60-luvulla pelkällä yo-todistuksella pääsi kunnan virkoihin, pankkiin töihin tai vt-kansakoulun opettajaksi..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme satoja. Ei päässyt mihinkään, mihin nykyään ei pääse. Nykyäänkin opettajan sijaisuuksia tekee ylioppilaat, itsekin olen tehnyt vaikka en edes ole ikinä tehnyt mitään opettajan opintoja.

Omat vanhempani oli 60-luvun ylioppilaita ja työskentelivät mm. raksalla aputöissä, myyjinä, siivoojana jne. Opiskelijoina he asuivat alivuokralaisina ja soluasunnoissa. Sellaista herran elämää.

Ei tasan tee ylioppilaat tuntiakaan opetustyötä alaikäisten kanssa. Pelkkään sijaisuuteen vaaditaan niin monta pätevyyttä ja hyväksyntää ettei moinen tulisi kuuloonkaan. Jo kansalaisopiston opettaminenkin ryhmälle jossa on lapsia vaatii selvityksiä viranomaisilta ja taustojen tarkistuksia.

Rikostaustaotetta ei vaadita lyhyisiin sijaisuuksiin ja pätevyyksiä ei pidempiinkään. Koulut valitsevat mielellään tuttuja ylioppilaita, koska heille voi maksaa alinta palkkaa ja ne tuntevat talon.

ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli ennen kirjoitti:

60-luvulla suurin osa oppilaista oli jo pistetty alempaan karsinaan, kansakouluun. Vain parhaimmisto pääsi oppikouluun ja noin ylioppilaaksi. Karsintaraja on siis muuttunut.

Höpö-höpö! Kaikki aloittivat sieltä alimmasta karsinasta, kansakoulusta. Sieltä pyrittiin 4. luokan jälkeen oppikouluun, jonne noin hieman keskitasoa lahjakkaammat oppilaat pääsivät. Siellä useimmat viettivät 5 vuotta. Jotkut 6 tai 7.

Oppikoulun jälkeen mentiin sitten lukioon tai kauppakouluun tms...

Kansakoulusta mentiin kauppakouluun. Kauppaopistoon joko kauppakoulusta tai keskikoulusta. Oli myös ylioppilaslinja, josta valmistui vuodessa merkonomiksi.

Tarkoitatko kansalaiskoulusta mentiin kauppakouluun...

Sen verran vielä, että sodan jälkeen syntyi suuria ikäluokkia. Opettajiakin tarvittiin paljon. Ylioppilaita pikakoulutettiin kansakoulun opettajiksi.

Oppikouluissa oli nuoremman lehtorin ja vanhemman lehtorin virkoja. Nuoremman lehtorin virkaan vaadittiin hum.kand tai luonnotieteiden kandidaatin tutkinto. Kestivät 3 vuotta. Vanhemman lehtorin virkaaan vaadittiin fil.kand tutkinto. Vastaa nykyistä FM tutkintoa. Nuoremmat lehtorit periaatteessa opettivat vain keskikoulussa ja vanhemmat lehtorit lukiossa. Ei ollut ollenkaan käytännössä näin selvä jako. Jotkut nuoremmista lehtoreista olivat fil. kandeja. Jotkut vanhemmat lehtorit saattoiva olla tohtoreita. Lisäksi oli epälukuisa määrä tuntiopettajia, joilla oli siis tietty määrä tunteja. Saattoivat opettaa toisissakin kouluissa.

Yksityiskohta. Muistan, kun eräs tuntiopettaja teititteli alaluokkien oppilaita. Opettajia kyllä teititeltiin. Sinuttelu olisi ollut röyhkeätä. Opettajat kyllä sinuttelivat oppilaita,

Vierailija kirjoitti:

Hulluinta on se, että ne teki siellä kunnanvirastossa töitä eikä vain päivittäneet somea. Ylioppilaat sai lapset lukemaan ja laskemaan paremmin kuin erityisopet saa nyt lapsia oppimaan.

Juu ja lasten suut pestiin saippualla jos ei oltu hiljaa. Karttakepistäkin sai pe pulle. 👴

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen oli ennen kirjoitti:

60-luvulla suurin osa oppilaista oli jo pistetty alempaan karsinaan, kansakouluun. Vain parhaimmisto pääsi oppikouluun ja noin ylioppilaaksi. Karsintaraja on siis muuttunut.

Höpö-höpö! Kaikki aloittivat sieltä alimmasta karsinasta, kansakoulusta. Sieltä pyrittiin 4. luokan jälkeen oppikouluun, jonne noin hieman keskitasoa lahjakkaammat oppilaat pääsivät. Siellä useimmat viettivät 5 vuotta. Jotkut 6 tai 7.

Oppikoulun jälkeen mentiin sitten lukioon tai kauppakouluun tms...

Kansakoulusta mentiin kauppakouluun. Kauppaopistoon joko kauppakoulusta tai keskikoulusta. Oli myös ylioppilaslinja, josta valmistui vuodessa merkonomiksi.

Tarkoitatko kansalaiskoulusta mentiin kauppakouluun...

Kansalaiskoululla ilmeisesti tarkoitat 6-vuotisen kansakoulun jälkeen ollutta jatkokoulua. En ole varma, vaadittiinko kauppakouluun jatkokoulunkin käynti. Ammattikouluun usein mentiin koko 8 vuoden jälkeen. Ymmärtääkseni pääsi myös 6 vuoden jälkeen. Oppikouluun kaikki eivät päässeet 4. luokan jälkeen. Monet pyrkivätkin sen takia 5. tai jopa 6. luokan jälkeen.

Nykyään ei ylioppilastutkinto ole oikeastaan yhtään mitään. Et vielä osaa mitään ja on lähdettävä opiskelemaan lisää että pääsee edes jonnekin töihin? Fiksummat jättävät väliin ja suoraan ammatilliseen koulutukseen ja sitä kautta töihin ja yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei ylioppilastutkinto ole oikeastaan yhtään mitään. Et vielä osaa mitään ja on lähdettävä opiskelemaan lisää että pääsee edes jonnekin töihin? Fiksummat jättävät väliin ja suoraan ammatilliseen koulutukseen ja sitä kautta töihin ja yliopistoon.

Ainakin jossakin vaiheessa oli sellaisia opintolinjoja, joissa suoritettiin paitsi ammatillinen tutkinto myös rinnalla lukio ja ylioppilastutkinto. Vaati varmaan opiskelijoita melkoisia ponnisteluja, jos ei ollut erityisen välkky.

Katkeralle aloittaja, että 60- luvulla pääsi kirjautumalla yliopistoon. Ilman pääsykokeita siis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hulluinta on se, että ne teki siellä kunnanvirastossa töitä eikä vain päivittäneet somea. Ylioppilaat sai lapset lukemaan ja laskemaan paremmin kuin erityisopet saa nyt lapsia oppimaan.

Juu ja lasten suut pestiin saippualla jos ei oltu hiljaa. Karttakepistäkin sai pe pulle. 👴

Aikaisemmin opettajilla oli mahdollisuuksia pitää luokka ja oppilaat kurissa.

Muistan keskikoulusta, kun yksi luokkalainen oli jonkun kaverinsa kanssa joutunut kinaan vanhan miehen kanssa ja antaneet jonkun nyrkiniskun. Poliisi sai heidät kiinni. Kun tieto tuli kouluun, oli seurauksena välitön erottaminen koulusta. Takaisin ei enää ollut asiaa. Tällaiset tapaukset olivat harvinaisia ja saivat halveksuntaa muilta. 

Kävin kouluni ja lukioni syvimmässä Kainuun korvessa, jossa opettajajiani toimivat sen ajan yliopistopudokkaat. Matematiikkaa opetti mat.yo ja kieliä muutama fil.yo. 

Serkkuni, suuremmista kaupungeista käyttivät opettajistaan nimikettä "maikka" (maisteri) 

Oman kouluni opettajista ainoakaan, kukaan ei ollut maisteri. Englannin opettaja oli alkoholisti.

Silti luin itseni herraksi yliopistossa. 

Vierailija kirjoitti:

Kävin kouluni ja lukioni syvimmässä Kainuun korvessa, jossa opettajajiani toimivat sen ajan yliopistopudokkaat. Matematiikkaa opetti mat.yo ja kieliä muutama fil.yo. 

Serkkuni, suuremmista kaupungeista käyttivät opettajistaan nimikettä "maikka" (maisteri) 

Oman kouluni opettajista ainoakaan, kukaan ei ollut maisteri. Englannin opettaja oli alkoholisti.

Silti luin itseni herraksi yliopistossa. 

Saanko arvata. Suomussalmen lukio?

Jos nyt pitäisi kirjoittaa ylioppilaaksi niin mokaisin pahasti. Kaikki tyssäisi englannin ja/tai ruotsin kuuntelukokeisiin. Niistä ei aikanaan tarvinnut erikseen päästä läpi  vaan yhteistulos muun kokeen kanssa saneli lopputuloksen. Epäilen myös pärjäisinkö YAMK tutkinnostakaan kuten aikanaan. Nykyisin kaikissa koulutuksissa on vähintään jokin englanninkielinen kurssi.

Toki olen nyttemmin oppinut vapaa-ajalla englantia, mutta olen just sellainen perustorvi suomalainen joka epäilee puhua ja käyttää sitä. Paljon virheitä ja sönköttämistä, joten parempi olla hiljaa ja pitäytyä suomen kielessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin kouluni ja lukioni syvimmässä Kainuun korvessa, jossa opettajajiani toimivat sen ajan yliopistopudokkaat. Matematiikkaa opetti mat.yo ja kieliä muutama fil.yo. 

Serkkuni, suuremmista kaupungeista käyttivät opettajistaan nimikettä "maikka" (maisteri) 

Oman kouluni opettajista ainoakaan, kukaan ei ollut maisteri. Englannin opettaja oli alkoholisti.

Silti luin itseni herraksi yliopistossa. 

Saanko arvata. Suomussalmen lukio?

Mistä arvasit?

Hmmm...siis ennen pääsi töihin helpommin ihan vain kysymyllä ja lyhyemmällä koulutuksella, palkka oli ostovoimaltaan parempi.

Nyt pitää olla vaikka mitä kokemusta, kieliosaamista, moniosaamista, paska palkka, miljoona haastattelua videoineen ja työpanos silti huonompi.

Vierailija kirjoitti:

Hmmm...siis ennen pääsi töihin helpommin ihan vain kysymyllä ja lyhyemmällä koulutuksella, palkka oli ostovoimaltaan parempi.

Nyt pitää olla vaikka mitä kokemusta, kieliosaamista, moniosaamista, paska palkka, miljoona haastattelua videoineen ja työpanos silti huonompi.

Tämä on yksiselitteisesti puppua. Palkkojen ostovoima oli ennen huomattavasti alhaisempi.

Vierailija kirjoitti:

Kävin kouluni ja lukioni syvimmässä Kainuun korvessa, jossa opettajajiani toimivat sen ajan yliopistopudokkaat. Matematiikkaa opetti mat.yo ja kieliä muutama fil.yo. 

Serkkuni, suuremmista kaupungeista käyttivät opettajistaan nimikettä "maikka" (maisteri) 

Oman kouluni opettajista ainoakaan, kukaan ei ollut maisteri. Englannin opettaja oli alkoholisti.

Silti luin itseni herraksi yliopistossa. 

Syrjäisemmille paikkakunnille oli varmasi vaikeaa saada päteviä opettajia. Meillä kyllä Helsingissä olivat muodollisesti päteviä. Erään matematiikan opettajan sijaisena toimi jonkun aikaa teekkari. Ei ollut enää aivan nuori. Otti heti luokan komentoonsa sanomalla olevansa paljon isompi kuin kukaan meistä eli ei kannustanut ryppyilemään. Olikin pitkä ja tukeva mies. Osasi hommansa hyvin. Oli tehnyt sijaisuuksia ennenkin.

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei ylioppilastutkinto ole oikeastaan yhtään mitään. Et vielä osaa mitään ja on lähdettävä opiskelemaan lisää että pääsee edes jonnekin töihin? Fiksummat jättävät väliin ja suoraan ammatilliseen koulutukseen ja sitä kautta töihin ja yliopistoon.

Ei sillä yo-tutkinnolla tehnyt ennen sen enempää kuin nytkään. Pelkällä yo-tutkinnolla ei saanut sen parempia töitä kuin kansakoulupohjaltakaan. Omat vanhempani tekivät ihan tavallisia duunaritöitä vielä opiskeluaikanaan yliopistossa.

Ennen oli myös oppikouluja, joissa oli vain joko poikia tai vain tyttöjä. Nämä olivat valtion kouluja ja kulkivat nimellä lyseo. Ne olivat jänniä tilaisuuksia, kun poikalyseo ja tyttölyseo järjestivät yhteisiä tilaisuuksia. No, ei ne pojat kuitenkaan niin mahdottoman hurjia olleet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyään ei ylioppilastutkinto ole oikeastaan yhtään mitään. Et vielä osaa mitään ja on lähdettävä opiskelemaan lisää että pääsee edes jonnekin töihin? Fiksummat jättävät väliin ja suoraan ammatilliseen koulutukseen ja sitä kautta töihin ja yliopistoon.

Ei sillä yo-tutkinnolla tehnyt ennen sen enempää kuin nytkään. Pelkällä yo-tutkinnolla ei saanut sen parempia töitä kuin kansakoulupohjaltakaan. Omat vanhempani tekivät ihan tavallisia duunaritöitä vielä opiskeluaikanaan yliopistossa.

Aikaisemmin moniin virkoihin oli vaatimuksena joko keskikoulu tai ylioppilastutkinto. Työnantaja kurssitti näitä tehtäviinsä. Osa pääsi oltuaan työtehtävissä jatkokurseille, joita saattoi olla moniakin peräkkäin. Tätä kautta pääsi etenemään tehtävissään. Pankeissakin oli tällaista. Pankinjohtajaksi tosin piti olla merkonomi, maalla mieluiten agrologi. Monet tämän tyyppiset tehtävät ovat nykyään hävinneet. Pankkikonttoreita ei esimerkiksi juuri enää ole. Ennen oli kuitenkin melkein sääntönä se, että uusi henkilö tutkinnoistaan huolimatta vaati lisää koulutusta työpaikassaan. Nykyisin odotetaan, että henkilö on suoraan valmis tehtäväänsä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kävin kouluni ja lukioni syvimmässä Kainuun korvessa, jossa opettajajiani toimivat sen ajan yliopistopudokkaat. Matematiikkaa opetti mat.yo ja kieliä muutama fil.yo. 

Serkkuni, suuremmista kaupungeista käyttivät opettajistaan nimikettä "maikka" (maisteri) 

Oman kouluni opettajista ainoakaan, kukaan ei ollut maisteri. Englannin opettaja oli alkoholisti.

Silti luin itseni herraksi yliopistossa. 

Syrjäisemmille paikkakunnille oli varmasi vaikeaa saada päteviä opettajia. Meillä kyllä Helsingissä olivat muodollisesti päteviä. Erään matematiikan opettajan sijaisena toimi jonkun aikaa teekkari. Ei ollut enää aivan nuori. Otti heti luokan komentoonsa sanomalla olevansa paljon isompi kuin kukaan meistä eli ei kannustanut ryppyilemään. Olikin pitkä ja tukeva mies. Osasi hommansa hyvin. Oli tehnyt sijaisuuksia ennenkin.

Tuossa se pedagogiikan idea onkin. Jokaista oppiastetta pitäisi kouluttaa YHTÄ astetta kouluttautuneempi henkilö. Lukiolaista teekkari, teekkaria DI, DI:tä lisensiaatti

ja lisensiaattia tohtori.

Jos lukiolaista opettaa tohtori, molempien aika menee hukkaan .