahaa, joilla ovat saaneet hankittua omaisuutta. Se on aina ollut heidän omaansa. Paljonko ap on kerännyt heille rahaa? Tuskin on eläessään muuta kuin tuhlannut vanhempiensa rahoja. Nyt on pöyristynyt, kun äiti vaatiikin omaa osuuttaan pois. Se on edelleen hänen, eikä sitä kuulu perillisille jakaa niin kauan kuin hän elää. Tarvitsee vielä niitä rahoja viimeisten elinvuosien hoitoon, kuten monet meistä.
Äidillä ei ole mitään oikeutta ex-miehensä rahoihin. Ap:llä on oikeus lain mukaankin edesmenneen isänsä perintöön.
Avioeron jälkeen on tehtävä ositus ennen kuin mitään perintöä voidaan jakaa. Erossa köyhempi osapuoli on oikeutettu saamaan tasinkoa varakkaammalta, jos avioehtoa ei ole. Se, että ositus on jätetty tekemättä toisen eläessä ei tilannetta muuta.
Miksi tuutte pitkään ketjuun jauhamaan asioita, jotka on jo moneen kertaan käsitelty? Ositus pitää tehdä ja se tehdään avioeron aikaisiin omistuksiin perustuen. Sen jälkeen hankittu omaisuus ei kuulu exälle.
Osaan toki lukea. Nyt on kyse siitä, että siitä avioliiton aikaisestakaan omaisuudesta ei ole tehty ositusta ja siinä leski on täysin oikeassa, kun sitä vaatii ennen perinnönjakoa.
Hän ei ole leski, mutta eron hetkellä olleen omaisuuden yhteenlasketusta määrästä hänelle kuuluu puolet.
Miksei ap:n isä lahjoittanut niitä rahoja?
Miksi piti odottaa kuolemaansa?
Veron määrä ei kauheasti muutu.
Perinnöstä ja osituksista ei tarvi riidellä, kun varallisuus on jo jaettu eläessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei ap:n isä lahjoittanut niitä rahoja?
Miksi piti odottaa kuolemaansa?
Veron määrä ei kauheasti muutu.Perinnöstä ja osituksista ei tarvi riidellä, kun varallisuus on jo jaettu eläessä.
Niin, tyhmä kuin saapas alusta loppuun tai sit naiivi ja sinisilmäinen. Toki voi olla että halusi exälleen antaa rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan näin sivukommenttina heitän, että aika monesti olen saanut vanhan osituksen hoidettua siten, että ollut yhteydessä entiseen puolisoon (tietenkin suotavaa, että on elossa:) ja tiedustellut asiaa vanhasta 10-20 vuoden takaisesta osituksesta. Jos ex on sitä mieltä, että asia hoidettiin aikoinaan käytännössä, niin yksinkertainen paperi, missä todetaan osituksen tapahtuneen tosielämässä eikä vaatimuksia ole. Ei tuon kummallisempaa ole kirjoitettu laatimaani asiakirjaan. Tuon sitten asiakirjojen joukkoon perukirjaa ja/tai perinnönjakosopimuksen liitteeksi.
Tilanne monesti ollut se, että on lähdetty yhteiselämästä ja käytännössä molemmat pitäneet omansa. Harvinaisia on tilanteet, että aletaan riitelemään vanhoista osituksista.
asianajaja
Mutta tässähän on talo, joka pitää jakaa ja kiinteän omaisuuden kohdalla kai pitää tehdä lainhuudatus. Se ei enää olekaan ihan noin yksinkertainen, vai kuinka?
En puhunutkaan tästä tapauksesta. Sen vuoksi aloitin kommettini sanoilla "Ihan näin sivukommenttina heitän...."
Totesin vain käytännön elämästä.
asianajaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi ei ole oikeutta eron jälkeen kertyneeseen omaisuuteen. Esimerkiksi tiliotteista selviää, milloin isäsi on säästänyt rahat. Tosin noin vanhoista asioista pankki ottaa palkkion selvittelystä, ellei isälläsi ollut paperisia tiliotteita tallessa.
Yrittäkää tehdä äidille selväksi, että jos asia menee oikeuteen, kaikki pesän varat saattavat mennä oikeuskuluihin eikä kenellekään jää mitään jaettavaksi.
Ei olekaan, mutta äiti änkyröi ja vaatii niitä silti. Rahat on säästetty hitaasti 20 vuoden aikana. Mitenhän paljon se maksaa jos pyytää pankista tiliotteita? En edes tiedä, onko hän silloin ollut minkä pankin asiakas. Jos ei ole enää asiakkuutta niin sehän maksaa tietysti vielä enemmän. Onko niitä silloin edes olemassa?
Äiti ei kuuntele järkipuhetta. On sanottu kyllä, että haluatko ihan tosissaan riidellä tuon vertaisista rahoista omien lastesi kanssa. Ja nimenomaan, että ne kaikki menisi käräjöintiin. Luulen, että hän luottaa nyt siihen, että me ei aleta käräjöimään ja annamme hänelle puolet rahoista vain että vältytään enemmältä riidalta. Todella alhaista! Äiti varastaa omilta lapsiltaan. Olen niin vihainen!!
ap
Jos äiti haluaa osuuksia, hänen pitää itse palkata lakimies. Teidän ei tarvitse kiinnittää mitään huomiota hänen vaatimuksiin. Oikeusapu sihteeriltä kannattaa selvittää näitä kun teette perunkirjoituksia, tietävät askelkuviot.
Juuri noin. Ihan sama, mitä äitisi puhuu, jättäkää huomiotta. Hän hoitaa osituksen ja te perinnön sitten sen jälkeen.
Älkää käyttäkö yhtään omia resurssejanne mihinkään riitelyyn. Osanotto teille isänne poismenon johdosta!
Käytännössä hoidatte siis kaiken vain kirjallisesti.
Kaverin isän kohdalla tuo ei toimisi. Sillä hän ei hoitaisi ositusta. Mikään vaatiminen ei saisi häntä hoitamaan sitä. Hän sanoisi vain, että ei ole hänen ongelmansa, jos lapset eivät saa perunkirjoitusta ja perinnönjakoa tehtyä.
Noin tuollaiset kiusankappaleet toimivat. Miten vain saavat näpäytettyä lapsiaan ja osoitettua heille, että isää ei määräillä ja lasten on alistuttava, niin sen tilaisuuden isä käyttää. Voi mennä ap:n äidin kohdalla samoin. Lapsia ei säälitä ja lasten toiveita ja tarpeita ei huomioida. Tämä on joidenkin vanhempien periaate.
Mitä tapahtuu, jos ositusta ei hoideta, eikä perukirjaa laadita?
Voihan kyse olla vaikka ihmisen kyvyttömyydestä siihen. Ilman mitään pahuutta takana.
Minulle kaikki yhteiskunnan byrokratia on ylitsepääsemättömän ahdistavaa.
En jaksa täytellä lomakkeita, en edes oman etuni takia.
Elän erakkona yksin maalla.
En tarvi mitään perintöjä.
Hoitakoon ne, joille nämä rahajutut ja byrokratian palvominen ovat tärkeitä.Suomeksi sanottuna olet laiska ja itsekäs ja jätät omat sotkusi muiden hoidattavaksi.
Tunnen juuri tuollaisen itsekkään vastuunpakoilijan. Ja kaikki sotkut todellakin jätetään lasten siivottavaksi.
Halveksittavaa.
Raha-asioihin ja byroratiaan pitää suhtautua asiallisesti, ei tunteella.
Näin pärjää elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapset vaatia osituksen tekemistä jos ei vanhempi sitä halua tehdä?
Ei voi, jos vanhemmat eronneet ja elossa.
Jos toinen kuollut, niin perinnönjakovaatimus pitää sisällään myös osituksen, jos sitä ei ole tehty.
asianajaja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapset vaatia osituksen tekemistä jos ei vanhempi sitä halua tehdä?
Ei voi, jos vanhemmat eronneet ja elossa.
Jos toinen kuollut, niin perinnönjakovaatimus pitää sisällään myös osituksen, jos sitä ei ole tehty.
asianajaja
Niin tarkoitin jos toinen kuollut. Voiko noi ulkoistaa esim. asianajajille joka hoitaa kaiken, myls osituksen?
Vierailija kirjoitti:
Miksei ap:n isä lahjoittanut niitä rahoja?
Miksi piti odottaa kuolemaansa?
Veron määrä ei kauheasti muutu.Perinnöstä ja osituksista ei tarvi riidellä, kun varallisuus on jo jaettu eläessä.
Se on kyllä hienoa, jos joku tietää, milloin lähdön hetki koittaa, että voi työntää lahjoituksena lapsilleen rahaa juuri ennen sitä. Ai niin, paitsi jos tulee isot lääkäri- ja sairaanhoitokulut juuri ennen kuolemaa. Niin ja sen verran on hyvä olla tilillä, että penskat saa perintöveronsa maksettua, jos se talokin on myymättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapset vaatia osituksen tekemistä jos ei vanhempi sitä halua tehdä?
Ei voi, jos vanhemmat eronneet ja elossa.
Jos toinen kuollut, niin perinnönjakovaatimus pitää sisällään myös osituksen, jos sitä ei ole tehty.
asianajaja
Niin tarkoitin jos toinen kuollut. Voiko noi ulkoistaa esim. asianajajille joka hoitaa kaiken, myls osituksen?
Mielestäni vastasin jo kysymykseesi edellä. Eli jos perillinen esittää jakovaatimuksen kuolleen vanhempansa jälkeen, niin se sisältää osituksen tekemisen, koska muuten ei perintöosuutta voida määritellä.
Ongelmissa olen muutaman kerran ollut, kun molemmat vanhemmat ovat kuolleet ja he menneet uusiin naimisiin. Avioero tapahtunut joskus -50 luvulla ja ei ositusta. Uusiin naimisiin, parhaimmissa tapauksissa pari kertaa ja sitten kuollaan.
Nämä on niitä ongelmallisia.
Mutta kaikki pitää lähteä purkamaan sieltä ensimmäisestä liitosta. Kaikki lähtee perukirjojen tilaamisesta. Vanhoissa käräjäoikeuden arkistosta, muista Verohallinnosta.
Perukirja on se, mikä määrittelee asiat. Näkee omaisuuslajit ositusperusteen syntyhetkellä kuolemantapauksissa.
asianajaja
Meillä oli vastaava tilanne. Isän ex-vaimo vaati ositusta vasta isän kuoltua. Kerrostaloasunto oli ollut yhteinen ja olivat pitäneet siinä vuokralaista, tuotot tasan molemmille. Rahat ei muutoin yhteisiä, kummallakin oli ollut oma rahatalous jo avioliiton aikana.
Me lapset vasta liemessä oltiin, koska ex-vaimo ei suostunut myymään asuntoa sillä hinnalla kuin se olisi mennyt kaupaksi. Kun ei tajua, että 30 vuotta vanhasta kerrostalokolmiosta saa sen korkeimman tarjotun hinnan 79 000 siellä missä se sijaitsee. Ei ole uutta vastaava, kun on rakennettu 30 vuotta sitten. Me kysyttiin, mihin hän olisi tyytyväinen, niin 90 000€. Ihan utopistinen hinta. Saatiin soviteltua se lopulta, monen kuukauden väännön jälkeen niin, että me lapset myytiin asunto sillä 79 000 eurolla ja annettiin ex-vaimolle 42 000 euroa eli yli puolet. Se oli hänen osuus ja ositus tehty. Piste. Ei noista kannata alkaa riitelemään. Muutenkin isä oli eläessään hyvissä väleissä exäänsä, joten miksi me oltaisi katkaistu välit, kun ei ne rahat meidän keräämiä olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ollut mitään hajua, oliko isä ja äiti erotessaan tehneet osituksen, eikä isäkään ottanut koko asiaa puheeksi. Erosta oli 33 vuotta aikaa, kun äiti kuoli. Isä auttoi mua perukirjan tekemisessä, eikä mitään ositussopimusta ollut perukirjan liitteeksi. Hyvin meni perukirja läpi verottajalle ja äidiltä jäänyt omaisuus jaettiin sisarusten kesken.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ollut mitään hajua, oliko isä ja äiti erotessaan tehneet osituksen, eikä isäkään ottanut koko asiaa puheeksi. Erosta oli 33 vuotta aikaa, kun äiti kuoli. Isä auttoi mua perukirjan tekemisessä, eikä mitään ositussopimusta ollut perukirjan liitteeksi. Hyvin meni perukirja läpi verottajalle ja äidiltä jäänyt omaisuus jaettiin sisarusten kesken.
Perukirjaan on ehkä kirjattu, että isälläsi ei ole vaateita tms.
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ollut mitään hajua, oliko isä ja äiti erotessaan tehneet osituksen, eikä isäkään ottanut koko asiaa puheeksi. Erosta oli 33 vuotta aikaa, kun äiti kuoli. Isä auttoi mua perukirjan tekemisessä, eikä mitään ositussopimusta ollut perukirjan liitteeksi. Hyvin meni perukirja läpi verottajalle ja äidiltä jäänyt omaisuus jaettiin sisarusten kesken.
Ei sitä tuossa tapauksessa mahdollisesti tarvinnutkaan. Isäsi perukirjan liitteenä asiakirjoissa on ollut äitisi perukirja. Mahdollisesti myös jako äitisi jälkeen.
Minun on mahdotonta antaa täsmällistä vastausta näkemättä asiakirjoja.
Mutta, jos äidilläsi ja isälläsi on yhteiset lapset, äiti kuollut 33 v sitten. Ja isäsi sitten myöhemmin. Katsopa vaan, niin isäsi perukirjassa lukee asiakirjoissa mm. virkatodistukset, äidin perukirja + muita asiakirjoja.
Mutta jos äidillä ja isällä eri perilliset, niin silloin se ongelma käytännössä syntyy.
Heip. Nyt vasta tajusin. Tehän jaitte sisarusten kesken. Eli jaoitte äitinne omaisuuden. Ositus on tehty ennen tuota jakoa.
Testamenttiasiaan en puutu tässä vaiheessa.
asianajaja
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla ei ollut mitään hajua, oliko isä ja äiti erotessaan tehneet osituksen, eikä isäkään ottanut koko asiaa puheeksi. Erosta oli 33 vuotta aikaa, kun äiti kuoli. Isä auttoi mua perukirjan tekemisessä, eikä mitään ositussopimusta ollut perukirjan liitteeksi. Hyvin meni perukirja läpi verottajalle ja äidiltä jäänyt omaisuus jaettiin sisarusten kesken.
Perukirjaan on ehkä kirjattu, että isälläsi ei ole vaateita tms.
Enpä muista, ehkä kirjasin sitten. Itse siis tein perukirjan.
Minäkin sanoisin, että teette osituksen ja perinnönjaon. Sen jälkeen katkot välit tuollaiseen äitiin.
Kuten sanot, niin se on tehtävä. Ei ole kyse siitä, haluavatko lapset vaatia, vaan se on pakko tehdä, vaikka kukaan ei haluaisi.