Lue keskustelun säännöt.
Lapsen menettämisen tuskallisuus?
01.03.2023 |
Miksi oman lapsen menetys on ihmiselle tyypillisesti niin äärimmäisen surun tuottava asia verrattuna vaikka vain hyvän kaverin menettämiseen? Itse ajattelen niin, että ihmisiä on jo aivan valtava määrä ja kun lisää syntyy ja kuolee koko ajan, ei kai kukaan meistä ole mitenkään tärkeä. Minutkin voidaan helposti korvata. Jos menettäisin lapsen, eiköhän hänenkin tilalleen olisi aika monta muuta maailmaan syntymässä.
Kommentit (10)
Ei kukaan täysipäinen vanhempi ajattele, että oma lapsi on korvattavissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rakkaus sinulle ilmeisesti tuntematon käsite.
Eipä muuta kuin poistat itsesi tästä maailmasta, kun olet niin helposti korvattavissa. Sillähän pääset korjaamaan osaltasi liikakansoitusongelmaa.
Mulle on jo nyt raskaana oma lapsi paljon tärkeämpi kuin mikään muu on koskaan tässä maailmassa ollut.
Evolutiivisesta näkökulmasta ajatellen poikasen menetystä eniten surevat tekevät eniten työtä sen eteen, ettei poikasia kuolisi enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennen aikaan noin puolet lapsista kuoli ennen kuin pääsivät aikuisikään. Olihan se surullista, mutta minkäs teit.
Naisista monet kuoli synnyttäessään ja mies joutui sitten hankkimaan uuden vaimon.
Sekin kestettiin. Nykyään ollaan niin hysteerisiä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen aikaan noin puolet lapsista kuoli ennen kuin pääsivät aikuisikään. Olihan se surullista, mutta minkäs teit.
Naisista monet kuoli synnyttäessään ja mies joutui sitten hankkimaan uuden vaimon.
Sekin kestettiin. Nykyään ollaan niin hysteerisiä.
Voi kuule. Nykyäänkin lapsikuolleisuus on monissa maissa hyvin korkeaa. Kaikki eivät asu Suomen kaltaisessa maassa, jos et vielä tiennyt. Eikä tunteet ole hysteriaa. Kyllä niitä kuolleita ennenkin surtiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on sisäänrakennettua. Eläinmaailmassakin emo suree kuollutta poikastaan. Sen näkee hyvin, kun esim. maatilalla katselee, miten eläimet reagoivat poikasen kuolemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennen aikaan noin puolet lapsista kuoli ennen kuin pääsivät aikuisikään. Olihan se surullista, mutta minkäs teit.
Naisista monet kuoli synnyttäessään ja mies joutui sitten hankkimaan uuden vaimon.
Sekin kestettiin. Nykyään ollaan niin hysteerisiä.
Voi kuule. Nykyäänkin lapsikuolleisuus on monissa maissa hyvin korkeaa. Kaikki eivät asu Suomen kaltaisessa maassa, jos et vielä tiennyt. Eikä tunteet ole hysteriaa. Kyllä niitä kuolleita ennenkin surtiin.
Paitsi jos oltiin niin syvästi traumatisoituneita, että normaali tunne-elämä oli kuollutta eikä oikein mikään tuntunut missään. Tämänkin ketjun tunteettomista kommenteista herää kysymys, mitä näille ihmisille on tapahtunut elämän aikana.
Huomaa, että sinulla ei ole omia lapsia. Jos olisi, ymmärtäisit.