Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani ei tehneet ositusta erotessaan, nyt isän kuoltua äiti on perikunnan osakas ja tekee riitaa kaikesta!
02.03.2023 |
Vanhempieni erosta on jo 20 vuotta, jostain h3lvetin syystä he ei tehneet ositusta aikanaan. Olen niin vihainen siitä! Kaikki ongelmat kaatuvat taas meidän lasten niskaan!
Mitään muuta omaisuutta kummallakaan ei ollut kuin talo jossa asuivat. Isä säästi eron jälkeen pienen pesämunan ja halusi sen meille lapsille jaettavaksi. Ei siitä hirveästi rahaa tule kun lapsia on neljä, mutta jonkin verran kuitenkin.
En tiennyt, että ositusta ei oltu tehty. Nyt äiti on vaatimassa puolta isän omaisuudesta, eli noista säästöistä myös, joihin hänellä ei ole oikeutta. Isä on sanonut meille kaikille lapsille että haluaa meidän jakavan ne tasan, neljään osaan keskenämme. Äiti on heittäytynyt tosi hankalaksi kaikessa ja vaatii että jokainen päätös pitää hyväksyttää hänellä. Rahaa ei ole niin paljon, että siitä kannattaisi oikeuteen lähteä omaa äitiään vastaan. Äidin itsekeskeisyys ja ahneus on kuitenkin jo rikkonut perheen välejä.
Voiko hän oikeasti vaatia puolia noista rahoista itselleen? Onko meillä mitään mahdollisuutta vastustaa ilman käräjöintiä? Testamenttia ei ollut.
Kommentit (465)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä hyvä muistutus osituksen tärkeydestä. Myös, jos olette itse olleet aiemmin aviossa. Voi muuten tulla nykyiselle puolisolle mielenkiintoinen tilanne perukirjoituksesta jos eksänne ilmestyy vaatimaan laillista saatavaansa.
No höpö höpö. Ainakin meillä kun vanhemmat erosivat, ositusta ei tehty juuri siitä syystä, että isä antoi äitini jäädä lasten kanssa kotiin asumaan. Oli omakotitalo. Jos olisi ositettu, jossain vuokralla olisi asuttu. Se oli ihan isäni oma tahto, että lapsilla säilyy lapsuudenkoti, vaikka hän muuttaa sieltä pois.
Mitä tekemistä osituksella on asian kanssa? Isä voi antaa exän jäädä asumaan vaikka ositus tehtäisiin. Ei se ole mikään perustelu jättää tekemättä.
Mitä kauemmin ositusta lykkää, sen hankalammaksi se menee. Se on viimeistään tehtävä jommankumman kuollessa ja siinä on sitten soppa valmis.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä hyvä muistutus osituksen tärkeydestä. Myös, jos olette itse olleet aiemmin aviossa. Voi muuten tulla nykyiselle puolisolle mielenkiintoinen tilanne perukirjoituksesta jos eksänne ilmestyy vaatimaan laillista saatavaansa.
No höpö höpö. Ainakin meillä kun vanhemmat erosivat, ositusta ei tehty juuri siitä syystä, että isä antoi äitini jäädä lasten kanssa kotiin asumaan. Oli omakotitalo. Jos olisi ositettu, jossain vuokralla olisi asuttu. Se oli ihan isäni oma tahto, että lapsilla säilyy lapsuudenkoti, vaikka hän muuttaa sieltä pois.
välillä käy vain näin, että äidit tuppaa unohtamaan tämän alkuperäisen tarkoituksen ja kuvittelevat että koko kämppä on heidän..näin kävi meillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä hyvä muistutus osituksen tärkeydestä. Myös, jos olette itse olleet aiemmin aviossa. Voi muuten tulla nykyiselle puolisolle mielenkiintoinen tilanne perukirjoituksesta jos eksänne ilmestyy vaatimaan laillista saatavaansa.
No höpö höpö. Ainakin meillä kun vanhemmat erosivat, ositusta ei tehty juuri siitä syystä, että isä antoi äitini jäädä lasten kanssa kotiin asumaan. Oli omakotitalo. Jos olisi ositettu, jossain vuokralla olisi asuttu. Se oli ihan isäni oma tahto, että lapsilla säilyy lapsuudenkoti, vaikka hän muuttaa sieltä pois.
välillä käy vain näin, että äidit tuppaa unohtamaan tämän alkuperäisen tarkoituksen ja kuvittelevat että koko kämppä on heidän..näin kävi meillä.
Asia ei liity mitenkään ositukseen. Ositus ei estä hoitamasta asumisjärjestelyjä ex-parin haluamalla tavalla. Ositusta kannattaa aina tehdä pian eikä jättää tekemättä, muuten ongelma siirtyy perillisille.
Tekemättömät ositukset ja jakamattomat kuolinpesät ovat ihan suoraa kusemista oman jälkikasvun niskaan.
Aikuiset ihmiset eivät hoida asioitaan omalla vahtivuorollaan ja jättävät jälkikasvun riesaksi. Hävetkää.
Lainaus Minilexistä: "Avioliiton jälkeen saatu omaisuus ei pääsääntöisesti kuuluu ositukseen, mutta ositusperusteen syntyhetken mukaisen omaisuuden tuotto ja sen sijaan tullut omaisuus kuuluvat ositettavaan omaisuuteen."
Jos isä on säästänyt rahat esim. avioeron jälkeen saamastaan palkasta, ne eivät kuulu ositukseen. Mutta jos rahat ovat jo ennen avioeroa olleen omaisuuden tuottoa (esim. osakkeiden osinkoja tai tilillä olleelle rahalle vuosien mittaan tullutta korkoa), ne kuuluvat ositukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi ei ole oikeutta eron jälkeen kertyneeseen omaisuuteen. Esimerkiksi tiliotteista selviää, milloin isäsi on säästänyt rahat. Tosin noin vanhoista asioista pankki ottaa palkkion selvittelystä, ellei isälläsi ollut paperisia tiliotteita tallessa.
Yrittäkää tehdä äidille selväksi, että jos asia menee oikeuteen, kaikki pesän varat saattavat mennä oikeuskuluihin eikä kenellekään jää mitään jaettavaksi.
Ei olekaan, mutta äiti änkyröi ja vaatii niitä silti. Rahat on säästetty hitaasti 20 vuoden aikana. Mitenhän paljon se maksaa jos pyytää pankista tiliotteita? En edes tiedä, onko hän silloin ollut minkä pankin asiakas. Jos ei ole enää asiakkuutta niin sehän maksaa tietysti vielä enemmän. Onko niitä silloin edes olemassa?
Äiti ei kuuntele järkipuhetta. On sanottu kyllä, että haluatko ihan tosissaan riidellä tuon vertaisista rahoista omien lastesi kanssa. Ja nimenomaan, että ne kaikki menisi käräjöintiin. Luulen, että hän luottaa nyt siihen, että me ei aleta käräjöimään ja annamme hänelle puolet rahoista vain että vältytään enemmältä riidalta. Todella alhaista! Äiti varastaa omilta lapsiltaan. Olen niin vihainen!!
ap
Onko äitisi varaton? Avioliitto oli ilman avioehtoa? Ositus tehdään ositushetken omaisuudesta eli kuolinhetkestä, jos ei ole tehty aiemmin. Äitisi on ikävä kyllä oikeassa.
Itselle kävi samankaltainen juttu eli piti saada isältä allekirjoitus, että katsoo osituksen tapahtuneeksi aikanaan eikä vaadi mitään.
Näin ikävä kyllä on tilanne. Se olisikin ihan ok, jos katsottaisiin eron aikainen tilanne, mutta kun se katsotaan nyt. Apn äiti saa puolet niin vaatiessaan.
Ei todellakaan ole näin. Ositus tehdään eron aikaisten omistusten mukaan.
Myös sellainen tilanne on mahdollinen, jossa puolisot ovat eronneet, mutta ositusta ei ole tehty ennen toisen kuolemaa. Tällöin toimitaan täysin samalla lailla kuin normaalistikin, eli omaisuudet ositetaan ennen kuolinpesän omaisuuden jakamista perillisille.
:DD Et oo tosissas. Kun tässä on 13 sivua jauhettu juuri sellaisesta tilanteesta. Mitä jos kävisit lukemassa aloituksen ja ne aiemmat 243 viestiä.
Niin on. Tuo oli vain teksti siitä että se ositus tehdään nykytilanteen mukaan, ei eron aikaisen tilanteen mukaan.
Ole hiljaa kun et asiasta mitään tiedä. Ositus tehdään sen mukaan, mitä kukin omisti erotessa.
Paitsi ei lain mukaan. Avio-oikeus säilyy kunnes ositus on tehty. Näin se nyt vaan on.
Ositusvaade säilyy, mutta tietysti avio-oikeus loppuu siihen kun avioliitto päättyy, joko avioeroon tai kuolemaan.
Avioliitossa puolisoiden välille muodostunut avio-oikeus toisen omaisuuteen jää voimaan, kunnes se on purettu erillisessä juridisessa toimituksessa nimeltä ositus. Ositus tarkoittaakin aviovarallisuussuhteen purkamista, ja omaisuuden jaosta laaditaan osituskirjaksi tai ositukseksi kutsuttu asiakirja.
Vaikka erostanne olisi jo vuosikymmeniä, on asia edelleen ajankohtainen, jos ositusta ei ole eron yhteydessä hoidettu tai omaisuuden jaosta ei ole laadittu osituskirjaa
Juu, näin se on. Todellisuudessahan kukaan ei vaadi mitään sit vuosien päästä, mutta periaatteessa oikeus on. Se on sit toinen asia että miten se katsotaan juridisesti. Periaatteessa avio-oikeus päättyy eroon, mutta tosiasiallisesti ositukseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä hyvä muistutus osituksen tärkeydestä. Myös, jos olette itse olleet aiemmin aviossa. Voi muuten tulla nykyiselle puolisolle mielenkiintoinen tilanne perukirjoituksesta jos eksänne ilmestyy vaatimaan laillista saatavaansa.
No höpö höpö. Ainakin meillä kun vanhemmat erosivat, ositusta ei tehty juuri siitä syystä, että isä antoi äitini jäädä lasten kanssa kotiin asumaan. Oli omakotitalo. Jos olisi ositettu, jossain vuokralla olisi asuttu. Se oli ihan isäni oma tahto, että lapsilla säilyy lapsuudenkoti, vaikka hän muuttaa sieltä pois.
välillä käy vain näin, että äidit tuppaa unohtamaan tämän alkuperäisen tarkoituksen ja kuvittelevat että koko kämppä on heidän..näin kävi meillä.
Asia ei liity mitenkään ositukseen. Ositus ei estä hoitamasta asumisjärjestelyjä ex-parin haluamalla tavalla. Ositusta kannattaa aina tehdä pian eikä jättää tekemättä, muuten ongelma siirtyy perillisille.
kyllä se liittyy, kun äiti ei enää "muistanut" että se isän osuus piti olla lasten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mutta eikö avioliitossa ollut tärkeintä se elämän upein päivä prinsessa pukuineen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä hyvä muistutus osituksen tärkeydestä. Myös, jos olette itse olleet aiemmin aviossa. Voi muuten tulla nykyiselle puolisolle mielenkiintoinen tilanne perukirjoituksesta jos eksänne ilmestyy vaatimaan laillista saatavaansa.
No höpö höpö. Ainakin meillä kun vanhemmat erosivat, ositusta ei tehty juuri siitä syystä, että isä antoi äitini jäädä lasten kanssa kotiin asumaan. Oli omakotitalo. Jos olisi ositettu, jossain vuokralla olisi asuttu. Se oli ihan isäni oma tahto, että lapsilla säilyy lapsuudenkoti, vaikka hän muuttaa sieltä pois.
välillä käy vain näin, että äidit tuppaa unohtamaan tämän alkuperäisen tarkoituksen ja kuvittelevat että koko kämppä on heidän..näin kävi meillä.
Asia ei liity mitenkään ositukseen. Ositus ei estä hoitamasta asumisjärjestelyjä ex-parin haluamalla tavalla. Ositusta kannattaa aina tehdä pian eikä jättää tekemättä, muuten ongelma siirtyy perillisille.
kyllä se liittyy, kun äiti ei enää "muistanut" että se isän osuus piti olla lasten.
Ei tarvitse muistaa kun on mustaa valkoisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä hyvä muistutus osituksen tärkeydestä. Myös, jos olette itse olleet aiemmin aviossa. Voi muuten tulla nykyiselle puolisolle mielenkiintoinen tilanne perukirjoituksesta jos eksänne ilmestyy vaatimaan laillista saatavaansa.
No höpö höpö. Ainakin meillä kun vanhemmat erosivat, ositusta ei tehty juuri siitä syystä, että isä antoi äitini jäädä lasten kanssa kotiin asumaan. Oli omakotitalo. Jos olisi ositettu, jossain vuokralla olisi asuttu. Se oli ihan isäni oma tahto, että lapsilla säilyy lapsuudenkoti, vaikka hän muuttaa sieltä pois.
Eihän ositus sitä tarkoita etteikö toinen voisi jäädä asumaan siihen. Ositus se on sekin, jos toinen saa kämpän ja velat ja toinen vaikka auton.
Monella ei ole muuta omaisuutta kuin talo. Jos tehdään ositus, se pitää myydä, että rahat voi jakaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä hyvä muistutus osituksen tärkeydestä. Myös, jos olette itse olleet aiemmin aviossa. Voi muuten tulla nykyiselle puolisolle mielenkiintoinen tilanne perukirjoituksesta jos eksänne ilmestyy vaatimaan laillista saatavaansa.
No höpö höpö. Ainakin meillä kun vanhemmat erosivat, ositusta ei tehty juuri siitä syystä, että isä antoi äitini jäädä lasten kanssa kotiin asumaan. Oli omakotitalo. Jos olisi ositettu, jossain vuokralla olisi asuttu. Se oli ihan isäni oma tahto, että lapsilla säilyy lapsuudenkoti, vaikka hän muuttaa sieltä pois.
Eihän ositus sitä tarkoita etteikö toinen voisi jäädä asumaan siihen. Ositus se on sekin, jos toinen saa kämpän ja velat ja toinen vaikka auton.
Monella ei ole muuta omaisuutta kuin talo. Jos tehdään ositus, se pitää myydä, että rahat voi jakaa.
Ei tarvitse, osituksen voi tehdä just niinkun haluaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ohis,
Mietin tuota jos ei ole ositusta tehty, niin minkä olisi uuden puolison asema?
Kuvitteellinen tilanne:
Matti ja Maija eroavat, ositusta ei tehdä, asunto omistetaan 50-50 ja Maija jää asumaan asuntoon, lapsia yksi Liisa nimeltään.
Matti menehtyy, Maija on mennyt muutama vuosia aiemmin naimisiin Villen kanssa. Liisalle on ok että Maija jää asumaan edelleen asuntoon.
Maija menehtyy --> jääko Villelle asumisoikeus asuntoon?
Jos kitään "papereita" asiasta ei ole tehty. Eli voiko tulla eteen tilanne missä Liisa omistaa edesmenneiden vanhempiensa asunnon, mutta Ville saa asua siellä lesken asumisoikeudella.
Ei tule tällaista tilannetta lain mukaan. Villella ei ole asumisoikeutta enää tähän asuntoon.
Tilanne johtuu siitä, että Liisa omistaa asunnosta osuuden, vaikka ositusta ei olekaan tehty. Hän on ns. "ulkopuolinen" omistaja ja jos ulkopuolinen omistaa asunnosta vähänkin, niin uudelle puolisolle ei siirry tätä lesken asumisoikeutta. Ts. kyseessä on Matin ja Maijan yhteinen koti ja Matin osuus siirtyy Liisalle. Ville ei saa asumisoikeutta enää.
Itsellä juuri työn alla vastaava tapaus. Vanha ositus tekemättä. Oma asiakkaani on "Ville". Nyt joudutaan tekemään ositus 1. liitosta ja tämä 2. liiton puoliso on siis asiakkaani. Hänellä ei ole lainsuomaa lesken asumisoikeutta, sillä 1. liiton lapset ovat osaomistajia.
Omassa tapauksessani on tilannetta sekoittamassa testamentti, jossa vainaja toivoo, että 2. liiton puoliso saisi jäädä asumaan asuntoon.
Tämä varmaan saadaan ratkaistua, sillä pesässä on varoja. Rahalla nämä hoituvat. Mutta jos ei olisi ja 1. liiton lapset vaatisivat päämiestäni muuttamaan, niin käytännössä joutuisi niin tekemään. Viimeistään oikeuden päätöksellä.
asianajaja
Jos avioerosta on kulunut useita vuosikymmeniä, eikä kumpikaan osapuoli ole tehnyt elettäkään osituksen ja omaisuuden jaon puolesta, voidaan tulkita niin, että puolisot ovat luopuneet oikeudestaan osituksen lopputulokseen.
Käytännössä voi myös olla niin, että avioliiton/-eron aikainen varallisuus on hukattu tai lahjoitettu eteen päin, esim. omille lapsille. Vaikea uskoa, että lahjakirjoja alettaisiin peruuttaa vuosikymmenten jälkeen, kun ex-kumppani kuolee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä hyvä muistutus osituksen tärkeydestä. Myös, jos olette itse olleet aiemmin aviossa. Voi muuten tulla nykyiselle puolisolle mielenkiintoinen tilanne perukirjoituksesta jos eksänne ilmestyy vaatimaan laillista saatavaansa.
No höpö höpö. Ainakin meillä kun vanhemmat erosivat, ositusta ei tehty juuri siitä syystä, että isä antoi äitini jäädä lasten kanssa kotiin asumaan. Oli omakotitalo. Jos olisi ositettu, jossain vuokralla olisi asuttu. Se oli ihan isäni oma tahto, että lapsilla säilyy lapsuudenkoti, vaikka hän muuttaa sieltä pois.
Kyllä se ositus pitää kuitenkin paperilla olla. Että talon on isä antanut äidille ja isä saa pitää jotain muuta omaisuutta jne. Olihan se tavallaan ositus kuitenkin. Myös mainittava, ettei kumpikaan moiti ositusta jälkeenpäin. Allekirjoitus molemmilta ja pvm.
Muutenhan asia jää auki juuri kuten on aloittajalle käynyt.
Esimerkiksi minun mieheni jätti talon ja huonekalut exälleen, että lasten kanssa sai asua. Mutta kyllä silti siitä tehtiin osituskirja.
Myös omistuksenvaihto tehtiin pelkästään exän nimiin.
Vierailija kirjoitti:
Jos avioerosta on kulunut useita vuosikymmeniä, eikä kumpikaan osapuoli ole tehnyt elettäkään osituksen ja omaisuuden jaon puolesta, voidaan tulkita niin, että puolisot ovat luopuneet oikeudestaan osituksen lopputulokseen.
Käytännössä voi myös olla niin, että avioliiton/-eron aikainen varallisuus on hukattu tai lahjoitettu eteen päin, esim. omille lapsille. Vaikea uskoa, että lahjakirjoja alettaisiin peruuttaa vuosikymmenten jälkeen, kun ex-kumppani kuolee.
Voidaan niin, mutta aikarajaa vaateelle ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä hyvä muistutus osituksen tärkeydestä. Myös, jos olette itse olleet aiemmin aviossa. Voi muuten tulla nykyiselle puolisolle mielenkiintoinen tilanne perukirjoituksesta jos eksänne ilmestyy vaatimaan laillista saatavaansa.
No höpö höpö. Ainakin meillä kun vanhemmat erosivat, ositusta ei tehty juuri siitä syystä, että isä antoi äitini jäädä lasten kanssa kotiin asumaan. Oli omakotitalo. Jos olisi ositettu, jossain vuokralla olisi asuttu. Se oli ihan isäni oma tahto, että lapsilla säilyy lapsuudenkoti, vaikka hän muuttaa sieltä pois.
Eihän ositus sitä tarkoita etteikö toinen voisi jäädä asumaan siihen. Ositus se on sekin, jos toinen saa kämpän ja velat ja toinen vaikka auton.
Monella ei ole muuta omaisuutta kuin talo. Jos tehdään ositus, se pitää myydä, että rahat voi jakaa.
Ei tarvitse, osituksen voi tehdä just niinkun haluaa.
Aivan. Ositus voi myös olla yksinkertainen paperinpala, joka laaditaan vaikka jälkikäteen: "me xx ja yy olemme eronneet, olemme sopineet osituksesta, että emme vaadi toisiltamme omaisuuden jakoa", päiväys, allekirjoitukset.
Vierailija kirjoitti:
Ohis,
Mietin tuota jos ei ole ositusta tehty, niin minkä olisi uuden puolison asema?
Kuvitteellinen tilanne:
Matti ja Maija eroavat, ositusta ei tehdä, asunto omistetaan 50-50 ja Maija jää asumaan asuntoon, lapsia yksi Liisa nimeltään.
Matti menehtyy, Maija on mennyt muutama vuosia aiemmin naimisiin Villen kanssa. Liisalle on ok että Maija jää asumaan edelleen asuntoon.
Maija menehtyy --> jääko Villelle asumisoikeus asuntoon?
Jos kitään "papereita" asiasta ei ole tehty. Eli voiko tulla eteen tilanne missä Liisa omistaa edesmenneiden vanhempiensa asunnon, mutta Ville saa asua siellä lesken asumisoikeudella.
Ei voi tässsä esittämilläsi perusteilla. Lesken asumisoikeus koskee asuntoa, jonka edesmennyt puoliso on omistanut yksin tai yhdessä lesken eli viimeisen puolisonsa kanssa. Koska asunnolla on muita omistajia, asumisoikeutta ei ole.
Se on vähän semmoista kun on tietämätön ja ymmärtämätön. Enpä minäkään tiennyt mitään osituksesta erotessani v. 1991, mutta tein osituksen myöhemmin exän kanssa. Meni vain reilut puoli vuotta odotellessa, kun tämä yliopistomies ja juntti pureskeli asiaa ja tuli siihen johtopäätökseen, että parempi suostua mun ositussopimukseen kuin että vaadin osituksen tehtäväksi nyt meidän tämänhetkisen varallisuuden perusteella, jolloin hän olisi saattanut joutua maksamaan tasinkoa.
Ositus helpottaa perikunnan ja lesken roolia.
Turha syytellä, ennen ei ollut nettiä eikä ketään neuvomassa näissä asioissa. Ositusta olisi voinut vaatia myös vainaja, mutta eipä hälläkään näy raksuttaneen, ap.
Jos eron aikaan oli ainoana omaisuutena talo yhteisomistuksessa isällä ja äidillä ei ositukseen kuulu kuin talo. Siinä tapauksessa puolet talosta säilyy äidin omistuksessa ja perillisille kuuluu toinen puoli talosta sekä vainajan muu omaisuus.
Mikäli eron aikaan oli talo ja muuta omaisuutta isällä ja äidillä nämä lasketaan yhteen ja siitä omaisuudesta puolet kuuluu osituksessa äidille.
Eihän ositus sitä tarkoita etteikö toinen voisi jäädä asumaan siihen. Ositus se on sekin, jos toinen saa kämpän ja velat ja toinen vaikka auton.