Lue keskustelun säännöt.
Vanhempani ei tehneet ositusta erotessaan, nyt isän kuoltua äiti on perikunnan osakas ja tekee riitaa kaikesta!
02.03.2023 |
Vanhempieni erosta on jo 20 vuotta, jostain h3lvetin syystä he ei tehneet ositusta aikanaan. Olen niin vihainen siitä! Kaikki ongelmat kaatuvat taas meidän lasten niskaan!
Mitään muuta omaisuutta kummallakaan ei ollut kuin talo jossa asuivat. Isä säästi eron jälkeen pienen pesämunan ja halusi sen meille lapsille jaettavaksi. Ei siitä hirveästi rahaa tule kun lapsia on neljä, mutta jonkin verran kuitenkin.
En tiennyt, että ositusta ei oltu tehty. Nyt äiti on vaatimassa puolta isän omaisuudesta, eli noista säästöistä myös, joihin hänellä ei ole oikeutta. Isä on sanonut meille kaikille lapsille että haluaa meidän jakavan ne tasan, neljään osaan keskenämme. Äiti on heittäytynyt tosi hankalaksi kaikessa ja vaatii että jokainen päätös pitää hyväksyttää hänellä. Rahaa ei ole niin paljon, että siitä kannattaisi oikeuteen lähteä omaa äitiään vastaan. Äidin itsekeskeisyys ja ahneus on kuitenkin jo rikkonut perheen välejä.
Voiko hän oikeasti vaatia puolia noista rahoista itselleen? Onko meillä mitään mahdollisuutta vastustaa ilman käräjöintiä? Testamenttia ei ollut.
Kommentit (465)
Vierailija kirjoitti:
Ihan näin sivukommenttina heitän, että aika monesti olen saanut vanhan osituksen hoidettua siten, että ollut yhteydessä entiseen puolisoon (tietenkin suotavaa, että on elossa:) ja tiedustellut asiaa vanhasta 10-20 vuoden takaisesta osituksesta. Jos ex on sitä mieltä, että asia hoidettiin aikoinaan käytännössä, niin yksinkertainen paperi, missä todetaan osituksen tapahtuneen tosielämässä eikä vaatimuksia ole. Ei tuon kummallisempaa ole kirjoitettu laatimaani asiakirjaan. Tuon sitten asiakirjojen joukkoon perukirjaa ja/tai perinnönjakosopimuksen liitteeksi.
Tilanne monesti ollut se, että on lähdetty yhteiselämästä ja käytännössä molemmat pitäneet omansa. Harvinaisia on tilanteet, että aletaan riitelemään vanhoista osituksista.
asianajaja
Mutta tässähän on talo, joka pitää jakaa ja kiinteän omaisuuden kohdalla kai pitää tehdä lainhuudatus. Se ei enää olekaan ihan noin yksinkertainen, vai kuinka?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa ajatellakin tulevia perinnönjakoja, meillä on samanlainen tilanne. Sen lisäksi kaikki sisarukset on riidoissa keskenään ja ristiin rastiin molempien vanhempien kanssa. Sekä äidillä että isällä on osuuksia omien vanhempiensa perikunnissa, eli saadaan riitaan mukaan vielä heidän sisaruksensa ja lapsensa ja näiden joka asiaan puuttuvat puolisonsa.
Olen yrittänyt sanoa, että laittakaa asianne järjestykseen! Tehkää edes se osinko, ettei tarvitse enää kahden suvun asioita sekoittaa perinnönjakovaiheessa, mutta ei. Äidin mielestä lapsilla on sitten aikaa järjestää ja sopia ja riidellä asiat, hän ei ala niihin enää puuttumaan. Isä ei edelleenkään laita äidille vastaan joten näillä sitten mennään. Sapettaa ap:n puolesta myös. Vanhempien ei pitäisi ihan tarkoituksella hankaloittaa lastensa elämää, saati varastaa omilta lapsiltaan.
OSITUS, ei mikään osinko. Kiva kun tollo kuvittelee osaavansa neuvoa.
Ositus ei ole varkautta vaan lakisääteinen omaisuuksien erottelu erossa ja/tai puolison kuollessa. Se on aina tehtävä ensin ja vasta sitten perinnönjako. On typerää syytellä asiasta äitiä vain siksi, että kuollut isä oli ihan yhtä tyhmä eikä tehnyt aikanaan ositusta.
Minusta ongelma on ap:n tapauksessa se, ettei äiti havitellut osuuttaan exän vielä eläessä. Miksi ei? Typerää ja ahneutta rynnätä sitten haaskalle, viemään lastensa perintöä.
Vaikka ilkeä äiti onkin nyt kp:n osakas puuttuvan osituksen takia, hän voisi vapaasti luopua osuudestaan lastensa hyväksi. Näin jokainen normaali ihminen tekisi.Uskomattoman rumasti sanottu! Äidillä on täysi oikeus saada puolet siitä, mitå eron hetkellä on omaisuutta ollut. Olettaen tietysti, että ei ollut avioehtoa, jolla olisi rajattu jotain pois.
Minä väitän vanhoihin hovioikeudentuomioihin vedoten, että oikeus katsoisi osituksen tapahtuneen, kun perheen isä on muuttanut pois, eikä ole kertaakaan 20 vuoden aikana vaatinut ositusta tai edes moittinut asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Isä ja äiti ovat keränneet rahaa, joilla ovat saaneet hankittua omaisuutta. Se on aina ollut heidän omaansa. Paljonko ap on kerännyt heille rahaa? Tuskin on eläessään muuta kuin tuhlannut vanhempiensa rahoja. Nyt on pöyristynyt, kun äiti vaatiikin omaa osuuttaan pois. Se on edelleen hänen, eikä sitä kuulu perillisille jakaa niin kauan kuin hän elää. Tarvitsee vielä niitä rahoja viimeisten elinvuosien hoitoon, kuten monet meistä.
Äidillä ei ole mitään oikeutta ex-miehensä rahoihin. Ap:llä on oikeus lain mukaankin edesmenneen isänsä perintöön.
Vierailija kirjoitti:
Ihan näin sivukommenttina heitän, että aika monesti olen saanut vanhan osituksen hoidettua siten, että ollut yhteydessä entiseen puolisoon (tietenkin suotavaa, että on elossa:) ja tiedustellut asiaa vanhasta 10-20 vuoden takaisesta osituksesta. Jos ex on sitä mieltä, että asia hoidettiin aikoinaan käytännössä, niin yksinkertainen paperi, missä todetaan osituksen tapahtuneen tosielämässä eikä vaatimuksia ole. Ei tuon kummallisempaa ole kirjoitettu laatimaani asiakirjaan. Tuon sitten asiakirjojen joukkoon perukirjaa ja/tai perinnönjakosopimuksen liitteeksi.
Tilanne monesti ollut se, että on lähdetty yhteiselämästä ja käytännössä molemmat pitäneet omansa. Harvinaisia on tilanteet, että aletaan riitelemään vanhoista osituksista.
asianajaja
Näinpä.
Sitten voi tulla ongelma, jos exä on kuollut ja hänen leskensä huomaa hetkensä koittaneen!
Vierailija kirjoitti:
Ihan näin sivukommenttina heitän, että aika monesti olen saanut vanhan osituksen hoidettua siten, että ollut yhteydessä entiseen puolisoon (tietenkin suotavaa, että on elossa:) ja tiedustellut asiaa vanhasta 10-20 vuoden takaisesta osituksesta. Jos ex on sitä mieltä, että asia hoidettiin aikoinaan käytännössä, niin yksinkertainen paperi, missä todetaan osituksen tapahtuneen tosielämässä eikä vaatimuksia ole. Ei tuon kummallisempaa ole kirjoitettu laatimaani asiakirjaan. Tuon sitten asiakirjojen joukkoon perukirjaa ja/tai perinnönjakosopimuksen liitteeksi.
Tilanne monesti ollut se, että on lähdetty yhteiselämästä ja käytännössä molemmat pitäneet omansa. Harvinaisia on tilanteet, että aletaan riitelemään vanhoista osituksista.
asianajaja
Juuri näin! Siksi luulen, että jos ositustodistus olisi kirjoitettu ennen isän kuolemaa, olisi isä vain kirjoittanut, että ositus on tehty. Uskon tuomioistuimen päätyvän samaan ja äiti katsottaisiin talon ainoaksi omistajaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan näin sivukommenttina heitän, että aika monesti olen saanut vanhan osituksen hoidettua siten, että ollut yhteydessä entiseen puolisoon (tietenkin suotavaa, että on elossa:) ja tiedustellut asiaa vanhasta 10-20 vuoden takaisesta osituksesta. Jos ex on sitä mieltä, että asia hoidettiin aikoinaan käytännössä, niin yksinkertainen paperi, missä todetaan osituksen tapahtuneen tosielämässä eikä vaatimuksia ole. Ei tuon kummallisempaa ole kirjoitettu laatimaani asiakirjaan. Tuon sitten asiakirjojen joukkoon perukirjaa ja/tai perinnönjakosopimuksen liitteeksi.
Tilanne monesti ollut se, että on lähdetty yhteiselämästä ja käytännössä molemmat pitäneet omansa. Harvinaisia on tilanteet, että aletaan riitelemään vanhoista osituksista.
asianajaja
Juuri näin! Siksi luulen, että jos ositustodistus olisi kirjoitettu ennen isän kuolemaa, olisi isä vain kirjoittanut, että ositus on tehty. Uskon tuomioistuimen päätyvän samaan ja äiti katsottaisiin talon ainoaksi omistajaksi.
Ei mene näin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa ajatellakin tulevia perinnönjakoja, meillä on samanlainen tilanne. Sen lisäksi kaikki sisarukset on riidoissa keskenään ja ristiin rastiin molempien vanhempien kanssa. Sekä äidillä että isällä on osuuksia omien vanhempiensa perikunnissa, eli saadaan riitaan mukaan vielä heidän sisaruksensa ja lapsensa ja näiden joka asiaan puuttuvat puolisonsa.
Olen yrittänyt sanoa, että laittakaa asianne järjestykseen! Tehkää edes se osinko, ettei tarvitse enää kahden suvun asioita sekoittaa perinnönjakovaiheessa, mutta ei. Äidin mielestä lapsilla on sitten aikaa järjestää ja sopia ja riidellä asiat, hän ei ala niihin enää puuttumaan. Isä ei edelleenkään laita äidille vastaan joten näillä sitten mennään. Sapettaa ap:n puolesta myös. Vanhempien ei pitäisi ihan tarkoituksella hankaloittaa lastensa elämää, saati varastaa omilta lapsiltaan.
OSITUS, ei mikään osinko. Kiva kun tollo kuvittelee osaavansa neuvoa.
Ositus ei ole varkautta vaan lakisääteinen omaisuuksien erottelu erossa ja/tai puolison kuollessa. Se on aina tehtävä ensin ja vasta sitten perinnönjako. On typerää syytellä asiasta äitiä vain siksi, että kuollut isä oli ihan yhtä tyhmä eikä tehnyt aikanaan ositusta.
Minusta ongelma on ap:n tapauksessa se, ettei äiti havitellut osuuttaan exän vielä eläessä. Miksi ei? Typerää ja ahneutta rynnätä sitten haaskalle, viemään lastensa perintöä.
Vaikka ilkeä äiti onkin nyt kp:n osakas puuttuvan osituksen takia, hän voisi vapaasti luopua osuudestaan lastensa hyväksi. Näin jokainen normaali ihminen tekisi.Uskomattoman rumasti sanottu! Äidillä on täysi oikeus saada puolet siitä, mitå eron hetkellä on omaisuutta ollut. Olettaen tietysti, että ei ollut avioehtoa, jolla olisi rajattu jotain pois.
Minä väitän vanhoihin hovioikeudentuomioihin vedoten, että oikeus katsoisi osituksen tapahtuneen, kun perheen isä on muuttanut pois, eikä ole kertaakaan 20 vuoden aikana vaatinut ositusta tai edes moittinut asiaa.
Sinnehän ne perintörahat sitten katoavatkin, juristeihin ja oikeudenkäynteihin.
Eipä jää ositettavaa eikä perittävää. 🤝
Happy now?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä ja äiti ovat keränneet rahaa, joilla ovat saaneet hankittua omaisuutta. Se on aina ollut heidän omaansa. Paljonko ap on kerännyt heille rahaa? Tuskin on eläessään muuta kuin tuhlannut vanhempiensa rahoja. Nyt on pöyristynyt, kun äiti vaatiikin omaa osuuttaan pois. Se on edelleen hänen, eikä sitä kuulu perillisille jakaa niin kauan kuin hän elää. Tarvitsee vielä niitä rahoja viimeisten elinvuosien hoitoon, kuten monet meistä.
Äidillä ei ole mitään oikeutta ex-miehensä rahoihin. Ap:llä on oikeus lain mukaankin edesmenneen isänsä perintöön.
Avioeron jälkeen on tehtävä ositus ennen kuin mitään perintöä voidaan jakaa. Erossa köyhempi osapuoli on oikeutettu saamaan tasinkoa varakkaammalta, jos avioehtoa ei ole. Se, että ositus on jätetty tekemättä toisen eläessä ei tilannetta muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä ja äiti ovat keränneet rahaa, joilla ovat saaneet hankittua omaisuutta. Se on aina ollut heidän omaansa. Paljonko ap on kerännyt heille rahaa? Tuskin on eläessään muuta kuin tuhlannut vanhempiensa rahoja. Nyt on pöyristynyt, kun äiti vaatiikin omaa osuuttaan pois. Se on edelleen hänen, eikä sitä kuulu perillisille jakaa niin kauan kuin hän elää. Tarvitsee vielä niitä rahoja viimeisten elinvuosien hoitoon, kuten monet meistä.
Äidillä ei ole mitään oikeutta ex-miehensä rahoihin. Ap:llä on oikeus lain mukaankin edesmenneen isänsä perintöön.
Ei se niin mene. Talo menee ihan täsmälleen puoliksi. Jos rahaa on eron hetkellä ollut, niistä osa kuuluu ap:n äidille, jos ei silloin mitään saanut. Erotessa katsotaan omaisuus ja se jaetaan. Jos ei silloin jaeta, puolisot voivat eron hetkellä sopia keskenään, että toisen kuollessa toinen saa osuutensa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä ja äiti ovat keränneet rahaa, joilla ovat saaneet hankittua omaisuutta. Se on aina ollut heidän omaansa. Paljonko ap on kerännyt heille rahaa? Tuskin on eläessään muuta kuin tuhlannut vanhempiensa rahoja. Nyt on pöyristynyt, kun äiti vaatiikin omaa osuuttaan pois. Se on edelleen hänen, eikä sitä kuulu perillisille jakaa niin kauan kuin hän elää. Tarvitsee vielä niitä rahoja viimeisten elinvuosien hoitoon, kuten monet meistä.
Äidillä ei ole mitään oikeutta ex-miehensä rahoihin. Ap:llä on oikeus lain mukaankin edesmenneen isänsä perintöön.
Avioeron jälkeen on tehtävä ositus ennen kuin mitään perintöä voidaan jakaa. Erossa köyhempi osapuoli on oikeutettu saamaan tasinkoa varakkaammalta, jos avioehtoa ei ole. Se, että ositus on jätetty tekemättä toisen eläessä ei tilannetta muuta.
Miksi tuutte pitkään ketjuun jauhamaan asioita, jotka on jo moneen kertaan käsitelty? Ositus pitää tehdä ja se tehdään avioeron aikaisiin omistuksiin perustuen. Sen jälkeen hankittu omaisuus ei kuulu exälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä ja äiti ovat keränneet rahaa, joilla ovat saaneet hankittua omaisuutta. Se on aina ollut heidän omaansa. Paljonko ap on kerännyt heille rahaa? Tuskin on eläessään muuta kuin tuhlannut vanhempiensa rahoja. Nyt on pöyristynyt, kun äiti vaatiikin omaa osuuttaan pois. Se on edelleen hänen, eikä sitä kuulu perillisille jakaa niin kauan kuin hän elää. Tarvitsee vielä niitä rahoja viimeisten elinvuosien hoitoon, kuten monet meistä.
Äidillä ei ole mitään oikeutta ex-miehensä rahoihin. Ap:llä on oikeus lain mukaankin edesmenneen isänsä perintöön.
Avioeron jälkeen on tehtävä ositus ennen kuin mitään perintöä voidaan jakaa. Erossa köyhempi osapuoli on oikeutettu saamaan tasinkoa varakkaammalta, jos avioehtoa ei ole. Se, että ositus on jätetty tekemättä toisen eläessä ei tilannetta muuta.
Miksi tuutte pitkään ketjuun jauhamaan asioita, jotka on jo moneen kertaan käsitelty? Ositus pitää tehdä ja se tehdään avioeron aikaisiin omistuksiin perustuen. Sen jälkeen hankittu omaisuus ei kuulu exälle.
Osaan toki lukea. Nyt on kyse siitä, että siitä avioliiton aikaisestakaan omaisuudesta ei ole tehty ositusta ja siinä leski on täysin oikeassa, kun sitä vaatii ennen perinnönjakoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa ajatellakin tulevia perinnönjakoja, meillä on samanlainen tilanne. Sen lisäksi kaikki sisarukset on riidoissa keskenään ja ristiin rastiin molempien vanhempien kanssa. Sekä äidillä että isällä on osuuksia omien vanhempiensa perikunnissa, eli saadaan riitaan mukaan vielä heidän sisaruksensa ja lapsensa ja näiden joka asiaan puuttuvat puolisonsa.
Olen yrittänyt sanoa, että laittakaa asianne järjestykseen! Tehkää edes se osinko, ettei tarvitse enää kahden suvun asioita sekoittaa perinnönjakovaiheessa, mutta ei. Äidin mielestä lapsilla on sitten aikaa järjestää ja sopia ja riidellä asiat, hän ei ala niihin enää puuttumaan. Isä ei edelleenkään laita äidille vastaan joten näillä sitten mennään. Sapettaa ap:n puolesta myös. Vanhempien ei pitäisi ihan tarkoituksella hankaloittaa lastensa elämää, saati varastaa omilta lapsiltaan.
OSITUS, ei mikään osinko. Kiva kun tollo kuvittelee osaavansa neuvoa.
Ositus ei ole varkautta vaan lakisääteinen omaisuuksien erottelu erossa ja/tai puolison kuollessa. Se on aina tehtävä ensin ja vasta sitten perinnönjako. On typerää syytellä asiasta äitiä vain siksi, että kuollut isä oli ihan yhtä tyhmä eikä tehnyt aikanaan ositusta.
Minusta ongelma on ap:n tapauksessa se, ettei äiti havitellut osuuttaan exän vielä eläessä. Miksi ei? Typerää ja ahneutta rynnätä sitten haaskalle, viemään lastensa perintöä.
Vaikka ilkeä äiti onkin nyt kp:n osakas puuttuvan osituksen takia, hän voisi vapaasti luopua osuudestaan lastensa hyväksi. Näin jokainen normaali ihminen tekisi.Uskomattoman rumasti sanottu! Äidillä on täysi oikeus saada puolet siitä, mitå eron hetkellä on omaisuutta ollut. Olettaen tietysti, että ei ollut avioehtoa, jolla olisi rajattu jotain pois.
Minä väitän vanhoihin hovioikeudentuomioihin vedoten, että oikeus katsoisi osituksen tapahtuneen, kun perheen isä on muuttanut pois, eikä ole kertaakaan 20 vuoden aikana vaatinut ositusta tai edes moittinut asiaa.
Se voi olla noinkin, että talo jäisi äidille. Osituksen on saatettu katsoa tapahtuneen käytännössä, vaikkei ole paperia tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä ja äiti ovat keränneet rahaa, joilla ovat saaneet hankittua omaisuutta. Se on aina ollut heidän omaansa. Paljonko ap on kerännyt heille rahaa? Tuskin on eläessään muuta kuin tuhlannut vanhempiensa rahoja. Nyt on pöyristynyt, kun äiti vaatiikin omaa osuuttaan pois. Se on edelleen hänen, eikä sitä kuulu perillisille jakaa niin kauan kuin hän elää. Tarvitsee vielä niitä rahoja viimeisten elinvuosien hoitoon, kuten monet meistä.
Äidillä ei ole mitään oikeutta ex-miehensä rahoihin. Ap:llä on oikeus lain mukaankin edesmenneen isänsä perintöön.
Avioeron jälkeen on tehtävä ositus ennen kuin mitään perintöä voidaan jakaa. Erossa köyhempi osapuoli on oikeutettu saamaan tasinkoa varakkaammalta, jos avioehtoa ei ole. Se, että ositus on jätetty tekemättä toisen eläessä ei tilannetta muuta.
Kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan myös muusta panostuksesta avioliittoon.
Varakkaampi voi eron yhteydessä kirjoittaa laskun, joka kompensoi materiaalisesti köyhemmän tasingon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ahdistaa ajatellakin tulevia perinnönjakoja, meillä on samanlainen tilanne. Sen lisäksi kaikki sisarukset on riidoissa keskenään ja ristiin rastiin molempien vanhempien kanssa. Sekä äidillä että isällä on osuuksia omien vanhempiensa perikunnissa, eli saadaan riitaan mukaan vielä heidän sisaruksensa ja lapsensa ja näiden joka asiaan puuttuvat puolisonsa.
Olen yrittänyt sanoa, että laittakaa asianne järjestykseen! Tehkää edes se osinko, ettei tarvitse enää kahden suvun asioita sekoittaa perinnönjakovaiheessa, mutta ei. Äidin mielestä lapsilla on sitten aikaa järjestää ja sopia ja riidellä asiat, hän ei ala niihin enää puuttumaan. Isä ei edelleenkään laita äidille vastaan joten näillä sitten mennään. Sapettaa ap:n puolesta myös. Vanhempien ei pitäisi ihan tarkoituksella hankaloittaa lastensa elämää, saati varastaa omilta lapsiltaan.
OSITUS, ei mikään osinko. Kiva kun tollo kuvittelee osaavansa neuvoa.
Ositus ei ole varkautta vaan lakisääteinen omaisuuksien erottelu erossa ja/tai puolison kuollessa. Se on aina tehtävä ensin ja vasta sitten perinnönjako. On typerää syytellä asiasta äitiä vain siksi, että kuollut isä oli ihan yhtä tyhmä eikä tehnyt aikanaan ositusta.
Minusta ongelma on ap:n tapauksessa se, ettei äiti havitellut osuuttaan exän vielä eläessä. Miksi ei? Typerää ja ahneutta rynnätä sitten haaskalle, viemään lastensa perintöä.
Vaikka ilkeä äiti onkin nyt kp:n osakas puuttuvan osituksen takia, hän voisi vapaasti luopua osuudestaan lastensa hyväksi. Näin jokainen normaali ihminen tekisi.Uskomattoman rumasti sanottu! Äidillä on täysi oikeus saada puolet siitä, mitå eron hetkellä on omaisuutta ollut. Olettaen tietysti, että ei ollut avioehtoa, jolla olisi rajattu jotain pois.
Äitihän on kuitenkin vaatinut enemmän kuin puolet erohetken omaisuudesta. Joten rumat sanat ovat aivan oikeutettuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äidilläsi ei ole oikeutta eron jälkeen kertyneeseen omaisuuteen. Esimerkiksi tiliotteista selviää, milloin isäsi on säästänyt rahat. Tosin noin vanhoista asioista pankki ottaa palkkion selvittelystä, ellei isälläsi ollut paperisia tiliotteita tallessa.
Yrittäkää tehdä äidille selväksi, että jos asia menee oikeuteen, kaikki pesän varat saattavat mennä oikeuskuluihin eikä kenellekään jää mitään jaettavaksi.
Ei olekaan, mutta äiti änkyröi ja vaatii niitä silti. Rahat on säästetty hitaasti 20 vuoden aikana. Mitenhän paljon se maksaa jos pyytää pankista tiliotteita? En edes tiedä, onko hän silloin ollut minkä pankin asiakas. Jos ei ole enää asiakkuutta niin sehän maksaa tietysti vielä enemmän. Onko niitä silloin edes olemassa?
Äiti ei kuuntele järkipuhetta. On sanottu kyllä, että haluatko ihan tosissaan riidellä tuon vertaisista rahoista omien lastesi kanssa. Ja nimenomaan, että ne kaikki menisi käräjöintiin. Luulen, että hän luottaa nyt siihen, että me ei aleta käräjöimään ja annamme hänelle puolet rahoista vain että vältytään enemmältä riidalta. Todella alhaista! Äiti varastaa omilta lapsiltaan. Olen niin vihainen!!
ap
Jos äiti haluaa osuuksia, hänen pitää itse palkata lakimies. Teidän ei tarvitse kiinnittää mitään huomiota hänen vaatimuksiin. Oikeusapu sihteeriltä kannattaa selvittää näitä kun teette perunkirjoituksia, tietävät askelkuviot.
Juuri noin. Ihan sama, mitä äitisi puhuu, jättäkää huomiotta. Hän hoitaa osituksen ja te perinnön sitten sen jälkeen.
Älkää käyttäkö yhtään omia resurssejanne mihinkään riitelyyn. Osanotto teille isänne poismenon johdosta!
Käytännössä hoidatte siis kaiken vain kirjallisesti.
Kaverin isän kohdalla tuo ei toimisi. Sillä hän ei hoitaisi ositusta. Mikään vaatiminen ei saisi häntä hoitamaan sitä. Hän sanoisi vain, että ei ole hänen ongelmansa, jos lapset eivät saa perunkirjoitusta ja perinnönjakoa tehtyä.
Noin tuollaiset kiusankappaleet toimivat. Miten vain saavat näpäytettyä lapsiaan ja osoitettua heille, että isää ei määräillä ja lasten on alistuttava, niin sen tilaisuuden isä käyttää. Voi mennä ap:n äidin kohdalla samoin. Lapsia ei säälitä ja lasten toiveita ja tarpeita ei huomioida. Tämä on joidenkin vanhempien periaate.
Mitä tapahtuu, jos ositusta ei hoideta, eikä perukirjaa laadita?
Voihan kyse olla vaikka ihmisen kyvyttömyydestä siihen. Ilman mitään pahuutta takana.
Minulle kaikki yhteiskunnan byrokratia on ylitsepääsemättömän ahdistavaa.
En jaksa täytellä lomakkeita, en edes oman etuni takia.
Elän erakkona yksin maalla.
En tarvi mitään perintöjä.
Hoitakoon ne, joille nämä rahajutut ja byrokratian palvominen ovat tärkeitä.Voisiko joku Oikeasti Tietävä vastata tähän: mitä tapahtuu, jos kukaan ei hoida byrokratiaa?
Elämä, kuluttaminen ja asuminen, kuka missäkin, jatkuu silti. Ja maapallo pyörii.
Ei mene ihan niin huolettomasti. Kyllä siellä verottaja alkaa kyselemään perukirjan perään. Ja nimenomaan lapsilta sitä kysytään. Joten lopulta lasten on asia hoidettava, jos äiti kieltäytyy hoitamasta. Muuten lapsille alkaa ajan kanssa tulemaan veroseuraamuksia maksamattomista perintöveroista.
Voiko lapset vaatia osituksen tekemistä jos ei vanhempi sitä halua tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Voiko lapset vaatia osituksen tekemistä jos ei vanhempi sitä halua tehdä?
Siis kun toinen vanhempi on kuollut ja on perunkirjoitusta varten tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä ja äiti ovat keränneet rahaa, joilla ovat saaneet hankittua omaisuutta. Se on aina ollut heidän omaansa. Paljonko ap on kerännyt heille rahaa? Tuskin on eläessään muuta kuin tuhlannut vanhempiensa rahoja. Nyt on pöyristynyt, kun äiti vaatiikin omaa osuuttaan pois. Se on edelleen hänen, eikä sitä kuulu perillisille jakaa niin kauan kuin hän elää. Tarvitsee vielä niitä rahoja viimeisten elinvuosien hoitoon, kuten monet meistä.
Äidillä ei ole mitään oikeutta ex-miehensä rahoihin. Ap:llä on oikeus lain mukaankin edesmenneen isänsä perintöön.
Avioeron jälkeen on tehtävä ositus ennen kuin mitään perintöä voidaan jakaa. Erossa köyhempi osapuoli on oikeutettu saamaan tasinkoa varakkaammalta, jos avioehtoa ei ole. Se, että ositus on jätetty tekemättä toisen eläessä ei tilannetta muuta.
Kyse ei ole pelkästään rahasta, vaan myös muusta panostuksesta avioliittoon.
Varakkaampi voi eron yhteydessä kirjoittaa laskun, joka kompensoi materiaalisesti köyhemmän tasingon.
Kyse ei tosiaankaan ole pelkästä rahasta. Vaan siitä miten röyhkeästi äiti haluaa hyötyä lastensa perinnöstä. Raha ei vaikuta ap:tä vaivaavan yhtä paljon kuin äidin röyhkeys, moraalittomuus, ahneus ja lapsilta varastaminen. Ap saa ihan syystä olla äidilleen vihainen.
Mä aion lahjoittaa kaiken isomman omaisuuden lapsille jo eläessäni.
Tulkoon siinä sitten exät tai exien lesket vaatimaan mitään.
Isä ja äiti ovat keränneet rahaa, joilla ovat saaneet hankittua omaisuutta. Se on aina ollut heidän omaansa. Paljonko ap on kerännyt heille rahaa? Tuskin on eläessään muuta kuin tuhlannut vanhempiensa rahoja. Nyt on pöyristynyt, kun äiti vaatiikin omaa osuuttaan pois. Se on edelleen hänen, eikä sitä kuulu perillisille jakaa niin kauan kuin hän elää. Tarvitsee vielä niitä rahoja viimeisten elinvuosien hoitoon, kuten monet meistä.