Lue keskustelun säännöt.
60-luvulla pelkällä yo-todistuksella pääsi kunnan virkoihin, pankkiin töihin tai vt-kansakoulun opettajaksi..
01.03.2023 |
...Nykyisin enää vain ulkoministeriksi. Yo-tutkinnon arvostus on vähentynyt radikaalisti.
Kommentit (106)
Ennen oli ennen kirjoitti:
60-luvulla suurin osa oppilaista oli jo pistetty alempaan karsinaan, kansakouluun. Vain parhaimmisto pääsi oppikouluun ja noin ylioppilaaksi. Karsintaraja on siis muuttunut.
Ei ollut kyse parhaimmistosta, kyse oli siitä kenen perheellä oli varaa maksaa. Oppikoulu oli maksullinen.
Tuohon aikaan aika paljon perheitä eli hyvin niukasti joten oli vähän pakko lähteä töihin. Läheskään kaikilla perheillä ei siis ollut varaa laittaa lapsia oppikouluun vaikka edellytyksiä olisi ollut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskoni on noussut pätevyyden ja älykkyyden ansiosta suuren suomalaisen yrityksen asiantuntijaksi, ilman varsinaista tutkintoa. Joskus hän on päivitellyt tutkintojen omaavien pätevyyttä, hymähdellyt ettei ne aina korreloi älyn kanssa. Ilman tutkintoa voi toisin sanoen olla keskimääräistä älykkäämpi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ennen kirjoitti:
60-luvulla suurin osa oppilaista oli jo pistetty alempaan karsinaan, kansakouluun. Vain parhaimmisto pääsi oppikouluun ja noin ylioppilaaksi. Karsintaraja on siis muuttunut.
Höpö-höpö! Kaikki aloittivat sieltä alimmasta karsinasta, kansakoulusta. Sieltä pyrittiin 4. luokan jälkeen oppikouluun, jonne noin hieman keskitasoa lahjakkaammat oppilaat pääsivät. Siellä useimmat viettivät 5 vuotta. Jotkut 6 tai 7.
Oppikoulun jälkeen mentiin sitten lukioon tai kauppakouluun tms...
Eikös lukio ollut silloin oppikoulun kolme viimeistä luokaa??
Kansakoulu 4 vuotta
Oppikoulu 5 vuotta
Lukio 3 vuottaTuota oppikouluaikaa sanottiin keskikouluksi
Oppikoulu oli 8 vuotta . Siihen kuului keskikoulu ja lukio. Ainakaan Helsingissä ei keskikoulu ollut sama asia kuin oppikoulu. Keskikoulu oli tosiaan vain osa oppikoulua. Meidän koulussamme oli 5 rinnakkaista keskikoululuokkaa, lukiossa vain kaksi rinnakkaisluokkaa. Iso osa lopetti keskikouluun. Oli varmaan joitakin, jotka olisivat halunneet lukioon, mutta eivät mahtuneet. Karsinta oli keskikoulun todistuksen perusteella.
Ennen oli ennen kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ennen kirjoitti:
60-luvulla suurin osa oppilaista oli jo pistetty alempaan karsinaan, kansakouluun. Vain parhaimmisto pääsi oppikouluun ja noin ylioppilaaksi. Karsintaraja on siis muuttunut.
Höpö-höpö! Kaikki aloittivat sieltä alimmasta karsinasta, kansakoulusta. Sieltä pyrittiin 4. luokan jälkeen oppikouluun, jonne noin hieman keskitasoa lahjakkaammat oppilaat pääsivät. Siellä useimmat viettivät 5 vuotta. Jotkut 6 tai 7.
Oppikoulun jälkeen mentiin sitten lukioon tai kauppakouluun tms...
Oppikoulun jälkeen ei enää tarvinnut pyrkiä lukioon. Ja lukion jälkeen pystyi ilmoittautumaan yliopistoon.
Ilmoittautumaan yliopistoon? Ei se niin mennyt. Ainoa taisi olla arkeologia jota pääsi lukemaan yliopistoon ilman mitään pääsykokeita ja kursseja. Ällän arvosanoilla pääsi joihinkin kuten muistaakseni lakia lukemaan. Numerus Clausus oli silloin opiskelijoiksi yliopistoon pyrkivälle hyvin tuttu.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ennen kirjoitti:
60-luvulla suurin osa oppilaista oli jo pistetty alempaan karsinaan, kansakouluun. Vain parhaimmisto pääsi oppikouluun ja noin ylioppilaaksi. Karsintaraja on siis muuttunut.
Ei ollut kyse parhaimmistosta, kyse oli siitä kenen perheellä oli varaa maksaa. Oppikoulu oli maksullinen.
Tuohon aikaan aika paljon perheitä eli hyvin niukasti joten oli vähän pakko lähteä töihin. Läheskään kaikilla perheillä ei siis ollut varaa laittaa lapsia oppikouluun vaikka edellytyksiä olisi ollut.
Lisäksi suomalaisista suuri osa asui maalla, jossa oppikouluun päästäkseen saattoi joutua muuttamaan toiselle paikkakunnalle sukulaisten nurkkiin. Maalaisia oli oppikouluissa suhteellisesti vähemmän kuin kaupunkilaisia, kun maksujen lisäksi oli muitakin esteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mieluummin minä haluan, että sossuna on joku aivokapasiteetiltaan vähän parempi kuin joku elämämkoululainen
Minä en. Ihmiset ymmärtävät paremmin toisiaan, kun luokkaetäisyys ei ole liian suuri.
Höpöhöpö, joku elämämkoululainen ei ymmärrä tarkkailla itseään ja omia ennakkoluulojaan ollenkaan kun pääsee päättämän toisten asioista.
Suorastaan loistat sivistyneisyydelläsi :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ennen kirjoitti:
60-luvulla suurin osa oppilaista oli jo pistetty alempaan karsinaan, kansakouluun. Vain parhaimmisto pääsi oppikouluun ja noin ylioppilaaksi. Karsintaraja on siis muuttunut.
Höpö-höpö! Kaikki aloittivat sieltä alimmasta karsinasta, kansakoulusta. Sieltä pyrittiin 4. luokan jälkeen oppikouluun, jonne noin hieman keskitasoa lahjakkaammat oppilaat pääsivät. Siellä useimmat viettivät 5 vuotta. Jotkut 6 tai 7.
Oppikoulun jälkeen mentiin sitten lukioon tai kauppakouluun tms...
Eikös lukio ollut silloin oppikoulun kolme viimeistä luokaa??
Kansakoulu 4 vuotta
Oppikoulu 5 vuotta
Lukio 3 vuottaTuota oppikouluaikaa sanottiin keskikouluksi
Oppikoulu oli 8 vuotta . Siihen kuului keskikoulu ja lukio. Ainakaan Helsingissä ei keskikoulu ollut sama asia kuin oppikoulu. Keskikoulu oli tosiaan vain osa oppikoulua. Meidän koulussamme oli 5 rinnakkaista keskikoululuokkaa, lukiossa vain kaksi rinnakkaisluokkaa. Iso osa lopetti keskikouluun. Oli varmaan joitakin, jotka olisivat halunneet lukioon, mutta eivät mahtuneet. Karsinta oli keskikoulun todistuksen perusteella.
Näin juuri. En ymmärrä miksi jotkut vänkäävät oppikoulu olisi vain 5 vuotta ja sitten lukio. Ennen oli se 8 vuotta OPPIKOULU ja he jotka eivät saaneet viiden vuoden jälkeen kunnon arvosanoja eivät päässeet jatkamaan TAI jotkut jättivät keskikouluun ja menivät töihin tai ammattikouluihin. Oppikoulu se jatko eli kiolmivuotinen lukiokin oli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siskoni on noussut pätevyyden ja älykkyyden ansiosta suuren suomalaisen yrityksen asiantuntijaksi, ilman varsinaista tutkintoa. Joskus hän on päivitellyt tutkintojen omaavien pätevyyttä, hymähdellyt ettei ne aina korreloi älyn kanssa. Ilman tutkintoa voi toisin sanoen olla keskimääräistä älykkäämpi.
Itse olen huomannut että esimiestyössä harva sellainen pärjää jolla ei ole johtamisen opintoja taustalla.
Kaikkien naurettavin ihmistyyppi on tuo mainitsemasi kouluja käymätön omasta mielestään älykkö. Omalla osastollanikin on tuollainen muinaisjäänne joka ei osaa mitään muuta kun känistä joka asiasta ja nostaa itseään ylöspäin ainoastaan painamalla muita alemmas, mitään muuta ei osaa. Onneksi jää eläkkeelle pian.
Keskikoulun todistuksella pankkiin töihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihme satoja. Ei päässyt mihinkään, mihin nykyään ei pääse. Nykyäänkin opettajan sijaisuuksia tekee ylioppilaat, itsekin olen tehnyt vaikka en edes ole ikinä tehnyt mitään opettajan opintoja.
Omat vanhempani oli 60-luvun ylioppilaita ja työskentelivät mm. raksalla aputöissä, myyjinä, siivoojana jne. Opiskelijoina he asuivat alivuokralaisina ja soluasunnoissa. Sellaista herran elämää.
Ei tasan tee ylioppilaat tuntiakaan opetustyötä alaikäisten kanssa. Pelkkään sijaisuuteen vaaditaan niin monta pätevyyttä ja hyväksyntää ettei moinen tulisi kuuloonkaan. Jo kansalaisopiston opettaminenkin ryhmälle jossa on lapsia vaatii selvityksiä viranomaisilta ja taustojen tarkistuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ennen kirjoitti:
60-luvulla suurin osa oppilaista oli jo pistetty alempaan karsinaan, kansakouluun. Vain parhaimmisto pääsi oppikouluun ja noin ylioppilaaksi. Karsintaraja on siis muuttunut.
Höpö-höpö! Kaikki aloittivat sieltä alimmasta karsinasta, kansakoulusta. Sieltä pyrittiin 4. luokan jälkeen oppikouluun, jonne noin hieman keskitasoa lahjakkaammat oppilaat pääsivät. Siellä useimmat viettivät 5 vuotta. Jotkut 6 tai 7.
Oppikoulun jälkeen mentiin sitten lukioon tai kauppakouluun tms...
Kansakoulusta mentiin kauppakouluun. Kauppaopistoon joko kauppakoulusta tai keskikoulusta. Oli myös ylioppilaslinja, josta valmistui vuodessa merkonomiksi.
Niin, vuodessa valmistui yo-merkonomiksi. Kauppakoulusta tulleet merkantit kävivät kauppaopistoa kaksi vuotta ja heistä tuli merkonomeja. Yo-merkonomi oli hyvä pohjakoulutus, jonka itsekin kävin ja sitten siitä eteenpäin koulutti pankki ulkomailla ja pääsin kunnon hommiin jo 1970-luvulla.
Esimerkiksi Keskon pääjohtajana on ollut ainakin yksi merkonomi.
Niin varmaan, kauppaopistosta naispuolinen luokkakaveri pääsi heti kauppaopistosta pankin sivukonttorin johtajaksi ja siitä yleni vauhdilla. Kaikille ei riittänyt vaan hyviä työpaikkoja Suomessa silloin 60-70 luvuilla ja jotkut kuten minä, lähdimme ulkomaille. Itse menin Saksaan jolle tielle sitten jäinkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme satoja. Ei päässyt mihinkään, mihin nykyään ei pääse. Nykyäänkin opettajan sijaisuuksia tekee ylioppilaat, itsekin olen tehnyt vaikka en edes ole ikinä tehnyt mitään opettajan opintoja.
Omat vanhempani oli 60-luvun ylioppilaita ja työskentelivät mm. raksalla aputöissä, myyjinä, siivoojana jne. Opiskelijoina he asuivat alivuokralaisina ja soluasunnoissa. Sellaista herran elämää.
Ei tasan tee ylioppilaat tuntiakaan opetustyötä alaikäisten kanssa. Pelkkään sijaisuuteen vaaditaan niin monta pätevyyttä ja hyväksyntää ettei moinen tulisi kuuloonkaan. Jo kansalaisopiston opettaminenkin ryhmälle jossa on lapsia vaatii selvityksiä viranomaisilta ja taustojen tarkistuksia.
Tirsk! Todellakin tekee. Itsekin olin opettajan sijaisena kouluissa opiskeluaikana 2000-luvulla ja niin on ollut moni muukin. Ei lyhyisiin sijaisuuksiin mitään maisterin tutkintoa vaadita.
Ihan vaan sivusta Ihmettelen, että miksi ihmiset, jotka ovat opiskelleet ruotsia 8 vuotta elämästään, eivät osaa sitä?
Minä osaan ruotsia, vaikka olen käynyt siellä vain kaksi kertaa elämässäni ja suoriuduin sekä kaupoissa etta ravintoloissa oikein hyvin. Vaikka aksenttini edusti suomenruotsalaista muumimammaruotsia, minua palveltiin erinomaisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskikoulu oli paljon vaativampi kuin nykyinen peruskoulu. Sinnehän oli pääsytutkinto ensimmäisenä. Luokalle jätettiin ja annettiin ehtoja. Jos jäi kaksi kertaa luokalle, oli seurauksena potkut. Jotkut harvat lopettivat kesken, kun olivat täyttäneet 16 vuotta. Koulu ei vaan enää kiinnostanut. Heillä ei ollut siis keskikoulun eikä edes kansakoulun päättämisestä todistusta.
Keskikouluissakin oli lukukausimaksu, joka oli alempi valtion kouluissa kuin yksityisissä. Kaikki kirjat ja muu materiaali oli itse hankittava. Kouluruokailut olivat maksullisia. Omassa koulussani ei ollut edes kouluruokailua. Isoin osa toi eväät mukaan. Ne syötiin luokkahuoneessa. Jotkut kävivät kaupasta ostamassa jotakin syötävää. Tarpeeksi lähellä asuvat saattoivat kipaista kotona syömässä. Ruokatunti oli 30 min. Jokunen harva kävi syömässä jossakin lähellä olevassa ruokalassa, joita nykyään sanottaisiin lounasravintoloiksi.
Mitään koululääkäreitä tai -hoitajia ei ollut. Koulussa ei ollut rehtorin ja opettajien lisäksi kuin sihteeri ja vahtimestari. Rehtorillakin oli opetusvelvollisuus.
Omassa oppikuolussani oli niin paljon oppilaita alaluokilla, että käytiin kahta vuoroa. Samassa luokassa oli siis eri aikaan päivästä kaksi eri luokkaa.
Vierailija kirjoitti:
Isäni pääsi 70-luvulla kahteen hyvään kunnan virkaan Helsingissä ilman ylioppilastodistusta.
Toiseen niistä hänellä oli paljon suosittelijoita.
Hänellä oli puolueen jäsenkirja. Se avasi ovet 1970-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan sivusta Ihmettelen, että miksi ihmiset, jotka ovat opiskelleet ruotsia 8 vuotta elämästään, eivät osaa sitä?
Minä osaan ruotsia, vaikka olen käynyt siellä vain kaksi kertaa elämässäni ja suoriuduin sekä kaupoissa etta ravintoloissa oikein hyvin. Vaikka aksenttini edusti suomenruotsalaista muumimammaruotsia, minua palveltiin erinomaisesti.
Ruotsin tarve on Suomessa sen verran vähäistä, että se minkä on koulussa hyvinkin oppinut, on muuttunut passiiviseksi. Omaan aikaani oppikoulussa ei puhuttu pakkoruotsista, Ruotsia opiskeltiin aivan yhtä innokkaasti kuin muitakin kieliä.
Äitini pääsi lastentarhaan palkatuksi hoitajaksi 70-luvulla pelkällä peruskoulutodistuksella 16-vuotiaana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme satoja. Ei päässyt mihinkään, mihin nykyään ei pääse. Nykyäänkin opettajan sijaisuuksia tekee ylioppilaat, itsekin olen tehnyt vaikka en edes ole ikinä tehnyt mitään opettajan opintoja.
Omat vanhempani oli 60-luvun ylioppilaita ja työskentelivät mm. raksalla aputöissä, myyjinä, siivoojana jne. Opiskelijoina he asuivat alivuokralaisina ja soluasunnoissa. Sellaista herran elämää.
Ei tasan tee ylioppilaat tuntiakaan opetustyötä alaikäisten kanssa. Pelkkään sijaisuuteen vaaditaan niin monta pätevyyttä ja hyväksyntää ettei moinen tulisi kuuloonkaan. Jo kansalaisopiston opettaminenkin ryhmälle jossa on lapsia vaatii selvityksiä viranomaisilta ja taustojen tarkistuksia.
Voi, voi, kun minut on karenssin uhalla TE-toimistosta LAITETTU ala-asteelle opettajan avustajaksi, ja siihen kuului myös opettajan sijaisuuksia mm. äidinkielen tunteja 5.luokkalaisille. Laittomia, kyllä, mutta näin meneteltiin ja puhutaan 2010-luvusta.
50.-luvulla ei tarvinut olla ylioppilaskaan,että pääsi opiskelemaan seminaariin kansakoulun opettajaksi.
Monen firman toimarina on ylioppilas tai vastaava. Ei yksityisellä kysytä kuin osaamista. Woltin perustajissa on ylioppilaita, nykyään miljonäärejä.