60-luvulla pelkällä yo-todistuksella pääsi kunnan virkoihin, pankkiin töihin tai vt-kansakoulun opettajaksi..
...Nykyisin enää vain ulkoministeriksi. Yo-tutkinnon arvostus on vähentynyt radikaalisti.
Kommentit (106)
Isäni pääsi 70-luvulla kahteen hyvään kunnan virkaan Helsingissä ilman ylioppilastodistusta.
Toiseen niistä hänellä oli paljon suosittelijoita.
Joo-o. Ainakin meidän kaupungissa peruskoulun opettajaksi pääsee nykyäänkin jopa ilman yo-todistustakin. Lapseni koulussa toimii opettaja 90-luvulla kauppakoulun (merkantti) käynyt ja toinen, joka on lentoemäntä. Ei heillä varmaan mitään vakituista virkaa ole, mutta silti vuodesta toiseen ovat luokanopettajina. Käsittämätöntä.
Ei tarvita kuin olla julkis laulajana tai urheilijana,paljon viellä töppäillä ja pytää anteeksi kansalta: Paikka aukee kansanedustajana.Siellähän se on ehdolla yksi jääkiekoilia malli esimerkki nuorille.
Kannattaa huomioida, että kansakoulun opettajaksikin pääsi opiskelemaan seminaariin kansakoulupohjalta.
Keskikoulu- ja ylioppilaspohjalla pääsi moniin hommiin, mutta niisssä työnantaja järjesti kouluttuksen tehtäviin.
Ylioppilaita oli aikaisemmin vain pieni osa ikäluokasta, nyt kai jo joka toinen. Silloin akateeminen tutkinto kannatti rahallisesti paljon paremmin kuin nyt. Harvalle oli halvempaa maksaa kunnolla verrattuna siihen, että nykyään olisi maksettava paljon isommalle joukolle.
70-luvun alkupuolella pääsi esimerkiksi suoraan vakituiseksi sosiaalityöntekijäksi Helsingissä ilman ylioppilastodistusta. Ihmiset kävivät kansakoulun päälle kansalaisopiston kursseja, ja sitten työnantajat järjestivät koulutusta työn ohessa.
Pekka H. anoi Helsingin Yliopistolta valtiotieteen tohtorin tutkintoa näyttötöiden perusteella.
Yliopiston vastaus oli karu: Maisterintutkintokin pitäisi ekaksi suorittaa ja väitöskirjakin olisi ihan kiva lisä.
60-luvulla suurin osa oppilaista oli jo pistetty alempaan karsinaan, kansakouluun. Vain parhaimmisto pääsi oppikouluun ja noin ylioppilaaksi. Karsintaraja on siis muuttunut.
Vierailija kirjoitti:
Pekka H. anoi Helsingin Yliopistolta valtiotieteen tohtorin tutkintoa näyttötöiden perusteella.
Yliopiston vastaus oli karu: Maisterintutkintokin pitäisi ekaksi suorittaa ja väitöskirjakin olisi ihan kiva lisä.
Pekka kysyi tohtorinhattua väärästä yliopistosta. Lapin yliopistosta tai Lappeenrannan yliopistosta olisi ainakin kunniatohtorin lätsä irronnut helposti.
Hulluinta on se, että ne teki siellä kunnanvirastossa töitä eikä vain päivittäneet somea. Ylioppilaat sai lapset lukemaan ja laskemaan paremmin kuin erityisopet saa nyt lapsia oppimaan.
Suuret ikäluokat pilasivat ylioppilastodistuksen harvinaisuuden ja peruskoulu viimeisteli loput: oppikoulun oppimäärän pystyi suorittamaan kuka vain köyhän luuseriperheen vesa.
Ennen oli ennen kirjoitti:
60-luvulla suurin osa oppilaista oli jo pistetty alempaan karsinaan, kansakouluun. Vain parhaimmisto pääsi oppikouluun ja noin ylioppilaaksi. Karsintaraja on siis muuttunut.
Höpö-höpö! Kaikki aloittivat sieltä alimmasta karsinasta, kansakoulusta. Sieltä pyrittiin 4. luokan jälkeen oppikouluun, jonne noin hieman keskitasoa lahjakkaammat oppilaat pääsivät. Siellä useimmat viettivät 5 vuotta. Jotkut 6 tai 7.
Oppikoulun jälkeen mentiin sitten lukioon tai kauppakouluun tms...
Vierailija kirjoitti:
70-luvun alkupuolella pääsi esimerkiksi suoraan vakituiseksi sosiaalityöntekijäksi Helsingissä ilman ylioppilastodistusta. Ihmiset kävivät kansakoulun päälle kansalaisopiston kursseja, ja sitten työnantajat järjestivät koulutusta työn ohessa.
Kunpa asiat olisivat vieläkin noin. Tutkintoja on lihotettu pitkiksi, jotta kilpailua olisi vähän ja opettajille ja yliopistojen koko ajan lisääntyvälle työntekijäporukalle olisi töitä.
Mun äitee oli perushoitaja 70 -luvulla ja sitä pidettiin ihan hyvänä ammattina ja saavutuksena.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ennen kirjoitti:
60-luvulla suurin osa oppilaista oli jo pistetty alempaan karsinaan, kansakouluun. Vain parhaimmisto pääsi oppikouluun ja noin ylioppilaaksi. Karsintaraja on siis muuttunut.
Höpö-höpö! Kaikki aloittivat sieltä alimmasta karsinasta, kansakoulusta. Sieltä pyrittiin 4. luokan jälkeen oppikouluun, jonne noin hieman keskitasoa lahjakkaammat oppilaat pääsivät. Siellä useimmat viettivät 5 vuotta. Jotkut 6 tai 7.
Oppikoulun jälkeen mentiin sitten lukioon tai kauppakouluun tms...
Kansakoulusta mentiin kauppakouluun. Kauppaopistoon joko kauppakoulusta tai keskikoulusta. Oli myös ylioppilaslinja, josta valmistui vuodessa merkonomiksi.
No mieluummin minä haluan, että sossuna on joku aivokapasiteetiltaan vähän parempi kuin joku elämämkoululainen
Taisi esim Niinistölläkin olla suht huono yo-todistus ja otettiin oikeustieteelliseen.
Vierailija kirjoitti:
Ennen oli ennen kirjoitti:
60-luvulla suurin osa oppilaista oli jo pistetty alempaan karsinaan, kansakouluun. Vain parhaimmisto pääsi oppikouluun ja noin ylioppilaaksi. Karsintaraja on siis muuttunut.
Höpö-höpö! Kaikki aloittivat sieltä alimmasta karsinasta, kansakoulusta. Sieltä pyrittiin 4. luokan jälkeen oppikouluun, jonne noin hieman keskitasoa lahjakkaammat oppilaat pääsivät. Siellä useimmat viettivät 5 vuotta. Jotkut 6 tai 7.
Oppikoulun jälkeen mentiin sitten lukioon tai kauppakouluun tms...
Eikös lukio ollut silloin oppikoulun kolme viimeistä luokaa??
Vierailija kirjoitti:
Mun äitee oli perushoitaja 70 -luvulla ja sitä pidettiin ihan hyvänä ammattina ja saavutuksena.
Sitä ennen oli vastaava koulutus apuhoitaja. Näitä oli vielä ainakin 70-luvullakin.
Vierailija kirjoitti:
Mun äitee oli perushoitaja 70 -luvulla ja sitä pidettiin ihan hyvänä ammattina ja saavutuksena.
Hällä oli vielä ihan hieno työmekkokin.
Mäkkärin hampurilaiskokiksi pääsee myös ja Prisman kassaksi